Lue keskustelun säännöt.
Onko sinusta suhde ilman avioliittoa jotenkin merkityksettömämpää?
01.08.2021 |
Eli vaikka useita vuosia yhdessä, mutta ei edes kihloissa. Onko sinusta sellainen suhde "ei niin vakava"?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
On, ennen sormuksia on vapaata riistaa.
N41
= ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, ennen sormuksia on vapaata riistaa.
N41
= ap
Noup, enkä edes lukenut aloitusta.
Konservatiiviset ihmiset keskimäärin enemmän avioituvat tai saavat lapsia. Tulevaisuus ei ole niin liberaali, kuin täällä maalaillaan. Keskimäärin lapsilla on siis konservatiivisempi kasvatus, kuin aikuisväen keskimäärinen konservatiivisuus-liberaalius. Lisäksi moni liberaali elää omassa kuplassa, eikä näe miten valtavasti Suomessa on ihan tavallisia ihmisiä, melko konservatiivisilla arvoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, en ole koskaan avioliittoa kokeillut. Vaikuttaa liian suuritöiseltä suhteessa saatuun hyötyyn. Avomieskään ei ollut kiinnostunut kuolemantapauksessa (minun) saamaan edullisempaa tasinkoa vaan tyytyy perintöön.
Oikeasti olette valmiita maksamaan valtiolle kymmeniä tuhansia asunnon perimisestä ja luopumaan leskeneläkkeestä, ettei vaan tarvitsisi laittaa nimiä papereihin? Minusta outoa. Niille perintöveroille voisi olla silloin muutakin käyttöä.
Kannattaa muistaa, että meitä palstalaisia on hyvin erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi meidän parisuhteessamme perinnöt menevät tietysti lapsille eikä toisillemme. Minulla ei ole pienintäkään halua jäädä puolison omistamaan asuntoon, jos hän kuolee ensin. Asun tässä vain hänen takiaan. Leskeneläkkeeseen emme olisi oikeutettuja koska olisimme joka tapauksessa jo ylittäneet sen ikärajan. (Lisäksi leskeneläke tulee nuoremmiltakin tulevaisuudessa poistumaan.)
eri
Lähes kaikilla koti on yhteinen ja yhdessä maksettu. Ja puolisosi kuollessa olet todennäköisesti vanha. Eläkeläinen, ehkä jo muisti pettää. Silloin on aika ikävä homma lähteä kodista, jossa olet jo 50v asunut, ja nurkat on jo muistissa. Vanhukselle jo pelkkä muutto voi olla tosi raskas ja stressaava prosessi, saati sitten puolison kuolema ja muutto yhdessä.
Niin että minulle on siinä vaiheessa helpompi ylläpitää noin 300 n2 kolmessa tasossa olevaa kiinteistöä haja-asutusalueella? Lähin kauppa viiden kilometrin päässä ja muut palvelut noin 20 m:n päässä. Siinä sitä olisi muistin pettämisvaiheessa olevalle ihmiselle yksin aika lailla tekemistä. Kyllä minä luulen, että se 40 m2 kt-asunto kyläkeskuksessa tai jopa vähän isommassa kaupungissa on huomattavasti realistisempi vaihtoehto.
Eihän avioliitto pakota tuossa tilanteessa jäämään sinne, mutta antaa aikaa rauhassa katsella uuden asunnon, myydä vanha jne.
Eihän minun muutenkaan tarvitse lähteä seuraavana päivänä puolison kuolemasta, koska olen kirjoilla täällä. Kuten sanottu: asunto menee puolison perikunnalle. Se on puolison omistama, ei yhteinen. Avioliitto ei muuttaisi yhtään mitään. Vastasin vain, koska ylipäänsä tuo kuvitelma, että "puolison kuollessa on helpompi jäädä yhteiseen kotiin" osoittaa, että sinulla ei ole pienintäkään kykyä asettua erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten tilanteeseen. Et ole koskaan asunut isossa, vanhassa kiinteistössä haja-asutusalueella.
Olet nuori ja naiivi.
Luultavasti kuitenkin sinua vanhempi, ja sen verran elämää nähnyt, etten luottaisi pätkääkään siihen, että se perinkunta ei laittaisi sinua sieltä pihalle ja äkkiä. Et kuitenkaan varmaan ole vuokrasopimusta tehnyt, joten laillinen turva on melko vähäinen. Ja vanhukselle muutto on raskas juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on jäänne menneisyydestä kun ei ollut tasa arvoa.
Ja nytkö on? Kyllä yhä tuo turvan esim. lasten kanssa kotiin jäävälle osapuolelle. Olisi vaivalloista jokaisen laatia vastaavat sopimukset itse.
Mun mielestä nykyaikana pitäisi erottaa toisistaan avioliitto ja tuollaiset sopimukset kotiin jäämisestä. Jotkut tai monet haluaa mennä avioliittoon vain sen takia, että osoittaa suurta rakkautta ja halua olla toisen kanssa ikuisesti. Siihen ei pitäisi kuulua silloin mitään taloudellisia vaatimuksia. Sellaiset sopimukset pitäisi erikseen laatia, jos kokee tarvetta.
Tämä "neuvo" on annettu naisille vuosisatoja, että kyllä se siitä kun vain on "suurta rakkautta". Ja se on huono neuvo. Itse asiassa koko avioliitto pitäisi lakkauttaa niin huomattaisiin selvästi kuinka usein toinen osapuoli jää toisen varaan ja suorastaan pelinappulaksi. Vaikka kuinka olisi suurta rakkautta niin jokaisen on pidettävä huolta omasta taloudestaan.
Hei, eletään ääritasa-arvoista 2020-lukua. Ei enää tarvita mitään neuvoja. Kaikilla on samat mahdollisuudet, vanheimpainvapaat voi jakaa tasan jne. Miehet on naisia ja naiset on miehiä. Tehdään samoja töitä tai ollaan tekemättä mitään töitä jne. Kaikki ovat loppupeleissä vastuussa itsestään. Sitä on se kauan tavoiteltu tasa-arvo.
Tässä ketjussa kuultaa taas läpi se, että aloittaja on puolisoaan pienituloisempi nainen, joka haluaa hoitaa lapset kotona.
No eikös tuo ole aivan normaali (miehellä isommat tulot) ja jopa ihailtava (haluaa hoitaa lapset kotona) tilanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, en ole koskaan avioliittoa kokeillut. Vaikuttaa liian suuritöiseltä suhteessa saatuun hyötyyn. Avomieskään ei ollut kiinnostunut kuolemantapauksessa (minun) saamaan edullisempaa tasinkoa vaan tyytyy perintöön.
Oikeasti olette valmiita maksamaan valtiolle kymmeniä tuhansia asunnon perimisestä ja luopumaan leskeneläkkeestä, ettei vaan tarvitsisi laittaa nimiä papereihin? Minusta outoa. Niille perintöveroille voisi olla silloin muutakin käyttöä.
Kannattaa muistaa, että meitä palstalaisia on hyvin erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi meidän parisuhteessamme perinnöt menevät tietysti lapsille eikä toisillemme. Minulla ei ole pienintäkään halua jäädä puolison omistamaan asuntoon, jos hän kuolee ensin. Asun tässä vain hänen takiaan. Leskeneläkkeeseen emme olisi oikeutettuja koska olisimme joka tapauksessa jo ylittäneet sen ikärajan. (Lisäksi leskeneläke tulee nuoremmiltakin tulevaisuudessa poistumaan.)
eri
Lähes kaikilla koti on yhteinen ja yhdessä maksettu. Ja puolisosi kuollessa olet todennäköisesti vanha. Eläkeläinen, ehkä jo muisti pettää. Silloin on aika ikävä homma lähteä kodista, jossa olet jo 50v asunut, ja nurkat on jo muistissa. Vanhukselle jo pelkkä muutto voi olla tosi raskas ja stressaava prosessi, saati sitten puolison kuolema ja muutto yhdessä.
Niin että minulle on siinä vaiheessa helpompi ylläpitää noin 300 n2 kolmessa tasossa olevaa kiinteistöä haja-asutusalueella? Lähin kauppa viiden kilometrin päässä ja muut palvelut noin 20 m:n päässä. Siinä sitä olisi muistin pettämisvaiheessa olevalle ihmiselle yksin aika lailla tekemistä. Kyllä minä luulen, että se 40 m2 kt-asunto kyläkeskuksessa tai jopa vähän isommassa kaupungissa on huomattavasti realistisempi vaihtoehto.
Eihän avioliitto pakota tuossa tilanteessa jäämään sinne, mutta antaa aikaa rauhassa katsella uuden asunnon, myydä vanha jne.
Eihän minun muutenkaan tarvitse lähteä seuraavana päivänä puolison kuolemasta, koska olen kirjoilla täällä. Kuten sanottu: asunto menee puolison perikunnalle. Se on puolison omistama, ei yhteinen. Avioliitto ei muuttaisi yhtään mitään. Vastasin vain, koska ylipäänsä tuo kuvitelma, että "puolison kuollessa on helpompi jäädä yhteiseen kotiin" osoittaa, että sinulla ei ole pienintäkään kykyä asettua erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten tilanteeseen. Et ole koskaan asunut isossa, vanhassa kiinteistössä haja-asutusalueella.
Olet nuori ja naiivi.
Luultavasti kuitenkin sinua vanhempi, ja sen verran elämää nähnyt, etten luottaisi pätkääkään siihen, että se perinkunta ei laittaisi sinua sieltä pihalle ja äkkiä. Et kuitenkaan varmaan ole vuokrasopimusta tehnyt, joten laillinen turva on melko vähäinen. Ja vanhukselle muutto on raskas juttu.
Sen verran lakia tunnen, ettei avoliitossa tehdä vuokrasopimuksia. Eikä asunnosta, jossa on kirjoilla, laiteta "pihalle ja äkkiä". Jos tietosi ovat tuolla tasolla, en usko, että sinua kannattaa alkaa edes opettaa.
Jos puolisoni kuolisi nyt, kun tässä asumme, minulla olisi kuukausia aikaa etsiä uusi asunto. Jopa siinä tapauksessa, että hänen perikuntansa haluaisi minut tästä pois asap. Ihan itse lähtisin tästä jo ennen ensipakkasia.
Ihan oikeastiko ajattelet, että tuolla tavalla lisäät avioliiton arvostusta palstalaisten silmissä? :-DDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, en ole koskaan avioliittoa kokeillut. Vaikuttaa liian suuritöiseltä suhteessa saatuun hyötyyn. Avomieskään ei ollut kiinnostunut kuolemantapauksessa (minun) saamaan edullisempaa tasinkoa vaan tyytyy perintöön.
Oikeasti olette valmiita maksamaan valtiolle kymmeniä tuhansia asunnon perimisestä ja luopumaan leskeneläkkeestä, ettei vaan tarvitsisi laittaa nimiä papereihin? Minusta outoa. Niille perintöveroille voisi olla silloin muutakin käyttöä.
Kannattaa muistaa, että meitä palstalaisia on hyvin erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi meidän parisuhteessamme perinnöt menevät tietysti lapsille eikä toisillemme. Minulla ei ole pienintäkään halua jäädä puolison omistamaan asuntoon, jos hän kuolee ensin. Asun tässä vain hänen takiaan. Leskeneläkkeeseen emme olisi oikeutettuja koska olisimme joka tapauksessa jo ylittäneet sen ikärajan. (Lisäksi leskeneläke tulee nuoremmiltakin tulevaisuudessa poistumaan.)
eri
Lähes kaikilla koti on yhteinen ja yhdessä maksettu. Ja puolisosi kuollessa olet todennäköisesti vanha. Eläkeläinen, ehkä jo muisti pettää. Silloin on aika ikävä homma lähteä kodista, jossa olet jo 50v asunut, ja nurkat on jo muistissa. Vanhukselle jo pelkkä muutto voi olla tosi raskas ja stressaava prosessi, saati sitten puolison kuolema ja muutto yhdessä.
Niin että minulle on siinä vaiheessa helpompi ylläpitää noin 300 n2 kolmessa tasossa olevaa kiinteistöä haja-asutusalueella? Lähin kauppa viiden kilometrin päässä ja muut palvelut noin 20 m:n päässä. Siinä sitä olisi muistin pettämisvaiheessa olevalle ihmiselle yksin aika lailla tekemistä. Kyllä minä luulen, että se 40 m2 kt-asunto kyläkeskuksessa tai jopa vähän isommassa kaupungissa on huomattavasti realistisempi vaihtoehto.
Eihän avioliitto pakota tuossa tilanteessa jäämään sinne, mutta antaa aikaa rauhassa katsella uuden asunnon, myydä vanha jne.
Eihän minun muutenkaan tarvitse lähteä seuraavana päivänä puolison kuolemasta, koska olen kirjoilla täällä. Kuten sanottu: asunto menee puolison perikunnalle. Se on puolison omistama, ei yhteinen. Avioliitto ei muuttaisi yhtään mitään. Vastasin vain, koska ylipäänsä tuo kuvitelma, että "puolison kuollessa on helpompi jäädä yhteiseen kotiin" osoittaa, että sinulla ei ole pienintäkään kykyä asettua erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten tilanteeseen. Et ole koskaan asunut isossa, vanhassa kiinteistössä haja-asutusalueella.
Olet nuori ja naiivi.
Niinpä. Me omistamme asunnon 50-50. Perikunta on avopuoliso testamentilla ja yhteinen lapsi. Tästä ei tosiaan kummankaan tarvitse lähteä huomenna.
Testamentti on sitä varten että köyhemmällä on varaa kasvattaa lapsi, eikä alaikäinen tarvitse sitä omaisuutta, joka kuitenkin on maistraatin valvovan silmän alla.
Kunhan lapsi on täysi-ikäinen, ehkä muutamme testamenttia. Sekin on sellainen että jälkeenjääneellä on mahdollisuus omistusasuntoon, joko tähän yhteiseen tai voi muuttaa muualle.
.
Se lesken asumisoikeus muuten päättyy jos leski suostuu asunnon myyntiin. Hän sitten tosiaan asuu sitä haja-asutusalueen kartanoa lopun ikänsä jos ei ole varaa omaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esim. Omassa suvussani eräs pari eli susiparina ja leski joutui suuriin vaikeuksiin, kun ei ollut kaikkien liitto ja talo kuolleen nimissä.
En haluaisi omalle puolisolleni tätä tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, en ole koskaan avioliittoa kokeillut. Vaikuttaa liian suuritöiseltä suhteessa saatuun hyötyyn. Avomieskään ei ollut kiinnostunut kuolemantapauksessa (minun) saamaan edullisempaa tasinkoa vaan tyytyy perintöön.
Oikeasti olette valmiita maksamaan valtiolle kymmeniä tuhansia asunnon perimisestä ja luopumaan leskeneläkkeestä, ettei vaan tarvitsisi laittaa nimiä papereihin? Minusta outoa. Niille perintöveroille voisi olla silloin muutakin käyttöä.
Kannattaa muistaa, että meitä palstalaisia on hyvin erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi meidän parisuhteessamme perinnöt menevät tietysti lapsille eikä toisillemme. Minulla ei ole pienintäkään halua jäädä puolison omistamaan asuntoon, jos hän kuolee ensin. Asun tässä vain hänen takiaan. Leskeneläkkeeseen emme olisi oikeutettuja koska olisimme joka tapauksessa jo ylittäneet sen ikärajan. (Lisäksi leskeneläke tulee nuoremmiltakin tulevaisuudessa poistumaan.)
eri
Lähes kaikilla koti on yhteinen ja yhdessä maksettu. Ja puolisosi kuollessa olet todennäköisesti vanha. Eläkeläinen, ehkä jo muisti pettää. Silloin on aika ikävä homma lähteä kodista, jossa olet jo 50v asunut, ja nurkat on jo muistissa. Vanhukselle jo pelkkä muutto voi olla tosi raskas ja stressaava prosessi, saati sitten puolison kuolema ja muutto yhdessä.
Niin että minulle on siinä vaiheessa helpompi ylläpitää noin 300 n2 kolmessa tasossa olevaa kiinteistöä haja-asutusalueella? Lähin kauppa viiden kilometrin päässä ja muut palvelut noin 20 m:n päässä. Siinä sitä olisi muistin pettämisvaiheessa olevalle ihmiselle yksin aika lailla tekemistä. Kyllä minä luulen, että se 40 m2 kt-asunto kyläkeskuksessa tai jopa vähän isommassa kaupungissa on huomattavasti realistisempi vaihtoehto.
Eihän avioliitto pakota tuossa tilanteessa jäämään sinne, mutta antaa aikaa rauhassa katsella uuden asunnon, myydä vanha jne.
Eihän minun muutenkaan tarvitse lähteä seuraavana päivänä puolison kuolemasta, koska olen kirjoilla täällä. Kuten sanottu: asunto menee puolison perikunnalle. Se on puolison omistama, ei yhteinen. Avioliitto ei muuttaisi yhtään mitään. Vastasin vain, koska ylipäänsä tuo kuvitelma, että "puolison kuollessa on helpompi jäädä yhteiseen kotiin" osoittaa, että sinulla ei ole pienintäkään kykyä asettua erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten tilanteeseen. Et ole koskaan asunut isossa, vanhassa kiinteistössä haja-asutusalueella.
Olet nuori ja naiivi.
Luultavasti kuitenkin sinua vanhempi, ja sen verran elämää nähnyt, etten luottaisi pätkääkään siihen, että se perinkunta ei laittaisi sinua sieltä pihalle ja äkkiä. Et kuitenkaan varmaan ole vuokrasopimusta tehnyt, joten laillinen turva on melko vähäinen. Ja vanhukselle muutto on raskas juttu.
Sen verran lakia tunnen, ettei avoliitossa tehdä vuokrasopimuksia. Eikä asunnosta, jossa on kirjoilla, laiteta "pihalle ja äkkiä". Jos tietosi ovat tuolla tasolla, en usko, että sinua kannattaa alkaa edes opettaa.
Jos puolisoni kuolisi nyt, kun tässä asumme, minulla olisi kuukausia aikaa etsiä uusi asunto. Jopa siinä tapauksessa, että hänen perikuntansa haluaisi minut tästä pois asap. Ihan itse lähtisin tästä jo ennen ensipakkasia.
Ihan oikeastiko ajattelet, että tuolla tavalla lisäät avioliiton arvostusta palstalaisten silmissä? :-DDD
Miksi minä haluaisin lisätä avioliiton arvostusta kenenkään silmissä? Kunhan kulutan aikaani.
Ja minusta vanhukselle kuukausien aikana tapahtuva muutto tapahtuu todella äkkiä.
Me muutimme yhdessä puolison kanssa tässä joku aika sitten isosta omakotitalosta toiseen, ja jo vuotta etukäteen aloimme tavaran perkaamisen, eikä meillä ollut surua, ja meitä oli kaksi. Ja varsinainen muutto oli avaimet käteen, eli emme edes pakanneet. Se oli iso homma. Olisi kamalaa joutua siihen yksin suriessa toisen kuolemaa, ja vielä vanhuksena.
Mutta me olemme erilaisia. En vain ymmärrä, mitä haittaa avioliitosta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavani ei päässyt teho-osastolle katsomaan vakavassa tilassa olevaa avopuolisoaan, koska puolison aikuiset lapset (edellisestä liitosta) eivät hyväksyneet uutta kumppania ja onnistuivat kieltämään pääsyn osastolle. Aviopuoliso olisi ollut lain silmissä lähiomainen jota ei olisi voinut estää tulemasta katsomaan puoisoaan. Hän onneksi selvisi, menivät pian naimisiin ja tuttavani alkoi omaishoitajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani ei päässyt teho-osastolle katsomaan vakavassa tilassa olevaa avopuolisoaan, koska puolison aikuiset lapset (edellisestä liitosta) eivät hyväksyneet uutta kumppania ja onnistuivat kieltämään pääsyn osastolle. Aviopuoliso olisi ollut lain silmissä lähiomainen jota ei olisi voinut estää tulemasta katsomaan puoisoaan. Hän onneksi selvisi, menivät pian naimisiin ja tuttavani alkoi omaishoitajaksi.
Jokainen ihan itse nimeää omakanta.fi sovelluksessa, ketkä häntä pääsevät katsomaan ja kenelle hänestä saa antaa tietoa.
Eli 0/5.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, en ole koskaan avioliittoa kokeillut. Vaikuttaa liian suuritöiseltä suhteessa saatuun hyötyyn. Avomieskään ei ollut kiinnostunut kuolemantapauksessa (minun) saamaan edullisempaa tasinkoa vaan tyytyy perintöön.
Oikeasti olette valmiita maksamaan valtiolle kymmeniä tuhansia asunnon perimisestä ja luopumaan leskeneläkkeestä, ettei vaan tarvitsisi laittaa nimiä papereihin? Minusta outoa. Niille perintöveroille voisi olla silloin muutakin käyttöä.
Kannattaa muistaa, että meitä palstalaisia on hyvin erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi meidän parisuhteessamme perinnöt menevät tietysti lapsille eikä toisillemme. Minulla ei ole pienintäkään halua jäädä puolison omistamaan asuntoon, jos hän kuolee ensin. Asun tässä vain hänen takiaan. Leskeneläkkeeseen emme olisi oikeutettuja koska olisimme joka tapauksessa jo ylittäneet sen ikärajan. (Lisäksi leskeneläke tulee nuoremmiltakin tulevaisuudessa poistumaan.)
eri
Lähes kaikilla koti on yhteinen ja yhdessä maksettu. Ja puolisosi kuollessa olet todennäköisesti vanha. Eläkeläinen, ehkä jo muisti pettää. Silloin on aika ikävä homma lähteä kodista, jossa olet jo 50v asunut, ja nurkat on jo muistissa. Vanhukselle jo pelkkä muutto voi olla tosi raskas ja stressaava prosessi, saati sitten puolison kuolema ja muutto yhdessä.
Niin että minulle on siinä vaiheessa helpompi ylläpitää noin 300 n2 kolmessa tasossa olevaa kiinteistöä haja-asutusalueella? Lähin kauppa viiden kilometrin päässä ja muut palvelut noin 20 m:n päässä. Siinä sitä olisi muistin pettämisvaiheessa olevalle ihmiselle yksin aika lailla tekemistä. Kyllä minä luulen, että se 40 m2 kt-asunto kyläkeskuksessa tai jopa vähän isommassa kaupungissa on huomattavasti realistisempi vaihtoehto.
Eihän avioliitto pakota tuossa tilanteessa jäämään sinne, mutta antaa aikaa rauhassa katsella uuden asunnon, myydä vanha jne.
Eihän minun muutenkaan tarvitse lähteä seuraavana päivänä puolison kuolemasta, koska olen kirjoilla täällä. Kuten sanottu: asunto menee puolison perikunnalle. Se on puolison omistama, ei yhteinen. Avioliitto ei muuttaisi yhtään mitään. Vastasin vain, koska ylipäänsä tuo kuvitelma, että "puolison kuollessa on helpompi jäädä yhteiseen kotiin" osoittaa, että sinulla ei ole pienintäkään kykyä asettua erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten tilanteeseen. Et ole koskaan asunut isossa, vanhassa kiinteistössä haja-asutusalueella.
Olet nuori ja naiivi.
Luultavasti kuitenkin sinua vanhempi, ja sen verran elämää nähnyt, etten luottaisi pätkääkään siihen, että se perinkunta ei laittaisi sinua sieltä pihalle ja äkkiä. Et kuitenkaan varmaan ole vuokrasopimusta tehnyt, joten laillinen turva on melko vähäinen. Ja vanhukselle muutto on raskas juttu.
Sen verran lakia tunnen, ettei avoliitossa tehdä vuokrasopimuksia. Eikä asunnosta, jossa on kirjoilla, laiteta "pihalle ja äkkiä". Jos tietosi ovat tuolla tasolla, en usko, että sinua kannattaa alkaa edes opettaa.
Jos puolisoni kuolisi nyt, kun tässä asumme, minulla olisi kuukausia aikaa etsiä uusi asunto. Jopa siinä tapauksessa, että hänen perikuntansa haluaisi minut tästä pois asap. Ihan itse lähtisin tästä jo ennen ensipakkasia.
Ihan oikeastiko ajattelet, että tuolla tavalla lisäät avioliiton arvostusta palstalaisten silmissä? :-DDD
Miksi minä haluaisin lisätä avioliiton arvostusta kenenkään silmissä? Kunhan kulutan aikaani.
Ja minusta vanhukselle kuukausien aikana tapahtuva muutto tapahtuu todella äkkiä.
Me muutimme yhdessä puolison kanssa tässä joku aika sitten isosta omakotitalosta toiseen, ja jo vuotta etukäteen aloimme tavaran perkaamisen, eikä meillä ollut surua, ja meitä oli kaksi. Ja varsinainen muutto oli avaimet käteen, eli emme edes pakanneet. Se oli iso homma. Olisi kamalaa joutua siihen yksin suriessa toisen kuolemaa, ja vielä vanhuksena.
Mutta me olemme erilaisia. En vain ymmärrä, mitä haittaa avioliitosta on.
Sitä hyötyä edelleen odotan mutta ei tunnu tälläkään kertaa löytyvän.
Jos menisimme naimisiin, meidän pitäisi tehdä avioehto ja mahdollisesti siihen käyttää juristeja eli pelkällä maistraattireissulla kahden kesken + todistajat hankkimalla ei selvittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, en ole koskaan avioliittoa kokeillut. Vaikuttaa liian suuritöiseltä suhteessa saatuun hyötyyn. Avomieskään ei ollut kiinnostunut kuolemantapauksessa (minun) saamaan edullisempaa tasinkoa vaan tyytyy perintöön.
Oikeasti olette valmiita maksamaan valtiolle kymmeniä tuhansia asunnon perimisestä ja luopumaan leskeneläkkeestä, ettei vaan tarvitsisi laittaa nimiä papereihin? Minusta outoa. Niille perintöveroille voisi olla silloin muutakin käyttöä.
Kannattaa muistaa, että meitä palstalaisia on hyvin erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi meidän parisuhteessamme perinnöt menevät tietysti lapsille eikä toisillemme. Minulla ei ole pienintäkään halua jäädä puolison omistamaan asuntoon, jos hän kuolee ensin. Asun tässä vain hänen takiaan. Leskeneläkkeeseen emme olisi oikeutettuja koska olisimme joka tapauksessa jo ylittäneet sen ikärajan. (Lisäksi leskeneläke tulee nuoremmiltakin tulevaisuudessa poistumaan.)
eri
Lähes kaikilla koti on yhteinen ja yhdessä maksettu. Ja puolisosi kuollessa olet todennäköisesti vanha. Eläkeläinen, ehkä jo muisti pettää. Silloin on aika ikävä homma lähteä kodista, jossa olet jo 50v asunut, ja nurkat on jo muistissa. Vanhukselle jo pelkkä muutto voi olla tosi raskas ja stressaava prosessi, saati sitten puolison kuolema ja muutto yhdessä.
Niin että minulle on siinä vaiheessa helpompi ylläpitää noin 300 n2 kolmessa tasossa olevaa kiinteistöä haja-asutusalueella? Lähin kauppa viiden kilometrin päässä ja muut palvelut noin 20 m:n päässä. Siinä sitä olisi muistin pettämisvaiheessa olevalle ihmiselle yksin aika lailla tekemistä. Kyllä minä luulen, että se 40 m2 kt-asunto kyläkeskuksessa tai jopa vähän isommassa kaupungissa on huomattavasti realistisempi vaihtoehto.
Eihän avioliitto pakota tuossa tilanteessa jäämään sinne, mutta antaa aikaa rauhassa katsella uuden asunnon, myydä vanha jne.
Eihän minun muutenkaan tarvitse lähteä seuraavana päivänä puolison kuolemasta, koska olen kirjoilla täällä. Kuten sanottu: asunto menee puolison perikunnalle. Se on puolison omistama, ei yhteinen. Avioliitto ei muuttaisi yhtään mitään. Vastasin vain, koska ylipäänsä tuo kuvitelma, että "puolison kuollessa on helpompi jäädä yhteiseen kotiin" osoittaa, että sinulla ei ole pienintäkään kykyä asettua erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten tilanteeseen. Et ole koskaan asunut isossa, vanhassa kiinteistössä haja-asutusalueella.
Olet nuori ja naiivi.
Luultavasti kuitenkin sinua vanhempi, ja sen verran elämää nähnyt, etten luottaisi pätkääkään siihen, että se perinkunta ei laittaisi sinua sieltä pihalle ja äkkiä. Et kuitenkaan varmaan ole vuokrasopimusta tehnyt, joten laillinen turva on melko vähäinen. Ja vanhukselle muutto on raskas juttu.
Sen verran lakia tunnen, ettei avoliitossa tehdä vuokrasopimuksia. Eikä asunnosta, jossa on kirjoilla, laiteta "pihalle ja äkkiä". Jos tietosi ovat tuolla tasolla, en usko, että sinua kannattaa alkaa edes opettaa.
Jos puolisoni kuolisi nyt, kun tässä asumme, minulla olisi kuukausia aikaa etsiä uusi asunto. Jopa siinä tapauksessa, että hänen perikuntansa haluaisi minut tästä pois asap. Ihan itse lähtisin tästä jo ennen ensipakkasia.
Ihan oikeastiko ajattelet, että tuolla tavalla lisäät avioliiton arvostusta palstalaisten silmissä? :-DDD
Miksi minä haluaisin lisätä avioliiton arvostusta kenenkään silmissä? Kunhan kulutan aikaani.
Ja minusta vanhukselle kuukausien aikana tapahtuva muutto tapahtuu todella äkkiä.
Me muutimme yhdessä puolison kanssa tässä joku aika sitten isosta omakotitalosta toiseen, ja jo vuotta etukäteen aloimme tavaran perkaamisen, eikä meillä ollut surua, ja meitä oli kaksi. Ja varsinainen muutto oli avaimet käteen, eli emme edes pakanneet. Se oli iso homma. Olisi kamalaa joutua siihen yksin suriessa toisen kuolemaa, ja vielä vanhuksena.
Mutta me olemme erilaisia. En vain ymmärrä, mitä haittaa avioliitosta on.
Sitä hyötyä edelleen odotan mutta ei tunnu tälläkään kertaa löytyvän.
Jos menisimme naimisiin, meidän pitäisi tehdä avioehto ja mahdollisesti siihen käyttää juristeja eli pelkällä maistraattireissulla kahden kesken + todistajat hankkimalla ei selvittäisi.
Avioehtoa ei tarvita. Emme mekään tehneet. Eikä ollut edes omasta takaa todistajia, eli aivan kahdestaan kävin morsiameni kanssa paikan päällä. Tämä ulkomailla. En tiedä pitääkö Suomessa olla omat todistajat.
On se avosuhde lain (ja ulkopuolisten) edessä merkityksettömämpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani ei päässyt teho-osastolle katsomaan vakavassa tilassa olevaa avopuolisoaan, koska puolison aikuiset lapset (edellisestä liitosta) eivät hyväksyneet uutta kumppania ja onnistuivat kieltämään pääsyn osastolle. Aviopuoliso olisi ollut lain silmissä lähiomainen jota ei olisi voinut estää tulemasta katsomaan puoisoaan. Hän onneksi selvisi, menivät pian naimisiin ja tuttavani alkoi omaishoitajaksi.
Jokainen ihan itse nimeää omakanta.fi sovelluksessa, ketkä häntä pääsevät katsomaan ja kenelle hänestä saa antaa tietoa.
Eli 0/5.
Kuinka moni tajuaa tehdä näin ajoissa
Vierailija kirjoitti:
Konservatiiviset ihmiset keskimäärin enemmän avioituvat tai saavat lapsia. Tulevaisuus ei ole niin liberaali, kuin täällä maalaillaan. Keskimäärin lapsilla on siis konservatiivisempi kasvatus, kuin aikuisväen keskimäärinen konservatiivisuus-liberaalius. Lisäksi moni liberaali elää omassa kuplassa, eikä näe miten valtavasti Suomessa on ihan tavallisia ihmisiä, melko konservatiivisilla arvoilla.
Tulevaisuudessakin juhlitaan häitä, vaikka tulisi modernia teknologiaa ja muuta. Häät pysyvät
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, en ole koskaan avioliittoa kokeillut. Vaikuttaa liian suuritöiseltä suhteessa saatuun hyötyyn. Avomieskään ei ollut kiinnostunut kuolemantapauksessa (minun) saamaan edullisempaa tasinkoa vaan tyytyy perintöön.
Oikeasti olette valmiita maksamaan valtiolle kymmeniä tuhansia asunnon perimisestä ja luopumaan leskeneläkkeestä, ettei vaan tarvitsisi laittaa nimiä papereihin? Minusta outoa. Niille perintöveroille voisi olla silloin muutakin käyttöä.
Kannattaa muistaa, että meitä palstalaisia on hyvin erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi meidän parisuhteessamme perinnöt menevät tietysti lapsille eikä toisillemme. Minulla ei ole pienintäkään halua jäädä puolison omistamaan asuntoon, jos hän kuolee ensin. Asun tässä vain hänen takiaan. Leskeneläkkeeseen emme olisi oikeutettuja koska olisimme joka tapauksessa jo ylittäneet sen ikärajan. (Lisäksi leskeneläke tulee nuoremmiltakin tulevaisuudessa poistumaan.)
eri
Lähes kaikilla koti on yhteinen ja yhdessä maksettu. Ja puolisosi kuollessa olet todennäköisesti vanha. Eläkeläinen, ehkä jo muisti pettää. Silloin on aika ikävä homma lähteä kodista, jossa olet jo 50v asunut, ja nurkat on jo muistissa. Vanhukselle jo pelkkä muutto voi olla tosi raskas ja stressaava prosessi, saati sitten puolison kuolema ja muutto yhdessä.
Niin että minulle on siinä vaiheessa helpompi ylläpitää noin 300 n2 kolmessa tasossa olevaa kiinteistöä haja-asutusalueella? Lähin kauppa viiden kilometrin päässä ja muut palvelut noin 20 m:n päässä. Siinä sitä olisi muistin pettämisvaiheessa olevalle ihmiselle yksin aika lailla tekemistä. Kyllä minä luulen, että se 40 m2 kt-asunto kyläkeskuksessa tai jopa vähän isommassa kaupungissa on huomattavasti realistisempi vaihtoehto.
Eihän avioliitto pakota tuossa tilanteessa jäämään sinne, mutta antaa aikaa rauhassa katsella uuden asunnon, myydä vanha jne.
Eihän minun muutenkaan tarvitse lähteä seuraavana päivänä puolison kuolemasta, koska olen kirjoilla täällä. Kuten sanottu: asunto menee puolison perikunnalle. Se on puolison omistama, ei yhteinen. Avioliitto ei muuttaisi yhtään mitään. Vastasin vain, koska ylipäänsä tuo kuvitelma, että "puolison kuollessa on helpompi jäädä yhteiseen kotiin" osoittaa, että sinulla ei ole pienintäkään kykyä asettua erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten tilanteeseen. Et ole koskaan asunut isossa, vanhassa kiinteistössä haja-asutusalueella.
Olet nuori ja naiivi.
Luultavasti kuitenkin sinua vanhempi, ja sen verran elämää nähnyt, etten luottaisi pätkääkään siihen, että se perinkunta ei laittaisi sinua sieltä pihalle ja äkkiä. Et kuitenkaan varmaan ole vuokrasopimusta tehnyt, joten laillinen turva on melko vähäinen. Ja vanhukselle muutto on raskas juttu.
Sen verran lakia tunnen, ettei avoliitossa tehdä vuokrasopimuksia. Eikä asunnosta, jossa on kirjoilla, laiteta "pihalle ja äkkiä". Jos tietosi ovat tuolla tasolla, en usko, että sinua kannattaa alkaa edes opettaa.
Jos puolisoni kuolisi nyt, kun tässä asumme, minulla olisi kuukausia aikaa etsiä uusi asunto. Jopa siinä tapauksessa, että hänen perikuntansa haluaisi minut tästä pois asap. Ihan itse lähtisin tästä jo ennen ensipakkasia.
Ihan oikeastiko ajattelet, että tuolla tavalla lisäät avioliiton arvostusta palstalaisten silmissä? :-DDD
Miksi minä haluaisin lisätä avioliiton arvostusta kenenkään silmissä? Kunhan kulutan aikaani.
Ja minusta vanhukselle kuukausien aikana tapahtuva muutto tapahtuu todella äkkiä.
Me muutimme yhdessä puolison kanssa tässä joku aika sitten isosta omakotitalosta toiseen, ja jo vuotta etukäteen aloimme tavaran perkaamisen, eikä meillä ollut surua, ja meitä oli kaksi. Ja varsinainen muutto oli avaimet käteen, eli emme edes pakanneet. Se oli iso homma. Olisi kamalaa joutua siihen yksin suriessa toisen kuolemaa, ja vielä vanhuksena.
Mutta me olemme erilaisia. En vain ymmärrä, mitä haittaa avioliitosta on.
Sitä hyötyä edelleen odotan mutta ei tunnu tälläkään kertaa löytyvän.
Jos menisimme naimisiin, meidän pitäisi tehdä avioehto ja mahdollisesti siihen käyttää juristeja eli pelkällä maistraattireissulla kahden kesken + todistajat hankkimalla ei selvittäisi.
Miksi pitäisi tehdä avioehto?
Vierailija kirjoitti:
On se avosuhde lain (ja ulkopuolisten) edessä merkityksettömämpi.
Ei tulisi mieleen ulkopuolisia miettiä. T. Avoliitossa 22 v. 2 yhteistä lasta
Eihän minun muutenkaan tarvitse lähteä seuraavana päivänä puolison kuolemasta, koska olen kirjoilla täällä. Kuten sanottu: asunto menee puolison perikunnalle. Se on puolison omistama, ei yhteinen. Avioliitto ei muuttaisi yhtään mitään. Vastasin vain, koska ylipäänsä tuo kuvitelma, että "puolison kuollessa on helpompi jäädä yhteiseen kotiin" osoittaa, että sinulla ei ole pienintäkään kykyä asettua erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten tilanteeseen. Et ole koskaan asunut isossa, vanhassa kiinteistössä haja-asutusalueella.
Olet nuori ja naiivi.