Lue keskustelun säännöt.
Miten tukea lapsia tässä tilanteessa, olisiko huoleen aihetta?
01.08.2021 |
Minulla on siis kaksi siskonpoikaa, joiden äiti, siis siskoni, on kuollut heidän ollessa pieniä. Tapaus oli äkillinen ja yllättävä, minkä vuoksi ja seurauksena me sisarukset ja vanhempani olemme olleet hyvin paljon mukana näiden lasten arjessa varsinkin silloin, kun molemmat olivat alle kouluikäisiä ja luonnollisesti esimerkiksi tarvetta lastenhoitoavulle oli enemmän. Pari vuotta sitten lasten isä löysi elämäänsä uuden kumppanin ja he ovat asuneet yhdessä kohta vuoden.
Yleisesti ajatus siitä, että lasten elämässä ja kotona on toinenkin aikuinen on ihana, ja aluksi kaikki sujuikin tosi hyvin, myös lapset olivat sujut asian kanssa. Kuitenkin jonkin ajan kuluttua alkoi tulla tilanteita, joissa lasten isän uusi kumppani niin sanotusti otti ohjat omiin käsiinsä ja alkoi eri tavoin puuttua esimerkiksi meidän sisarusten ja vanhempiemme sekä siskonpoikien väleihin. Milloin piti perua aiemmin sovitut kyläilyt, milloin lapsen synttärijuhlaan jäi kutsu saapumatta vanhemmilleni. Myöhemmin kävi ilmi, että heidät oli kyllä alunperin kutsuttu, mutta tämän kumppanin toiminnan ansiosta kutsu ei heille saapunut, mistä lapsi itse ja lasten isä olivat hyvin pahoillaan. Hän myös esimerkiksi yritti puuttua vanhempieni ja lasten väliseen yhteydenpitoon omissa ja lasten isän nimissä, lasten isän siitä kuitenkaan mitään tietämättä. No, nämäkin selvitettiin ja sovittiin, ja lasten isän siunauksella mm. yhteydenpito jatkui kuten aiemminkin.
Nyt kevään ja kesän myötä vanhempani ja me sisarusket olemme viettäneet taas enemmän aikaa lasten kanssa, kun koulusta on lomaa ja lasten isä kuten kumppaninsakin ovat molemmat töissä suurimman osan kesää. Kesän aikana vanhempi lapsista on alkanut kysellä enemmän äidistään, koska alkaa olla jo sen ikäinenkin, että asia alkaa kiinnostaa. Hän ei muista äidistään juuri mitään, vaan kaikki perustuu lähinnä hänelle kerrottuihin asioihin. On katsottu valokuvia ja vanhoja muistokirjoja, sekä puhuttu. Lasten isä on alusta asti suhtautunut positiivisesti siihen, että lapsille kerrotaan äidistään heidän omien tarpeidensa ja ikätason mukaan. Lasten isälle itselleen siskon kuolema oli todella paha paikka ja ilmeisesti muistelu on vieläkin raskasta, joten häneltä on saanut aina vain kiitosta siitä, että myös me muut tehdään sitä. Lasten isän kumppanille sen sijaan lasten äidistä puhuminen taitaa olla toisella tavalla herkkä paikka, ainakin mitä on itse kuullut ja nähnyt hänen käytöksestään ja mitä on lapsen omia puheita uskominen. Lapsen mukaan tämä nainen ei yhtään tykkää siitä, jos lapsi puhuu kotonaan äidistään. Ilmeisesti tilanteissa, missä lasten isä ei ole ollut paikalla. Tätä juttua tukee se, kun tämä kumppani on ollut hakemassa lapsia kotiin, niin lasten innoissaan selittäessä esimerkiksi jotain juttua äidistään, tämän ilme ja asenne muuttuu huomattavasti nuivemmaksi ja sitten patistaa lasta hakemaan reppua ja lähtemään kotiin.
jatkuu...
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ihan hyvällä:
Tällä perheellä ei ole minkäänlaisia velvollisuuksia ylipäätään pitää yhteyttä teidän sukuunne tai sinuun.
Lue se uudestaan.
Kaikki, mitä perheeltä saatte, on joko ystävällisyydestä tai inhimillisyydestä annettua tai sitten syyllisyydestä. Molemmille teille on päätös näkyvissä, jos teette asioista liian vaikeita.
Jokaisella on oikeus valita seuransa.
Ihmiset katkaisevat välejään omiin sukulaisiinsakin. Kuolleen vaimon vainoava täti... Noh.
Ei olekaan mitään velvollisuuksia. Mutta lasten isä silti on koko ajan halunnut pitää yhteyttä sukuun lastensa kanssa, vieläpä varsin tiiviisti. Se kuka määrittelee yhteydenpidon, on lasten isä. Ei isän uusi puoliso, jolla ei ole mitään sananvaltaa koko tilanteeseen.
Et sinä sitä tiedä. Ap tunnetusti valehtelee.
Perheen asioista päättää perheen aikuiset.
Lasten asioista ja omista asioistaan päättää lasten isä. Äitipuoli tietty päättää omista asioistaan. Mutta hän ei päätä muiden asioista. Ei se siitä mihinkään jankkaamalla muutu.
Perheen asioista päättää perheen aikuiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten isä ilmeisesti tukeutuu edelleen lasten oikean äidin perheeseen äitipuolen sijasta. Ilmeisesti hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ihan hyvällä:
Tällä perheellä ei ole minkäänlaisia velvollisuuksia ylipäätään pitää yhteyttä teidän sukuunne tai sinuun.
Lue se uudestaan.
Kaikki, mitä perheeltä saatte, on joko ystävällisyydestä tai inhimillisyydestä annettua tai sitten syyllisyydestä. Molemmille teille on päätös näkyvissä, jos teette asioista liian vaikeita.
Jokaisella on oikeus valita seuransa.
Ihmiset katkaisevat välejään omiin sukulaisiinsakin. Kuolleen vaimon vainoava täti... Noh.
Ei olekaan mitään velvollisuuksia. Mutta lasten isä silti on koko ajan halunnut pitää yhteyttä sukuun lastensa kanssa, vieläpä varsin tiiviisti. Se kuka määrittelee yhteydenpidon, on lasten isä. Ei isän uusi puoliso, jolla ei ole mitään sananvaltaa koko tilanteeseen.
Et sinä sitä tiedä. Ap tunnetusti valehtelee.
Perheen asioista päättää perheen aikuiset.
Lasten asioista ja omista asioistaan päättää lasten isä. Äitipuoli tietty päättää omista asioistaan. Mutta hän ei päätä muiden asioista. Ei se siitä mihinkään jankkaamalla muutu.
Perheen asioista päättää perheen aikuiset.
Niinhän juuri sanottiin. Perheen aikuinen on lasten isä. Äitipuolella ei ole siinä äänioikeutta.
Minulta ja sisaruksiltamme kuoli äiti, kun olimme pieniä lapsia. Äitipuolemme tuli mukaan kuvioihin pari vuotta kuoleman jälkeen. Kotona ei saanut puhua äidistä ja koko ajan asetelma oli sellainen, että äitipuoli koki meidät lapset uhkaksi hänen perheelleen. Puhui minulle ollessani neljännellä luokalla, että on siskonsa kanssa suunnitellut laittavansa minut sijaisperheeseen. Kaikki meidät väärät lapset heitettiin pois kotoa viimeistään 16 vuotiaina, minä lähdin vapaaehtoisesti nuorisokotiin 15 vuotiaana, koska kotona ei voinut enää asua moninaisen väkivallan takia. Koko sen ajan äitipuolemme manipuloi isäämme meitä vastaan, sai isämme käyttämään vä ki val taa meitä lapsia kohtaan ja sanoi minulle ja siskolleni, että ainut mitä hän katuu, on se, että meni joskus väliin. Isämme olisi kuulemma saanut hänen mielestään ha ka ta meitä vieläkin enemmän.
Emme olleet hirviöitä. Olimme tavallisia, suht kilttejä lapsia joiden äiti oli kuollut. Vieläkään en tiedä täysin, millainen ihminen äitini on ollut ja se kalvaa, koska tuntuu, että se osa itsestäni jää tavallaan hämärän peittoon.
Olisin toivonut, että isäni sisarukset ja äitini sisarus olisi puuttunut tilanteeseemme, koska näkivät ja tiesivät sen, mitä ”perheessämme” tapahtuu. Lapsuus oli yhtä helvettiä. Kyllä se on äitipuolen tehtävä olla aikuinen, käsitellä tunteensa ja hyväksyä se, että miehellä on ollut ja on edelleen perhe entuudestaan. Että lapsilla on ollut äiti eikä se asia kieltämisellä muutu. Jos näitä asioita ei osaa käsitellä, ihminen voi alkaa ulkoistamaan tunteitaan ja pahaa oloaan sekä epävarmuuttaan lapsiin, jolloin lapsista tulee pahoja. Jotain sellaisia, mistä pitää päästä eroon. Aikuinen kohdistaa silloin kaiken vihansa ja epävarmuutensa lapsiin ja kohtelee näitä väärällä tavalla.
Toki sukulaisten on tärkeää olla ystävällisiä äitipuolta kohtaan, toivottaa tervetulleeksi jne. mutta ennen kaikkea teidän pitää huolehtia, että lapsilla on kaikki hyvin. Ettei käy niin, että äitipuoli alkaa ulkoistaa omia vaikeita tunteitaan lapsiin ja lapsille muodostuu kodista perhehelvetti. Puhukaa lasten isän kanssa, kertokaa huolistanne liioittelematta. Missään nimessä äitipuoli ei saa alkaa heivata teitä lasten elämästä pois, se on lapsille liian traumaattista äidin kuoleman lisäksi.
Olen itsekin nykyään äitipuoli ja ymmärrän sen näkökulman asioista, mutta aikuinen on aina vastuussa omista tunteistaan ja käytöksestään. Uusperheessä pitää sietää ja käsitellä se, että lapsilla on jo äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ihan hyvällä:
Tällä perheellä ei ole minkäänlaisia velvollisuuksia ylipäätään pitää yhteyttä teidän sukuunne tai sinuun.
Lue se uudestaan.
Kaikki, mitä perheeltä saatte, on joko ystävällisyydestä tai inhimillisyydestä annettua tai sitten syyllisyydestä. Molemmille teille on päätös näkyvissä, jos teette asioista liian vaikeita.
Jokaisella on oikeus valita seuransa.
Ihmiset katkaisevat välejään omiin sukulaisiinsakin. Kuolleen vaimon vainoava täti... Noh.
Ei olekaan mitään velvollisuuksia. Mutta lasten isä silti on koko ajan halunnut pitää yhteyttä sukuun lastensa kanssa, vieläpä varsin tiiviisti. Se kuka määrittelee yhteydenpidon, on lasten isä. Ei isän uusi puoliso, jolla ei ole mitään sananvaltaa koko tilanteeseen.
Et sinä sitä tiedä. Ap tunnetusti valehtelee.
Perheen asioista päättää perheen aikuiset.
Lasten asioista ja omista asioistaan päättää lasten isä. Äitipuoli tietty päättää omista asioistaan. Mutta hän ei päätä muiden asioista. Ei se siitä mihinkään jankkaamalla muutu.
Perheen asioista päättää perheen aikuiset.
Niinhän juuri sanottiin. Perheen aikuinen on lasten isä. Äitipuolella ei ole siinä äänioikeutta.
Täti ei kuulu perheeseen. Tämä on nyt se ongelma.
Äitipuoli sen sijaan on ydinperheen toinen aikuinen. Hän osallistuu päätöksentekoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmillista, että edelleen on näitä tällaisia äitipuolia ja myös heidän toimintaansa puolustelevia. Tässäkin keskustelussa monet on sivuuttaneet lasten tunteet ja keskittyneet jankkaamaan sitä, mitä kaikkia oikeuksia äitipuolilla heidän mielestään on. Äitipuolille on yleensä tiedossa se, että kumppanilla on lapsia ennestään, harvemmin se tulee eteisessä yllätyksenä yhteenmuuttaessa. Siinä luulisi olevan aikaa käsitellä näitä asioita omassa mielessään.
Vierailija kirjoitti:
Lasten isä ilmeisesti tukeutuu edelleen lasten oikean äidin perheeseen äitipuolen sijasta. Ilmeisesti hyvä niin.
Lähde: Häiriintynyt vainooja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmillista, että edelleen on näitä tällaisia äitipuolia ja myös heidän toimintaansa puolustelevia. Tässäkin keskustelussa monet on sivuuttaneet lasten tunteet ja keskittyneet jankkaamaan sitä, mitä kaikkia oikeuksia äitipuolilla heidän mielestään on. Äitipuolille on yleensä tiedossa se, että kumppanilla on lapsia ennestään, harvemmin se tulee eteisessä yllätyksenä yhteenmuuttaessa. Siinä luulisi olevan aikaa käsitellä näitä asioita omassa mielessään.
Harmillista että aina löytyy hönttejä, jotka uskoo provoja.
Tämä ap on tehnyt näitä aloituksiaan ennenkin. Provoja kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Harmillista, että edelleen on näitä tällaisia äitipuolia ja myös heidän toimintaansa puolustelevia. Tässäkin keskustelussa monet on sivuuttaneet lasten tunteet ja keskittyneet jankkaamaan sitä, mitä kaikkia oikeuksia äitipuolilla heidän mielestään on. Äitipuolille on yleensä tiedossa se, että kumppanilla on lapsia ennestään, harvemmin se tulee eteisessä yllätyksenä yhteenmuuttaessa. Siinä luulisi olevan aikaa käsitellä näitä asioita omassa mielessään.
Äitipuolelle voi olla yllätys, että pakettiin kuuluu kuolleen äidin mielenterveysongelmainen aggressiivinen sisko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulta ja sisaruksiltamme kuoli äiti, kun olimme pieniä lapsia. Äitipuolemme tuli mukaan kuvioihin pari vuotta kuoleman jälkeen. Kotona ei saanut puhua äidistä ja koko ajan asetelma oli sellainen, että äitipuoli koki meidät lapset uhkaksi hänen perheelleen. Puhui minulle ollessani neljännellä luokalla, että on siskonsa kanssa suunnitellut laittavansa minut sijaisperheeseen. Kaikki meidät väärät lapset heitettiin pois kotoa viimeistään 16 vuotiaina, minä lähdin vapaaehtoisesti nuorisokotiin 15 vuotiaana, koska kotona ei voinut enää asua moninaisen väkivallan takia. Koko sen ajan äitipuolemme manipuloi isäämme meitä vastaan, sai isämme käyttämään vä ki val taa meitä lapsia kohtaan ja sanoi minulle ja siskolleni, että ainut mitä hän katuu, on se, että meni joskus väliin. Isämme olisi kuulemma saanut hänen mielestään ha ka ta meitä vieläkin enemmän.
Emme olleet hirviöitä. Olimme tavallisia, suht kilttejä lapsia joiden äiti oli kuollut. Vieläkään en tiedä täysin, millainen ihminen äitini on ollut ja se kalvaa, koska tuntuu, että se osa itsestäni jää tavallaan hämärän peittoon.
Olisin toivonut, että isäni sisarukset ja äitini sisarus olisi puuttunut tilanteeseemme, koska näkivät ja tiesivät sen, mitä ”perheessämme” tapahtuu. Lapsuus oli yhtä helvettiä. Kyllä se on äitipuolen tehtävä olla aikuinen, käsitellä tunteensa ja hyväksyä se, että miehellä on ollut ja on edelleen perhe entuudestaan. Että lapsilla on ollut äiti eikä se asia kieltämisellä muutu. Jos näitä asioita ei osaa käsitellä, ihminen voi alkaa ulkoistamaan tunteitaan ja pahaa oloaan sekä epävarmuuttaan lapsiin, jolloin lapsista tulee pahoja. Jotain sellaisia, mistä pitää päästä eroon. Aikuinen kohdistaa silloin kaiken vihansa ja epävarmuutensa lapsiin ja kohtelee näitä väärällä tavalla.
Toki sukulaisten on tärkeää olla ystävällisiä äitipuolta kohtaan, toivottaa tervetulleeksi jne. mutta ennen kaikkea teidän pitää huolehtia, että lapsilla on kaikki hyvin. Ettei käy niin, että äitipuoli alkaa ulkoistaa omia vaikeita tunteitaan lapsiin ja lapsille muodostuu kodista perhehelvetti. Puhukaa lasten isän kanssa, kertokaa huolistanne liioittelematta. Missään nimessä äitipuoli ei saa alkaa heivata teitä lasten elämästä pois, se on lapsille liian traumaattista äidin kuoleman lisäksi.
Olen itsekin nykyään äitipuoli ja ymmärrän sen näkökulman asioista, mutta aikuinen on aina vastuussa omista tunteistaan ja käytöksestään. Uusperheessä pitää sietää ja käsitellä se, että lapsilla on jo äiti.
Nämä on hyvin ikäviä juttuja.
Tässäkin keskustelussa on tullut selväksi, miten jotkut haluaisi vissiin kieltää sen lasten äidin olemassaolon kokonaan ja vähättelee lasten tunteita. Tietysti se voi joillain olla se reaktio, jos ei itsellä oikein ole välineitä ja valmiuksia asioiden käsittelyyn. Lasten ei kuitenkaan pitäisi mielestäni joutua kärsimään siitä mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ihan hyvällä:
Tällä perheellä ei ole minkäänlaisia velvollisuuksia ylipäätään pitää yhteyttä teidän sukuunne tai sinuun.
Lue se uudestaan.
Kaikki, mitä perheeltä saatte, on joko ystävällisyydestä tai inhimillisyydestä annettua tai sitten syyllisyydestä. Molemmille teille on päätös näkyvissä, jos teette asioista liian vaikeita.
Jokaisella on oikeus valita seuransa.
Ihmiset katkaisevat välejään omiin sukulaisiinsakin. Kuolleen vaimon vainoava täti... Noh.
Ei olekaan mitään velvollisuuksia. Mutta lasten isä silti on koko ajan halunnut pitää yhteyttä sukuun lastensa kanssa, vieläpä varsin tiiviisti. Se kuka määrittelee yhteydenpidon, on lasten isä. Ei isän uusi puoliso, jolla ei ole mitään sananvaltaa koko tilanteeseen.
Et sinä sitä tiedä. Ap tunnetusti valehtelee.
Perheen asioista päättää perheen aikuiset.
Lasten asioista ja omista asioistaan päättää lasten isä. Äitipuoli tietty päättää omista asioistaan. Mutta hän ei päätä muiden asioista. Ei se siitä mihinkään jankkaamalla muutu.
Perheen asioista päättää perheen aikuiset.
Niinhän juuri sanottiin. Perheen aikuinen on lasten isä. Äitipuolella ei ole siinä äänioikeutta.
Täti ei kuulu perheeseen. Tämä on nyt se ongelma.
Äitipuoli sen sijaan on ydinperheen toinen aikuinen. Hän osallistuu päätöksentekoon.
Äitipuoli ei kuulu ydinperheeseen, sanoohan sen jo nimikin. Aikuisuudenkin voisi näiden tietojen perusteella ainakin kyseenalaistaa. Ei oikein vaikuta aikuisen ihmisen käytökseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikalailla klassinen virhe äitipuolilta. Koetaan lasten biologinen äiti uhkana ja hyssytellään asia vaiti, halutaan olla kuin asiaa ei olisi olemassakaan. Samalla kuitenkin unohdetaan, että lapset omaksuu tästä mallin muullekin kommunikaatiolle. Sitten valitetaan muutaman vuoden kuluttua, kun lapset ei kerro asioitaan äitipuolelle tai muuten suhtaudu heihin niin lämpimästi ja avoimesti. Tätä olisi kuitenkin kannattanut miettiä silloin aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ihan hyvällä:
Tällä perheellä ei ole minkäänlaisia velvollisuuksia ylipäätään pitää yhteyttä teidän sukuunne tai sinuun.
Lue se uudestaan.
Kaikki, mitä perheeltä saatte, on joko ystävällisyydestä tai inhimillisyydestä annettua tai sitten syyllisyydestä. Molemmille teille on päätös näkyvissä, jos teette asioista liian vaikeita.
Jokaisella on oikeus valita seuransa.
Ihmiset katkaisevat välejään omiin sukulaisiinsakin. Kuolleen vaimon vainoava täti... Noh.
Ei olekaan mitään velvollisuuksia. Mutta lasten isä silti on koko ajan halunnut pitää yhteyttä sukuun lastensa kanssa, vieläpä varsin tiiviisti. Se kuka määrittelee yhteydenpidon, on lasten isä. Ei isän uusi puoliso, jolla ei ole mitään sananvaltaa koko tilanteeseen.
Et sinä sitä tiedä. Ap tunnetusti valehtelee.
Perheen asioista päättää perheen aikuiset.
Lasten asioista ja omista asioistaan päättää lasten isä. Äitipuoli tietty päättää omista asioistaan. Mutta hän ei päätä muiden asioista. Ei se siitä mihinkään jankkaamalla muutu.
Perheen asioista päättää perheen aikuiset.
Niinhän juuri sanottiin. Perheen aikuinen on lasten isä. Äitipuolella ei ole siinä äänioikeutta.
Täti ei kuulu perheeseen. Tämä on nyt se ongelma.
Äitipuoli sen sijaan on ydinperheen toinen aikuinen. Hän osallistuu päätöksentekoon.
Äitipuoli ei kuulu ydinperheeseen, sanoohan sen jo nimikin. Aikuisuudenkin voisi näiden tietojen perusteella ainakin kyseenalaistaa. Ei oikein vaikuta aikuisen ihmisen käytökseltä.
Kyllä kuuluu. Hän on perheen toinen aikuinen.
Ydinperhe on perhe joka asuu samassa osotteessa.
Sen sijaan täti on pelkkä sukulainen. Tässä tapauksessa vieläpä sellainen joka on vain lapsille sukua.
Ja vaikka olisi isän siskokin, käytös on täysin asiatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikalailla klassinen virhe äitipuolilta. Koetaan lasten biologinen äiti uhkana ja hyssytellään asia vaiti, halutaan olla kuin asiaa ei olisi olemassakaan. Samalla kuitenkin unohdetaan, että lapset omaksuu tästä mallin muullekin kommunikaatiolle. Sitten valitetaan muutaman vuoden kuluttua, kun lapset ei kerro asioitaan äitipuolelle tai muuten suhtaudu heihin niin lämpimästi ja avoimesti. Tätä olisi kuitenkin kannattanut miettiä silloin aikanaan.
Tämä onkin klassinen provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta ja sisaruksiltamme kuoli äiti, kun olimme pieniä lapsia. Äitipuolemme tuli mukaan kuvioihin pari vuotta kuoleman jälkeen. Kotona ei saanut puhua äidistä ja koko ajan asetelma oli sellainen, että äitipuoli koki meidät lapset uhkaksi hänen perheelleen. Puhui minulle ollessani neljännellä luokalla, että on siskonsa kanssa suunnitellut laittavansa minut sijaisperheeseen. Kaikki meidät väärät lapset heitettiin pois kotoa viimeistään 16 vuotiaina, minä lähdin vapaaehtoisesti nuorisokotiin 15 vuotiaana, koska kotona ei voinut enää asua moninaisen väkivallan takia. Koko sen ajan äitipuolemme manipuloi isäämme meitä vastaan, sai isämme käyttämään vä ki val taa meitä lapsia kohtaan ja sanoi minulle ja siskolleni, että ainut mitä hän katuu, on se, että meni joskus väliin. Isämme olisi kuulemma saanut hänen mielestään ha ka ta meitä vieläkin enemmän.
Emme olleet hirviöitä. Olimme tavallisia, suht kilttejä lapsia joiden äiti oli kuollut. Vieläkään en tiedä täysin, millainen ihminen äitini on ollut ja se kalvaa, koska tuntuu, että se osa itsestäni jää tavallaan hämärän peittoon.
Olisin toivonut, että isäni sisarukset ja äitini sisarus olisi puuttunut tilanteeseemme, koska näkivät ja tiesivät sen, mitä ”perheessämme” tapahtuu. Lapsuus oli yhtä helvettiä. Kyllä se on äitipuolen tehtävä olla aikuinen, käsitellä tunteensa ja hyväksyä se, että miehellä on ollut ja on edelleen perhe entuudestaan. Että lapsilla on ollut äiti eikä se asia kieltämisellä muutu. Jos näitä asioita ei osaa käsitellä, ihminen voi alkaa ulkoistamaan tunteitaan ja pahaa oloaan sekä epävarmuuttaan lapsiin, jolloin lapsista tulee pahoja. Jotain sellaisia, mistä pitää päästä eroon. Aikuinen kohdistaa silloin kaiken vihansa ja epävarmuutensa lapsiin ja kohtelee näitä väärällä tavalla.
Toki sukulaisten on tärkeää olla ystävällisiä äitipuolta kohtaan, toivottaa tervetulleeksi jne. mutta ennen kaikkea teidän pitää huolehtia, että lapsilla on kaikki hyvin. Ettei käy niin, että äitipuoli alkaa ulkoistaa omia vaikeita tunteitaan lapsiin ja lapsille muodostuu kodista perhehelvetti. Puhukaa lasten isän kanssa, kertokaa huolistanne liioittelematta. Missään nimessä äitipuoli ei saa alkaa heivata teitä lasten elämästä pois, se on lapsille liian traumaattista äidin kuoleman lisäksi.
Olen itsekin nykyään äitipuoli ja ymmärrän sen näkökulman asioista, mutta aikuinen on aina vastuussa omista tunteistaan ja käytöksestään. Uusperheessä pitää sietää ja käsitellä se, että lapsilla on jo äiti.
Nämä on hyvin ikäviä juttuja.
Tässäkin keskustelussa on tullut selväksi, miten jotkut haluaisi vissiin kieltää sen lasten äidin olemassaolon kokonaan ja vähättelee lasten tunteita. Tietysti se voi joillain olla se reaktio, jos ei itsellä oikein ole välineitä ja valmiuksia asioiden käsittelyyn. Lasten ei kuitenkaan pitäisi mielestäni joutua kärsimään siitä mitenkään.
Ap nyt vaan on provo. Vinksahtanut vainooja joka kirjoittelee tänne toisinaan. Tämä provo oli naamioitu paremmin kuin edellinen samansisältöinen mutta esim tuo huoli oli nyt lisätty nyanssina.
Isän uusi kumppani hakee rooliaan perheen toisena aikuisena, äitinä ja äitipuolena. Koska biologinen äiti on kuollut, tilanne ei ole sama kuin eroperheessä. On ihan hyvä, että äitipuolelle annetaan mahdollisuus liittyä perheyhteisöön "uutena äitinä", ei minään "puolikkaana". Lapset olivat pieniä oman äitinsä kuoltua, ja aikuisina tulevat muistamaan äitipuolensa, mutta muistot biologisesta äidistä jäävät hatariksi. Perheen isällä onkin suuri vastuu siitä, mitä ja miten kertoo lapsille oikeasta äidistä. Muu suku voi kyllä vastailla lasten kysymyksiin, mutta on todella tärkeää pysyä puolueettomana, olla mitenkään nostamatta oikea äitiä äitipuolta paremmaksi. Totta on, että lasten kasvatuksesta vastaavat nyt perheessä olevat aikuiset, ja äitipuolen kasvatusmenetelmiä ei pidä suvun mennä arvostelemaan, vaikka tietäisi, että biologinen äiti olisi toiminut toisin. Päävastuu on siis perheen isällä, muu suku saa vain seurata sivusta ja nauttia tätinä ja mummona olemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ihan hyvällä:
Tällä perheellä ei ole minkäänlaisia velvollisuuksia ylipäätään pitää yhteyttä teidän sukuunne tai sinuun.
Lue se uudestaan.
Kaikki, mitä perheeltä saatte, on joko ystävällisyydestä tai inhimillisyydestä annettua tai sitten syyllisyydestä. Molemmille teille on päätös näkyvissä, jos teette asioista liian vaikeita.
Jokaisella on oikeus valita seuransa.
Ihmiset katkaisevat välejään omiin sukulaisiinsakin. Kuolleen vaimon vainoava täti... Noh.
Ei olekaan mitään velvollisuuksia. Mutta lasten isä silti on koko ajan halunnut pitää yhteyttä sukuun lastensa kanssa, vieläpä varsin tiiviisti. Se kuka määrittelee yhteydenpidon, on lasten isä. Ei isän uusi puoliso, jolla ei ole mitään sananvaltaa koko tilanteeseen.
Et sinä sitä tiedä. Ap tunnetusti valehtelee.
Perheen asioista päättää perheen aikuiset.
Lasten asioista ja omista asioistaan päättää lasten isä. Äitipuoli tietty päättää omista asioistaan. Mutta hän ei päätä muiden asioista. Ei se siitä mihinkään jankkaamalla muutu.
Perheen asioista päättää perheen aikuiset.
Niinhän juuri sanottiin. Perheen aikuinen on lasten isä. Äitipuolella ei ole siinä äänioikeutta.
Täti ei kuulu perheeseen. Tämä on nyt se ongelma.
Äitipuoli sen sijaan on ydinperheen toinen aikuinen. Hän osallistuu päätöksentekoon.
Äitipuoli ei kuulu ydinperheeseen, sanoohan sen jo nimikin. Aikuisuudenkin voisi näiden tietojen perusteella ainakin kyseenalaistaa. Ei oikein vaikuta aikuisen ihmisen käytökseltä.
Kyllä kuuluu. Hän on perheen toinen aikuinen.
Ydinperhe on perhe joka asuu samassa osotteessa.
Sen sijaan täti on pelkkä sukulainen. Tässä tapauksessa vieläpä sellainen joka on vain lapsille sukua.
Ja vaikka olisi isän siskokin, käytös on täysin asiatonta.
Ei kuulu, eikä se siitä jankkaamalla tai kiukuttelemalla muutu yhtään miksikään.
Lisäksi tuolla mustasukkaisella ja omavaltaisella käytöksellään äitipuoli vain ajaa miestä ja lapsia kauemmaksi itsestään. Ilmeisesti on ajanut jo, kun lasten isä lapsineen tukeutuu mieluummin lasten oman äidin perheeseen kuin äitipuoleen ja hankkii hoitoavut mieluummin lasten äidin perheestä sekä on pyytänyt lasten äidin perhettä osallistumaan lasten kasvatukseen.
Vierailija kirjoitti:
Isän uusi kumppani hakee rooliaan perheen toisena aikuisena, äitinä ja äitipuolena. Koska biologinen äiti on kuollut, tilanne ei ole sama kuin eroperheessä. On ihan hyvä, että äitipuolelle annetaan mahdollisuus liittyä perheyhteisöön "uutena äitinä", ei minään "puolikkaana". Lapset olivat pieniä oman äitinsä kuoltua, ja aikuisina tulevat muistamaan äitipuolensa, mutta muistot biologisesta äidistä jäävät hatariksi. Perheen isällä onkin suuri vastuu siitä, mitä ja miten kertoo lapsille oikeasta äidistä. Muu suku voi kyllä vastailla lasten kysymyksiin, mutta on todella tärkeää pysyä puolueettomana, olla mitenkään nostamatta oikea äitiä äitipuolta paremmaksi. Totta on, että lasten kasvatuksesta vastaavat nyt perheessä olevat aikuiset, ja äitipuolen kasvatusmenetelmiä ei pidä suvun mennä arvostelemaan, vaikka tietäisi, että biologinen äiti olisi toiminut toisin. Päävastuu on siis perheen isällä, muu suku saa vain seurata sivusta ja nauttia tätinä ja mummona olemisesta.
Siinä mielessä eri tilanne, että lasten isä on nimenomaa pyytänyt lasten äidin perhettä ottamaan vastuuta lasten äidistä lapsille puhumisen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ihan hyvällä:
Tällä perheellä ei ole minkäänlaisia velvollisuuksia ylipäätään pitää yhteyttä teidän sukuunne tai sinuun.
Lue se uudestaan.
Kaikki, mitä perheeltä saatte, on joko ystävällisyydestä tai inhimillisyydestä annettua tai sitten syyllisyydestä. Molemmille teille on päätös näkyvissä, jos teette asioista liian vaikeita.
Jokaisella on oikeus valita seuransa.
Ihmiset katkaisevat välejään omiin sukulaisiinsakin. Kuolleen vaimon vainoava täti... Noh.
Ei olekaan mitään velvollisuuksia. Mutta lasten isä silti on koko ajan halunnut pitää yhteyttä sukuun lastensa kanssa, vieläpä varsin tiiviisti. Se kuka määrittelee yhteydenpidon, on lasten isä. Ei isän uusi puoliso, jolla ei ole mitään sananvaltaa koko tilanteeseen.
Et sinä sitä tiedä. Ap tunnetusti valehtelee.
Perheen asioista päättää perheen aikuiset.
Lasten asioista ja omista asioistaan päättää lasten isä. Äitipuoli tietty päättää omista asioistaan. Mutta hän ei päätä muiden asioista. Ei se siitä mihinkään jankkaamalla muutu.
Perheen asioista päättää perheen aikuiset.
Niinhän juuri sanottiin. Perheen aikuinen on lasten isä. Äitipuolella ei ole siinä äänioikeutta.
Täti ei kuulu perheeseen. Tämä on nyt se ongelma.
Äitipuoli sen sijaan on ydinperheen toinen aikuinen. Hän osallistuu päätöksentekoon.
Äitipuoli on uusperheen uusi tulokas. Hän ei ole lasten äiti, vaan isän uusi kumppani. Kukaan mieleltään terve ja tasapainoinen ihminen ei ala heivata lasten äidin sukulaisia pois lasten elämästä, sillä etenkin äidin kuoltua äidin sukulaiset ovat kultaakin arvokkaampi linkki äitiin lasten näkökulmasta. Puhun omasta kokemuksesta. Äitini äiti oli minulle kaikista tärkein ihminen ja on edelleen. On sairasta lähteä katkomaan välejä, sillä lapset tarvitsevat äidin puolen sukulaisia ja kontakteja heihin. Enemmän kuin äitipuoltaan.
Ei tulisi itselleni koskaan mieleenkään kieltää lapsipuoliani puhumasta äidistään, vaikka äiti on ihan elossa. Eikä herranen aika estämästä lapsia olemasta äidin sukulaisten kanssa tekemisissä! Äitipuoli ei tuollaisista asioista päätä. Sahaa siinä vain omaa oksaansa olemalla inhottava ihmisille, jotka ovat lapsille tärkeitä ja rakkaita. Kyllä äitipuolen velvollisuuksiin kuuluu se, että on asiallisissa ja kunnioittavissa väleissä lasten läheisten kanssa ja kyllä lasten ihmissuhteet ovat äitipuolen omaa epävarmuutta tärkeämpi asia. Kyse on lasten oikeuksista ja lasten turvallisuudesta, ne ovat tärkeämpiä asioita kuin mikään muu. Ellei aikuinen voi olla kuvioissa mukana sekoamatta, niin pitää häipyä takavasemmalle.
T: se jonka äiti kuoli ja joka on äitipuoli itsekin
Lasten asioista ja omista asioistaan päättää lasten isä. Äitipuoli tietty päättää omista asioistaan. Mutta hän ei päätä muiden asioista. Ei se siitä mihinkään jankkaamalla muutu.