12-vuotias tyttäreni kertoi minulle tänään tykkäävänsä myös tytöistä.
Ei se sinänsä maailmaa kaada, mutta en oikein usko. Voiko se olla vaan vaihe? On aina puhunut vain pojista. Aiemmin on arvostellut bi-seksuaaleja, nyt kaverinsa esimerkin johdattamana on päättänyt alkaa biseksuaaliksi. Kauhean vaikea suhtautua oikein..
Kommentit (79)
Ei tuossa mitään yllättävää pitäisi olla. Kaikki naisethan ovat lesboja.
Eikös niiden päät käydä sekottamassa kaikkiin mahdollisiin suuntauksiin neuvomalla.Koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä seksuaalisesta suuntautumisesta tehdään nykyään niin iso haluu. Ihan kuin se olisi tärkein asia ihmisen elämässä tai jotain.
En myöskään ymmärrä miksi ihmisen identiteetti rakennetaan sen seksuaalisen suuntautumisen ympärille. Mielestäni tärkeämpää on se miten ihminen kohtelee toisia, mikä ammatti hänellä on jne. kuin se kenen kanssa hän on makuuhuoneessa vai onko kenenkään kanssa.
Sinun mielestäsi. Ehkä sinäkin kuitenkin ymmärrät että monen muun mielestä niin ei ole. Suuntautuminen on elämää suurempi asia niin kauan kuin se ei ole hetero. Siis muille ihmisille.
Ei ole kauaa kun homous oli Suomessakin luokiteltu sairaudeksi, osassa maista on vieläkin.
Niin tolkuttoman lapsellista esittää että suuntautumisella ei tässä maailmassa ole merkitystä, kun itse ajattelet niin.
Tiedän kyllä, että muille ihmisille se seksuaalinen suuntautuminen tuntuu olevan niin ihmeellisen tärkeä asia. Omat vanhempanikin ovat minulta monesti kyselleet, että olenko kenties homo koska minulla ei ole koskaan ollut miesystäviä. Vastaan vaan tuohon, että en ole edes ajattelut koko asiaa sillä elämässäni on aina ollut paljon tärkeämpiäkin asioita.
Tajusin itse samassa iässä, että pidän tytöistä, mutta tämän keskustelun vastaukset kuuvavat hyvin, miksen kertonut kenellekään aikuiselle. Tulin vanhemmilleni kaapista vasta aikuisena, kun tapasin nykyisen avovaimoni.
Meillä 11-vuotias tyttö sanoi äskettäin samaa. Meille ihan ok kenestä tykkää ja täysin neutraalisti suhtauduttiin sillä ajatuksella, että tuon ikäisellä kuitenkin monet mielenkiinnon kohteet vaihtuu aika tuuliviirimäisesti. Silti itsellä tuli sellainen olo, että bi - tai lesbous olis nyt tytön mielestä jotenkin trendikästä/muodikasta ja ehkä siksikin sanoo tuollaista. Haluaa kovasti ostaa kaikkea sateenkaaritavaraa, kertoo olevansa ihastunut parhaimpaan ystävään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistä pikkukinkku eheytykseen
Katoliset papit ja piispat ovat todella hyviä tuollaisessa. Ymmärtävät nuorten seksuaalisuutta ja opastavat lempeästi oikeaan suuntaan. Ja jos pappia ei tottele, joutuu he lvett iin. Seksuaalinen yhteys katolisen papin kanssa on sama kuin Jumalan siunaus.
Kyllä, suonikas papinkýrpä antaa siunauksen ja eheyttää oikeaan suuntaan. Oli sitten tyttö tai poika harhateillä.
Timo Soinia voi myös pyytää apuun, jos katolista pappia ei löydy ensihätään.
Olen nyt 18 ja olen tiennyt olevani bi ihan pienestä saakka, en vain ole tiennyt että on ”erikoista” tykätä molemmista ja oletin että kaikilla on näin :D En ole aina myöskään sitä hyväksynyt (ala- ja yläasteella), kun huomasin, ettei kaikilla ollutkaan näin ja olin mukana kavereideni tuomitsevissa puheissa. Voi siis olla, että tyttösi on tiennyt aina muttei ole kehdannut myöntää. Älä tee siitä mitään numeroa, hyväksy vain.
Mun 15-v poika kertoi tuossa viime talvena olevansa bisse. Sanoin, että asia on kunnossa ja meillä saa olla just se mikä on.
Vierailija kirjoitti:
"nyt kaverinsa esimerkin johdattamana on päättänyt alkaa biseksuaaliksi"- tätä kannattaisi miettiä, mitä tällä tarkoitat? Miten se toinen tyttö on johdatellut, mitä on tapahtunut? Lisäksi "bestikset" yleensä tykkäävät samoista asioista, samoista vaatteista, samoista pojista, samoista kirjoista jne. Mutta myös seura tekee kaltaisekseen....sellaiset jotka ovat epävarmoja omista tuntemuksista helposti vedetään mukaan näihin marginaaliporukkoihin. Kuulin esim aivan ohimennen että esim naisten ringetteporukoissa hengailee paljon näitä tälläisiä "naisia/tyttöjä" jotka ottavat heti syyntiin ne sellaiset tytöt jotka ovat epävarmoja ja tekevät kaikkensa heidät kääntääkseen (bi:ksi tai lesboksi). SItten siitä oikein kehuskellaan toisessa porukassa. Valmentajalta ( mies) siis asiasta kuulin joten melko varma asian totuudenmukaisuudesta.
Toihan on ihan normaalia noissa naisten joukkuelajeissa. Vanhempien kannattaisi varoittaa lapsiaan jo etukäteen ja neuvoa mitä tehdä, jos joku joukkueen vanhempi lepakko alkaa tulla iholle.
Naisten jalkapallomaajoukkueessahan oli oikein skandaali asian suhteen, mutta hienosti painoivat sen villaisella.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 11-vuotias tyttö sanoi äskettäin samaa. Meille ihan ok kenestä tykkää ja täysin neutraalisti suhtauduttiin sillä ajatuksella, että tuon ikäisellä kuitenkin monet mielenkiinnon kohteet vaihtuu aika tuuliviirimäisesti. Silti itsellä tuli sellainen olo, että bi - tai lesbous olis nyt tytön mielestä jotenkin trendikästä/muodikasta ja ehkä siksikin sanoo tuollaista. Haluaa kovasti ostaa kaikkea sateenkaaritavaraa, kertoo olevansa ihastunut parhaimpaan ystävään.
Tää kuulostaa niin tutulta. Täällä myös 11-vuotias tyttö alkoi täsmälleen saman tuossa kevätkesällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismistä aiheutuvaa voimaantumista. Tulevaisuudessa tyttöjen väliset jutut vain yleistyvät kun naiset miehistyvät.
Miehet varmaan voivatkin sitten jatkossa hoitaa tarpeensa maksullisissa, jos naisten kanssa onnistuvat vain platoniset ystävyyssuhteet. Tai ainakin tuntuisi inhottavalta olla suhteessa, jossa pelkää menettävänsä naisystävänsä joko toiselle miehelle tai naiselle. Jos siitä vaimosta yhtäkkiä alkaakin tuntumaan, että haluaakin olla naisen kanssa vaihteeksi...
Mulla on tässä miehenä taustalla aito huoli pojistamme tulevaisuudessa. Nyt näyttää, että miehestä ollaan pikkuhiljaa tekemässä täysin ulkopuolinen koko yhteiskunnassa, aina parisuhteita myöten. Nainen voi nykyään hankkia lapsen vaikka yksin keinohedelmöityksellä -> ei tarvetta miehelle. Tai sitten lesbopari voi tehdä saman, eli ei tarvetta miehelle. Voi olla, että nykyisten poikien eli tulevien miesten syrjäytyminen ja turhautuminen tulee vain kasvamaan. Mutta ihmisten kiinnostuksen kohteiden ja parinmuodostuksen keinotekoinen rajoittaminen ei liene mahdollista tai edes inhimillistä. Elämme todella jännittäviä aikoja monessa suhteessa, ja onneksi elän todennäköisesti vielä ainakin sen 30-40 vuotta tätä pällistelemässä.
Jos paria ei löydy niin sukupuoleen katsomatta kannattaa etsiä kauempaa eikä tyytyä siihen naapurin tatuoituun Fatimaan tai naista alistavaan Aliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä seksuaalisesta suuntautumisesta tehdään nykyään niin iso haluu. Ihan kuin se olisi tärkein asia ihmisen elämässä tai jotain.
En myöskään ymmärrä miksi ihmisen identiteetti rakennetaan sen seksuaalisen suuntautumisen ympärille. Mielestäni tärkeämpää on se miten ihminen kohtelee toisia, mikä ammatti hänellä on jne. kuin se kenen kanssa hän on makuuhuoneessa vai onko kenenkään kanssa.
Sinun mielestäsi. Ehkä sinäkin kuitenkin ymmärrät että monen muun mielestä niin ei ole. Suuntautuminen on elämää suurempi asia niin kauan kuin se ei ole hetero. Siis muille ihmisille.
Ei ole kauaa kun homous oli Suomessakin luokiteltu sairaudeksi, osassa maista on vieläkin.
Niin tolkuttoman lapsellista esittää että suuntautumisella ei tässä maailmassa ole merkitystä, kun itse ajattelet niin.
Tiedän kyllä, että muille ihmisille se seksuaalinen suuntautuminen tuntuu olevan niin ihmeellisen tärkeä asia. Omat vanhempanikin ovat minulta monesti kyselleet, että olenko kenties homo koska minulla ei ole koskaan ollut miesystäviä. Vastaan vaan tuohon, että en ole edes ajattelut koko asiaa sillä elämässäni on aina ollut paljon tärkeämpiäkin asioita.
No joo, ehkä nyt tajuan miksi sun on vaikeaa ymmärtää näitä asioita. Suurimmalle osalle suuntautuminen ei ole mikään asia jota mietitään kun ehditään, jos ehditään. Se vain on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapseni on panseksuaali, ilmoitti sen jo vuosia sitten. Nykyisin lukiolainen eikä tilanne ole muuttunut, eli ei välttämättä ole vaihe, mutta tue lastasi ja hyväksy hänet sellaisena kuin on. Meillä ei asian suhteen ole ollut ongelmaa, ei kummallakaan vanhemmalla, eikä sisaruksilla. Isovanhemmat vähän nikotteli, mutta sitä ne tekee niin monesta asiasta, ettei ollut yllätys. Välit nuoreen edelleen hyvät.
Piti googlettaa, että mikä helvetti tuo panseksuaali oikein on. No, kaikelle se kai pitää nimi keksiä nykyään. Ihmetyttää vaan, että miksi joku reilusti alaikäinen edes miettii tuollaisia?
Kerrankin pääsen huutamaan ääneen METOO :D Wikipediasta ymmärsin että panit tykkää molemmista sukupuolista ja vielä muistakin. Muillakin on kuitenkin jommatkummat vehkeet ellei sitten joku poikkeama että molemmat. En siis tosiaan ymmärrä miksi kuka tahansa lapsi kokisi tarpeelliseksi määritellä itseään noin ellei kyse ole jostain muodista. Ei siinä mitään jos sekä patonki että piirakka maistuu mutta tarviiko sitä erikseen mainostaa tai kutsua uudella nimellä.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapseni on panseksuaali, ilmoitti sen jo vuosia sitten. Nykyisin lukiolainen eikä tilanne ole muuttunut, eli ei välttämättä ole vaihe, mutta tue lastasi ja hyväksy hänet sellaisena kuin on. Meillä ei asian suhteen ole ollut ongelmaa, ei kummallakaan vanhemmalla, eikä sisaruksilla. Isovanhemmat vähän nikotteli, mutta sitä ne tekee niin monesta asiasta, ettei ollut yllätys. Välit nuoreen edelleen hyvät.
Nauratti tuo"isovanhemmat vähän nikotteli..." Niinhän me usein tehdään monesta asiasta ja siitä ei tosiaankaan tarvitse välittää. Aivan mahtavaa, että lapset ja nuoret uskaltavat nykyään olla sitä, mitä ovat ja ja kertoa vanhemmilleen ja muille. Nikottelijat saa nikotella ihan rauhassa, kunhan pitävät huolen vain omista asioistaan, eivätkä rupea taivastelemaan ja puuttumaan ainakaan niin isoon asiaan, kuin lapsenlapsen seksuaalisuuteen. Hyvin olet saanut kehitettyä luottamuksellisen suhteen lapseesi!
Vierailija kirjoitti:
Korjaat vaan sen sukupuolen, kyllä se siitä.
Kerrotko miten se tekisi ihmisestä vähemmän biseksuaalin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapseni on panseksuaali, ilmoitti sen jo vuosia sitten. Nykyisin lukiolainen eikä tilanne ole muuttunut, eli ei välttämättä ole vaihe, mutta tue lastasi ja hyväksy hänet sellaisena kuin on. Meillä ei asian suhteen ole ollut ongelmaa, ei kummallakaan vanhemmalla, eikä sisaruksilla. Isovanhemmat vähän nikotteli, mutta sitä ne tekee niin monesta asiasta, ettei ollut yllätys. Välit nuoreen edelleen hyvät.
Piti googlettaa, että mikä helvetti tuo panseksuaali oikein on. No, kaikelle se kai pitää nimi keksiä nykyään. Ihmetyttää vaan, että miksi joku reilusti alaikäinen edes miettii tuollaisia?
Kerrankin pääsen huutamaan ääneen METOO :D Wikipediasta ymmärsin että panit tykkää molemmista sukupuolista ja vielä muistakin. Muillakin on kuitenkin jommatkummat vehkeet ellei sitten joku poikkeama että molemmat. En siis tosiaan ymmärrä miksi kuka tahansa lapsi kokisi tarpeelliseksi määritellä itseään noin ellei kyse ole jostain muodista. Ei siinä mitään jos sekä patonki että piirakka maistuu mutta tarviiko sitä erikseen mainostaa tai kutsua uudella nimellä.
Miksei, toisaalta? Uusia sanoja kuitenkin muodostuu aina, kun jostain ilmiöstä opitaan enemmän. Jos ihminen esimerkiksi kiinnostuu nimenomaan ja vain ja ainoastaan transihmisistä, ei tämä ihminen ole biseksuaali, vaikka olisi mukavaa pitäytyä vanhoissa tutuissa sanoissa kuvitellen, etten minä koskaan vanhene.
hienoa, että tyttäresi luottaa sinuun ja haluaa puhua näistä asioista kanssasi. Teillä vaikuttaa olevat hyvät ja luottamukselliset välit, ylläpidä niitä vastaisuudessakin.
Tuossa iässä useimmilla heittelee nuo jutut kovastikin, mutta kannattaa kunnioittaa hänen tuntojaan. Tilanne joko menee ohi tai ei mene, kumpikaan vaihtoehto ei ole toistaan parempi tai huonompi. Anna tytön kasvaa ja kehittyä rauhassa. Kyllä luonto ohjaa lopulta oikeaan osoitteeseen tai useampaan.
Kyllä minulle ainakin äiti ilmoitti 10-vuotiaana, että olen hetero.