Voiko anopin jättää elämästään?

1) Tuollaiset ihmiset on harvoin kaikille ilkeitä. Kyseessä siis ei ole mikään "tällainen minä vain olen enkä osaa muuta" -ominaisuus, koska he kuitenkin osaavat muille käyttäytyä nätisti. He siis valitsevat käyttäytyä huonosti tiettyjä ihmisiä kohtaan.

2) Normaali ihminen osaa muuttaa käytöstään. Vaikka he kohtelisivatkin kaikkia yhtä töykeästi, on se yhä valinta. Valinta olla edes yrittämättä muutosta. Jos valitsee käyttäytyä huonosti, on ihan oikein välttää tuollaisen ihmisen seuraan.

3) Jos on jollain lailla sairas, esim. dementikko, eikä vain kykene muuhun, on muilla silti oikeus suojella itseään. Kenenkään ei tarvitse uhrata omaa hyvinvointiaan. 

Mikään ei siis velvoita olemaan tekemisissä töykeän ihmisen kanssa, sillä 99% tapauksista se töykeys on ihan itse kerta toisensa jälkeen valittu toimintatapa. Minulla oma äiti on tuollainen, ja kummasti osaa kylä olla muille ihmisille ihan kiva ja mukava. Minulle hän on ilkeä, mitätöivä ja piilovittuileva, mutta kuulema se on vain "ominaisuus joka minun pitäisi ymmärtää", ja on lapsellista loukkaantua. Joo, en ymmärrä ominaisuutta jossa ollaan omalle tyttärelle tahallisesti ilkeä.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 09:10"]

1) Tuollaiset ihmiset on harvoin kaikille ilkeitä. Kyseessä siis ei ole mikään "tällainen minä vain olen enkä osaa muuta" -ominaisuus, koska he kuitenkin osaavat muille käyttäytyä nätisti. He siis valitsevat käyttäytyä huonosti tiettyjä ihmisiä kohtaan.

2) Normaali ihminen osaa muuttaa käytöstään. Vaikka he kohtelisivatkin kaikkia yhtä töykeästi, on se yhä valinta. Valinta olla edes yrittämättä muutosta. Jos valitsee käyttäytyä huonosti, on ihan oikein välttää tuollaisen ihmisen seuraan.

3) Jos on jollain lailla sairas, esim. dementikko, eikä vain kykene muuhun, on muilla silti oikeus suojella itseään. Kenenkään ei tarvitse uhrata omaa hyvinvointiaan. 

Mikään ei siis velvoita olemaan tekemisissä töykeän ihmisen kanssa, sillä 99% tapauksista se töykeys on ihan itse kerta toisensa jälkeen valittu toimintatapa. Minulla oma äiti on tuollainen, ja kummasti osaa kylä olla muille ihmisille ihan kiva ja mukava. Minulle hän on ilkeä, mitätöivä ja piilovittuileva, mutta kuulema se on vain "ominaisuus joka minun pitäisi ymmärtää", ja on lapsellista loukkaantua. Joo, en ymmärrä ominaisuutta jossa ollaan omalle tyttärelle tahallisesti ilkeä.

[/quote]

Todella hyvä kirjoitus. Tässä oli kaikki tärkeä ja olennainen pähkinänkuoressa ja juuri tätä mieltä olen itsekin.

#36

Ei muuta kuin AP alat kommentoimaan samaan sävyyn anopillesi takaisin. Niin mäkin tein mun äidille, kun käyttäytyi hieman samaan tyyliin. No äitihän siitä alkoi itkemään. Nyt mutsi osaa jo vähän varoa mitä ehdottelee meillä tehtäväksi. Esim jos sanoo, että etkö poimi noita marjoja tuolta puskista ja tee kiisseliä niistä, niin sanon, että en poimi, mut sä voit poimii ja keittää kiisselin. Joskus äiti sitten tekeekin niin :)

Ootteko muuten huomanneet, kuinka paljon helpommin antaa oman äitinsä kommentit anteeksi, kuin anopin vastaavat? Monesti itse ikävä sanoma ei ole se issue, vaan kuka sen sanoo ja millä äänensävyllä / elekielellä :)

H

H

Minusta voit jättää anopin ihan hyvin elämästäsi jos haluat. Itse olen tehnyt tuon päätöksen jo 10 vuotta sitten ja se on ollut kyllä erittäin hyvä päätös ja poistanut paljon ahdistusta elämästäni. Mies käy lasten kanssa sitten siellä kylässä, ilman minua. 

Meillä kyse oli siitä, että anoppi ei ole koskaan hyväksynyt minua, koska olen ulkomaalainen syntyperältäni ja miestä paljon nuorempi. Aina vaan olen hänelle hänen poikansa elämän pilannut hyväksikäyttäjä-huora. Kun ensimmäinen lapsi syntyi, heti esitti epäilyksiä ettei varmaan edes ole hänen poikansa lapsi, vaan "talonmies asialla". Haukkui myös lapsen rumaksi, ja ylisti kuinka pulleaposkiset suomalaiset lapset ne on nättejä toisin kuin tuollaiset. Kotiäitiyttäni anoppi nälvi jatkuvasti, ja kutsui minua "leipäsudeksi" joka loisin hänen poikansa tuloilla. Nykyisin tienaan enemmän kuin mies, mutta edelleen olen hyväksikäyttäjä hänen mielestään. Lapsia en osaa kasvattaa, näytän huoralta, elehdinkin kuin huora, tyttärenikin on kuulemma perinyt minun lumppumaisuuteni mutta poika onneksi ei, alistan hänen pikku viatonta poikaansa ja olen pilannut hänen elämänsä... Ei jaksa tuommoista, ei kiitos.

Mies on aina ollut sellainen että on periaatteessa minun puolellani mutta ei saa sanottua äidilleen mitään vastaan. Mutta on onneksi hyväksynyt täysin sen, että minun ei myöskään tarvitse käydä kuuntelemassa sitä pilkallista nälvimistä. Ainoa harmi on että viime parina vuotena anoppi on alkanut nälviä myös teini-ikäistä tytärtä vihjaillen "poika on tullut isäänsä mutta tyttärellä on äidin elkeet" jne.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:37"]

Anoppi saattaa myös lasten kuullen alkaa selittää, miten onnellinen hän on, kun hänen ei enää tarvitse "pyyhkiä kenenkään perseitä", kun ei ole itsellä pieniä lapsia. Ja kun lähdimme sieltä, viimeisiä kertoja kun olin mukana, hän selitti minulle ovella, että "onpa ihana kun lähdette, että ei tuota huutoa olisi jaksanut enää ollenkaan, että aivan ihanaa kun menette". Silloin näin mieheni silmissä surua ja kiukkuakin, kun hän sanoi ovelta, että "tämä tuli selväksi" ja lähdimme ilman, että sanoimme hei. Lapset olivat automatkalla hiljaa. En halunnut ottaa asiaa puheeksi eikä mieskään, vaikka myöhemmin ajatellen olisi pitänyt varmaan lapsille sanoa jotakin, että "mummi taisi olla väsynyt" tms.

[/quote]

Ehkä hän halusi tehdä kerralla selväksi, ettei jaksa hoitaa enää lapsia, jos sellaista tultaisiin kysymään? Suoraanhan sitä ei voi tietenkään monen mielestä sanoa, kuten ei monta muutakaan asiaa. Vaikka millä tavoin muuten, epämiellyttävällä elekielellä eli kaksoisviestinnällä ja vaikka millä mutta ei suoraan, ettei "ihmiset pääse sanomaan". Tietysti voi olla takana muitakin asioita, aikuisten välisiä jännitteitä, eli puhutaan asian vierestä eikä itse asiasta, samasta syystä kuin edellä. Who knows...

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 08:07"]

Meillä aluksi oli hyvät välit anopin kanssa, mutta ne muuttuivat, kun anoppi alkoi ilkeilemään ja piilovittuilemaan. Vähensin anopin luona käymistä kerran viikossa vierailusta kerran kahdessa kuussa vierailuksi. Ei mitään muutosta anopin käytöksessä. Nyt olen päättänyt etten aio käydä siellä enää. Mies suuttui hieman päätöksestäni, mutta olen koettanut selittää että näin on parempi.

[/quote]

no miten se piilovittuili.. laitapa esimerkki.

Elämästään saa karsia pois kaikki ihmiset, joiden seurassa et viihdy. Ilman anoppia pärjää ihan hyvin. Oma onnellisuus on tärkeämpää kuin jonkun anopinretaleen miellyttäminen, jos hän itse ei edes yritä olla mukava.