Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten tukea lapsia tässä tilanteessa, olisiko huoleen aihetta?
01.08.2021 |
Minulla on siis kaksi siskonpoikaa, joiden äiti, siis siskoni, on kuollut heidän ollessa pieniä. Tapaus oli äkillinen ja yllättävä, minkä vuoksi ja seurauksena me sisarukset ja vanhempani olemme olleet hyvin paljon mukana näiden lasten arjessa varsinkin silloin, kun molemmat olivat alle kouluikäisiä ja luonnollisesti esimerkiksi tarvetta lastenhoitoavulle oli enemmän. Pari vuotta sitten lasten isä löysi elämäänsä uuden kumppanin ja he ovat asuneet yhdessä kohta vuoden.
Yleisesti ajatus siitä, että lasten elämässä ja kotona on toinenkin aikuinen on ihana, ja aluksi kaikki sujuikin tosi hyvin, myös lapset olivat sujut asian kanssa. Kuitenkin jonkin ajan kuluttua alkoi tulla tilanteita, joissa lasten isän uusi kumppani niin sanotusti otti ohjat omiin käsiinsä ja alkoi eri tavoin puuttua esimerkiksi meidän sisarusten ja vanhempiemme sekä siskonpoikien väleihin. Milloin piti perua aiemmin sovitut kyläilyt, milloin lapsen synttärijuhlaan jäi kutsu saapumatta vanhemmilleni. Myöhemmin kävi ilmi, että heidät oli kyllä alunperin kutsuttu, mutta tämän kumppanin toiminnan ansiosta kutsu ei heille saapunut, mistä lapsi itse ja lasten isä olivat hyvin pahoillaan. Hän myös esimerkiksi yritti puuttua vanhempieni ja lasten väliseen yhteydenpitoon omissa ja lasten isän nimissä, lasten isän siitä kuitenkaan mitään tietämättä. No, nämäkin selvitettiin ja sovittiin, ja lasten isän siunauksella mm. yhteydenpito jatkui kuten aiemminkin.
Nyt kevään ja kesän myötä vanhempani ja me sisarusket olemme viettäneet taas enemmän aikaa lasten kanssa, kun koulusta on lomaa ja lasten isä kuten kumppaninsakin ovat molemmat töissä suurimman osan kesää. Kesän aikana vanhempi lapsista on alkanut kysellä enemmän äidistään, koska alkaa olla jo sen ikäinenkin, että asia alkaa kiinnostaa. Hän ei muista äidistään juuri mitään, vaan kaikki perustuu lähinnä hänelle kerrottuihin asioihin. On katsottu valokuvia ja vanhoja muistokirjoja, sekä puhuttu. Lasten isä on alusta asti suhtautunut positiivisesti siihen, että lapsille kerrotaan äidistään heidän omien tarpeidensa ja ikätason mukaan. Lasten isälle itselleen siskon kuolema oli todella paha paikka ja ilmeisesti muistelu on vieläkin raskasta, joten häneltä on saanut aina vain kiitosta siitä, että myös me muut tehdään sitä. Lasten isän kumppanille sen sijaan lasten äidistä puhuminen taitaa olla toisella tavalla herkkä paikka, ainakin mitä on itse kuullut ja nähnyt hänen käytöksestään ja mitä on lapsen omia puheita uskominen. Lapsen mukaan tämä nainen ei yhtään tykkää siitä, jos lapsi puhuu kotonaan äidistään. Ilmeisesti tilanteissa, missä lasten isä ei ole ollut paikalla. Tätä juttua tukee se, kun tämä kumppani on ollut hakemassa lapsia kotiin, niin lasten innoissaan selittäessä esimerkiksi jotain juttua äidistään, tämän ilme ja asenne muuttuu huomattavasti nuivemmaksi ja sitten patistaa lasta hakemaan reppua ja lähtemään kotiin.
jatkuu...
Kommentit (201)
Ei ole normaalia kieltää lapsia puhumasta kuolleesta äidistään. Täällä kirjoittelee nyt paljon kommentteja selvästi yksi sama tyyppi, joka on itse kokenut itsensä jossain uusioperhetilanteessa sivuutetuksi/huonosti huomioiduiksi.
Toivotaan, että siskosi miehen uusi vaimo on oikeasti mukavampi, miltä vaikuttaa kertomasi perusteella. Jos ei, voit tarjota lapsille tukea, kun ovat luonnasi ja tarjota avoimen keskusteluilmapiirin. Lasten elämä ei ole ikinä täydellistä eikä yhdenkään lapsen lapsuus. Nämä lapset ovat kokeneet ison menetyksen eikä toivoisi heille ikävää äitipuolta. Joskus valitettavasti mukavan ihmisen sijaan tulee siltä epämukava :/. Onneksi usein on todettu, että lapset tarvitsevat vaikeissakin oloissa sen yhden luotettavan aikuisen ja tukipilarin, jolloin heillä on mahdollista kasvaa tervejärkisiksi aikuisiksi. Onneksi sinä, vanhempasi ja siskosi mies olette näitä, vaikka siskosi mies olisi tehnyt nyt huonon valinnan puolison suhteen. Ei yksi ihminen pysty onneksi kuitenkaan viemään kaikkea hyvää lasten elämästä eikä varmasti pysty erottamaan teitä. Lapset ovat jo onneksi isompia ja heillä on omatkin aivot. Kohta he ovat jo aikuisia ja omillaan ja jos miehen uusi puoliso ei ole kovin mukava, tuskin häneen kovasti yhteydessä aikuisiällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan tämän apn ongelmineen edellisestä aloituksestaan. Tarkkaan en yksityiskohtia muista, mutta nyt tuntuisivat hänen ongelmansa jo lievemmiltä kuin viimeksi. Silti uusi aloitus.
Tässä valossa olen taipuvainen ajattelemaan, että suurimman ongelman muodostavat ap lapsuudenperheineen. Isä lapsineen yrittää elää elämäänsä eteenpäin ja he uuden puolison kanssa ovat puun ja kuoren välissä. Lapsen ja siskon menettäminen tuntuu olevan aplle perheineen kova paikka. Ymmärrettävästi.
Tuntuu siltä, että kuten joku sanoikin jo, että he eivät ole osanneet käsitellä menestystään. Äidistä saa lapsille puhua, mutta onko mummola ja tätikyläilyt täynnä äidin muistelua ja väkisin elossa pitämistä? Kyllä minullakin saattaisi ilme muuttua, jos joka kerta miehen suvun tai exän sukulaisia kohdatessa siellä lapsille tuputettaisiin ä muistoja ja ajatuksia menneistä hetkistä vanhan perheen kesken kultareunuksilla silattuina.
Miehellä ja lapsilla on menneisyys ja muistoja. Mutta myös nykyisyys. Ei ole tervettä mitätöidä nykyistä ja tulevaa, jotta kuollut äiti pysyisi hengissä.
Onko lasten syntymäpäivätkin muuttuneet äidin muistotilaisuuksiksi? Jos näin on, ymmärrän, ettei kutsua ole tullut. Lapsilla ja leskellä on oikeus hengittää vapasäasti ja elää. Älkää peittäkö sitä kuolleen äidin haamun alle.
Kysymyshän on nimenomaa siitä, että lapsi on itse alkanut kiinnostua äidistään ja lapsen isä on antanut siunauksensa sille, että äidistä puhutaan lapsen kanssa, kun itselle se on vieläkin vaikeaa, mikä on ihan ymmärrettävää. Isä on ollut hyvilläänkin, että lapsen äidin suku puhuu lapsen äidistä lapsen kanssa. Muistelua on siis tapahtunut lapsen aloitteesta ja lapsen isän pyynnöstä, ei sukulaisten.
Missä niin luki?
Aloitusviestissä sekä sivulla 2
Siellä lukee errä kun lapsi on ollut enemmän tekemisissä sukulaisten kanssa, hän on alkanut jauhaa äidistä. Miksiköhän
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia kieltää lapsia puhumasta kuolleesta äidistään. Täällä kirjoittelee nyt paljon kommentteja selvästi yksi sama tyyppi, joka on itse kokenut itsensä jossain uusioperhetilanteessa sivuutetuksi/huonosti huomioiduiksi.
Toivotaan, että siskosi miehen uusi vaimo on oikeasti mukavampi, miltä vaikuttaa kertomasi perusteella. Jos ei, voit tarjota lapsille tukea, kun ovat luonnasi ja tarjota avoimen keskusteluilmapiirin. Lasten elämä ei ole ikinä täydellistä eikä yhdenkään lapsen lapsuus. Nämä lapset ovat kokeneet ison menetyksen eikä toivoisi heille ikävää äitipuolta. Joskus valitettavasti mukavan ihmisen sijaan tulee siltä epämukava :/. Onneksi usein on todettu, että lapset tarvitsevat vaikeissakin oloissa sen yhden luotettavan aikuisen ja tukipilarin, jolloin heillä on mahdollista kasvaa tervejärkisiksi aikuisiksi. Onneksi sinä, vanhempasi ja siskosi mies olette näitä, vaikka siskosi mies olisi tehnyt nyt huonon valinnan puolison suhteen. Ei yksi ihminen pysty onneksi kuitenkaan viemään kaikkea hyvää lasten elämästä eikä varmasti pysty erottamaan teitä. Lapset ovat jo onneksi isompia ja heillä on omatkin aivot. Kohta he ovat jo aikuisia ja omillaan ja jos miehen uusi puoliso ei ole kovin mukava, tuskin häneen kovasti yhteydessä aikuisiällä.
Taitaa ap itse kirjoitella
Ja haluaa olla lapsille se ”turvallinen aikuinen”…
Saatanan mustasukkaisesti valvoo tonttia. Itsekästä ja epämiellyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sairasta on kyllä jos aikuinen ihminen kieltää lasta puhumasta omasta rakkaasta äidistään. Vai onko lasten isä lemppaamassa muijaa juuri tämän takia?
Meillähän on tässä vain ap:n väritetty versio asiasta. Emme tieäd onko mitään tapahtunut tai jos on niin millaisessa yhteydessä.
Tilanne on voinut olla esimerkiksi se että uusi vaimo kieltää tai komentaa jotain ja lapsi vastaa ettei äitikään jne jolloin vaimo sanoo että nyt totellaan häntä silti.
Ei kai se ole lapsen äidin perheen syytä, jos äitipuoli ei saa otetta kasvatukseen?
Millä lailla ei saa?
Ap kitisee vain siitä että hän ei saa määrätä mitä perheessä tapahtuu.
Eihän tässä mitään olla määräämässä.
Minusta on kyllä ihmeellistä se jos lapsi ei saisi puhua avoimesti äidistään myös kotonaan. Miten se vaikuttaa lapsen kehitykseen? Eikö lapselle jäisi vähemmästäkin kokemus, että kaikista asioista ei voi puhua kotona vaan asioita täytyy salailla ja olla vaiti.
Jeeeep.
Puhumattomuuskulttuuri sen kun kukoistaa, jos sellaiselle linjalle lähdetään. Kannattaa myös muistaa, että se millaisen puhumiskulttuurin lapsi kotoa oppii, kantaa myös pitkälle lapsen elämään. Mikäli lapselle tehdään jo pienenä selväksi kotona, että on asioita mistä ei saa, sovi tai voi puhua, on aika turha sitten lapsen ollessa vanhempi ihmetellä, miksei lapsi puhu asioistaan tai ongelmistaan.
Ymmärrän tietty senkin, että harvemman äitipuolen lempipuheenaihe olisi se lasten oma äiti. Mutta kun kyse ei olekaan siitä äitipuolesta vaan lapsesta. Se, että lapsi kokee voivansa puhua avoimesti kotona on tärkeämpää kuin äitipuolen näkemys asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia kieltää lapsia puhumasta kuolleesta äidistään. Täällä kirjoittelee nyt paljon kommentteja selvästi yksi sama tyyppi, joka on itse kokenut itsensä jossain uusioperhetilanteessa sivuutetuksi/huonosti huomioiduiksi.
Toivotaan, että siskosi miehen uusi vaimo on oikeasti mukavampi, miltä vaikuttaa kertomasi perusteella. Jos ei, voit tarjota lapsille tukea, kun ovat luonnasi ja tarjota avoimen keskusteluilmapiirin. Lasten elämä ei ole ikinä täydellistä eikä yhdenkään lapsen lapsuus. Nämä lapset ovat kokeneet ison menetyksen eikä toivoisi heille ikävää äitipuolta. Joskus valitettavasti mukavan ihmisen sijaan tulee siltä epämukava :/. Onneksi usein on todettu, että lapset tarvitsevat vaikeissakin oloissa sen yhden luotettavan aikuisen ja tukipilarin, jolloin heillä on mahdollista kasvaa tervejärkisiksi aikuisiksi. Onneksi sinä, vanhempasi ja siskosi mies olette näitä, vaikka siskosi mies olisi tehnyt nyt huonon valinnan puolison suhteen. Ei yksi ihminen pysty onneksi kuitenkaan viemään kaikkea hyvää lasten elämästä eikä varmasti pysty erottamaan teitä. Lapset ovat jo onneksi isompia ja heillä on omatkin aivot. Kohta he ovat jo aikuisia ja omillaan ja jos miehen uusi puoliso ei ole kovin mukava, tuskin häneen kovasti yhteydessä aikuisiällä.
Huomasin saman.
Lapset ovat siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että heidän isänsä kuitenkin mahdollistaa lapsille tärkeiden ihmisten läsnäolon näiden elämässä, siis lasten äidin perheen. Isänsä myös kaiken perusteella kannustaa lapsia puhumaan äidistään ja kannustaa myös lasten äidin sukulaisia siihen. Siksi mietinkin, että miten lasten isä suhtautuu kumppaninsa toimintaan. Onkohan tietoinen asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, että lapsilla ja lasten isällä on lasten äidin läheiset tukena ja turvana.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo isän uusi puoliso hae paikkaansa teidän varsin tiiviiltä (hyvä asia)vaikuttavassa perheessä. Aikuinenkin ihminen voi käyttäytyä hieman lapsellisesti kun on epävarma omasta paikastaan ja kuolleen vaimon/äidin kanssa on paha "kilpailla". Samalla yrittävät muodostaa toimivaa omaa perheyksikköään. Yrittäkää osaltanne saada uusi puoliso tuntemaan olonsa sellaiseksi, että on hyväksytty joukkoon ja pidetty ja tervetullut.
Muilta osin asia lienee paljolti siskosi miehen ja hänen puolisonsa keskenään selvitettävä.
Miksi ihmeessä pitäisi kilpailla? Outo ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit tästä aloituksen aiemmin. Olisit jatkanut suoraan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sairasta on kyllä jos aikuinen ihminen kieltää lasta puhumasta omasta rakkaasta äidistään. Vai onko lasten isä lemppaamassa muijaa juuri tämän takia?
Meillähän on tässä vain ap:n väritetty versio asiasta. Emme tieäd onko mitään tapahtunut tai jos on niin millaisessa yhteydessä.
Tilanne on voinut olla esimerkiksi se että uusi vaimo kieltää tai komentaa jotain ja lapsi vastaa ettei äitikään jne jolloin vaimo sanoo että nyt totellaan häntä silti.
Ei kai se ole lapsen äidin perheen syytä, jos äitipuoli ei saa otetta kasvatukseen?
Millä lailla ei saa?
Ap kitisee vain siitä että hän ei saa määrätä mitä perheessä tapahtuu.
Eihän tässä mitään olla määräämässä.
Minusta on kyllä ihmeellistä se jos lapsi ei saisi puhua avoimesti äidistään myös kotonaan. Miten se vaikuttaa lapsen kehitykseen? Eikö lapselle jäisi vähemmästäkin kokemus, että kaikista asioista ei voi puhua kotona vaan asioita täytyy salailla ja olla vaiti.
Jeeeep.
Puhumattomuuskulttuuri sen kun kukoistaa, jos sellaiselle linjalle lähdetään. Kannattaa myös muistaa, että se millaisen puhumiskulttuurin lapsi kotoa oppii, kantaa myös pitkälle lapsen elämään. Mikäli lapselle tehdään jo pienenä selväksi kotona, että on asioita mistä ei saa, sovi tai voi puhua, on aika turha sitten lapsen ollessa vanhempi ihmetellä, miksei lapsi puhu asioistaan tai ongelmistaan.
Ymmärrän tietty senkin, että harvemman äitipuolen lempipuheenaihe olisi se lasten oma äiti. Mutta kun kyse ei olekaan siitä äitipuolesta vaan lapsesta. Se, että lapsi kokee voivansa puhua avoimesti kotona on tärkeämpää kuin äitipuolen näkemys asiaan.
Lapsille jauhaa äidistä koko äidin suku. Jatkuvasti. Eikö se riitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi pakottaa tätä uutta naisystävää puhumaan lasten äidistä lasten kanssa. Ei ole välttämättä hänelle mikään kiinnostava keskustelunaihe. Te voitte puhua ihan rauhassa tietysti kun lapsia näette.
En tietenkään, eikä se ole missään nimessä tarkoituskaan.
Sen sijaan lapsille tuollainen tilanne voi olla hyvin hämmentävää, mikä onkin tässä se pohdinnan ydin. Siis että miten lapsi kokee sen tilanteen, lapsikin kun todennäköisesti vaistoaa sen toisen ihmisen suhtautumisen aiheeseen. Millaista se on lapselle, jos lapsi kokee, että ei voi kotonaan jonkun kuullen puhua äidistään siksi, kun tämä toinen ei tykkää aiheesta?
No sitten voi selittää lapselle, että tuollaiset asiat ovat vaikeita aikuisille, eikä tunteille mitään voi. Ja että äidistä voi esim sinun kanssasi puhua vapaasti.
Minusta on kohtuutonta vaatia, ettei toinen saisi edes vaivaantua vaikeasta asiasta. Ja kun kyseessä on jo kouluikäiset lapset, siitäkin voi avoimesti puhua, että isälle menetys oli raskas, ja tämä isän puoliso varmasti kokee isän tunteet voimakkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo isän uusi puoliso hae paikkaansa teidän varsin tiiviiltä (hyvä asia)vaikuttavassa perheessä. Aikuinenkin ihminen voi käyttäytyä hieman lapsellisesti kun on epävarma omasta paikastaan ja kuolleen vaimon/äidin kanssa on paha "kilpailla". Samalla yrittävät muodostaa toimivaa omaa perheyksikköään. Yrittäkää osaltanne saada uusi puoliso tuntemaan olonsa sellaiseksi, että on hyväksytty joukkoon ja pidetty ja tervetullut.
Muilta osin asia lienee paljolti siskosi miehen ja hänen puolisonsa keskenään selvitettävä.Miksi ihmeessä pitäisi kilpailla? Outo ajatus.
Jos äidin suku ylläpitää kilpailuasemaa, niin hankala siinä on neutraalina pysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olisiko huoleen aihetta?"
Ap siis lähtökohtaisesti kyttää siskonsa perheen asioista, mistä saisi tehtyä lasun. Nice.
Tässähän on nyt vain lapsen sana, että kotona ei saisi puhua äidistä. Se voi olla aivan lapsen väärinkäsitys, joka kannattaisi selvittää. Mieluummin sen äitipuolen ja isän kanssa ilman lapsen korvia, että mistä on kysymys.
Toisaalta voi olla, että uusi kumppani on lapsiaan hakiessa naama vinossa kun huomaa, että taas on laitettu lapsen pää sekaisin kuolleen äidin jutuilla ja voi olla että lapsi on monta päivää "epänormaali" kun hänet on aivopesty.
Neuvoksi sanoisin, että keskustele asiasta lasten isän ja äitipuolen kanssa, että mitä he haluavat sinun tekevän tilanteessa, jossa lapsi kysyy äidistään. Mitä kerrot lapselle siinä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, en tiedä mistä noita lapsinaisia sikiää. Jokainen kypsä aikuinen tajuaa, että kuollutkin perheenjäsen on yhä osa perhettä, hänestä saa puhua ja kysellä. Vain todella lapsellinen "tytönheitukka" kokee tämän uhaksi. Veljen kannattaisi heivata noin lapsellinen akka pois elämästä, mutta tuskin niin tekee...
Vierailija kirjoitti:
"Olisiko huoleen aihetta?"
Ap siis lähtökohtaisesti kyttää siskonsa perheen asioista, mistä saisi tehtyä lasun. Nice.
Mitä ihmettä höpötät? Ihan asiaa ap kirjoitti ja hyvin, mitään lasua ei ollut tekemässä.
Ap kirjoitti tänne jo aiemmin tästä samasta aiheesta ja etsii nyt lasuun aihetta. Anna juma lauta sen perheen olla rauhassa. Toivottavasti ne ymmärtää katkaista välit pian kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olisiko huoleen aihetta?"
Ap siis lähtökohtaisesti kyttää siskonsa perheen asioista, mistä saisi tehtyä lasun. Nice.
Mitä ihmettä höpötät? Ihan asiaa ap kirjoitti ja hyvin, mitään lasua ei ollut tekemässä.
On satuillut täällä ennenkin.
Ja tämä "huoli" on aina se, jota lastensuojeluilmoitukseen lässytetään. Sitä selkeästi valmistelee, mustasukkaisuuksissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo isän uusi puoliso hae paikkaansa teidän varsin tiiviiltä (hyvä asia)vaikuttavassa perheessä. Aikuinenkin ihminen voi käyttäytyä hieman lapsellisesti kun on epävarma omasta paikastaan ja kuolleen vaimon/äidin kanssa on paha "kilpailla". Samalla yrittävät muodostaa toimivaa omaa perheyksikköään. Yrittäkää osaltanne saada uusi puoliso tuntemaan olonsa sellaiseksi, että on hyväksytty joukkoon ja pidetty ja tervetullut.
Muilta osin asia lienee paljolti siskosi miehen ja hänen puolisonsa keskenään selvitettävä.Miksi ihmeessä pitäisi kilpailla? Outo ajatus.
Jos äidin suku ylläpitää kilpailuasemaa, niin hankala siinä on neutraalina pysyä.
Millä tavoin edesmenneen äidin muistelu, lapsen kysyessä äidistään, on kilpailua? Hankkikaa nyt se itsetunto jostain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo isän uusi puoliso hae paikkaansa teidän varsin tiiviiltä (hyvä asia)vaikuttavassa perheessä. Aikuinenkin ihminen voi käyttäytyä hieman lapsellisesti kun on epävarma omasta paikastaan ja kuolleen vaimon/äidin kanssa on paha "kilpailla". Samalla yrittävät muodostaa toimivaa omaa perheyksikköään. Yrittäkää osaltanne saada uusi puoliso tuntemaan olonsa sellaiseksi, että on hyväksytty joukkoon ja pidetty ja tervetullut.
Muilta osin asia lienee paljolti siskosi miehen ja hänen puolisonsa keskenään selvitettävä.Miksi ihmeessä pitäisi kilpailla? Outo ajatus.
Jos äidin suku ylläpitää kilpailuasemaa, niin hankala siinä on neutraalina pysyä.
Millä tavoin edesmenneen äidin muistelu, lapsen kysyessä äidistään, on kilpailua? Hankkikaa nyt se itsetunto jostain.
Hanki sinä aivot.
Aina on vaikeaa asettua uuteen perheeseen tai sukuun. Tuossahan on sen miehen suku ja äitipuolen suku myös. Uusi kuvio.
Sitten on tämä ympärillä mustasukkaisesti pörräävä aggressiivinen äidin suku, joka kyttää ja kyseenalaistaa. Sietämätöntä.
En ylipäätään tajua näitä vanhapiika-siskoja, jotka jää jumiin sisarustensa perheiden kanssa ja jotka ottaa tuollaisen kummallisen suvun ylivalvojan roolin valvoen, että kuka saa kutsun minnekin, onko kaikki sukulaiset saaneet samanmittaisen siivun lapsista, onko varmasti hänet huomioitus samoin kuin sen siskon miehen sisko jne.
Minulla on tuollainen sisko ja hän teki veljeni vaimon elämästä kirjaimellisesti helvettiä. Kyttäsi näitä siivuja. Hänen piti saada hoitaa veljen poikaa yhtä paljon kuin tämän veljen vaimon sisko jne. Jatkuva rähinä päällä.
Sekaantui aivan kaikkeen. Jopa veljen vaimon edellisen liiton tyttären lukion valinnaisaineista sai masinoitua vaimokampanjan.
Haukkui 24/7.
Alue: Aihe vapaa
Aloitusviestissä sekä sivulla 2