Lue keskustelun säännöt.
Miten tukea lapsia tässä tilanteessa, olisiko huoleen aihetta?
01.08.2021 |
Minulla on siis kaksi siskonpoikaa, joiden äiti, siis siskoni, on kuollut heidän ollessa pieniä. Tapaus oli äkillinen ja yllättävä, minkä vuoksi ja seurauksena me sisarukset ja vanhempani olemme olleet hyvin paljon mukana näiden lasten arjessa varsinkin silloin, kun molemmat olivat alle kouluikäisiä ja luonnollisesti esimerkiksi tarvetta lastenhoitoavulle oli enemmän. Pari vuotta sitten lasten isä löysi elämäänsä uuden kumppanin ja he ovat asuneet yhdessä kohta vuoden.
Yleisesti ajatus siitä, että lasten elämässä ja kotona on toinenkin aikuinen on ihana, ja aluksi kaikki sujuikin tosi hyvin, myös lapset olivat sujut asian kanssa. Kuitenkin jonkin ajan kuluttua alkoi tulla tilanteita, joissa lasten isän uusi kumppani niin sanotusti otti ohjat omiin käsiinsä ja alkoi eri tavoin puuttua esimerkiksi meidän sisarusten ja vanhempiemme sekä siskonpoikien väleihin. Milloin piti perua aiemmin sovitut kyläilyt, milloin lapsen synttärijuhlaan jäi kutsu saapumatta vanhemmilleni. Myöhemmin kävi ilmi, että heidät oli kyllä alunperin kutsuttu, mutta tämän kumppanin toiminnan ansiosta kutsu ei heille saapunut, mistä lapsi itse ja lasten isä olivat hyvin pahoillaan. Hän myös esimerkiksi yritti puuttua vanhempieni ja lasten väliseen yhteydenpitoon omissa ja lasten isän nimissä, lasten isän siitä kuitenkaan mitään tietämättä. No, nämäkin selvitettiin ja sovittiin, ja lasten isän siunauksella mm. yhteydenpito jatkui kuten aiemminkin.
Nyt kevään ja kesän myötä vanhempani ja me sisarusket olemme viettäneet taas enemmän aikaa lasten kanssa, kun koulusta on lomaa ja lasten isä kuten kumppaninsakin ovat molemmat töissä suurimman osan kesää. Kesän aikana vanhempi lapsista on alkanut kysellä enemmän äidistään, koska alkaa olla jo sen ikäinenkin, että asia alkaa kiinnostaa. Hän ei muista äidistään juuri mitään, vaan kaikki perustuu lähinnä hänelle kerrottuihin asioihin. On katsottu valokuvia ja vanhoja muistokirjoja, sekä puhuttu. Lasten isä on alusta asti suhtautunut positiivisesti siihen, että lapsille kerrotaan äidistään heidän omien tarpeidensa ja ikätason mukaan. Lasten isälle itselleen siskon kuolema oli todella paha paikka ja ilmeisesti muistelu on vieläkin raskasta, joten häneltä on saanut aina vain kiitosta siitä, että myös me muut tehdään sitä. Lasten isän kumppanille sen sijaan lasten äidistä puhuminen taitaa olla toisella tavalla herkkä paikka, ainakin mitä on itse kuullut ja nähnyt hänen käytöksestään ja mitä on lapsen omia puheita uskominen. Lapsen mukaan tämä nainen ei yhtään tykkää siitä, jos lapsi puhuu kotonaan äidistään. Ilmeisesti tilanteissa, missä lasten isä ei ole ollut paikalla. Tätä juttua tukee se, kun tämä kumppani on ollut hakemassa lapsia kotiin, niin lasten innoissaan selittäessä esimerkiksi jotain juttua äidistään, tämän ilme ja asenne muuttuu huomattavasti nuivemmaksi ja sitten patistaa lasta hakemaan reppua ja lähtemään kotiin.
jatkuu...
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tukeutuvat sellaisiin ihmisiin, keihin luottavat. Tässä ne luottohenkilöt selkeästi löytyy siellä kotona isästä ja muuten lasten äidin perheestä. Tietysti voi olla, ettei lapset muutenkaan ole niin innoissaan isän uudesta kumppanista, mutta lisäboostia voi antaa tämän kumppanin oma tympeä käytös. Lapset huomaavat ja ymmärtävät yllättävän paljon sellaista, mitä aikuiset ei tule ajatelleeksikaan. Tietenkin tässä tapauksessa lasten äidin perhe on ollut mukana lasten elämässä koko näiden elämän ajan ja lapset ovat muutenkin tottuneempia heihin. Isän uusi kumppani taas on lapsille melko uusi tuttavuus. Kouluikäinen lapsi jolla on jo omaakin elämää ei enää ihan noin vaan tutustu ventovieraaseen tyyppiin ja ala pitää tätä vanhempana.
Ap on provo. Haaveilee jostain ihmeellisestä "turvallisen aikuisen" roolista toisen ihmisen perheessä. Vainooja.
Enemmän ne lapset ap:n perhettä on kuin jonkun vasta jonkin aikaa kuvioihin tuleen naisen. Lapset ovat myös itse valinneet ap:n osaksi perhettään, isänsä uutta eivät. Voihan se joitain vähän kismittää, mutta no can do.
Ap on vain sukulainen. Sehän siinä kismittääkin.
Totta kai se voi kismittää mm. äitipuolia, että toinen jolla on hyvät välit isään ja lapsiin, on sukulainen perheenjäsen. Äitipuolihan ei ole mitään sukua näille lapsille. Mutta ei auta valittaa, ei se siitä miksikään harmittelulla muutu. Sen sijaan äitipuoli voisi yrittää parantaa omia välejään lasten kanssa.
En näe äitipuolen riehuvan täällä jatkuvasti kateuksissaan. Aina se on tää sama lapseton ap reppana joka yrittää hakea perhe-elämää tunkemalla vieraiden ihmisten perheisiin.
Miksi sinua harmittaa ap:n ja lasten sekä näiden isän hyvät välit noin paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tukeutuvat sellaisiin ihmisiin, keihin luottavat. Tässä ne luottohenkilöt selkeästi löytyy siellä kotona isästä ja muuten lasten äidin perheestä. Tietysti voi olla, ettei lapset muutenkaan ole niin innoissaan isän uudesta kumppanista, mutta lisäboostia voi antaa tämän kumppanin oma tympeä käytös. Lapset huomaavat ja ymmärtävät yllättävän paljon sellaista, mitä aikuiset ei tule ajatelleeksikaan. Tietenkin tässä tapauksessa lasten äidin perhe on ollut mukana lasten elämässä koko näiden elämän ajan ja lapset ovat muutenkin tottuneempia heihin. Isän uusi kumppani taas on lapsille melko uusi tuttavuus. Kouluikäinen lapsi jolla on jo omaakin elämää ei enää ihan noin vaan tutustu ventovieraaseen tyyppiin ja ala pitää tätä vanhempana.
Ap on provo. Haaveilee jostain ihmeellisestä "turvallisen aikuisen" roolista toisen ihmisen perheessä. Vainooja.
Enemmän ne lapset ap:n perhettä on kuin jonkun vasta jonkin aikaa kuvioihin tuleen naisen. Lapset ovat myös itse valinneet ap:n osaksi perhettään, isänsä uutta eivät. Voihan se joitain vähän kismittää, mutta no can do.
Ap on vain sukulainen. Sehän siinä kismittääkin.
Totta kai se voi kismittää mm. äitipuolia, että toinen jolla on hyvät välit isään ja lapsiin, on sukulainen perheenjäsen. Äitipuolihan ei ole mitään sukua näille lapsille. Mutta ei auta valittaa, ei se siitä miksikään harmittelulla muutu. Sen sijaan äitipuoli voisi yrittää parantaa omia välejään lasten kanssa.
En näe äitipuolen riehuvan täällä jatkuvasti kateuksissaan. Aina se on tää sama lapseton ap reppana joka yrittää hakea perhe-elämää tunkemalla vieraiden ihmisten perheisiin.
Miksi sinua harmittaa ap:n ja lasten sekä näiden isän hyvät välit noin paljon?
Yritä nyt käsittää että ap on sairas. Provoilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ihan hyvällä:
Tällä perheellä ei ole minkäänlaisia velvollisuuksia ylipäätään pitää yhteyttä teidän sukuunne tai sinuun.
Lue se uudestaan.
Kaikki, mitä perheeltä saatte, on joko ystävällisyydestä tai inhimillisyydestä annettua tai sitten syyllisyydestä. Molemmille teille on päätös näkyvissä, jos teette asioista liian vaikeita.
Jokaisella on oikeus valita seuransa.
Ihmiset katkaisevat välejään omiin sukulaisiinsakin. Kuolleen vaimon vainoava täti... Noh.
Ei olekaan mitään velvollisuuksia. Mutta lasten isä silti on koko ajan halunnut pitää yhteyttä sukuun lastensa kanssa, vieläpä varsin tiiviisti. Se kuka määrittelee yhteydenpidon, on lasten isä. Ei isän uusi puoliso, jolla ei ole mitään sananvaltaa koko tilanteeseen.
Et sinä sitä tiedä. Ap tunnetusti valehtelee.
Perheen asioista päättää perheen aikuiset.
Lasten asioista ja omista asioistaan päättää lasten isä. Äitipuoli tietty päättää omista asioistaan. Mutta hän ei päätä muiden asioista. Ei se siitä mihinkään jankkaamalla muutu.
Perheen asioista päättää perheen aikuiset.
Niinhän juuri sanottiin. Perheen aikuinen on lasten isä. Äitipuolella ei ole siinä äänioikeutta.
Täti ei kuulu perheeseen. Tämä on nyt se ongelma.
Äitipuoli sen sijaan on ydinperheen toinen aikuinen. Hän osallistuu päätöksentekoon.
Äitipuoli ei kuulu ydinperheeseen, sanoohan sen jo nimikin. Aikuisuudenkin voisi näiden tietojen perusteella ainakin kyseenalaistaa. Ei oikein vaikuta aikuisen ihmisen käytökseltä.
Kyllä kuuluu. Hän on perheen toinen aikuinen.
Ydinperhe on perhe joka asuu samassa osotteessa.
Sen sijaan täti on pelkkä sukulainen. Tässä tapauksessa vieläpä sellainen joka on vain lapsille sukua.
Ja vaikka olisi isän siskokin, käytös on täysin asiatonta.
Ei kuulu, eikä se siitä jankkaamalla tai kiukuttelemalla muutu yhtään miksikään.
Lisäksi tuolla mustasukkaisella ja omavaltaisella käytöksellään äitipuoli vain ajaa miestä ja lapsia kauemmaksi itsestään. Ilmeisesti on ajanut jo, kun lasten isä lapsineen tukeutuu mieluummin lasten oman äidin perheeseen kuin äitipuoleen ja hankkii hoitoavut mieluummin lasten äidin perheestä sekä on pyytänyt lasten äidin perhettä osallistumaan lasten kasvatukseen.
Kyllä kuuluu.
Esimerkiksi kun päätetään perheen kesänvietosta, ne on tasan ne perheen vanhemmat, jotka päättää, miten, missä ja milloin perhe lomailee.
Sukulaisilla ei ole mitään sanansijaa tässä.
Ja kaikki tuo mitä sössötät on tämän vainooja-ap:n tarinaa. Provoa.
Meidän perheellä oli myös tällainen vainooja. Minun siskoni. Joka yritti lyödä kiilaa vanhempien väliin, sekaantua joka asiaan, huolestua kaikesta, yrittää toimia lasten kanssa vanhempien ohi.
Siinä kävi lopulta niin, että lapset pyysi laittamaan estot puhelimiinsa. Koska kokivat sen niin epämiellyttäväksi.
Äitipuoli ei ole perheen vanhempi. Äitipuoli osallistuu perheen päätöksentekoon tasan tarkkaan niin paljon, kuin lasten biovanhemmat antavat. Isä päättää, missä asioissa äitipuolella on sanavaltaa. Äitipuoli ei voi ottaa yhtään enempää valtaa, mitä hänelle biovanhempien puolelta annetaan, sillä hän ei koskaan tule olemaan lasten äiti. Näin se vain menee ja sen faktan kanssa on pakko osata elää. Äitipuoli joko haluaa olla kuvioissa mukana niissä puitteissa, mikä isällekin sopii, tai sitten etsiä lapseton mies.
T. Äitipuoli itsekin
No ne isän päätökset kyllä vaikuttaa sen äitipuolen elämään, eli ihan sama sanavalta sillä äitipuolella on kuin muillakin aikuisilla. Asiat pitää vaan neuvotella niin että on reilua kaikille.
Juridisesti pelkällä isän kumppanilla tai edes äitipuolella ei ole mitään sananvaltaa. Äitipuolen pitäisi ymmärtää, että lasten etu menee aina edelle, joskus jopa sen äitipuolen itsensä edelle. Mutta hei, jos ei kestä, aina voi vaikka häipyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tukeutuvat sellaisiin ihmisiin, keihin luottavat. Tässä ne luottohenkilöt selkeästi löytyy siellä kotona isästä ja muuten lasten äidin perheestä. Tietysti voi olla, ettei lapset muutenkaan ole niin innoissaan isän uudesta kumppanista, mutta lisäboostia voi antaa tämän kumppanin oma tympeä käytös. Lapset huomaavat ja ymmärtävät yllättävän paljon sellaista, mitä aikuiset ei tule ajatelleeksikaan. Tietenkin tässä tapauksessa lasten äidin perhe on ollut mukana lasten elämässä koko näiden elämän ajan ja lapset ovat muutenkin tottuneempia heihin. Isän uusi kumppani taas on lapsille melko uusi tuttavuus. Kouluikäinen lapsi jolla on jo omaakin elämää ei enää ihan noin vaan tutustu ventovieraaseen tyyppiin ja ala pitää tätä vanhempana.
Ap on provo. Haaveilee jostain ihmeellisestä "turvallisen aikuisen" roolista toisen ihmisen perheessä. Vainooja.
Enemmän ne lapset ap:n perhettä on kuin jonkun vasta jonkin aikaa kuvioihin tuleen naisen. Lapset ovat myös itse valinneet ap:n osaksi perhettään, isänsä uutta eivät. Voihan se joitain vähän kismittää, mutta no can do.
Ap on vain sukulainen. Sehän siinä kismittääkin.
Totta kai se voi kismittää mm. äitipuolia, että toinen jolla on hyvät välit isään ja lapsiin, on sukulainen perheenjäsen. Äitipuolihan ei ole mitään sukua näille lapsille. Mutta ei auta valittaa, ei se siitä miksikään harmittelulla muutu. Sen sijaan äitipuoli voisi yrittää parantaa omia välejään lasten kanssa.
En näe äitipuolen riehuvan täällä jatkuvasti kateuksissaan. Aina se on tää sama lapseton ap reppana joka yrittää hakea perhe-elämää tunkemalla vieraiden ihmisten perheisiin.
Miksi sinua harmittaa ap:n ja lasten sekä näiden isän hyvät välit noin paljon?
Yritä nyt käsittää että ap on sairas. Provoilee.
Minusta ap on ihana, huomioi lapset ja pitää heidän puoliaan. Toisin kuin ilmeisesti lasten äitipuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tukeutuvat sellaisiin ihmisiin, keihin luottavat. Tässä ne luottohenkilöt selkeästi löytyy siellä kotona isästä ja muuten lasten äidin perheestä. Tietysti voi olla, ettei lapset muutenkaan ole niin innoissaan isän uudesta kumppanista, mutta lisäboostia voi antaa tämän kumppanin oma tympeä käytös. Lapset huomaavat ja ymmärtävät yllättävän paljon sellaista, mitä aikuiset ei tule ajatelleeksikaan. Tietenkin tässä tapauksessa lasten äidin perhe on ollut mukana lasten elämässä koko näiden elämän ajan ja lapset ovat muutenkin tottuneempia heihin. Isän uusi kumppani taas on lapsille melko uusi tuttavuus. Kouluikäinen lapsi jolla on jo omaakin elämää ei enää ihan noin vaan tutustu ventovieraaseen tyyppiin ja ala pitää tätä vanhempana.
Ap on provo. Haaveilee jostain ihmeellisestä "turvallisen aikuisen" roolista toisen ihmisen perheessä. Vainooja.
Enemmän ne lapset ap:n perhettä on kuin jonkun vasta jonkin aikaa kuvioihin tuleen naisen. Lapset ovat myös itse valinneet ap:n osaksi perhettään, isänsä uutta eivät. Voihan se joitain vähän kismittää, mutta no can do.
Ap on vain sukulainen. Sehän siinä kismittääkin.
Totta kai se voi kismittää mm. äitipuolia, että toinen jolla on hyvät välit isään ja lapsiin, on sukulainen perheenjäsen. Äitipuolihan ei ole mitään sukua näille lapsille. Mutta ei auta valittaa, ei se siitä miksikään harmittelulla muutu. Sen sijaan äitipuoli voisi yrittää parantaa omia välejään lasten kanssa.
En näe äitipuolen riehuvan täällä jatkuvasti kateuksissaan. Aina se on tää sama lapseton ap reppana joka yrittää hakea perhe-elämää tunkemalla vieraiden ihmisten perheisiin.
Miksi sinua harmittaa ap:n ja lasten sekä näiden isän hyvät välit noin paljon?
Yritä nyt käsittää että ap on sairas. Provoilee.
Minusta ap on ihana, huomioi lapset ja pitää heidän puoliaan. Toisin kuin ilmeisesti lasten äitipuoli.
Hän valehtelee. Älä ole dorka. Näitä hänen paasauksiaan on täällä tasaisesti. Puppua kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pitää ihmisellä olla itsetunto nollissa, jos mustistelee miehensä lasten kuollutta äiti niin paljon, ettei siedä kuulla puhuttavan hänestä saati että puhuisi hänestä lasten kanssa asiallisesti. Ei mikään ihme, jos lapsetkin alkavat karttaa sellaista ihmistä kuin ruttoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ihan hyvällä:
Tällä perheellä ei ole minkäänlaisia velvollisuuksia ylipäätään pitää yhteyttä teidän sukuunne tai sinuun.
Lue se uudestaan.
Kaikki, mitä perheeltä saatte, on joko ystävällisyydestä tai inhimillisyydestä annettua tai sitten syyllisyydestä. Molemmille teille on päätös näkyvissä, jos teette asioista liian vaikeita.
Jokaisella on oikeus valita seuransa.
Ihmiset katkaisevat välejään omiin sukulaisiinsakin. Kuolleen vaimon vainoava täti... Noh.
Ei olekaan mitään velvollisuuksia. Mutta lasten isä silti on koko ajan halunnut pitää yhteyttä sukuun lastensa kanssa, vieläpä varsin tiiviisti. Se kuka määrittelee yhteydenpidon, on lasten isä. Ei isän uusi puoliso, jolla ei ole mitään sananvaltaa koko tilanteeseen.
Et sinä sitä tiedä. Ap tunnetusti valehtelee.
Perheen asioista päättää perheen aikuiset.
Lasten asioista ja omista asioistaan päättää lasten isä. Äitipuoli tietty päättää omista asioistaan. Mutta hän ei päätä muiden asioista. Ei se siitä mihinkään jankkaamalla muutu.
Perheen asioista päättää perheen aikuiset.
Niinhän juuri sanottiin. Perheen aikuinen on lasten isä. Äitipuolella ei ole siinä äänioikeutta.
Täti ei kuulu perheeseen. Tämä on nyt se ongelma.
Äitipuoli sen sijaan on ydinperheen toinen aikuinen. Hän osallistuu päätöksentekoon.
Äitipuoli ei kuulu ydinperheeseen, sanoohan sen jo nimikin. Aikuisuudenkin voisi näiden tietojen perusteella ainakin kyseenalaistaa. Ei oikein vaikuta aikuisen ihmisen käytökseltä.
Kyllä kuuluu. Hän on perheen toinen aikuinen.
Ydinperhe on perhe joka asuu samassa osotteessa.
Sen sijaan täti on pelkkä sukulainen. Tässä tapauksessa vieläpä sellainen joka on vain lapsille sukua.
Ja vaikka olisi isän siskokin, käytös on täysin asiatonta.
Ei kuulu, eikä se siitä jankkaamalla tai kiukuttelemalla muutu yhtään miksikään.
Lisäksi tuolla mustasukkaisella ja omavaltaisella käytöksellään äitipuoli vain ajaa miestä ja lapsia kauemmaksi itsestään. Ilmeisesti on ajanut jo, kun lasten isä lapsineen tukeutuu mieluummin lasten oman äidin perheeseen kuin äitipuoleen ja hankkii hoitoavut mieluummin lasten äidin perheestä sekä on pyytänyt lasten äidin perhettä osallistumaan lasten kasvatukseen.
Kyllä kuuluu.
Esimerkiksi kun päätetään perheen kesänvietosta, ne on tasan ne perheen vanhemmat, jotka päättää, miten, missä ja milloin perhe lomailee.
Sukulaisilla ei ole mitään sanansijaa tässä.
Ja kaikki tuo mitä sössötät on tämän vainooja-ap:n tarinaa. Provoa.
Meidän perheellä oli myös tällainen vainooja. Minun siskoni. Joka yritti lyödä kiilaa vanhempien väliin, sekaantua joka asiaan, huolestua kaikesta, yrittää toimia lasten kanssa vanhempien ohi.
Siinä kävi lopulta niin, että lapset pyysi laittamaan estot puhelimiinsa. Koska kokivat sen niin epämiellyttäväksi.
Äitipuoli ei ole perheen vanhempi. Äitipuoli osallistuu perheen päätöksentekoon tasan tarkkaan niin paljon, kuin lasten biovanhemmat antavat. Isä päättää, missä asioissa äitipuolella on sanavaltaa. Äitipuoli ei voi ottaa yhtään enempää valtaa, mitä hänelle biovanhempien puolelta annetaan, sillä hän ei koskaan tule olemaan lasten äiti. Näin se vain menee ja sen faktan kanssa on pakko osata elää. Äitipuoli joko haluaa olla kuvioissa mukana niissä puitteissa, mikä isällekin sopii, tai sitten etsiä lapseton mies.
T. Äitipuoli itsekin
No ne isän päätökset kyllä vaikuttaa sen äitipuolen elämään, eli ihan sama sanavalta sillä äitipuolella on kuin muillakin aikuisilla. Asiat pitää vaan neuvotella niin että on reilua kaikille.
Juridisesti pelkällä isän kumppanilla tai edes äitipuolella ei ole mitään sananvaltaa. Äitipuolen pitäisi ymmärtää, että lasten etu menee aina edelle, joskus jopa sen äitipuolen itsensä edelle. Mutta hei, jos ei kestä, aina voi vaikka häipyä.
Lasten etu menee myös mt-ongelmaisen tädin edelle. Mitä tämä ei hahmota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti jotkut eivät ikinä ryhtyisi äitipuoliksi, jos ei ole sellaiseen valmiuksia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitää ihmisellä olla itsetunto nollissa, jos mustistelee miehensä lasten kuollutta äiti niin paljon, ettei siedä kuulla puhuttavan hänestä saati että puhuisi hänestä lasten kanssa asiallisesti. Ei mikään ihme, jos lapsetkin alkavat karttaa sellaista ihmistä kuin ruttoa.
Kyllä pitää ihmisen olla luuseri, ettei ole mitään omaa elämää vaan ainoa sisältö on muiden vainoaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ihan hyvällä:
Tällä perheellä ei ole minkäänlaisia velvollisuuksia ylipäätään pitää yhteyttä teidän sukuunne tai sinuun.
Lue se uudestaan.
Kaikki, mitä perheeltä saatte, on joko ystävällisyydestä tai inhimillisyydestä annettua tai sitten syyllisyydestä. Molemmille teille on päätös näkyvissä, jos teette asioista liian vaikeita.
Jokaisella on oikeus valita seuransa.
Ihmiset katkaisevat välejään omiin sukulaisiinsakin. Kuolleen vaimon vainoava täti... Noh.
Ei olekaan mitään velvollisuuksia. Mutta lasten isä silti on koko ajan halunnut pitää yhteyttä sukuun lastensa kanssa, vieläpä varsin tiiviisti. Se kuka määrittelee yhteydenpidon, on lasten isä. Ei isän uusi puoliso, jolla ei ole mitään sananvaltaa koko tilanteeseen.
Et sinä sitä tiedä. Ap tunnetusti valehtelee.
Perheen asioista päättää perheen aikuiset.
Lasten asioista ja omista asioistaan päättää lasten isä. Äitipuoli tietty päättää omista asioistaan. Mutta hän ei päätä muiden asioista. Ei se siitä mihinkään jankkaamalla muutu.
Perheen asioista päättää perheen aikuiset.
Niinhän juuri sanottiin. Perheen aikuinen on lasten isä. Äitipuolella ei ole siinä äänioikeutta.
Täti ei kuulu perheeseen. Tämä on nyt se ongelma.
Äitipuoli sen sijaan on ydinperheen toinen aikuinen. Hän osallistuu päätöksentekoon.
Äitipuoli ei kuulu ydinperheeseen, sanoohan sen jo nimikin. Aikuisuudenkin voisi näiden tietojen perusteella ainakin kyseenalaistaa. Ei oikein vaikuta aikuisen ihmisen käytökseltä.
Kyllä kuuluu. Hän on perheen toinen aikuinen.
Ydinperhe on perhe joka asuu samassa osotteessa.
Sen sijaan täti on pelkkä sukulainen. Tässä tapauksessa vieläpä sellainen joka on vain lapsille sukua.
Ja vaikka olisi isän siskokin, käytös on täysin asiatonta.
Ei kuulu, eikä se siitä jankkaamalla tai kiukuttelemalla muutu yhtään miksikään.
Lisäksi tuolla mustasukkaisella ja omavaltaisella käytöksellään äitipuoli vain ajaa miestä ja lapsia kauemmaksi itsestään. Ilmeisesti on ajanut jo, kun lasten isä lapsineen tukeutuu mieluummin lasten oman äidin perheeseen kuin äitipuoleen ja hankkii hoitoavut mieluummin lasten äidin perheestä sekä on pyytänyt lasten äidin perhettä osallistumaan lasten kasvatukseen.
Kyllä kuuluu.
Esimerkiksi kun päätetään perheen kesänvietosta, ne on tasan ne perheen vanhemmat, jotka päättää, miten, missä ja milloin perhe lomailee.
Sukulaisilla ei ole mitään sanansijaa tässä.
Ja kaikki tuo mitä sössötät on tämän vainooja-ap:n tarinaa. Provoa.
Meidän perheellä oli myös tällainen vainooja. Minun siskoni. Joka yritti lyödä kiilaa vanhempien väliin, sekaantua joka asiaan, huolestua kaikesta, yrittää toimia lasten kanssa vanhempien ohi.
Siinä kävi lopulta niin, että lapset pyysi laittamaan estot puhelimiinsa. Koska kokivat sen niin epämiellyttäväksi.
Äitipuoli ei ole perheen vanhempi. Äitipuoli osallistuu perheen päätöksentekoon tasan tarkkaan niin paljon, kuin lasten biovanhemmat antavat. Isä päättää, missä asioissa äitipuolella on sanavaltaa. Äitipuoli ei voi ottaa yhtään enempää valtaa, mitä hänelle biovanhempien puolelta annetaan, sillä hän ei koskaan tule olemaan lasten äiti. Näin se vain menee ja sen faktan kanssa on pakko osata elää. Äitipuoli joko haluaa olla kuvioissa mukana niissä puitteissa, mikä isällekin sopii, tai sitten etsiä lapseton mies.
T. Äitipuoli itsekin
No ne isän päätökset kyllä vaikuttaa sen äitipuolen elämään, eli ihan sama sanavalta sillä äitipuolella on kuin muillakin aikuisilla. Asiat pitää vaan neuvotella niin että on reilua kaikille.
Juridisesti pelkällä isän kumppanilla tai edes äitipuolella ei ole mitään sananvaltaa. Äitipuolen pitäisi ymmärtää, että lasten etu menee aina edelle, joskus jopa sen äitipuolen itsensä edelle. Mutta hei, jos ei kestä, aina voi vaikka häipyä.
Lasten etu menee myös mt-ongelmaisen tädin edelle. Mitä tämä ei hahmota.
Ohoh, aikamoista spekulointia ja luuloja. Unohtuiko jotain?
Lasten isä pelaa hyvin yhteen ap:n perheen kanssa. Näin on ilmeisesti ollut jo kauan, suurimman osan lasten elämää. Lapset ovat saaneet kasvaa turvallisessa ja tasapainoisessa ympäristössä, ainakin tähän asti. Nyt siitä ollaan vaan huolissaan, ja ihan aiheesta. Aikuisen ihmisen pitäisi osata asettaa lasten etu oman etunsa edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitää ihmisellä olla itsetunto nollissa, jos mustistelee miehensä lasten kuollutta äiti niin paljon, ettei siedä kuulla puhuttavan hänestä saati että puhuisi hänestä lasten kanssa asiallisesti. Ei mikään ihme, jos lapsetkin alkavat karttaa sellaista ihmistä kuin ruttoa.
Kyllä pitää ihmisen olla luuseri, ettei ole mitään omaa elämää vaan ainoa sisältö on muiden vainoaminen.
Mites sitten tämä kun sinä haukut täällä ap:ta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ankeaa, jos lapsi ei voi puhua myös omassa kodissaan omasta äidistään ilman, että joku tulee siihen viereen hyssyttelemään, katsoo pahasti tai muuten ilmaisee, että se ei ole sallittu tai sopiva puheenaihe.
Ymmärrän, että uuden perheenjäsenen on joskus vaikeaa löytää omaa paikkaansa uudessa kodissa ja asettua taloksi, mutta ei sekään voi olla ratkaisu asian helpottamiseksi, että lasten elämästä siivotaan pois kaikki heidän äidistään muistuttavat asiat.
Ei ole myöskään mitään yhtä oikeaa tapaa, miten lasten kanssa pitäisi puhua kuolleesta vanhemmasta. Totta kai lapsen ikä ja kehitystaso tulee huomioida, mutta ei muuten ole mitään tiettyä kaavaa tai edes määrää, mikä on sopiva. Lapsen oma kiinnostus asiaan ratkaisee paljon. Riippuu todella paljon ensinnäkin lapsesta, miten paljon ja missä vaiheessa hän haluaa tietää vanhemmastaan. Tämä voi myös vaihdella kausittain. Toisilla lapsilla on vaan suurempi tiedontarve ja halu saada vastauksia kysymyksiinsä, toiset lapset eivät välttämättä ole juurikaan kiinnostuneita. Tärkeintä on, että lapselle annetaan sellainen mahdollisuus puhua, kuin mitä hän tarvitsee.
Millä oikeudella äiti- tai isäpuoli voisi kieltää lapselta oikeuden puhua lapsen omasta vanhemmasta kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella äiti- tai isäpuoli voisi kieltää lapselta oikeuden puhua lapsen omasta vanhemmasta kotona?
Tämä ap on siis provo.
Mutta esimerkiksi jos on kyse tilanteesta, että äitipuoli kieltää jotain ja lapsi inttää että äitikin antoi tehdä niin kyllä minä ainakin sanoisin, että nyt totellaan äitipuolta, että turha vedota äitiin.
Tekisin saman vaikka siinä olisi joku muukin antanut lupaa johonkin, jota minä en anna tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella äiti- tai isäpuoli voisi kieltää lapselta oikeuden puhua lapsen omasta vanhemmasta kotona?
Ei millään.
Sellaisella käytöksellä että äitipuoli osoittaa halveksivansa lasten äidistään puhumista äitipuoli ihan itse vaikeuttaa omaa tilannettaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella äiti- tai isäpuoli voisi kieltää lapselta oikeuden puhua lapsen omasta vanhemmasta kotona?
Tämä ap on siis provo.
Mutta esimerkiksi jos on kyse tilanteesta, että äitipuoli kieltää jotain ja lapsi inttää että äitikin antoi tehdä niin kyllä minä ainakin sanoisin, että nyt totellaan äitipuolta, että turha vedota äitiin.
Tekisin saman vaikka siinä olisi joku muukin antanut lupaa johonkin, jota minä en anna tehdä.
Ei kai tässä sellaisesta kieltämisestä ollutkaan kyse?
Kyse oli siitä, että lapsi kokee, ettei voi puhua kotona äidistään, koska äitipuoli ei pidä siitä aiheesta.
Sanoisin, että ei normaalisti kyllä tarvitse tuntea sellaista pelkoa, että lapselle puhuttaisiin jotenkin liikaa tämän kuolleesta vanhemmasta. Varsinkaan silloin, jos lapsi itsekin aiheesta kyselee ja lapsi on muutenkin jo vähän isompi, koululainen. En keksi mitään haittaa, mitä siitä voisi olla, jos lapsen kysymyksiin vastataan siten, kuin lapsen ymmärryskyvyn mukaan on sopivaa.
Enemmän sellaisesta lapsen oman puhumisen tai kyselyn rajoittamisesta lapselle voisi tulla sellainen olo, että tässä aiheessa on nyt jotain kauhean väärää ja kiellettyä, koska siitä ei saa kysellä tai puhua enempää.
Kiitos asiallisista vastauksista!
On kai parasta ottaa asia puheeksi lasten isän kanssa.
Käske sen miehen jättää ämmänkutale, lapset ansaitsee parempaa.
En näe äitipuolen riehuvan täällä jatkuvasti kateuksissaan. Aina se on tää sama lapseton ap reppana joka yrittää hakea perhe-elämää tunkemalla vieraiden ihmisten perheisiin.