Onko sinusta suhde ilman avioliittoa jotenkin merkityksettömämpää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on jäänne menneisyydestä kun ei ollut tasa arvoa.

Ja nytkö on? Kyllä yhä tuo turvan esim. lasten kanssa kotiin jäävälle osapuolelle. Olisi vaivalloista jokaisen laatia vastaavat sopimukset itse.

Ei kait kukaan lopullisesti "lasten kanssa kotiin" jää?

T. Avoliitossa 22v ja 2 yhteistä lasta

Avioliiton voisi jo nykyaikana lakkauttaa. Aivan turhaa. Eroaminen vaan monimutkaisempaa.

Itse pidän avioliittoa sikäli vakavana asiana, että minulle se tarkoittaa vakaata uskoa siihen, että haluaa olla yhdessä lopun ikää, myötä- ja vastoinkäymisissä ja luottaa toiseen niin paljon, että kokee esimerkiksi avioliiton aikana kertyneen omaisuuden yhteisyyden mielekkääksi.

Jos kumppanini erikseen kieltäytyisi naimisiinmenosta (huom. häät ovat minusta vain kiva bonus, maistraattia kummempaa ei tarvittaisi ellei molemmat haluaisi), olisi minulle hyvin selvää, että hän pitäisi eroa todennäköisenä ja avioeroprosessia juurikin ikävänä ylimääräisenä vaivana erotilanteessa.

Tottakai tiedostan, että moni liitto päättyy eroon. Minulle kosinta oli kuitenkin mieheltäni ele joka kertoi, että hän uskoo meidän mahdollisuuksiimme kuulua siihen toiseen kategoriaan. Onneksi mieheni on myös sikäli romantikko, että ehdottomasti haluaa naimisiin, joten päivästä tulee tärkeä molemmille.

Kannatan viiden vuoden määräaikaista avioliittoa. Voi järjestää hauskat bileet viiden vuoden välein kun liittoutuu uudestaan. Tai sitten voi mutkattomasti erota jos liitto ei tuntunut hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on jäänne menneisyydestä kun ei ollut tasa arvoa.

Ja nytkö on? Kyllä yhä tuo turvan esim. lasten kanssa kotiin jäävälle osapuolelle. Olisi vaivalloista jokaisen laatia vastaavat sopimukset itse.

Mun mielestä nykyaikana pitäisi erottaa toisistaan avioliitto ja tuollaiset sopimukset kotiin jäämisestä. Jotkut tai monet haluaa mennä avioliittoon vain sen takia, että osoittaa suurta rakkautta ja halua olla toisen kanssa ikuisesti. Siihen ei pitäisi kuulua silloin mitään taloudellisia vaatimuksia. Sellaiset sopimukset pitäisi erikseen laatia, jos kokee tarvetta.

Tämä "neuvo" on annettu naisille vuosisatoja, että kyllä se siitä kun vain on "suurta rakkautta". Ja se on huono neuvo. Itse asiassa koko avioliitto pitäisi lakkauttaa niin huomattaisiin selvästi kuinka usein toinen osapuoli jää toisen varaan ja suorastaan pelinappulaksi. Vaikka kuinka olisi suurta rakkautta niin jokaisen on pidettävä huolta omasta taloudestaan.

Hei, eletään ääritasa-arvoista 2020-lukua. Ei enää tarvita mitään neuvoja. Kaikilla on samat mahdollisuudet, vanheimpainvapaat voi jakaa tasan jne. Miehet on naisia ja naiset on miehiä. Tehdään samoja töitä tai ollaan tekemättä mitään töitä jne. Kaikki ovat loppupeleissä vastuussa itsestään. Sitä on se kauan tavoiteltu tasa-arvo.

Tässä ketjussa kuultaa taas läpi se, että aloittaja on puolisoaan pienituloisempi nainen, joka haluaa hoitaa lapset kotona.

No eikös tuo ole aivan normaali (miehellä isommat tulot) ja jopa ihailtava (haluaa hoitaa lapset kotona) tilanne?

Millai se on ihailtava tilanne että miehellä on isommat tulot?

Ainoa tärkeä asia ymmärtää on se että kotona lapsia hoitavalle kuuluu automaattisesti osa työelämässä jatkavan tuloista. Automaattisesti. Koska ilman sitä kotona olevaa se työssäkäyvä joutuisi maksamaan ulkopuoliselle lastenhoitajalle. Kotiinjäävän ura myös hyvin usein tyssähtää siihen paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on jäänne menneisyydestä kun ei ollut tasa arvoa.

Ja nytkö on? Kyllä yhä tuo turvan esim. lasten kanssa kotiin jäävälle osapuolelle. Olisi vaivalloista jokaisen laatia vastaavat sopimukset itse.

Ei kait kukaan lopullisesti "lasten kanssa kotiin" jää?

T. Avoliitossa 22v ja 2 yhteistä lasta

Ei kukaan ole niin sanonut

Vierailija kirjoitti:

Kannatan viiden vuoden määräaikaista avioliittoa. Voi järjestää hauskat bileet viiden vuoden välein kun liittoutuu uudestaan. Tai sitten voi mutkattomasti erota jos liitto ei tuntunut hyvältä.

Ja mitäs järkeä tässä olisi kenenkään kannalta?

Koko elämä yhdessä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, en ole koskaan avioliittoa kokeillut. Vaikuttaa liian suuritöiseltä suhteessa saatuun hyötyyn. Avomieskään ei ollut kiinnostunut kuolemantapauksessa (minun) saamaan edullisempaa tasinkoa vaan tyytyy perintöön.

Oikeasti olette valmiita maksamaan valtiolle kymmeniä tuhansia asunnon perimisestä ja luopumaan leskeneläkkeestä, ettei vaan tarvitsisi laittaa nimiä papereihin? Minusta outoa. Niille perintöveroille voisi olla silloin muutakin käyttöä.

Kannattaa muistaa, että meitä palstalaisia on hyvin erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi meidän parisuhteessamme perinnöt menevät tietysti lapsille eikä toisillemme. Minulla ei ole pienintäkään halua jäädä puolison omistamaan asuntoon, jos hän kuolee ensin. Asun tässä vain hänen takiaan. Leskeneläkkeeseen emme olisi oikeutettuja koska olisimme joka tapauksessa jo ylittäneet sen ikärajan. (Lisäksi leskeneläke tulee nuoremmiltakin tulevaisuudessa poistumaan.)

eri

Lähes kaikilla koti on yhteinen ja yhdessä maksettu. Ja puolisosi kuollessa olet todennäköisesti vanha. Eläkeläinen, ehkä jo muisti pettää. Silloin on aika ikävä homma lähteä kodista, jossa olet jo 50v asunut, ja nurkat on jo muistissa. Vanhukselle jo pelkkä muutto voi olla tosi raskas ja stressaava prosessi, saati sitten puolison kuolema ja muutto yhdessä.

Niin että minulle on siinä vaiheessa helpompi ylläpitää noin 300 n2 kolmessa tasossa olevaa kiinteistöä haja-asutusalueella? Lähin kauppa viiden kilometrin päässä ja muut palvelut noin 20 m:n päässä. Siinä sitä olisi muistin pettämisvaiheessa olevalle ihmiselle yksin aika lailla tekemistä. Kyllä minä luulen, että se 40 m2 kt-asunto kyläkeskuksessa tai jopa vähän isommassa kaupungissa on huomattavasti realistisempi vaihtoehto.

Eihän avioliitto pakota tuossa tilanteessa jäämään sinne, mutta antaa aikaa rauhassa katsella uuden asunnon, myydä vanha jne.

Eihän minun muutenkaan tarvitse lähteä seuraavana päivänä puolison kuolemasta, koska olen kirjoilla täällä. Kuten sanottu: asunto menee puolison perikunnalle. Se on puolison omistama, ei yhteinen. Avioliitto ei muuttaisi yhtään mitään. Vastasin vain, koska ylipäänsä tuo kuvitelma, että "puolison kuollessa on helpompi jäädä yhteiseen kotiin" osoittaa, että sinulla ei ole pienintäkään kykyä asettua erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten tilanteeseen. Et ole koskaan asunut isossa, vanhassa kiinteistössä haja-asutusalueella.

Olet nuori ja naiivi.

Luultavasti kuitenkin sinua vanhempi, ja sen verran elämää nähnyt, etten luottaisi pätkääkään siihen, että se perinkunta ei laittaisi sinua sieltä pihalle ja äkkiä. Et kuitenkaan varmaan ole vuokrasopimusta tehnyt, joten laillinen turva on melko vähäinen. Ja vanhukselle muutto on raskas juttu.

Sen verran lakia tunnen, ettei avoliitossa tehdä vuokrasopimuksia. Eikä asunnosta, jossa on kirjoilla, laiteta "pihalle ja äkkiä". Jos tietosi ovat tuolla tasolla, en usko, että sinua kannattaa alkaa edes opettaa.

Jos puolisoni kuolisi nyt, kun tässä asumme, minulla olisi kuukausia aikaa etsiä uusi asunto. Jopa siinä tapauksessa, että hänen perikuntansa haluaisi minut tästä pois asap. Ihan itse lähtisin tästä jo ennen ensipakkasia.

Ihan oikeastiko ajattelet, että tuolla tavalla lisäät avioliiton arvostusta palstalaisten silmissä? :-DDD

Miksi minä haluaisin lisätä avioliiton arvostusta kenenkään silmissä? Kunhan kulutan aikaani.

Ja minusta vanhukselle kuukausien aikana tapahtuva muutto tapahtuu todella äkkiä.

Me muutimme yhdessä puolison kanssa tässä joku aika sitten isosta omakotitalosta toiseen, ja jo vuotta etukäteen aloimme tavaran perkaamisen, eikä meillä ollut surua, ja meitä oli kaksi. Ja varsinainen muutto oli avaimet käteen, eli emme edes pakanneet. Se oli iso homma. Olisi kamalaa joutua siihen yksin suriessa toisen kuolemaa, ja vielä vanhuksena.

Mutta me olemme erilaisia. En vain ymmärrä, mitä haittaa avioliitosta on.

Sitä hyötyä edelleen odotan mutta ei tunnu tälläkään kertaa löytyvän.

Jos menisimme naimisiin, meidän pitäisi tehdä avioehto ja mahdollisesti siihen käyttää juristeja eli pelkällä maistraattireissulla kahden kesken + todistajat hankkimalla ei selvittäisi.

Avioehtoa ei tarvita. Emme mekään tehneet. Eikä ollut edes omasta takaa todistajia, eli aivan kahdestaan kävin morsiameni kanssa paikan päällä. Tämä ulkomailla. En tiedä pitääkö Suomessa olla omat todistajat.

Kyllä nykyään kannattaa tehdä avioehto, varsinkin jos on huomattavasti omaisuutta (jommalla) kummallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on jäänne menneisyydestä kun ei ollut tasa arvoa.

Ja nytkö on? Kyllä yhä tuo turvan esim. lasten kanssa kotiin jäävälle osapuolelle. Olisi vaivalloista jokaisen laatia vastaavat sopimukset itse.

Mun mielestä nykyaikana pitäisi erottaa toisistaan avioliitto ja tuollaiset sopimukset kotiin jäämisestä. Jotkut tai monet haluaa mennä avioliittoon vain sen takia, että osoittaa suurta rakkautta ja halua olla toisen kanssa ikuisesti. Siihen ei pitäisi kuulua silloin mitään taloudellisia vaatimuksia. Sellaiset sopimukset pitäisi erikseen laatia, jos kokee tarvetta.

Sitä sopimusta kutsutaan edelleenkin avioliitoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on jäänne menneisyydestä kun ei ollut tasa arvoa.

Ja nytkö on? Kyllä yhä tuo turvan esim. lasten kanssa kotiin jäävälle osapuolelle. Olisi vaivalloista jokaisen laatia vastaavat sopimukset itse.

Mun mielestä nykyaikana pitäisi erottaa toisistaan avioliitto ja tuollaiset sopimukset kotiin jäämisestä. Jotkut tai monet haluaa mennä avioliittoon vain sen takia, että osoittaa suurta rakkautta ja halua olla toisen kanssa ikuisesti. Siihen ei pitäisi kuulua silloin mitään taloudellisia vaatimuksia. Sellaiset sopimukset pitäisi erikseen laatia, jos kokee tarvetta.

Tämä "neuvo" on annettu naisille vuosisatoja, että kyllä se siitä kun vain on "suurta rakkautta". Ja se on huono neuvo. Itse asiassa koko avioliitto pitäisi lakkauttaa niin huomattaisiin selvästi kuinka usein toinen osapuoli jää toisen varaan ja suorastaan pelinappulaksi. Vaikka kuinka olisi suurta rakkautta niin jokaisen on pidettävä huolta omasta taloudestaan.

Hei, eletään ääritasa-arvoista 2020-lukua. Ei enää tarvita mitään neuvoja. Kaikilla on samat mahdollisuudet, vanheimpainvapaat voi jakaa tasan jne. Miehet on naisia ja naiset on miehiä. Tehdään samoja töitä tai ollaan tekemättä mitään töitä jne. Kaikki ovat loppupeleissä vastuussa itsestään. Sitä on se kauan tavoiteltu tasa-arvo.

Tässä ketjussa kuultaa taas läpi se, että aloittaja on puolisoaan pienituloisempi nainen, joka haluaa hoitaa lapset kotona.

No eikös tuo ole aivan normaali (miehellä isommat tulot) ja jopa ihailtava (haluaa hoitaa lapset kotona) tilanne?

Millai se on ihailtava tilanne että miehellä on isommat tulot?

Ainoa tärkeä asia ymmärtää on se että kotona lapsia hoitavalle kuuluu automaattisesti osa työelämässä jatkavan tuloista. Automaattisesti. Koska ilman sitä kotona olevaa se työssäkäyvä joutuisi maksamaan ulkopuoliselle lastenhoitajalle. Kotiinjäävän ura myös hyvin usein tyssähtää siihen paikkaan.

Miesten isommat tulot normaalia ja halu hoitaa lapset kotona ihailtavaa.

Oikeasti olette valmiita maksamaan valtiolle kymmeniä tuhansia asunnon perimisestä ja luopumaan leskeneläkkeestä, ettei vaan tarvitsisi laittaa nimiä papereihin? Minusta outoa. Niille perintöveroille voisi olla silloin muutakin käyttöä.[/quote]

Eiku lapseni perivät avopuolisoni, ei kosketa mua millään lailla hänen perintönsä.

Aikuiset tietysti pystyy järjestämään oman asumisensa ilman itsekseenkin.

Te jotka haluatte avioliiton edut ilman että sitä kutsutaan avioliitoksi, miksi? Onko se jotain sitoutumiskammoa tai perinteiden halveksimista, että avioliitto sanana on niin kamala?

Minä halusin avioliittoon siksi, että olemme virallisesti "yksikkö" yhteiskunnan silmien edessä. Jos tulee lapsia, heillä on turvallista tulla. Vanhuus turvattu paremmin. Jne jne jne.

Lisäksi avioliitto on myös romanttinen ajatus, mutta romantiikkaa voi olla myös ilman. Ei siis tärkein syy.

Ehdottomasti minulle on avioliitto vasta merkki todellisesta sitoutumisesta ja suhteen sinetöimisestä. "Lupaus Jumalan edessä kunnes kuolema meidät erottaa". On myös mahtavaa olla vaimo, rouva "Virtanen" ja aviopuoliso. Minusta tuntuu myös että avioliiton jälkeen meistä tuli myös perhe.

Nämä toki vain minun ajatuksiani.

Minä olen avioliiton kannalla. En kuitenkaan näe sitä parempana sitoutumisena enkä taloudellisena sopimuksena, vaan symbolisena asiana.

Niin moni ei mene naimisiin, koska ”ei näe syytä”. Sitten tulee vastaan uusi ihminen, jonka kanssa _haluaa_ mennä naimisiin. Ja tämä puoliso on jotain erityistä - ja jokainen meistä haluaa olla erityinen. Miljoona kertaa nähty.

Ei niissä avosuhteissa haluta/uskalleta kunnolla sitoutua, monesti taustalla on omaisuuksia, joita vartioidaan tiukasti. En suostuisi kyllä kenenkään kanssa sellaiseen suhteeseen, jossa ei sitoudutaan täydellisesti omaisuuksia myöten. Laskelmointi on kaikkea muuta kuin rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on jäänne menneisyydestä kun ei ollut tasa arvoa.

Ja nytkö on? Kyllä yhä tuo turvan esim. lasten kanssa kotiin jäävälle osapuolelle. Olisi vaivalloista jokaisen laatia vastaavat sopimukset itse.

Ei siitä kyllä mitään hirveää vaivaa ole. Peruspaperut, isyydentunnistaminen, käydään täyttämässä. Niissä jo osoitetiedotkin valmiina. Kuin postmistress hakisi paketin...

Vierailija kirjoitti:

Kannatan viiden vuoden määräaikaista avioliittoa. Voi järjestää hauskat bileet viiden vuoden välein kun liittoutuu uudestaan. Tai sitten voi mutkattomasti erota jos liitto ei tuntunut hyvältä.

Meillä oli avoliitossa "päivä kerrallaan sopimus". Jokainen aamu valittiin toisemme. Toimi 18 vuotta, pidemmästi kuin vanhempieni avioliitto.

Ero oli myös lopulta helpompi kun ei tarvinnut eroamislupaa anoa keneltäkään viranomaiselta. Se se olisi ollut outoa. Joutua roikkumaan exässä eropäätöksen jälkeen vain koska luvattu jollekin muulle kuin toinen toiselleen??

Avioliittoon en usko vieläkään. Ei se ainakaan tuota toista naista estänyt aloittamatta suhdetta minun mieheeni ja kummilapsensa isään.

Itse pidän jos seurustelua vakavana asiana ja toiseen sitoutumisena. Suhde ilman avioliittoa ei ole sen merkityksetömpää. Ei sitä toisten puolesta voi määritellä onko se suhde merkityksellinen vai ei. Tätä mieltä olen ollut aina ja olen edelleen vaikka itse olen naimisissa. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka katsovat heillä olevan oikeus määritellä toisten suhteiden laatua jne. Ei voi oma suhde olla hyvällä tolalla jos pitää aukoa päätään toisten seurusteluista ja avoliitoista.

Naimisissa kirjoitti:

Itse pidän jos seurustelua vakavana asiana ja toiseen sitoutumisena. Suhde ilman avioliittoa ei ole sen merkityksetömpää. Ei sitä toisten puolesta voi määritellä onko se suhde merkityksellinen vai ei. Tätä mieltä olen ollut aina ja olen edelleen vaikka itse olen naimisissa. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka katsovat heillä olevan oikeus määritellä toisten suhteiden laatua jne. Ei voi oma suhde olla hyvällä tolalla jos pitää aukoa päätään toisten seurusteluista ja avoliitoista.

Aika erikoinen näkökulma. Seurustelun tarkoitushan on tutustua toiseen ihmiseen. Jos toiseen sitoutuu liian nopeasti, niin puoli elämää voi mennä pieleen. Seurustelussa kuuluu olla jalka oven raossa, valmiina lähtemään ilman sitoumuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ei niissä avosuhteissa haluta/uskalleta kunnolla sitoutua, monesti taustalla on omaisuuksia, joita vartioidaan tiukasti. En suostuisi kyllä kenenkään kanssa sellaiseen suhteeseen, jossa ei sitoudutaan täydellisesti omaisuuksia myöten. Laskelmointi on kaikkea muuta kuin rakkautta.

Avioliittohan on myös, ja vasta onkin, laskelmointia! Saadaan status, edut, pyhyys, jaettu omaisuus...

No joillekin onneksi riittää vain rakkaus, mihin kuuluu toisen itsenäisyyden ja omaisuuden kunnioittaminenkin.