Lue keskustelun säännöt.
Onko sinusta suhde ilman avioliittoa jotenkin merkityksettömämpää?
01.08.2021 |
Eli vaikka useita vuosia yhdessä, mutta ei edes kihloissa. Onko sinusta sellainen suhde "ei niin vakava"?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, en ole koskaan avioliittoa kokeillut. Vaikuttaa liian suuritöiseltä suhteessa saatuun hyötyyn. Avomieskään ei ollut kiinnostunut kuolemantapauksessa (minun) saamaan edullisempaa tasinkoa vaan tyytyy perintöön.
Oikeasti olette valmiita maksamaan valtiolle kymmeniä tuhansia asunnon perimisestä ja luopumaan leskeneläkkeestä, ettei vaan tarvitsisi laittaa nimiä papereihin? Minusta outoa. Niille perintöveroille voisi olla silloin muutakin käyttöä.
Emme me, vaan mies ei välitä tasingosta kuolemantapauksessa. Ei vaikuta mun elämään yhtään mitenkään. Siinä kohdin kun tässä parisuhteessa jaetaisiin tasinkoa, minä pusken horsmaa.
Siis miehesi on valmis maksamaan kymmeniä tuhansia valtiolle, ettei hänen tarvitse mennä kanssasi naimisiin. Ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aivan päinvastoin. Todellinen sitoumus ei sormuksia ja lippulappusia kaipaa.
En ihan ymmärrä logiikkaa.
Jos todella haluaa olla yhdessä, miksi siihen tarvitaan jotain lakisitoumuksia?
Avioliitto vaikuttaa olevan hirveän tärkeä epävarmoille ihmisille. Mutta ei se puoliso siinä yhtään enemmän pysy, jos ei halua, vaikka kuinka olisi nimi paperilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan nämä "emme tarvi papereita tai sormuksia sitoutuaksemme" ovat ihanissa prinsessa- ja prinssiunelmissaan. Mikä on toki sympaattinen ja ihana piirre.
Avioliitto on realistin vaihtoehto.
No en käsitä miten?
Avioliitossa sopimus on virallinen, lain edessä. Eli puhuja on sanansa mittainen ja todistaa että seisoo sanojensa takana.
Muuten vain ihania sanoja, voivat pitää paikkansa tai ei.
Itsensä ja lapsensa voi suojata laillisesti muutenkin. Ja pitääkin.
Toki sekin on mahdollista, silloin tavallaan voi vertautua avioliittoon tässä keskustelussa. Jos sopimus on samankaltainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on jäänne menneisyydestä kun ei ollut tasa arvoa.
Ja nytkö on? Kyllä yhä tuo turvan esim. lasten kanssa kotiin jäävälle osapuolelle. Olisi vaivalloista jokaisen laatia vastaavat sopimukset itse.
Mun mielestä nykyaikana pitäisi erottaa toisistaan avioliitto ja tuollaiset sopimukset kotiin jäämisestä. Jotkut tai monet haluaa mennä avioliittoon vain sen takia, että osoittaa suurta rakkautta ja halua olla toisen kanssa ikuisesti. Siihen ei pitäisi kuulua silloin mitään taloudellisia vaatimuksia. Sellaiset sopimukset pitäisi erikseen laatia, jos kokee tarvetta.
Tämä "neuvo" on annettu naisille vuosisatoja, että kyllä se siitä kun vain on "suurta rakkautta". Ja se on huono neuvo. Itse asiassa koko avioliitto pitäisi lakkauttaa niin huomattaisiin selvästi kuinka usein toinen osapuoli jää toisen varaan ja suorastaan pelinappulaksi. Vaikka kuinka olisi suurta rakkautta niin jokaisen on pidettävä huolta omasta taloudestaan.
Hei, eletään ääritasa-arvoista 2020-lukua. Ei enää tarvita mitään neuvoja. Kaikilla on samat mahdollisuudet, vanheimpainvapaat voi jakaa tasan jne. Miehet on naisia ja naiset on miehiä. Tehdään samoja töitä tai ollaan tekemättä mitään töitä jne. Kaikki ovat loppupeleissä vastuussa itsestään. Sitä on se kauan tavoiteltu tasa-arvo.
?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aivan päinvastoin. Todellinen sitoumus ei sormuksia ja lippulappusia kaipaa.
En ihan ymmärrä logiikkaa.
Jos todella haluaa olla yhdessä, miksi siihen tarvitaan jotain lakisitoumuksia?
Avioliitto vaikuttaa olevan hirveän tärkeä epävarmoille ihmisille. Mutta ei se puoliso siinä yhtään enemmän pysy, jos ei halua, vaikka kuinka olisi nimi paperilla.
Juuri noin. Sitten lisäksi vielä joku kauhea tarve turvata oma taloutensa sillä, että toinen laittaa nimensä paperiin. Ei luota omaan talouteensa, vaan vaatii sen hoitamiseen toisen ihmisen. Ei ole nykyaikaa se, ellei molemmat osapuolet juuri halua tuollaista järjestelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on jäänne menneisyydestä kun ei ollut tasa arvoa.
Ja nytkö on? Kyllä yhä tuo turvan esim. lasten kanssa kotiin jäävälle osapuolelle. Olisi vaivalloista jokaisen laatia vastaavat sopimukset itse.
Mun mielestä nykyaikana pitäisi erottaa toisistaan avioliitto ja tuollaiset sopimukset kotiin jäämisestä. Jotkut tai monet haluaa mennä avioliittoon vain sen takia, että osoittaa suurta rakkautta ja halua olla toisen kanssa ikuisesti. Siihen ei pitäisi kuulua silloin mitään taloudellisia vaatimuksia. Sellaiset sopimukset pitäisi erikseen laatia, jos kokee tarvetta.
Tämä "neuvo" on annettu naisille vuosisatoja, että kyllä se siitä kun vain on "suurta rakkautta". Ja se on huono neuvo. Itse asiassa koko avioliitto pitäisi lakkauttaa niin huomattaisiin selvästi kuinka usein toinen osapuoli jää toisen varaan ja suorastaan pelinappulaksi. Vaikka kuinka olisi suurta rakkautta niin jokaisen on pidettävä huolta omasta taloudestaan.
Hei, eletään ääritasa-arvoista 2020-lukua. Ei enää tarvita mitään neuvoja. Kaikilla on samat mahdollisuudet, vanheimpainvapaat voi jakaa tasan jne. Miehet on naisia ja naiset on miehiä. Tehdään samoja töitä tai ollaan tekemättä mitään töitä jne. Kaikki ovat loppupeleissä vastuussa itsestään. Sitä on se kauan tavoiteltu tasa-arvo.
?
??
Vierailija kirjoitti:
Jos naiselle kelpaa, että ei mennä kihloihin ja naimisiin, niin se VOI kertoa, että nainen ei ole kiinnostunut miehen rahoista. Ite dumppaan tyttöystävät heti, jos alkavat kinumaan sormuksia.
Jos varallisuusero on suuri niin avioehto, joka ottaa reilusti huomioon tilanteen jossa jompikumpi kotona vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan nämä "emme tarvi papereita tai sormuksia sitoutuaksemme" ovat ihanissa prinsessa- ja prinssiunelmissaan. Mikä on toki sympaattinen ja ihana piirre.
Avioliitto on realistin vaihtoehto.
No en käsitä miten?
Avioliitossa sopimus on virallinen, lain edessä. Eli puhuja on sanansa mittainen ja todistaa että seisoo sanojensa takana.
Muuten vain ihania sanoja, voivat pitää paikkansa tai ei.
Itsensä ja lapsensa voi suojata laillisesti muutenkin. Ja pitääkin.
Toki sekin on mahdollista, silloin tavallaan voi vertautua avioliittoon tässä keskustelussa. Jos sopimus on samankaltainen.
Ei ole, avioliitossa nimenomaan on pointtina "julkisesti kaikkien edessä" sitoutua siihen toiseen ihmiseen. Jotkut tarvitsevat tällaista vahvistusta niin että niillä on turvallinen olo, että se toinen vannoo ettei ikinä lähde. Mielestäni omituista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naiselle kelpaa, että ei mennä kihloihin ja naimisiin, niin se VOI kertoa, että nainen ei ole kiinnostunut miehen rahoista. Ite dumppaan tyttöystävät heti, jos alkavat kinumaan sormuksia.
Jos varallisuusero on suuri niin avioehto, joka ottaa reilusti huomioon tilanteen jossa jompikumpi kotona vauvan kanssa.
Rahanahneet akat ei suostu allekirjoittamaan. Heti pelataan rakkauskortti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naiselle kelpaa, että ei mennä kihloihin ja naimisiin, niin se VOI kertoa, että nainen ei ole kiinnostunut miehen rahoista. Ite dumppaan tyttöystävät heti, jos alkavat kinumaan sormuksia.
Jos varallisuusero on suuri niin avioehto, joka ottaa reilusti huomioon tilanteen jossa jompikumpi kotona vauvan kanssa.
Miksi sitten on kotona vauvan kanssa? Miksei ole töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aivan päinvastoin. Todellinen sitoumus ei sormuksia ja lippulappusia kaipaa.
En ihan ymmärrä logiikkaa.
Jos todella haluaa olla yhdessä, miksi siihen tarvitaan jotain lakisitoumuksia?
Avioliitto vaikuttaa olevan hirveän tärkeä epävarmoille ihmisille. Mutta ei se puoliso siinä yhtään enemmän pysy, jos ei halua, vaikka kuinka olisi nimi paperilla.
Mahdollisen yhteisten lasten ja kaikkiin niihin liittyvän takia, sekä kuoleman ja perinnön takia. Jos lapsia ei ole mahdollista tulla, edes vahingossa, sitten ehkä hieman eri asia.
Esim. Omassa suvussani eräs pari eli susiparina ja leski joutui suuriin vaikeuksiin, kun ei ollut kaikkien liitto ja talo kuolleen nimissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, en ole koskaan avioliittoa kokeillut. Vaikuttaa liian suuritöiseltä suhteessa saatuun hyötyyn. Avomieskään ei ollut kiinnostunut kuolemantapauksessa (minun) saamaan edullisempaa tasinkoa vaan tyytyy perintöön.
Oikeasti olette valmiita maksamaan valtiolle kymmeniä tuhansia asunnon perimisestä ja luopumaan leskeneläkkeestä, ettei vaan tarvitsisi laittaa nimiä papereihin? Minusta outoa. Niille perintöveroille voisi olla silloin muutakin käyttöä.
Emme me, vaan mies ei välitä tasingosta kuolemantapauksessa. Ei vaikuta mun elämään yhtään mitenkään. Siinä kohdin kun tässä parisuhteessa jaetaisiin tasinkoa, minä pusken horsmaa.
Siis miehesi on valmis maksamaan kymmeniä tuhansia valtiolle, ettei hänen tarvitse mennä kanssasi naimisiin. Ok.
Ehkä hän suunnittelee kuolevansa ensin, tai aikoo luopua perinnöstä. Vika ei varmaan ole minussa kun ollaan kuitenkin oltu yhdessä kolmatta kymenettä vuotta, yhteinen asuntolaina maksettu ja lapsikin tehty.
Itse teen niinkuin äiti opetti: nainen tulee toimeen omillaan niin voi sen miehen ottaa bonukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, en ole koskaan avioliittoa kokeillut. Vaikuttaa liian suuritöiseltä suhteessa saatuun hyötyyn. Avomieskään ei ollut kiinnostunut kuolemantapauksessa (minun) saamaan edullisempaa tasinkoa vaan tyytyy perintöön.
Oikeasti olette valmiita maksamaan valtiolle kymmeniä tuhansia asunnon perimisestä ja luopumaan leskeneläkkeestä, ettei vaan tarvitsisi laittaa nimiä papereihin? Minusta outoa. Niille perintöveroille voisi olla silloin muutakin käyttöä.
Kannattaa muistaa, että meitä palstalaisia on hyvin erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi meidän parisuhteessamme perinnöt menevät tietysti lapsille eikä toisillemme. Minulla ei ole pienintäkään halua jäädä puolison omistamaan asuntoon, jos hän kuolee ensin. Asun tässä vain hänen takiaan. Leskeneläkkeeseen emme olisi oikeutettuja koska olisimme joka tapauksessa jo ylittäneet sen ikärajan. (Lisäksi leskeneläke tulee nuoremmiltakin tulevaisuudessa poistumaan.)
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aivan päinvastoin. Todellinen sitoumus ei sormuksia ja lippulappusia kaipaa.
En ihan ymmärrä logiikkaa.
Jos todella haluaa olla yhdessä, miksi siihen tarvitaan jotain lakisitoumuksia?
Avioliitto vaikuttaa olevan hirveän tärkeä epävarmoille ihmisille. Mutta ei se puoliso siinä yhtään enemmän pysy, jos ei halua, vaikka kuinka olisi nimi paperilla.
Juuri noin. Sitten lisäksi vielä joku kauhea tarve turvata oma taloutensa sillä, että toinen laittaa nimensä paperiin. Ei luota omaan talouteensa, vaan vaatii sen hoitamiseen toisen ihmisen. Ei ole nykyaikaa se, ellei molemmat osapuolet juuri halua tuollaista järjestelyä.
No ihan vakavasti. Minusta olisi tosi tyhmää maksaa vuosia asuntolainaa ja sitten yhtäkkiä puolison kuollessa puolet asunnosta menisi jollekin puolison siskolle tms, tai joutuisin maksamaan taas jonkun ison summan perintöveroja. Kun naimisissa ollessa siinä maksetussa kodissa saisi asua ihan rauhassa ja voisi keskittyä suremaan.
Talouden turvaaminen on vähän isompi juttu kun puhutaan vuosikymmenien kodista. Eikä se vanha puoliso välttämättä ole siinä kunnossa itsekään, että uuden kodin etsiminen tai isojen verojen maksu olisi jotenkin kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naiselle kelpaa, että ei mennä kihloihin ja naimisiin, niin se VOI kertoa, että nainen ei ole kiinnostunut miehen rahoista. Ite dumppaan tyttöystävät heti, jos alkavat kinumaan sormuksia.
Jos varallisuusero on suuri niin avioehto, joka ottaa reilusti huomioon tilanteen jossa jompikumpi kotona vauvan kanssa.
Miksi sitten on kotona vauvan kanssa? Miksei ole töissä?
Jomman kumman on pakko olla vauvan kanssa kotona. Mitä meinasit, että synnytyssairaalan jälkeen tapahtuu? Molemmat maanantaina töihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on jäänne menneisyydestä kun ei ollut tasa arvoa.
Ja nytkö on? Kyllä yhä tuo turvan esim. lasten kanssa kotiin jäävälle osapuolelle. Olisi vaivalloista jokaisen laatia vastaavat sopimukset itse.
Mun mielestä nykyaikana pitäisi erottaa toisistaan avioliitto ja tuollaiset sopimukset kotiin jäämisestä. Jotkut tai monet haluaa mennä avioliittoon vain sen takia, että osoittaa suurta rakkautta ja halua olla toisen kanssa ikuisesti. Siihen ei pitäisi kuulua silloin mitään taloudellisia vaatimuksia. Sellaiset sopimukset pitäisi erikseen laatia, jos kokee tarvetta.
Tämä "neuvo" on annettu naisille vuosisatoja, että kyllä se siitä kun vain on "suurta rakkautta". Ja se on huono neuvo. Itse asiassa koko avioliitto pitäisi lakkauttaa niin huomattaisiin selvästi kuinka usein toinen osapuoli jää toisen varaan ja suorastaan pelinappulaksi. Vaikka kuinka olisi suurta rakkautta niin jokaisen on pidettävä huolta omasta taloudestaan.
Hei, eletään ääritasa-arvoista 2020-lukua. Ei enää tarvita mitään neuvoja. Kaikilla on samat mahdollisuudet, vanheimpainvapaat voi jakaa tasan jne. Miehet on naisia ja naiset on miehiä. Tehdään samoja töitä tai ollaan tekemättä mitään töitä jne. Kaikki ovat loppupeleissä vastuussa itsestään. Sitä on se kauan tavoiteltu tasa-arvo.
Tässä ketjussa kuultaa taas läpi se, että aloittaja on puolisoaan pienituloisempi nainen, joka haluaa hoitaa lapset kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, en ole koskaan avioliittoa kokeillut. Vaikuttaa liian suuritöiseltä suhteessa saatuun hyötyyn. Avomieskään ei ollut kiinnostunut kuolemantapauksessa (minun) saamaan edullisempaa tasinkoa vaan tyytyy perintöön.
Oikeasti olette valmiita maksamaan valtiolle kymmeniä tuhansia asunnon perimisestä ja luopumaan leskeneläkkeestä, ettei vaan tarvitsisi laittaa nimiä papereihin? Minusta outoa. Niille perintöveroille voisi olla silloin muutakin käyttöä.
Kannattaa muistaa, että meitä palstalaisia on hyvin erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi meidän parisuhteessamme perinnöt menevät tietysti lapsille eikä toisillemme. Minulla ei ole pienintäkään halua jäädä puolison omistamaan asuntoon, jos hän kuolee ensin. Asun tässä vain hänen takiaan. Leskeneläkkeeseen emme olisi oikeutettuja koska olisimme joka tapauksessa jo ylittäneet sen ikärajan. (Lisäksi leskeneläke tulee nuoremmiltakin tulevaisuudessa poistumaan.)
eri
Lähes kaikilla koti on yhteinen ja yhdessä maksettu. Ja puolisosi kuollessa olet todennäköisesti vanha. Eläkeläinen, ehkä jo muisti pettää. Silloin on aika ikävä homma lähteä kodista, jossa olet jo 50v asunut, ja nurkat on jo muistissa. Vanhukselle jo pelkkä muutto voi olla tosi raskas ja stressaava prosessi, saati sitten puolison kuolema ja muutto yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on jäänne menneisyydestä kun ei ollut tasa arvoa.
Ja nytkö on? Kyllä yhä tuo turvan esim. lasten kanssa kotiin jäävälle osapuolelle. Olisi vaivalloista jokaisen laatia vastaavat sopimukset itse.
Mun mielestä nykyaikana pitäisi erottaa toisistaan avioliitto ja tuollaiset sopimukset kotiin jäämisestä. Jotkut tai monet haluaa mennä avioliittoon vain sen takia, että osoittaa suurta rakkautta ja halua olla toisen kanssa ikuisesti. Siihen ei pitäisi kuulua silloin mitään taloudellisia vaatimuksia. Sellaiset sopimukset pitäisi erikseen laatia, jos kokee tarvetta.
Tämä "neuvo" on annettu naisille vuosisatoja, että kyllä se siitä kun vain on "suurta rakkautta". Ja se on huono neuvo. Itse asiassa koko avioliitto pitäisi lakkauttaa niin huomattaisiin selvästi kuinka usein toinen osapuoli jää toisen varaan ja suorastaan pelinappulaksi. Vaikka kuinka olisi suurta rakkautta niin jokaisen on pidettävä huolta omasta taloudestaan.
Hei, eletään ääritasa-arvoista 2020-lukua. Ei enää tarvita mitään neuvoja. Kaikilla on samat mahdollisuudet, vanheimpainvapaat voi jakaa tasan jne. Miehet on naisia ja naiset on miehiä. Tehdään samoja töitä tai ollaan tekemättä mitään töitä jne. Kaikki ovat loppupeleissä vastuussa itsestään. Sitä on se kauan tavoiteltu tasa-arvo.
Tässä ketjussa kuultaa taas läpi se, että aloittaja on puolisoaan pienituloisempi nainen, joka haluaa hoitaa lapset kotona.
En tiedä aloittajan taustoista, mutta kai ymmärrät että lapset on tiettyyn ikään pakko hoitaa kotona? Ei ole edes vanhemman halusta kiinni. Veisitkö vastasyntyneen muutenkaan päiväkotiin, jos saisit...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan nämä "emme tarvi papereita tai sormuksia sitoutuaksemme" ovat ihanissa prinsessa- ja prinssiunelmissaan. Mikä on toki sympaattinen ja ihana piirre.
Avioliitto on realistin vaihtoehto.
No en käsitä miten?
Avioliitossa sopimus on virallinen, lain edessä. Eli puhuja on sanansa mittainen ja todistaa että seisoo sanojensa takana.
Muuten vain ihania sanoja, voivat pitää paikkansa tai ei.
Itsensä ja lapsensa voi suojata laillisesti muutenkin. Ja pitääkin.
Toki sekin on mahdollista, silloin tavallaan voi vertautua avioliittoon tässä keskustelussa. Jos sopimus on samankaltainen.
Ei ole, avioliitossa nimenomaan on pointtina "julkisesti kaikkien edessä" sitoutua siihen toiseen ihmiseen. Jotkut tarvitsevat tällaista vahvistusta niin että niillä on turvallinen olo, että se toinen vannoo ettei ikinä lähde. Mielestäni omituista.
Kyllähän jo seurustelusuhde (jos muut ihmiset tietävät siitä) on jonkinlainen julkinen sitoutuminen.
Hei, eletään ääritasa-arvoista 2020-lukua. Ei enää tarvita mitään neuvoja. Kaikilla on samat mahdollisuudet, vanheimpainvapaat voi jakaa tasan jne. Miehet on naisia ja naiset on miehiä. Tehdään samoja töitä tai ollaan tekemättä mitään töitä jne. Kaikki ovat loppupeleissä vastuussa itsestään. Sitä on se kauan tavoiteltu tasa-arvo.