Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten tukea lapsia tässä tilanteessa, olisiko huoleen aihetta?
01.08.2021 |
Minulla on siis kaksi siskonpoikaa, joiden äiti, siis siskoni, on kuollut heidän ollessa pieniä. Tapaus oli äkillinen ja yllättävä, minkä vuoksi ja seurauksena me sisarukset ja vanhempani olemme olleet hyvin paljon mukana näiden lasten arjessa varsinkin silloin, kun molemmat olivat alle kouluikäisiä ja luonnollisesti esimerkiksi tarvetta lastenhoitoavulle oli enemmän. Pari vuotta sitten lasten isä löysi elämäänsä uuden kumppanin ja he ovat asuneet yhdessä kohta vuoden.
Yleisesti ajatus siitä, että lasten elämässä ja kotona on toinenkin aikuinen on ihana, ja aluksi kaikki sujuikin tosi hyvin, myös lapset olivat sujut asian kanssa. Kuitenkin jonkin ajan kuluttua alkoi tulla tilanteita, joissa lasten isän uusi kumppani niin sanotusti otti ohjat omiin käsiinsä ja alkoi eri tavoin puuttua esimerkiksi meidän sisarusten ja vanhempiemme sekä siskonpoikien väleihin. Milloin piti perua aiemmin sovitut kyläilyt, milloin lapsen synttärijuhlaan jäi kutsu saapumatta vanhemmilleni. Myöhemmin kävi ilmi, että heidät oli kyllä alunperin kutsuttu, mutta tämän kumppanin toiminnan ansiosta kutsu ei heille saapunut, mistä lapsi itse ja lasten isä olivat hyvin pahoillaan. Hän myös esimerkiksi yritti puuttua vanhempieni ja lasten väliseen yhteydenpitoon omissa ja lasten isän nimissä, lasten isän siitä kuitenkaan mitään tietämättä. No, nämäkin selvitettiin ja sovittiin, ja lasten isän siunauksella mm. yhteydenpito jatkui kuten aiemminkin.
Nyt kevään ja kesän myötä vanhempani ja me sisarusket olemme viettäneet taas enemmän aikaa lasten kanssa, kun koulusta on lomaa ja lasten isä kuten kumppaninsakin ovat molemmat töissä suurimman osan kesää. Kesän aikana vanhempi lapsista on alkanut kysellä enemmän äidistään, koska alkaa olla jo sen ikäinenkin, että asia alkaa kiinnostaa. Hän ei muista äidistään juuri mitään, vaan kaikki perustuu lähinnä hänelle kerrottuihin asioihin. On katsottu valokuvia ja vanhoja muistokirjoja, sekä puhuttu. Lasten isä on alusta asti suhtautunut positiivisesti siihen, että lapsille kerrotaan äidistään heidän omien tarpeidensa ja ikätason mukaan. Lasten isälle itselleen siskon kuolema oli todella paha paikka ja ilmeisesti muistelu on vieläkin raskasta, joten häneltä on saanut aina vain kiitosta siitä, että myös me muut tehdään sitä. Lasten isän kumppanille sen sijaan lasten äidistä puhuminen taitaa olla toisella tavalla herkkä paikka, ainakin mitä on itse kuullut ja nähnyt hänen käytöksestään ja mitä on lapsen omia puheita uskominen. Lapsen mukaan tämä nainen ei yhtään tykkää siitä, jos lapsi puhuu kotonaan äidistään. Ilmeisesti tilanteissa, missä lasten isä ei ole ollut paikalla. Tätä juttua tukee se, kun tämä kumppani on ollut hakemassa lapsia kotiin, niin lasten innoissaan selittäessä esimerkiksi jotain juttua äidistään, tämän ilme ja asenne muuttuu huomattavasti nuivemmaksi ja sitten patistaa lasta hakemaan reppua ja lähtemään kotiin.
jatkuu...
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DrT kirjoitti:
Ehdottomasti lapsia täytyy tukea ja ylläpitää normisuhteet siihen sukuun ja läheisiin, jotka heidän elämäänsä ovat liittyneet!
Tämä ulkopuolinen ja uusi, joko asetelmaan asettuu ja käyttäytyy kuin aikuinen tai sitten keppi hihoihin ja uuteen mahdollisuuteen sivistyä ja viisastua.
Pitäkää sukuna lasten puolta ja tukekaa isää!
Ja lapsia ja isää tuetaan sillä, että vainotaan elämästä pois kaikki, mikä auttaisi jatkamaan elämää? Heidän potää kapseloitua suremaan kuten prinssi Harry? Way to go!
Eiköhän ap itse tiedä paremmin, koska tuntee kyseiset ihmiset ja heidän tilanteensa. Hän on myös ollut lasten ja perheensä elämässä paljon kauemmin kuin kyseinen äitipuoli.
Sinulla sen sijaan on vain omat oletuksesi, tulkintasi ja uskomuksesi tältä palstalta.
Mitä sinulla siis on? Muuta kuin höntit aivot, kun et vanhaa provoa tunnista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DrT kirjoitti:
Ehdottomasti lapsia täytyy tukea ja ylläpitää normisuhteet siihen sukuun ja läheisiin, jotka heidän elämäänsä ovat liittyneet!
Tämä ulkopuolinen ja uusi, joko asetelmaan asettuu ja käyttäytyy kuin aikuinen tai sitten keppi hihoihin ja uuteen mahdollisuuteen sivistyä ja viisastua.
Pitäkää sukuna lasten puolta ja tukekaa isää!
Ja lapsia ja isää tuetaan sillä, että vainotaan elämästä pois kaikki, mikä auttaisi jatkamaan elämää? Heidän potää kapseloitua suremaan kuten prinssi Harry? Way to go!
Eiköhän ap itse tiedä paremmin, koska tuntee kyseiset ihmiset ja heidän tilanteensa. Hän on myös ollut lasten ja perheensä elämässä paljon kauemmin kuin kyseinen äitipuoli.
Sinulla sen sijaan on vain omat oletuksesi, tulkintasi ja uskomuksesi tältä palstalta.
Mitä sinulla siis on? Muuta kuin höntit aivot, kun et vanhaa provoa tunnista?
Ainakin asiallinen keskustelutyyli, toisin kuin eräillä.
Lasten äitipuoli itsekö täällä puolustamassa käytöstään ja selittelemässä tekojaan?
Apn tilanteessa pyrkisin olemaan ystävällinen tälle äitipuolelle. Kehuisin tämän tekemää ruokaa, lapsille valitsemia vaatteita tai vaikka lapselle tekemää kampausta. Mikä vaan tällainen hyvä juttu osuisi silmiini tai kuulisin lasten isältä.
Jos lapsi kertoisi minulle että äitipuoli ei tykkää kun puhun kuolleesta äidistäni niin kertoisin että se on varmaankin vähän vaikea asia äitipuolelle. Hän ei ole edes tuntenut äitiäsi.
Itse miettisin kyllä sitäkin kuinka paljon lapselle kertoisin kuolleesta äidistä. Siis toki jos lapsi kysyisi vaikka mistä ruuasta äiti piti niin kertoisin sen mutta en tieten tahtoen jäisi puhumaan pitkäksi aikaa lapsen kuolleesta äidistä. Eli tarkoituksella vetäisin lasta enemmän nykyisyyteen mitä menneisyyteen. Tarkoitan tällä että jos lapsi on vaikka neljä tuntia sinulla kylässä niin en muistelisi montaa tuntia äitiä vaan suurin osa ajasta touhuttaisiin nykyisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DrT kirjoitti:
Ehdottomasti lapsia täytyy tukea ja ylläpitää normisuhteet siihen sukuun ja läheisiin, jotka heidän elämäänsä ovat liittyneet!
Tämä ulkopuolinen ja uusi, joko asetelmaan asettuu ja käyttäytyy kuin aikuinen tai sitten keppi hihoihin ja uuteen mahdollisuuteen sivistyä ja viisastua.
Pitäkää sukuna lasten puolta ja tukekaa isää!
Ja lapsia ja isää tuetaan sillä, että vainotaan elämästä pois kaikki, mikä auttaisi jatkamaan elämää? Heidän potää kapseloitua suremaan kuten prinssi Harry? Way to go!
Eiköhän ap itse tiedä paremmin, koska tuntee kyseiset ihmiset ja heidän tilanteensa. Hän on myös ollut lasten ja perheensä elämässä paljon kauemmin kuin kyseinen äitipuoli.
Sinulla sen sijaan on vain omat oletuksesi, tulkintasi ja uskomuksesi tältä palstalta.
Mitä sinulla siis on? Muuta kuin höntit aivot, kun et vanhaa provoa tunnista?
Ainakin asiallinen keskustelutyyli, toisin kuin eräillä.
Aijaa. Tyhmä olet silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et voi pakottaa tätä uutta naisystävää puhumaan lasten äidistä lasten kanssa. Ei ole välttämättä hänelle mikään kiinnostava keskustelunaihe. Te voitte puhua ihan rauhassa tietysti kun lapsia näette.
Tässä ei muuten ollut kyse siitä.
Vierailija kirjoitti:
Apn tilanteessa pyrkisin olemaan ystävällinen tälle äitipuolelle. Kehuisin tämän tekemää ruokaa, lapsille valitsemia vaatteita tai vaikka lapselle tekemää kampausta. Mikä vaan tällainen hyvä juttu osuisi silmiini tai kuulisin lasten isältä.
Jos lapsi kertoisi minulle että äitipuoli ei tykkää kun puhun kuolleesta äidistäni niin kertoisin että se on varmaankin vähän vaikea asia äitipuolelle. Hän ei ole edes tuntenut äitiäsi.
Itse miettisin kyllä sitäkin kuinka paljon lapselle kertoisin kuolleesta äidistä. Siis toki jos lapsi kysyisi vaikka mistä ruuasta äiti piti niin kertoisin sen mutta en tieten tahtoen jäisi puhumaan pitkäksi aikaa lapsen kuolleesta äidistä. Eli tarkoituksella vetäisin lasta enemmän nykyisyyteen mitä menneisyyteen. Tarkoitan tällä että jos lapsi on vaikka neljä tuntia sinulla kylässä niin en muistelisi montaa tuntia äitiä vaan suurin osa ajasta touhuttaisiin nykyisyyttä.
Tuollahan jo aikaisemmin kerrottiinkin, että on huomioitu, ja varmaan huomioidaan edelleen, se, että lapsille kerrotaan heidän äidistään lasten omilla ehdoilla, ikätasoisesti ja sen mukaan, mitä lapset itse haluaa ja pystyy aiheeseen liittyvää tietoa käsittelemään. Uskon siis asian olevan mietitty ja kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn tilanteessa pyrkisin olemaan ystävällinen tälle äitipuolelle. Kehuisin tämän tekemää ruokaa, lapsille valitsemia vaatteita tai vaikka lapselle tekemää kampausta. Mikä vaan tällainen hyvä juttu osuisi silmiini tai kuulisin lasten isältä.
Jos lapsi kertoisi minulle että äitipuoli ei tykkää kun puhun kuolleesta äidistäni niin kertoisin että se on varmaankin vähän vaikea asia äitipuolelle. Hän ei ole edes tuntenut äitiäsi.
Itse miettisin kyllä sitäkin kuinka paljon lapselle kertoisin kuolleesta äidistä. Siis toki jos lapsi kysyisi vaikka mistä ruuasta äiti piti niin kertoisin sen mutta en tieten tahtoen jäisi puhumaan pitkäksi aikaa lapsen kuolleesta äidistä. Eli tarkoituksella vetäisin lasta enemmän nykyisyyteen mitä menneisyyteen. Tarkoitan tällä että jos lapsi on vaikka neljä tuntia sinulla kylässä niin en muistelisi montaa tuntia äitiä vaan suurin osa ajasta touhuttaisiin nykyisyyttä.
Tuollahan jo aikaisemmin kerrottiinkin, että on huomioitu, ja varmaan huomioidaan edelleen, se, että lapsille kerrotaan heidän äidistään lasten omilla ehdoilla, ikätasoisesti ja sen mukaan, mitä lapset itse haluaa ja pystyy aiheeseen liittyvää tietoa käsittelemään. Uskon siis asian olevan mietitty ja kunnossa.
Niin. Ap kehuu itseään. Ei se tarkoita että hän toimisi oikein. Ja hänhän ei sanallakaan osoita edes ymmärrystä, saati lämpöä, tätä uutta äitipuolta kohtaan. Kuka tahansa muuttuisi moisesta pahansuovasta kyttäyksestä lyhytsanaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn tilanteessa pyrkisin olemaan ystävällinen tälle äitipuolelle. Kehuisin tämän tekemää ruokaa, lapsille valitsemia vaatteita tai vaikka lapselle tekemää kampausta. Mikä vaan tällainen hyvä juttu osuisi silmiini tai kuulisin lasten isältä.
Jos lapsi kertoisi minulle että äitipuoli ei tykkää kun puhun kuolleesta äidistäni niin kertoisin että se on varmaankin vähän vaikea asia äitipuolelle. Hän ei ole edes tuntenut äitiäsi.
Itse miettisin kyllä sitäkin kuinka paljon lapselle kertoisin kuolleesta äidistä. Siis toki jos lapsi kysyisi vaikka mistä ruuasta äiti piti niin kertoisin sen mutta en tieten tahtoen jäisi puhumaan pitkäksi aikaa lapsen kuolleesta äidistä. Eli tarkoituksella vetäisin lasta enemmän nykyisyyteen mitä menneisyyteen. Tarkoitan tällä että jos lapsi on vaikka neljä tuntia sinulla kylässä niin en muistelisi montaa tuntia äitiä vaan suurin osa ajasta touhuttaisiin nykyisyyttä.
Tuollahan jo aikaisemmin kerrottiinkin, että on huomioitu, ja varmaan huomioidaan edelleen, se, että lapsille kerrotaan heidän äidistään lasten omilla ehdoilla, ikätasoisesti ja sen mukaan, mitä lapset itse haluaa ja pystyy aiheeseen liittyvää tietoa käsittelemään. Uskon siis asian olevan mietitty ja kunnossa.
Niin. Ap kehuu itseään. Ei se tarkoita että hän toimisi oikein. Ja hänhän ei sanallakaan osoita edes ymmärrystä, saati lämpöä, tätä uutta äitipuolta kohtaan. Kuka tahansa muuttuisi moisesta pahansuovasta kyttäyksestä lyhytsanaiseksi.
"Yleisesti ajatus siitä, että lasten elämässä ja kotona on toinenkin aikuinen on ihana, ja aluksi kaikki sujuikin tosi hyvin, myös lapset olivat sujut asian kanssa"
Suoraan aloitusviestistä. Kerrottiin myös, mitä sen jälkeen tapahtui. Kandee kerrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn tilanteessa pyrkisin olemaan ystävällinen tälle äitipuolelle. Kehuisin tämän tekemää ruokaa, lapsille valitsemia vaatteita tai vaikka lapselle tekemää kampausta. Mikä vaan tällainen hyvä juttu osuisi silmiini tai kuulisin lasten isältä.
Jos lapsi kertoisi minulle että äitipuoli ei tykkää kun puhun kuolleesta äidistäni niin kertoisin että se on varmaankin vähän vaikea asia äitipuolelle. Hän ei ole edes tuntenut äitiäsi.
Itse miettisin kyllä sitäkin kuinka paljon lapselle kertoisin kuolleesta äidistä. Siis toki jos lapsi kysyisi vaikka mistä ruuasta äiti piti niin kertoisin sen mutta en tieten tahtoen jäisi puhumaan pitkäksi aikaa lapsen kuolleesta äidistä. Eli tarkoituksella vetäisin lasta enemmän nykyisyyteen mitä menneisyyteen. Tarkoitan tällä että jos lapsi on vaikka neljä tuntia sinulla kylässä niin en muistelisi montaa tuntia äitiä vaan suurin osa ajasta touhuttaisiin nykyisyyttä.
Tuollahan jo aikaisemmin kerrottiinkin, että on huomioitu, ja varmaan huomioidaan edelleen, se, että lapsille kerrotaan heidän äidistään lasten omilla ehdoilla, ikätasoisesti ja sen mukaan, mitä lapset itse haluaa ja pystyy aiheeseen liittyvää tietoa käsittelemään. Uskon siis asian olevan mietitty ja kunnossa.
Niin. Ap kehuu itseään. Ei se tarkoita että hän toimisi oikein. Ja hänhän ei sanallakaan osoita edes ymmärrystä, saati lämpöä, tätä uutta äitipuolta kohtaan. Kuka tahansa muuttuisi moisesta pahansuovasta kyttäyksestä lyhytsanaiseksi.
Äitipuolen mustiskohtaukset lasten oikeaa äiti ja sukua kohtaan vaikuttaisi olevan se ydinongelma. Äitipuoli on mustasukkainen siitä, että lasten äidin puoleinen suku on hyvissä väleissä koko alkuperäisen perheen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn tilanteessa pyrkisin olemaan ystävällinen tälle äitipuolelle. Kehuisin tämän tekemää ruokaa, lapsille valitsemia vaatteita tai vaikka lapselle tekemää kampausta. Mikä vaan tällainen hyvä juttu osuisi silmiini tai kuulisin lasten isältä.
Jos lapsi kertoisi minulle että äitipuoli ei tykkää kun puhun kuolleesta äidistäni niin kertoisin että se on varmaankin vähän vaikea asia äitipuolelle. Hän ei ole edes tuntenut äitiäsi.
Itse miettisin kyllä sitäkin kuinka paljon lapselle kertoisin kuolleesta äidistä. Siis toki jos lapsi kysyisi vaikka mistä ruuasta äiti piti niin kertoisin sen mutta en tieten tahtoen jäisi puhumaan pitkäksi aikaa lapsen kuolleesta äidistä. Eli tarkoituksella vetäisin lasta enemmän nykyisyyteen mitä menneisyyteen. Tarkoitan tällä että jos lapsi on vaikka neljä tuntia sinulla kylässä niin en muistelisi montaa tuntia äitiä vaan suurin osa ajasta touhuttaisiin nykyisyyttä.
Tuollahan jo aikaisemmin kerrottiinkin, että on huomioitu, ja varmaan huomioidaan edelleen, se, että lapsille kerrotaan heidän äidistään lasten omilla ehdoilla, ikätasoisesti ja sen mukaan, mitä lapset itse haluaa ja pystyy aiheeseen liittyvää tietoa käsittelemään. Uskon siis asian olevan mietitty ja kunnossa.
Niin. Ap kehuu itseään. Ei se tarkoita että hän toimisi oikein. Ja hänhän ei sanallakaan osoita edes ymmärrystä, saati lämpöä, tätä uutta äitipuolta kohtaan. Kuka tahansa muuttuisi moisesta pahansuovasta kyttäyksestä lyhytsanaiseksi.
Äitipuolen mustiskohtaukset lasten oikeaa äiti ja sukua kohtaan vaikuttaisi olevan se ydinongelma. Äitipuoli on mustasukkainen siitä, että lasten äidin puoleinen suku on hyvissä väleissä koko alkuperäisen perheen kanssa.
Ap vainoaa perhettä. On kirjoittanut tänne ennenkin. Sairas ihminen.
Hän on mustasukkainen asemastaan ja siitä sitten vinksahtanut, kun isä yrittää jatkaa elämää ja se äidin suvun asema lasten elämässä muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn tilanteessa pyrkisin olemaan ystävällinen tälle äitipuolelle. Kehuisin tämän tekemää ruokaa, lapsille valitsemia vaatteita tai vaikka lapselle tekemää kampausta. Mikä vaan tällainen hyvä juttu osuisi silmiini tai kuulisin lasten isältä.
Jos lapsi kertoisi minulle että äitipuoli ei tykkää kun puhun kuolleesta äidistäni niin kertoisin että se on varmaankin vähän vaikea asia äitipuolelle. Hän ei ole edes tuntenut äitiäsi.
Itse miettisin kyllä sitäkin kuinka paljon lapselle kertoisin kuolleesta äidistä. Siis toki jos lapsi kysyisi vaikka mistä ruuasta äiti piti niin kertoisin sen mutta en tieten tahtoen jäisi puhumaan pitkäksi aikaa lapsen kuolleesta äidistä. Eli tarkoituksella vetäisin lasta enemmän nykyisyyteen mitä menneisyyteen. Tarkoitan tällä että jos lapsi on vaikka neljä tuntia sinulla kylässä niin en muistelisi montaa tuntia äitiä vaan suurin osa ajasta touhuttaisiin nykyisyyttä.
Tuollahan jo aikaisemmin kerrottiinkin, että on huomioitu, ja varmaan huomioidaan edelleen, se, että lapsille kerrotaan heidän äidistään lasten omilla ehdoilla, ikätasoisesti ja sen mukaan, mitä lapset itse haluaa ja pystyy aiheeseen liittyvää tietoa käsittelemään. Uskon siis asian olevan mietitty ja kunnossa.
Niin. Ap kehuu itseään. Ei se tarkoita että hän toimisi oikein. Ja hänhän ei sanallakaan osoita edes ymmärrystä, saati lämpöä, tätä uutta äitipuolta kohtaan. Kuka tahansa muuttuisi moisesta pahansuovasta kyttäyksestä lyhytsanaiseksi.
"Yleisesti ajatus siitä, että lasten elämässä ja kotona on toinenkin aikuinen on ihana, ja aluksi kaikki sujuikin tosi hyvin, myös lapset olivat sujut asian kanssa"
Suoraan aloitusviestistä. Kerrottiin myös, mitä sen jälkeen tapahtui. Kandee kerrata.
Niin. Ap:n sössötyksiä. Hän ylistää itseään. Miten mahtava onkaan itse, kun näin ihnaasti netissäkin kirjoitteleitsee!
Ei hän kerro missään olleensa edes ystävällinen äitipuolta kohtaan. Vainosta kertoo kyllä, on kertonut ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn tilanteessa pyrkisin olemaan ystävällinen tälle äitipuolelle. Kehuisin tämän tekemää ruokaa, lapsille valitsemia vaatteita tai vaikka lapselle tekemää kampausta. Mikä vaan tällainen hyvä juttu osuisi silmiini tai kuulisin lasten isältä.
Jos lapsi kertoisi minulle että äitipuoli ei tykkää kun puhun kuolleesta äidistäni niin kertoisin että se on varmaankin vähän vaikea asia äitipuolelle. Hän ei ole edes tuntenut äitiäsi.
Itse miettisin kyllä sitäkin kuinka paljon lapselle kertoisin kuolleesta äidistä. Siis toki jos lapsi kysyisi vaikka mistä ruuasta äiti piti niin kertoisin sen mutta en tieten tahtoen jäisi puhumaan pitkäksi aikaa lapsen kuolleesta äidistä. Eli tarkoituksella vetäisin lasta enemmän nykyisyyteen mitä menneisyyteen. Tarkoitan tällä että jos lapsi on vaikka neljä tuntia sinulla kylässä niin en muistelisi montaa tuntia äitiä vaan suurin osa ajasta touhuttaisiin nykyisyyttä.
Tuollahan jo aikaisemmin kerrottiinkin, että on huomioitu, ja varmaan huomioidaan edelleen, se, että lapsille kerrotaan heidän äidistään lasten omilla ehdoilla, ikätasoisesti ja sen mukaan, mitä lapset itse haluaa ja pystyy aiheeseen liittyvää tietoa käsittelemään. Uskon siis asian olevan mietitty ja kunnossa.
Niin. Ap kehuu itseään. Ei se tarkoita että hän toimisi oikein. Ja hänhän ei sanallakaan osoita edes ymmärrystä, saati lämpöä, tätä uutta äitipuolta kohtaan. Kuka tahansa muuttuisi moisesta pahansuovasta kyttäyksestä lyhytsanaiseksi.
Äitipuolen mustiskohtaukset lasten oikeaa äiti ja sukua kohtaan vaikuttaisi olevan se ydinongelma. Äitipuoli on mustasukkainen siitä, että lasten äidin puoleinen suku on hyvissä väleissä koko alkuperäisen perheen kanssa.
Ap vainoaa perhettä. On kirjoittanut tänne ennenkin. Sairas ihminen.
Hän on mustasukkainen asemastaan ja siitä sitten vinksahtanut, kun isä yrittää jatkaa elämää ja se äidin suvun asema lasten elämässä muuttuu.
Vai niin.
Miksiköhän sitten lasten isä edelleen on tekemisissä lasten oikean äidin perheen kanssa lapsineen ja myös tukeutuu heihin? Toisin kuin ilmeisesti äitpuoleen, jolta ei empatiaa asiassa näemmä löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sairasta on kyllä jos aikuinen ihminen kieltää lasta puhumasta omasta rakkaasta äidistään. Vai onko lasten isä lemppaamassa muijaa juuri tämän takia?
Meillähän on tässä vain ap:n väritetty versio asiasta. Emme tieäd onko mitään tapahtunut tai jos on niin millaisessa yhteydessä.
Tilanne on voinut olla esimerkiksi se että uusi vaimo kieltää tai komentaa jotain ja lapsi vastaa ettei äitikään jne jolloin vaimo sanoo että nyt totellaan häntä silti.
Ei kai se ole lapsen äidin perheen syytä, jos äitipuoli ei saa otetta kasvatukseen?
Millä lailla ei saa?
Ap kitisee vain siitä että hän ei saa määrätä mitä perheessä tapahtuu.
Eihän tässä mitään olla määräämässä.
Minusta on kyllä ihmeellistä se jos lapsi ei saisi puhua avoimesti äidistään myös kotonaan. Miten se vaikuttaa lapsen kehitykseen? Eikö lapselle jäisi vähemmästäkin kokemus, että kaikista asioista ei voi puhua kotona vaan asioita täytyy salailla ja olla vaiti.
Jeeeep.
Puhumattomuuskulttuuri sen kun kukoistaa, jos sellaiselle linjalle lähdetään. Kannattaa myös muistaa, että se millaisen puhumiskulttuurin lapsi kotoa oppii, kantaa myös pitkälle lapsen elämään. Mikäli lapselle tehdään jo pienenä selväksi kotona, että on asioita mistä ei saa, sovi tai voi puhua, on aika turha sitten lapsen ollessa vanhempi ihmetellä, miksei lapsi puhu asioistaan tai ongelmistaan.
Ymmärrän tietty senkin, että harvemman äitipuolen lempipuheenaihe olisi se lasten oma äiti. Mutta kun kyse ei olekaan siitä äitipuolesta vaan lapsesta. Se, että lapsi kokee voivansa puhua avoimesti kotona on tärkeämpää kuin äitipuolen näkemys asiaan.
Se äitipuolen näkemys on tärkeämpi kuin tädin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sairasta on kyllä jos aikuinen ihminen kieltää lasta puhumasta omasta rakkaasta äidistään. Vai onko lasten isä lemppaamassa muijaa juuri tämän takia?
Meillähän on tässä vain ap:n väritetty versio asiasta. Emme tieäd onko mitään tapahtunut tai jos on niin millaisessa yhteydessä.
Tilanne on voinut olla esimerkiksi se että uusi vaimo kieltää tai komentaa jotain ja lapsi vastaa ettei äitikään jne jolloin vaimo sanoo että nyt totellaan häntä silti.
Ei kai se ole lapsen äidin perheen syytä, jos äitipuoli ei saa otetta kasvatukseen?
Millä lailla ei saa?
Ap kitisee vain siitä että hän ei saa määrätä mitä perheessä tapahtuu.
Eihän tässä mitään olla määräämässä.
Minusta on kyllä ihmeellistä se jos lapsi ei saisi puhua avoimesti äidistään myös kotonaan. Miten se vaikuttaa lapsen kehitykseen? Eikö lapselle jäisi vähemmästäkin kokemus, että kaikista asioista ei voi puhua kotona vaan asioita täytyy salailla ja olla vaiti.
Jeeeep.
Puhumattomuuskulttuuri sen kun kukoistaa, jos sellaiselle linjalle lähdetään. Kannattaa myös muistaa, että se millaisen puhumiskulttuurin lapsi kotoa oppii, kantaa myös pitkälle lapsen elämään. Mikäli lapselle tehdään jo pienenä selväksi kotona, että on asioita mistä ei saa, sovi tai voi puhua, on aika turha sitten lapsen ollessa vanhempi ihmetellä, miksei lapsi puhu asioistaan tai ongelmistaan.
Ymmärrän tietty senkin, että harvemman äitipuolen lempipuheenaihe olisi se lasten oma äiti. Mutta kun kyse ei olekaan siitä äitipuolesta vaan lapsesta. Se, että lapsi kokee voivansa puhua avoimesti kotona on tärkeämpää kuin äitipuolen näkemys asiaan.
Se äitipuolen näkemys on tärkeämpi kuin tädin.
Ja sen takia täti onkin seonnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn tilanteessa pyrkisin olemaan ystävällinen tälle äitipuolelle. Kehuisin tämän tekemää ruokaa, lapsille valitsemia vaatteita tai vaikka lapselle tekemää kampausta. Mikä vaan tällainen hyvä juttu osuisi silmiini tai kuulisin lasten isältä.
Jos lapsi kertoisi minulle että äitipuoli ei tykkää kun puhun kuolleesta äidistäni niin kertoisin että se on varmaankin vähän vaikea asia äitipuolelle. Hän ei ole edes tuntenut äitiäsi.
Itse miettisin kyllä sitäkin kuinka paljon lapselle kertoisin kuolleesta äidistä. Siis toki jos lapsi kysyisi vaikka mistä ruuasta äiti piti niin kertoisin sen mutta en tieten tahtoen jäisi puhumaan pitkäksi aikaa lapsen kuolleesta äidistä. Eli tarkoituksella vetäisin lasta enemmän nykyisyyteen mitä menneisyyteen. Tarkoitan tällä että jos lapsi on vaikka neljä tuntia sinulla kylässä niin en muistelisi montaa tuntia äitiä vaan suurin osa ajasta touhuttaisiin nykyisyyttä.
Tuollahan jo aikaisemmin kerrottiinkin, että on huomioitu, ja varmaan huomioidaan edelleen, se, että lapsille kerrotaan heidän äidistään lasten omilla ehdoilla, ikätasoisesti ja sen mukaan, mitä lapset itse haluaa ja pystyy aiheeseen liittyvää tietoa käsittelemään. Uskon siis asian olevan mietitty ja kunnossa.
Niin. Ap kehuu itseään. Ei se tarkoita että hän toimisi oikein. Ja hänhän ei sanallakaan osoita edes ymmärrystä, saati lämpöä, tätä uutta äitipuolta kohtaan. Kuka tahansa muuttuisi moisesta pahansuovasta kyttäyksestä lyhytsanaiseksi.
Äitipuolen mustiskohtaukset lasten oikeaa äiti ja sukua kohtaan vaikuttaisi olevan se ydinongelma. Äitipuoli on mustasukkainen siitä, että lasten äidin puoleinen suku on hyvissä väleissä koko alkuperäisen perheen kanssa.
Ap vainoaa perhettä. On kirjoittanut tänne ennenkin. Sairas ihminen.
Hän on mustasukkainen asemastaan ja siitä sitten vinksahtanut, kun isä yrittää jatkaa elämää ja se äidin suvun asema lasten elämässä muuttuu.
Vai niin.
Miksiköhän sitten lasten isä edelleen on tekemisissä lasten oikean äidin perheen kanssa lapsineen ja myös tukeutuu heihin? Toisin kuin ilmeisesti äitpuoleen, jolta ei empatiaa asiassa näemmä löydy.
Sinulla on pelkkää ap:n horinaa aiheesta. Vain täydellinen idiootti uskoo tuollaista!
Isä todennäköisesti yrittää pitää niitä välejä. Ja ne välit voi ollakin asialliset esimerkiksi entisiin appivanhempiin. Eikä se isä välttämättä tiedä mitä kaikkea tämä häiriintynyt täti puuhaa.
Surullista, jos äitipuolen oma heikko itsetunto vaikuttaa negatiivisesti lasten hyvinvointiin. Lasten hyvinvointi kuitenkin on tärkeintä, minkä onneksi isä ja suku näyttää tiedostavan. Toivottavasti äitipuoli ei sentään puhu lapsille epäsopivaan sävyyn näiden äidistä silloin, kun muut ei ole heitä kuulemassa.
Vierailija kirjoitti:
Siis hyi ihme... Onko täällä joillekin todella ok, että lasten äitipuoli harrastaisi tuollaisia asioita, kuten isän selän takana toimimista?
Tarkoitit varmaan tädin selän takana? Ap ei tiedä miten lasten isä uuden vaimonsa kanssa asioista päättää, eikä hänen kuulukaan tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sairasta on kyllä jos aikuinen ihminen kieltää lasta puhumasta omasta rakkaasta äidistään. Vai onko lasten isä lemppaamassa muijaa juuri tämän takia?
Meillähän on tässä vain ap:n väritetty versio asiasta. Emme tieäd onko mitään tapahtunut tai jos on niin millaisessa yhteydessä.
Tilanne on voinut olla esimerkiksi se että uusi vaimo kieltää tai komentaa jotain ja lapsi vastaa ettei äitikään jne jolloin vaimo sanoo että nyt totellaan häntä silti.
Ei kai se ole lapsen äidin perheen syytä, jos äitipuoli ei saa otetta kasvatukseen?
Millä lailla ei saa?
Ap kitisee vain siitä että hän ei saa määrätä mitä perheessä tapahtuu.
Eihän tässä mitään olla määräämässä.
Minusta on kyllä ihmeellistä se jos lapsi ei saisi puhua avoimesti äidistään myös kotonaan. Miten se vaikuttaa lapsen kehitykseen? Eikö lapselle jäisi vähemmästäkin kokemus, että kaikista asioista ei voi puhua kotona vaan asioita täytyy salailla ja olla vaiti.
Jeeeep.
Puhumattomuuskulttuuri sen kun kukoistaa, jos sellaiselle linjalle lähdetään. Kannattaa myös muistaa, että se millaisen puhumiskulttuurin lapsi kotoa oppii, kantaa myös pitkälle lapsen elämään. Mikäli lapselle tehdään jo pienenä selväksi kotona, että on asioita mistä ei saa, sovi tai voi puhua, on aika turha sitten lapsen ollessa vanhempi ihmetellä, miksei lapsi puhu asioistaan tai ongelmistaan.
Ymmärrän tietty senkin, että harvemman äitipuolen lempipuheenaihe olisi se lasten oma äiti. Mutta kun kyse ei olekaan siitä äitipuolesta vaan lapsesta. Se, että lapsi kokee voivansa puhua avoimesti kotona on tärkeämpää kuin äitipuolen näkemys asiaan.
Se äitipuolen näkemys on tärkeämpi kuin tädin.
Kyse ei ole kenenkään näkemyksistä, vaan lasten hyvinvoinnista ja parhaasta.
Alue: Aihe vapaa
Eiköhän ap itse tiedä paremmin, koska tuntee kyseiset ihmiset ja heidän tilanteensa. Hän on myös ollut lasten ja perheensä elämässä paljon kauemmin kuin kyseinen äitipuoli.
Sinulla sen sijaan on vain omat oletuksesi, tulkintasi ja uskomuksesi tältä palstalta.