Lue keskustelun säännöt.
Onko sinusta suhde ilman avioliittoa jotenkin merkityksettömämpää?
01.08.2021 |
Eli vaikka useita vuosia yhdessä, mutta ei edes kihloissa. Onko sinusta sellainen suhde "ei niin vakava"?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, en ole koskaan avioliittoa kokeillut. Vaikuttaa liian suuritöiseltä suhteessa saatuun hyötyyn. Avomieskään ei ollut kiinnostunut kuolemantapauksessa (minun) saamaan edullisempaa tasinkoa vaan tyytyy perintöön.
Oikeasti olette valmiita maksamaan valtiolle kymmeniä tuhansia asunnon perimisestä ja luopumaan leskeneläkkeestä, ettei vaan tarvitsisi laittaa nimiä papereihin? Minusta outoa. Niille perintöveroille voisi olla silloin muutakin käyttöä.
Kannattaa muistaa, että meitä palstalaisia on hyvin erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi meidän parisuhteessamme perinnöt menevät tietysti lapsille eikä toisillemme. Minulla ei ole pienintäkään halua jäädä puolison omistamaan asuntoon, jos hän kuolee ensin. Asun tässä vain hänen takiaan. Leskeneläkkeeseen emme olisi oikeutettuja koska olisimme joka tapauksessa jo ylittäneet sen ikärajan. (Lisäksi leskeneläke tulee nuoremmiltakin tulevaisuudessa poistumaan.)
eri
Lähes kaikilla koti on yhteinen ja yhdessä maksettu. Ja puolisosi kuollessa olet todennäköisesti vanha. Eläkeläinen, ehkä jo muisti pettää. Silloin on aika ikävä homma lähteä kodista, jossa olet jo 50v asunut, ja nurkat on jo muistissa. Vanhukselle jo pelkkä muutto voi olla tosi raskas ja stressaava prosessi, saati sitten puolison kuolema ja muutto yhdessä.
Niin että minulle on siinä vaiheessa helpompi ylläpitää noin 300 n2 kolmessa tasossa olevaa kiinteistöä haja-asutusalueella? Lähin kauppa viiden kilometrin päässä ja muut palvelut noin 20 m:n päässä. Siinä sitä olisi muistin pettämisvaiheessa olevalle ihmiselle yksin aika lailla tekemistä. Kyllä minä luulen, että se 40 m2 kt-asunto kyläkeskuksessa tai jopa vähän isommassa kaupungissa on huomattavasti realistisempi vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aivan päinvastoin. Todellinen sitoumus ei sormuksia ja lippulappusia kaipaa.
En ihan ymmärrä logiikkaa.
Jos todella haluaa olla yhdessä, miksi siihen tarvitaan jotain lakisitoumuksia?
Avioliitto vaikuttaa olevan hirveän tärkeä epävarmoille ihmisille. Mutta ei se puoliso siinä yhtään enemmän pysy, jos ei halua, vaikka kuinka olisi nimi paperilla.
Juuri noin. Sitten lisäksi vielä joku kauhea tarve turvata oma taloutensa sillä, että toinen laittaa nimensä paperiin. Ei luota omaan talouteensa, vaan vaatii sen hoitamiseen toisen ihmisen. Ei ole nykyaikaa se, ellei molemmat osapuolet juuri halua tuollaista järjestelyä.
No ihan vakavasti. Minusta olisi tosi tyhmää maksaa vuosia asuntolainaa ja sitten yhtäkkiä puolison kuollessa puolet asunnosta menisi jollekin puolison siskolle tms, tai joutuisin maksamaan taas jonkun ison summan perintöveroja. Kun naimisissa ollessa siinä maksetussa kodissa saisi asua ihan rauhassa ja voisi keskittyä suremaan.
Talouden turvaaminen on vähän isompi juttu kun puhutaan vuosikymmenien kodista. Eikä se vanha puoliso välttämättä ole siinä kunnossa itsekään, että uuden kodin etsiminen tai isojen verojen maksu olisi jotenkin kivaa.
Joillakin sama koti on äärimmäisen tärkeä, mutta on varmasti monia, jotka jopa haluavat pois siitä kodista, jos toinen kuolee. Lisäksi kaikille ei ole yhteistä lainaa ollenkaan. Lisäksi voinee tehdä muunkinlaisia sopimuksia asunnosta, jolla turvataan se tulevaisuuden asuminen, jos toinen kupsahtaa jne.
Vanhus haluaa muuttaa kun puoliso kuolee? Onko sinulla jotain elävän elämän kokemusta sellaisesta tilanteesta? Minun tuntemilleni vanhuksille kaikille oma koti on ollut tosi tärkeä, ja muuttoa siitä vältellään viimeiseen saakka. Ja niitä muunlaisia sopimuksia ei voi tehdä, ellei testamentata asuntoa toiselle. Ja se taas maksaa, hyvin paljon. Avioliitto olisi ilmainen takuu, että vanhus saa elää viimeiset vuotensa rauhassa kodissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on jäänne menneisyydestä kun ei ollut tasa arvoa.
Ja nytkö on? Kyllä yhä tuo turvan esim. lasten kanssa kotiin jäävälle osapuolelle. Olisi vaivalloista jokaisen laatia vastaavat sopimukset itse.
Mun mielestä nykyaikana pitäisi erottaa toisistaan avioliitto ja tuollaiset sopimukset kotiin jäämisestä. Jotkut tai monet haluaa mennä avioliittoon vain sen takia, että osoittaa suurta rakkautta ja halua olla toisen kanssa ikuisesti. Siihen ei pitäisi kuulua silloin mitään taloudellisia vaatimuksia. Sellaiset sopimukset pitäisi erikseen laatia, jos kokee tarvetta.
Tämä "neuvo" on annettu naisille vuosisatoja, että kyllä se siitä kun vain on "suurta rakkautta". Ja se on huono neuvo. Itse asiassa koko avioliitto pitäisi lakkauttaa niin huomattaisiin selvästi kuinka usein toinen osapuoli jää toisen varaan ja suorastaan pelinappulaksi. Vaikka kuinka olisi suurta rakkautta niin jokaisen on pidettävä huolta omasta taloudestaan.
Hei, eletään ääritasa-arvoista 2020-lukua. Ei enää tarvita mitään neuvoja. Kaikilla on samat mahdollisuudet, vanheimpainvapaat voi jakaa tasan jne. Miehet on naisia ja naiset on miehiä. Tehdään samoja töitä tai ollaan tekemättä mitään töitä jne. Kaikki ovat loppupeleissä vastuussa itsestään. Sitä on se kauan tavoiteltu tasa-arvo.
Tässä ketjussa kuultaa taas läpi se, että aloittaja on puolisoaan pienituloisempi nainen, joka haluaa hoitaa lapset kotona.
Tämä turvaa myös lasten kanssa kotiin jäävän MIEHEN etua, eli jos haluat mieluummin olla se kotiinjäävä, joka tapauksessa avioliitto on ehkä helpoin tapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on jäänne menneisyydestä kun ei ollut tasa arvoa.
Ja nytkö on? Kyllä yhä tuo turvan esim. lasten kanssa kotiin jäävälle osapuolelle. Olisi vaivalloista jokaisen laatia vastaavat sopimukset itse.
Mun mielestä nykyaikana pitäisi erottaa toisistaan avioliitto ja tuollaiset sopimukset kotiin jäämisestä. Jotkut tai monet haluaa mennä avioliittoon vain sen takia, että osoittaa suurta rakkautta ja halua olla toisen kanssa ikuisesti. Siihen ei pitäisi kuulua silloin mitään taloudellisia vaatimuksia. Sellaiset sopimukset pitäisi erikseen laatia, jos kokee tarvetta.
Tämä "neuvo" on annettu naisille vuosisatoja, että kyllä se siitä kun vain on "suurta rakkautta". Ja se on huono neuvo. Itse asiassa koko avioliitto pitäisi lakkauttaa niin huomattaisiin selvästi kuinka usein toinen osapuoli jää toisen varaan ja suorastaan pelinappulaksi. Vaikka kuinka olisi suurta rakkautta niin jokaisen on pidettävä huolta omasta taloudestaan.
Hei, eletään ääritasa-arvoista 2020-lukua. Ei enää tarvita mitään neuvoja. Kaikilla on samat mahdollisuudet, vanheimpainvapaat voi jakaa tasan jne. Miehet on naisia ja naiset on miehiä. Tehdään samoja töitä tai ollaan tekemättä mitään töitä jne. Kaikki ovat loppupeleissä vastuussa itsestään. Sitä on se kauan tavoiteltu tasa-arvo.
Tässä ketjussa kuultaa taas läpi se, että aloittaja on puolisoaan pienituloisempi nainen, joka haluaa hoitaa lapset kotona.
En tiedä aloittajan taustoista, mutta kai ymmärrät että lapset on tiettyyn ikään pakko hoitaa kotona? Ei ole edes vanhemman halusta kiinni. Veisitkö vastasyntyneen muutenkaan päiväkotiin, jos saisit...
Kannatan hoitovapaan jakamista puoliksi, esim. 9 + 9 kk. Olin itse niin nuori saadessani lapseni, että en kyseenalaistanut 80-luvulla sitä, että minä yksin hoidin hänet 1,5 vuotiaaksi. Mutta toista en enää halunnut ja jos olisin mieleni muuttanut niin vain sillä edellytyksellä, että isä olisi ollut kotona jälkimmäiset 9 kk tai jopa vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, en ole koskaan avioliittoa kokeillut. Vaikuttaa liian suuritöiseltä suhteessa saatuun hyötyyn. Avomieskään ei ollut kiinnostunut kuolemantapauksessa (minun) saamaan edullisempaa tasinkoa vaan tyytyy perintöön.
Oikeasti olette valmiita maksamaan valtiolle kymmeniä tuhansia asunnon perimisestä ja luopumaan leskeneläkkeestä, ettei vaan tarvitsisi laittaa nimiä papereihin? Minusta outoa. Niille perintöveroille voisi olla silloin muutakin käyttöä.
Kannattaa muistaa, että meitä palstalaisia on hyvin erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi meidän parisuhteessamme perinnöt menevät tietysti lapsille eikä toisillemme. Minulla ei ole pienintäkään halua jäädä puolison omistamaan asuntoon, jos hän kuolee ensin. Asun tässä vain hänen takiaan. Leskeneläkkeeseen emme olisi oikeutettuja koska olisimme joka tapauksessa jo ylittäneet sen ikärajan. (Lisäksi leskeneläke tulee nuoremmiltakin tulevaisuudessa poistumaan.)
eri
Lähes kaikilla koti on yhteinen ja yhdessä maksettu. Ja puolisosi kuollessa olet todennäköisesti vanha. Eläkeläinen, ehkä jo muisti pettää. Silloin on aika ikävä homma lähteä kodista, jossa olet jo 50v asunut, ja nurkat on jo muistissa. Vanhukselle jo pelkkä muutto voi olla tosi raskas ja stressaava prosessi, saati sitten puolison kuolema ja muutto yhdessä.
Niin että minulle on siinä vaiheessa helpompi ylläpitää noin 300 n2 kolmessa tasossa olevaa kiinteistöä haja-asutusalueella? Lähin kauppa viiden kilometrin päässä ja muut palvelut noin 20 m:n päässä. Siinä sitä olisi muistin pettämisvaiheessa olevalle ihmiselle yksin aika lailla tekemistä. Kyllä minä luulen, että se 40 m2 kt-asunto kyläkeskuksessa tai jopa vähän isommassa kaupungissa on huomattavasti realistisempi vaihtoehto.
Eihän avioliitto pakota tuossa tilanteessa jäämään sinne, mutta antaa aikaa rauhassa katsella uuden asunnon, myydä vanha jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, en ole koskaan avioliittoa kokeillut. Vaikuttaa liian suuritöiseltä suhteessa saatuun hyötyyn. Avomieskään ei ollut kiinnostunut kuolemantapauksessa (minun) saamaan edullisempaa tasinkoa vaan tyytyy perintöön.
Oikeasti olette valmiita maksamaan valtiolle kymmeniä tuhansia asunnon perimisestä ja luopumaan leskeneläkkeestä, ettei vaan tarvitsisi laittaa nimiä papereihin? Minusta outoa. Niille perintöveroille voisi olla silloin muutakin käyttöä.
Kannattaa muistaa, että meitä palstalaisia on hyvin erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi meidän parisuhteessamme perinnöt menevät tietysti lapsille eikä toisillemme. Minulla ei ole pienintäkään halua jäädä puolison omistamaan asuntoon, jos hän kuolee ensin. Asun tässä vain hänen takiaan. Leskeneläkkeeseen emme olisi oikeutettuja koska olisimme joka tapauksessa jo ylittäneet sen ikärajan. (Lisäksi leskeneläke tulee nuoremmiltakin tulevaisuudessa poistumaan.)
eri
Lähes kaikilla koti on yhteinen ja yhdessä maksettu. Ja puolisosi kuollessa olet todennäköisesti vanha. Eläkeläinen, ehkä jo muisti pettää. Silloin on aika ikävä homma lähteä kodista, jossa olet jo 50v asunut, ja nurkat on jo muistissa. Vanhukselle jo pelkkä muutto voi olla tosi raskas ja stressaava prosessi, saati sitten puolison kuolema ja muutto yhdessä.
Niin että minulle on siinä vaiheessa helpompi ylläpitää noin 300 n2 kolmessa tasossa olevaa kiinteistöä haja-asutusalueella? Lähin kauppa viiden kilometrin päässä ja muut palvelut noin 20 m:n päässä. Siinä sitä olisi muistin pettämisvaiheessa olevalle ihmiselle yksin aika lailla tekemistä. Kyllä minä luulen, että se 40 m2 kt-asunto kyläkeskuksessa tai jopa vähän isommassa kaupungissa on huomattavasti realistisempi vaihtoehto.
No, vanhukset yleensä viimeiseen asti haluavat siinä hankalassakin kodissa asua. Ja saahan siitä muuttaa, jos voimia on. Ei avioliitto mitään estä. Se vain mahdollistaa jäämisen vanhaan kotiin jos sitä haluaa.
Mitään haittaahan avioliitosta ei ole, pelkkiä hyötyjä.
Ööö... kumpaankaan en halua, joten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, tuo on sellainen takaovi raollaan suhde, jossa siis koko ajan katsellaan parempaa eikä siksi sitouduta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan nämä "emme tarvi papereita tai sormuksia sitoutuaksemme" ovat ihanissa prinsessa- ja prinssiunelmissaan. Mikä on toki sympaattinen ja ihana piirre.
Avioliitto on realistin vaihtoehto.
No en käsitä miten?
Avioliitossa sopimus on virallinen, lain edessä. Eli puhuja on sanansa mittainen ja todistaa että seisoo sanojensa takana.
Muuten vain ihania sanoja, voivat pitää paikkansa tai ei.
Itsensä ja lapsensa voi suojata laillisesti muutenkin. Ja pitääkin.
Toki sekin on mahdollista, silloin tavallaan voi vertautua avioliittoon tässä keskustelussa. Jos sopimus on samankaltainen.
Ei ole, avioliitossa nimenomaan on pointtina "julkisesti kaikkien edessä" sitoutua siihen toiseen ihmiseen. Jotkut tarvitsevat tällaista vahvistusta niin että niillä on turvallinen olo, että se toinen vannoo ettei ikinä lähde. Mielestäni omituista.
Kyllähän jo seurustelusuhde (jos muut ihmiset tietävät siitä) on jonkinlainen julkinen sitoutuminen.
Tämä. Ja jos itse löytäisin yhdenkin syyn mennä naimisiin (tässäkään ketjussa sellaista ei vaikuta tulevan kuten ei koskaan aiemminkaan), niin vihkiminen toteutettaisiin kaikessa hiljaisuudessa maistraatissa. Lapselleni ja sisaruksilleni + heidän perheilleen asiasta kertoisin, samoin varmaan puoliso omilleen, mutta en näkisi mitään syytä kuuluttaa sitä sen laajemmalti. Sormuksia emme puolisoni kanssa käyttäisi kumpikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aivan päinvastoin. Todellinen sitoumus ei sormuksia ja lippulappusia kaipaa.
En ihan ymmärrä logiikkaa.
Jos todella haluaa olla yhdessä, miksi siihen tarvitaan jotain lakisitoumuksia?
Avioliitto vaikuttaa olevan hirveän tärkeä epävarmoille ihmisille. Mutta ei se puoliso siinä yhtään enemmän pysy, jos ei halua, vaikka kuinka olisi nimi paperilla.
Juuri noin. Sitten lisäksi vielä joku kauhea tarve turvata oma taloutensa sillä, että toinen laittaa nimensä paperiin. Ei luota omaan talouteensa, vaan vaatii sen hoitamiseen toisen ihmisen. Ei ole nykyaikaa se, ellei molemmat osapuolet juuri halua tuollaista järjestelyä.
No ihan vakavasti. Minusta olisi tosi tyhmää maksaa vuosia asuntolainaa ja sitten yhtäkkiä puolison kuollessa puolet asunnosta menisi jollekin puolison siskolle tms, tai joutuisin maksamaan taas jonkun ison summan perintöveroja. Kun naimisissa ollessa siinä maksetussa kodissa saisi asua ihan rauhassa ja voisi keskittyä suremaan.
Talouden turvaaminen on vähän isompi juttu kun puhutaan vuosikymmenien kodista. Eikä se vanha puoliso välttämättä ole siinä kunnossa itsekään, että uuden kodin etsiminen tai isojen verojen maksu olisi jotenkin kivaa.
Joillakin sama koti on äärimmäisen tärkeä, mutta on varmasti monia, jotka jopa haluavat pois siitä kodista, jos toinen kuolee. Lisäksi kaikille ei ole yhteistä lainaa ollenkaan. Lisäksi voinee tehdä muunkinlaisia sopimuksia asunnosta, jolla turvataan se tulevaisuuden asuminen, jos toinen kupsahtaa jne.
Vanhus haluaa muuttaa kun puoliso kuolee? Onko sinulla jotain elävän elämän kokemusta sellaisesta tilanteesta? Minun tuntemilleni vanhuksille kaikille oma koti on ollut tosi tärkeä, ja muuttoa siitä vältellään viimeiseen saakka. Ja niitä muunlaisia sopimuksia ei voi tehdä, ellei testamentata asuntoa toiselle. Ja se taas maksaa, hyvin paljon. Avioliitto olisi ilmainen takuu, että vanhus saa elää viimeiset vuotensa rauhassa kodissaan.
Maailma on muuttunut. Varmasti vanhukset 70-luvulta aina 2000-luvun alkuun ovat tehneet juuri noin. Nyt tuo kuulostaa kyllä aika kankealta touhulta, että avioliiton ainoa tarkoitus olisi turvata vanhusten asuminen rauhassa. Todella moni ei enää mene koskaan naimisiin, joten asumiseen pitäisi tehdä toisenlainen laki tuon vanhuuden turvan varalle, niin ettei tulisi kohtuuttomia kuluja jos asuinkumppani, kuka se ikinä onkaan, kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, en ole koskaan avioliittoa kokeillut. Vaikuttaa liian suuritöiseltä suhteessa saatuun hyötyyn. Avomieskään ei ollut kiinnostunut kuolemantapauksessa (minun) saamaan edullisempaa tasinkoa vaan tyytyy perintöön.
Oikeasti olette valmiita maksamaan valtiolle kymmeniä tuhansia asunnon perimisestä ja luopumaan leskeneläkkeestä, ettei vaan tarvitsisi laittaa nimiä papereihin? Minusta outoa. Niille perintöveroille voisi olla silloin muutakin käyttöä.
Kannattaa muistaa, että meitä palstalaisia on hyvin erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi meidän parisuhteessamme perinnöt menevät tietysti lapsille eikä toisillemme. Minulla ei ole pienintäkään halua jäädä puolison omistamaan asuntoon, jos hän kuolee ensin. Asun tässä vain hänen takiaan. Leskeneläkkeeseen emme olisi oikeutettuja koska olisimme joka tapauksessa jo ylittäneet sen ikärajan. (Lisäksi leskeneläke tulee nuoremmiltakin tulevaisuudessa poistumaan.)
eri
Lähes kaikilla koti on yhteinen ja yhdessä maksettu. Ja puolisosi kuollessa olet todennäköisesti vanha. Eläkeläinen, ehkä jo muisti pettää. Silloin on aika ikävä homma lähteä kodista, jossa olet jo 50v asunut, ja nurkat on jo muistissa. Vanhukselle jo pelkkä muutto voi olla tosi raskas ja stressaava prosessi, saati sitten puolison kuolema ja muutto yhdessä.
Niin että minulle on siinä vaiheessa helpompi ylläpitää noin 300 n2 kolmessa tasossa olevaa kiinteistöä haja-asutusalueella? Lähin kauppa viiden kilometrin päässä ja muut palvelut noin 20 m:n päässä. Siinä sitä olisi muistin pettämisvaiheessa olevalle ihmiselle yksin aika lailla tekemistä. Kyllä minä luulen, että se 40 m2 kt-asunto kyläkeskuksessa tai jopa vähän isommassa kaupungissa on huomattavasti realistisempi vaihtoehto.
No, vanhukset yleensä viimeiseen asti haluavat siinä hankalassakin kodissa asua. Ja saahan siitä muuttaa, jos voimia on. Ei avioliitto mitään estä. Se vain mahdollistaa jäämisen vanhaan kotiin jos sitä haluaa.
Mitään haittaahan avioliitosta ei ole, pelkkiä hyötyjä.
Mikä tässä aiheessa on sinulle sellaista, että teet näitä avauksia aika ajoin ja yrität vakuuttaa muille, että avioliitto on ainoa oikea vaihtoehto? Oletko epävarma omasta ratkaisustasi? Vai miksi sinun on niin vaikea hyväksyä, että muut eivät halua mennä naimisiin?
Yhtäkään hyötyä et pysty avioliitosta minulle kertomaan, mutta silti jankutat ja jankutat.
Jokin tässä selvästi hiertää sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitoutuneelle parille avioliitossa ei ole järkeä, jos kaikki pätevät:
1) Ei ole lapsia
2) Ei ole omaisuutta
3) Ei aio tehdä uraa ulkomailla (joissain paikoissa avioliitolla on merkitystä)
( 4) Luetaanko avopuolisoa lähiomaiseksi? )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, en ole koskaan avioliittoa kokeillut. Vaikuttaa liian suuritöiseltä suhteessa saatuun hyötyyn. Avomieskään ei ollut kiinnostunut kuolemantapauksessa (minun) saamaan edullisempaa tasinkoa vaan tyytyy perintöön.
Oikeasti olette valmiita maksamaan valtiolle kymmeniä tuhansia asunnon perimisestä ja luopumaan leskeneläkkeestä, ettei vaan tarvitsisi laittaa nimiä papereihin? Minusta outoa. Niille perintöveroille voisi olla silloin muutakin käyttöä.
Kannattaa muistaa, että meitä palstalaisia on hyvin erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi meidän parisuhteessamme perinnöt menevät tietysti lapsille eikä toisillemme. Minulla ei ole pienintäkään halua jäädä puolison omistamaan asuntoon, jos hän kuolee ensin. Asun tässä vain hänen takiaan. Leskeneläkkeeseen emme olisi oikeutettuja koska olisimme joka tapauksessa jo ylittäneet sen ikärajan. (Lisäksi leskeneläke tulee nuoremmiltakin tulevaisuudessa poistumaan.)
eri
Lähes kaikilla koti on yhteinen ja yhdessä maksettu. Ja puolisosi kuollessa olet todennäköisesti vanha. Eläkeläinen, ehkä jo muisti pettää. Silloin on aika ikävä homma lähteä kodista, jossa olet jo 50v asunut, ja nurkat on jo muistissa. Vanhukselle jo pelkkä muutto voi olla tosi raskas ja stressaava prosessi, saati sitten puolison kuolema ja muutto yhdessä.
Niin että minulle on siinä vaiheessa helpompi ylläpitää noin 300 n2 kolmessa tasossa olevaa kiinteistöä haja-asutusalueella? Lähin kauppa viiden kilometrin päässä ja muut palvelut noin 20 m:n päässä. Siinä sitä olisi muistin pettämisvaiheessa olevalle ihmiselle yksin aika lailla tekemistä. Kyllä minä luulen, että se 40 m2 kt-asunto kyläkeskuksessa tai jopa vähän isommassa kaupungissa on huomattavasti realistisempi vaihtoehto.
No, vanhukset yleensä viimeiseen asti haluavat siinä hankalassakin kodissa asua. Ja saahan siitä muuttaa, jos voimia on. Ei avioliitto mitään estä. Se vain mahdollistaa jäämisen vanhaan kotiin jos sitä haluaa.
Mitään haittaahan avioliitosta ei ole, pelkkiä hyötyjä.
Mikä tässä aiheessa on sinulle sellaista, että teet näitä avauksia aika ajoin ja yrität vakuuttaa muille, että avioliitto on ainoa oikea vaihtoehto? Oletko epävarma omasta ratkaisustasi? Vai miksi sinun on niin vaikea hyväksyä, että muut eivät halua mennä naimisiin?
Yhtäkään hyötyä et pysty avioliitosta minulle kertomaan, mutta silti jankutat ja jankutat.
Jokin tässä selvästi hiertää sinua.
Yhtään aloitusta en ole aiheesta koskaan tehnyt. Mutta toki ihmetyttää, miksi täysin ilmeisiä taloudellisia etuja ei suostuta ottamaan vastaan. Kun mitään haittoja ei siitä seuraisi. Ihan sama sinänsä minulle jos oikeasti haluat 85-vuotiaana vanhuksena muuttaa heti puolison kuoltua. Itse en jaksaisi. Minun ei onneksi tarvitsekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitoutuneelle parille avioliitossa ei ole järkeä, jos kaikki pätevät:
1) Ei ole lapsia
2) Ei ole omaisuutta
3) Ei aio tehdä uraa ulkomailla (joissain paikoissa avioliitolla on merkitystä)
( 4) Luetaanko avopuolisoa lähiomaiseksi? )
Leskeneläke tulee pitkässä liitossa ilman lapsiakin. Mutta toki oikeus yhteiseen kotiin omistusasunnon kohdalla on suurin taloudellinen etu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aivan päinvastoin. Todellinen sitoumus ei sormuksia ja lippulappusia kaipaa.
En ihan ymmärrä logiikkaa.
Jos todella haluaa olla yhdessä, miksi siihen tarvitaan jotain lakisitoumuksia?
Avioliitto vaikuttaa olevan hirveän tärkeä epävarmoille ihmisille. Mutta ei se puoliso siinä yhtään enemmän pysy, jos ei halua, vaikka kuinka olisi nimi paperilla.
Juuri noin. Sitten lisäksi vielä joku kauhea tarve turvata oma taloutensa sillä, että toinen laittaa nimensä paperiin. Ei luota omaan talouteensa, vaan vaatii sen hoitamiseen toisen ihmisen. Ei ole nykyaikaa se, ellei molemmat osapuolet juuri halua tuollaista järjestelyä.
No ihan vakavasti. Minusta olisi tosi tyhmää maksaa vuosia asuntolainaa ja sitten yhtäkkiä puolison kuollessa puolet asunnosta menisi jollekin puolison siskolle tms, tai joutuisin maksamaan taas jonkun ison summan perintöveroja. Kun naimisissa ollessa siinä maksetussa kodissa saisi asua ihan rauhassa ja voisi keskittyä suremaan.
Talouden turvaaminen on vähän isompi juttu kun puhutaan vuosikymmenien kodista. Eikä se vanha puoliso välttämättä ole siinä kunnossa itsekään, että uuden kodin etsiminen tai isojen verojen maksu olisi jotenkin kivaa.
Joillakin sama koti on äärimmäisen tärkeä, mutta on varmasti monia, jotka jopa haluavat pois siitä kodista, jos toinen kuolee. Lisäksi kaikille ei ole yhteistä lainaa ollenkaan. Lisäksi voinee tehdä muunkinlaisia sopimuksia asunnosta, jolla turvataan se tulevaisuuden asuminen, jos toinen kupsahtaa jne.
Vanhus haluaa muuttaa kun puoliso kuolee? Onko sinulla jotain elävän elämän kokemusta sellaisesta tilanteesta? Minun tuntemilleni vanhuksille kaikille oma koti on ollut tosi tärkeä, ja muuttoa siitä vältellään viimeiseen saakka. Ja niitä muunlaisia sopimuksia ei voi tehdä, ellei testamentata asuntoa toiselle. Ja se taas maksaa, hyvin paljon. Avioliitto olisi ilmainen takuu, että vanhus saa elää viimeiset vuotensa rauhassa kodissaan.
Maailma on muuttunut. Varmasti vanhukset 70-luvulta aina 2000-luvun alkuun ovat tehneet juuri noin. Nyt tuo kuulostaa kyllä aika kankealta touhulta, että avioliiton ainoa tarkoitus olisi turvata vanhusten asuminen rauhassa. Todella moni ei enää mene koskaan naimisiin, joten asumiseen pitäisi tehdä toisenlainen laki tuon vanhuuden turvan varalle, niin ettei tulisi kohtuuttomia kuluja jos asuinkumppani, kuka se ikinä onkaan, kuolee.
Miksi tehdä aivan vastaava sopimus, ilman nimitystä "avioliitto"?
Ei tietenkään jollekin random kämppikselle kuuluisi samat oikeudet.
Maailma ei ole muuttunut niin paljon, kuin täällä jotkut kuvittelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan nämä "emme tarvi papereita tai sormuksia sitoutuaksemme" ovat ihanissa prinsessa- ja prinssiunelmissaan. Mikä on toki sympaattinen ja ihana piirre.
Avioliitto on realistin vaihtoehto.
No en käsitä miten?
Avioliitossa sopimus on virallinen, lain edessä. Eli puhuja on sanansa mittainen ja todistaa että seisoo sanojensa takana.
Muuten vain ihania sanoja, voivat pitää paikkansa tai ei.
Itsensä ja lapsensa voi suojata laillisesti muutenkin. Ja pitääkin.
Toki sekin on mahdollista, silloin tavallaan voi vertautua avioliittoon tässä keskustelussa. Jos sopimus on samankaltainen.
Ei ole, avioliitossa nimenomaan on pointtina "julkisesti kaikkien edessä" sitoutua siihen toiseen ihmiseen. Jotkut tarvitsevat tällaista vahvistusta niin että niillä on turvallinen olo, että se toinen vannoo ettei ikinä lähde. Mielestäni omituista.
Avioliiton voi solmia vaikka maistraatissa. Tässä taitaa mennä sekaisin avioliitto sopimuksena ja yleiset hääperinteet.
Vannoin, että toista kertaa en naimisiin mene. Menin kuitenkin. Ja sama juttu nykyisellä aviomiehelläni myös.
Suurin vaikutin oli rakkaus ja halu sitoutua. Näyttää se, lähinnä itselleni ja puolisolleni. Jotenkin se tuntui siinä tilanteessa tärkeältä ja tuntuu edelleen. Ehkä niin, että tämä on nyt se mihin sitoudutaan, mitä halutaan. Ei yhtään vähempää kuin kummankaan aiemmat liitot. Saattaa kuulostaa epävarmuudelta, mutta jollain tavalla sen vastakohta. Sisällä täydellinen varmuus.
Mutta suurina syinä lisäksi juuri täälläkin puhutut lesken asumisoikeus ja eläke. Iän karttuessa niiden merkitys on korostunut. Ensimmäisessä avioliitossa niitä ei edes miettinyt.
On, ennen sormuksia on vapaata riistaa.
N41
Joillakin sama koti on äärimmäisen tärkeä, mutta on varmasti monia, jotka jopa haluavat pois siitä kodista, jos toinen kuolee. Lisäksi kaikille ei ole yhteistä lainaa ollenkaan. Lisäksi voinee tehdä muunkinlaisia sopimuksia asunnosta, jolla turvataan se tulevaisuuden asuminen, jos toinen kupsahtaa jne.