Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaisi lapsen vaikka meistä ei ole vanhemmiksi
01.08.2021 |
Minua ahdistaa todella paljon tämä asia. Miten saan miehen ymmärtämään että näillä pystymisillä meillä ei ole mitään asiaa yrittää lasta.
Taustaa:
Molemmat lähestytään neljääkymppiä. Minä olen sairaseläkeläinen, jolla sairauden takia pystyminen vähäistä ja toimintakyky alentunut. Mies tekee urakkatyyppisiä hommia pitkää päivää. On arkisin pois kotoa 10-13 tuntia joka ikinen päivä. Joskus viikonloppuisinkin on jotain pakollista tehtävää. Miehen toiveesta meillä on koiria. Asutaan omakotitalossa.
Mies on töistä aina puhki. Minä olen sairauden takia sellaisessa kunnossa että voimavaroja on vähän. Kuvailisin asiaa niin että saadaan just ja just itsemme ja koirat hoidettua joten kuten. Talo on sekainen, jopa likainen, koska kummallakaan ei ole voimia siivota kuin ajoittain. Välillä jos mahdollista mies ottaa koirat työkohteisiin mukaansa kun tietää etteivät ne täällä kummoistakaan hoitoa saa. Välillä jaksan päivälenkittää, usein en. Välillä muistan antaa ruokaa, välillä en. Välillä jaksan antaa huomiota, usein en.
Me syödään pelkkiä valmisruokia, kauppojen tiskiruokia, noutoruokaa. Minulla ei ole voimia kokata. Eikä miehellä. Kotiruokaa syödään ehkä kerran kuussa jos sitäkään.
Minulla elämänhallinta aika vituillaan. Molemmilla jäätävä ylipaino (näillä läskeillä en tulisi varmaan edes raskaaksi kun menkat tulee ja menee miten sattuu).
En ymmärrä missä ton muuten niin järkevän ihmisen järki tässä asiassa on. Kenen se luulee sen lapsiparan hoitavan?
Kuka herää monta kertaa yössä syöttämään, kuka vaihtaa monta kertaa päivässä vaipat, kuka pesee pyykit, pukee, vaihtaa lakanat, pesee yrjötautipyykit ja hoitaa sairasta lasta, kuka lukee sadut, leikkii, opettaa potalle, käyttää neuvoloissa, kylvettää, huomioi, juttelee, kuka valmistaa ja passaa lapselle ruuat eteen kunnes se osaa 8-10-vuotiaana itse tehdä voileipänsä ja lämmittää eineksensä.
Hyvä jumala sentään miksi mies ei ymmärrä että jos meillä olisi lapsi niin se pikku raukka kuuluisi ottaa huostaan.
Ja sitten jos yritän tätä asiaa tuoda esiin, että kuka sen raukan hoitaa, mies vastaa että kyllä me pärjätään. Jos yhä penään että niin, miten me pärjätään ja listaan että kuka tekee tän ja tän ja ton ja ton _joka ikinen päivä_ niin mies lähtee pois tilanteesta ja menee autotalliin itkemään. Siis se ihan oikeasti itkee siellä salaa.
Tää on ihan kamala tilanne. Olen tosi neuvoton.
Ja kun ikääkin on näin paljon niin se lapsi pitäis olla jo. Ei tässä oo aikaa odottaa enää yhtään että josko meistä tulis jaksavampia (ei tuu, ollaan oltu tällasia aina).
En jaksa kantaa tätä ahdistusta siitä että mies elättelee toiveita asiasta joka ei ole mahdollista.
Jos meillä olis jaksamista olla vanhempia niin oltais hyviä vanhempia. Eletään hyvin tavallista, rauhallista kotielämää, ei käytetä alkoholia tai käydä viihteellä, ollaan lempeitä ja rakastavia ja hassuttelevia. Mies olis tosi ihana isä luonteensa puolesta, mutta kun se lapsi pitäis myös hoitaa.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia teillä on koiria, kun ette kerta aina jaksa niitä edes lenkittää tai antaa ruokaa?? Koirat pois, parempaan kotiin jossa niistä pidetään huolta!
Meillä on koiria koska mies niitä halusi. Kirjoitin että minä en aina jaksa/muista lenkittää tai ruokkia jos jäävät kanssani kotiin. En sanonut ette me emme jaksa. Mies pitää kyllä huolen siitä että aamu- ja iltalenkit tulee tehtyä ja koirat ruokittua. Ja kuten kirjoitin niin mahdollisuuksien mukaan ottaa koirat mukaan töihin niin pystyy heistä päivälläkin huolehtimaan.
T: Ap
Ei teillä ole koiria. Miehelläsi on koiria jotka asuvat teillä.
Hyvin pitkälti joo. Siksi minua hämmentää että miten hän kuvittelee että tässä lapsi muka hoituisi.
T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos jaksat hoitaa koiria, jaksat hoitaa vauvankin! Se on paljon helpompaa, kuin koirien hoitaminen.
Josset osaa lukea, älä myöskään jakele neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia teillä on koiria, kun ette kerta aina jaksa niitä edes lenkittää tai antaa ruokaa?? Koirat pois, parempaan kotiin jossa niistä pidetään huolta!
Meillä on koiria koska mies niitä halusi. Kirjoitin että minä en aina jaksa/muista lenkittää tai ruokkia jos jäävät kanssani kotiin. En sanonut ette me emme jaksa. Mies pitää kyllä huolen siitä että aamu- ja iltalenkit tulee tehtyä ja koirat ruokittua. Ja kuten kirjoitin niin mahdollisuuksien mukaan ottaa koirat mukaan töihin niin pystyy heistä päivälläkin huolehtimaan.
T: Ap
Ei teillä ole koiria. Miehelläsi on koiria jotka asuvat teillä.
Hyvin pitkälti joo. Siksi minua hämmentää että miten hän kuvittelee että tässä lapsi muka hoituisi.
T: Ap
Tuskin se oikeasti sitä kuvitteleekaan (ellei ole älyllisen kehityksen ongelmia), haaveilee vaan. Kyllä minäkin haaveilen isosta lottovoitosta ja välillä mietin mitä sellaisella rahalla tekisin, mutta en usko että haave toteutuu koskaan. Silti se ihan haaveena vain kiinnostaa.
Tunnetteko yhtään pariskuntaa joilla olisi lapsia? Jos miehesi haluaisi vain tehdä yhdessä jotain lasten kanssa, ehkä hän voisi olla vanhemmille avuksi. Tai ihan vaan jutella perheen hoidosta vastaavan vanhemman kanssa (tod.näk. äiti) ihan niistä realiteeteistä että kuinka paljon jaksamista vanhemmilta lapset vaativat.
Mielestäni ikävää jos mies toivoo kovasti lasta mutta ei voi sellaista saada tuollaisten olosuhteiden vuoksi. Pystyisitkö, ap, hakemaan jotain konkreettista apua elämänhallintaan ja terveyteesi? Mies kuitenkin vaikuttaa normaalimmalta, koska käy töissäkin. Tietysti lapsen saamisen jälkeen pitäisi vähentää työntekoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kerro tarkemmin sairaudestasi, tai miten se olisi hoidettavissa. Jos todella haluaisitte yrittää lasta, teidän pitäisi haluta sitten niin paljon että laittaisitte oman elämänne ensin kuntoon lasta varten. Eli laihdutus ja terveet elämäntavat tavoitteeksi. Et kerro minkälaisesta sairaudesta kohdallasi on kyse, mutta todennäköisesti siihenkin auttaisi ainakin jossain määrin terveet riokailutottumukset, selkeä vuorokausirytmi, liikunta ja noiden myötä laihtuminen. Lisäksi parisuhteellenne olisi eduksi kun toteuttaisitte ”uutta elämää” yhdessä ja etsisitte vaikka jonkin yhteisen harrastuksen. Miehesi pitää miettiä työkuvionsa uusiksi. Lapsen pitäisi mennä töiden edelle. Ehkä työpaikkaa on vaihdettava niin että normaali päivätyö mahdollistuu, tai jos nykyinen työmäärä johtuu ylitöistä, niistä on sitten luovuttava. Itse tiedätte parhaiten minkä kaiken on elämässänne muututtava, ja miten pystytte niitä muutoksia tavoittelemaan. Mutta on tosi hyvä että tiedostat tilanteen. Lapsi ei todellakaan tulisi kysymykseen kuvaamassasi tilanteessa. Se ei olisi reilua lapselle, eikä myöskään teille.
Nämä oli hyviä neuvoja.
Mietin, kuinka paljon jaksamattomuutesi johtuu sairaudestasi ja kuinka paljon ylipainosta/huonosta kunnosta?
Ja onko kyse ihan fyysisestä vai henkisestä jaksamattomuudesta eli onko taustalla myös joitain henkistä sairautta tai masennusta?
Onko siis toivoakaan, että voisit joskus olla niin paljon paremmassa kunnossa, että lapsi olisi mahdollinen?Vastaan sinullekin että sellaisen vaivan takia mikä elämäntavoilla hoituisi kuntoon ei eläkepapereita kirjoiteta. Työikäisen ihmisen joutuminen eläkkeelle yhteiskunnan elätettäväksi on yhteiskunnalle sen verran iso menetys ja rasite että kyllä siellä on ihan oikea sairaus takana ja useita yrityksiä ja monta vuotta yrityksiä yrittää saada ihmisestä itsensä elättämiseen kykenevä.
Eli ei ole toivoa että vointini tästä ratkaisevasti muuttuisi. Ellei sitten lääketiede löydä jotain uutta mullistavaa hoitoa seuraavan parin vuoden aikana.
Ollaan miehen kanssa molemmat 35-40-vuotiaita niin on minulle biologisesti jo viittä vaille myöhäistä ryhtyä yrittämään lasta jos sellaista meinaisi.
T: Ap
Eli olet luovuttanut? Jotenkin luen rivien välistä että sairaseläkkeesi syy on psyykkinen? Onko näin? Jos on, niin voinnillesi olisi todellisuudessa paljonkin tehtävissä, ja avaimet on sinulla itselläsi! Juurikin elämäntaparemontti ja laihdutus herättäisi sinut henkiin. Jos sairaus on somaattinen ja etenevä, on asia tietysti toinen. Ei terveellisestä elämästä silti haittaa ole kenellekään, eikä ole sairautta joka estäisi elämäntapojen parantamisen. Moni saa lapsia vielä reilusti yli 40v, joten ei voi tietää olisiko se ongelmallista vai ei. Älä luovu hyvästä elämästä ilman taistelua, jos kyse on mielenterveyden ongelmista. Sinulla on ainoastaan voitettavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet sairaseläkkeellä, AP? Jos et kerro diagnoosia itse, niin minä kerron sen puolestasi: jo nuorena kerätty ylipaino, tupakoinnista johtuva keuhkoahtauma, alkoholipöhö, mt-ongelmat, saamattomuus. Tämä on se yleinen sairaseläkkeen syy.
Jos kerrot diagnoosin ja se on hyväksyttävä, voin pahoitella kommenttiani.
No olipa ylläri että asialliseen ketjuunkin tunkee aina trolleja tivaamaan ja jakamaan harhaisia teorioitaan.
Vierailija kirjoitti:
Sano sille miehelle että sitten kun hän on se joka tulee raskaaksi, voitte lapsen hankkia, mutta ei ennen sitä.
Tämähän on nykyään täysin mahdollista kuten olemme uutisista oppineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään virus luonnossa ei muunnu vakavammaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna miehesi mennä ap. Hän kerkiää vielä saamaan lapsia ja perheen jonkun terveen naisen kanssa.
Kuulostaa kieltämättä siltä että lapsi ei elämäänne ainakaan kohenna, päinvastoin. Samoin kuulostaa juurikin siltä miltä kuvailit eli lapsi ei saisi hyvää kotia josta saisi kaiken mitä tarvitsee kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi.
En epäile etteikö rakkautta riittäisi ja turvaa mutta se ei riitä. Varsinkaan jos kotona äiti joka ei jaksa.
Miehelläsi taitaa olla kuvitelma että lapsi iloisena leikkii ja kertoilee juttuja. Te istutte sohvalla katsoen lasta hymyillen. Sitten sanotaan että iltapalalle ja lapsi tottelee ja sen jälkeen hymyssä suin nukkumaan jne?
Näytä sille super nannya. Todennäköisempi skenaario kuin ihana täydellinen perheidylli jollaista ei oikeasti ole kenelläkään.
Mies ilmeisesti ajattelee että sinä hoidat kun olet kotona ja hän poimii rusinat pullasta kun jaksaa?
Lapsen saanti varmaan olisi mahdollista jos mies jäisi kotiin ihan täysin pariksi vuodeksi ja sen jälkeen hoitaisi lapsen kuljetukset päiväkotiin yksin. Sinä olisit vain apuna oman vointisi mukaan.
Asunnon siivoukselle miehen pitäisi myös viitsiä tehdä jotakin. Sekin kertoo että hän taitaa olettaa loppupeleissä sinun huolehtivan siitäkin kun teillä on likaista/sotkuista?
Minä olen kotiäiti. Ei ole mitään masennuksia tai muitakaan sairauksia. Tai oli minulla jonkin asteen burnout enkä töihin palaa pitkään aikaan koska tiedostan voimavarani enkä jaksa hoitaa kotia ja lapsia jos olisi vielä työt. Minulla on kylläkin pari erityislasta (sekin riski on ettei lapsi ole terve) eli minun energiat meni siihen. Olen toisen heistä omaishoitaja. Nyt sairaudet on sillä tolalla että arki sujuu kuten normiperheissä ja kuntoutukset ohi (lapset teinejä ja nyt kuten ketkä tahansa) mutta voimat se vei. Meillä vielä yksi normilapsi. Hän on todella helppo ollut mutta vaatii hänkin paljon tietysti. On kuopus ja nyt 4-vuotias.
Ei juuri tukiverkkoja ole meilläkään ja on ihanaa kun lapset kasvaa ja koko ajan helpottaa. Itsekin viihdyn kotona, mies samoin (käy töissä) mutta silti tämä on raskasta että on näin sidottuna tänne kotiin ja lapsiin. Se väsyttää että koko ajan vaaditaan jotakin.
Tukiperheeksi tuskin pääsette. Teidän pitää olla valmiita ottamaan myös traumatisoituneita lapsia. Siihen on tarkat seulat ketkä valitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap miettii, kuinka jatkaa lorvimista vailla lisääntymisen velvollisuutta. Ap, kerro miehellesi, ettet aio tehdä hänelle lasta.
Mitä? Lisääntymisen velvollisuutta? Meillä kellään ei ole sellaista olemassa. Ei sinulla, minulla tai apllakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kerro tarkemmin sairaudestasi, tai miten se olisi hoidettavissa. Jos todella haluaisitte yrittää lasta, teidän pitäisi haluta sitten niin paljon että laittaisitte oman elämänne ensin kuntoon lasta varten. Eli laihdutus ja terveet elämäntavat tavoitteeksi. Et kerro minkälaisesta sairaudesta kohdallasi on kyse, mutta todennäköisesti siihenkin auttaisi ainakin jossain määrin terveet riokailutottumukset, selkeä vuorokausirytmi, liikunta ja noiden myötä laihtuminen. Lisäksi parisuhteellenne olisi eduksi kun toteuttaisitte ”uutta elämää” yhdessä ja etsisitte vaikka jonkin yhteisen harrastuksen. Miehesi pitää miettiä työkuvionsa uusiksi. Lapsen pitäisi mennä töiden edelle. Ehkä työpaikkaa on vaihdettava niin että normaali päivätyö mahdollistuu, tai jos nykyinen työmäärä johtuu ylitöistä, niistä on sitten luovuttava. Itse tiedätte parhaiten minkä kaiken on elämässänne muututtava, ja miten pystytte niitä muutoksia tavoittelemaan. Mutta on tosi hyvä että tiedostat tilanteen. Lapsi ei todellakaan tulisi kysymykseen kuvaamassasi tilanteessa. Se ei olisi reilua lapselle, eikä myöskään teille.
Nämä oli hyviä neuvoja.
Mietin, kuinka paljon jaksamattomuutesi johtuu sairaudestasi ja kuinka paljon ylipainosta/huonosta kunnosta?
Ja onko kyse ihan fyysisestä vai henkisestä jaksamattomuudesta eli onko taustalla myös joitain henkistä sairautta tai masennusta?
Onko siis toivoakaan, että voisit joskus olla niin paljon paremmassa kunnossa, että lapsi olisi mahdollinen?Vastaan sinullekin että sellaisen vaivan takia mikä elämäntavoilla hoituisi kuntoon ei eläkepapereita kirjoiteta. Työikäisen ihmisen joutuminen eläkkeelle yhteiskunnan elätettäväksi on yhteiskunnalle sen verran iso menetys ja rasite että kyllä siellä on ihan oikea sairaus takana ja useita yrityksiä ja monta vuotta yrityksiä yrittää saada ihmisestä itsensä elättämiseen kykenevä.
Eli ei ole toivoa että vointini tästä ratkaisevasti muuttuisi. Ellei sitten lääketiede löydä jotain uutta mullistavaa hoitoa seuraavan parin vuoden aikana.
Ollaan miehen kanssa molemmat 35-40-vuotiaita niin on minulle biologisesti jo viittä vaille myöhäistä ryhtyä yrittämään lasta jos sellaista meinaisi.
T: Ap
Eli olet luovuttanut? Jotenkin luen rivien välistä että sairaseläkkeesi syy on psyykkinen? Onko näin? Jos on, niin voinnillesi olisi todellisuudessa paljonkin tehtävissä, ja avaimet on sinulla itselläsi! Juurikin elämäntaparemontti ja laihdutus herättäisi sinut henkiin. Jos sairaus on somaattinen ja etenevä, on asia tietysti toinen. Ei terveellisestä elämästä silti haittaa ole kenellekään, eikä ole sairautta joka estäisi elämäntapojen parantamisen. Moni saa lapsia vielä reilusti yli 40v, joten ei voi tietää olisiko se ongelmallista vai ei. Älä luovu hyvästä elämästä ilman taistelua, jos kyse on mielenterveyden ongelmista. Sinulla on ainoastaan voitettavaa!
Olen eri mieltä. Ei psyykkinen sairaus tuossa tilanteessa ole välttämättä sen helpompi kuin somaattinenkaan. Vaikka tilanne menisi paremmaksi, voi se romahtaa täysin jos tulee koliikkivauva, joka nukkuu vain vartin pätkissä ja sylissä. Lisäksi voi tulla synnytyksen jälkeistä masennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos jaksat hoitaa koiria, jaksat hoitaa vauvankin! Se on paljon helpompaa, kuin koirien hoitaminen.
Mitä?! HahahaHAHAHAHAAAA!!! :DD Meillä on ollut parhaimmillaan KOLME KOIRAA samanaikaiseti, eikä niistä KAIKISTA EDES YHDESSÄ ole koskaan ollut yhtä paljon työtä kuin kummastakaan lapsestamme iältään 0 - 4 vuotta. Yli puoli vuotta vanhaa tervettä koiraa ei tarvitse parhaimmillaan kuin lenkittää kolme kertaa päivässä, syöttää kaksi kertaa ja tarjota tuoretta vettä usein. Siihen päälle seurustelu. Lapsi 0 - 4 vuotta? En edes viitsi aloittaa listaamaan sitä aiheutuvaa työnmäärää sekä suoraan, että MYÖS VÄLILLISESTI (eli siivoamiset, hankinnat, kasvatukset jne.).
Vierailija kirjoitti:
"voitte käydä sen keskustelun, että jos hänelle jälkikasvu on jotenkin elämää määrittävä asia, miten hän aikoo sen hoitaa JONKUN TOISEN KANSSA."
Kiitos tästä. Tämmöistä voisin ihan oikeasti ehdottaakin. Olen itsekseni miettinyt että meille parempi vaihtoehto olisi olla esim. tukiperhe ja lapsi tulisi vaikka viikoksi kuukaudessa. Siitä selvittäisiin kyllä.
Mutta ilmeisesti mies haluaisi että lapsi olisi oma ja tuttu eikä joku ajoittainen kyläilijä jonka aikana ei osaisi olla kuin kotonaan.
Mutta jos jostain löytyisi yksinäinen nainen joka haluaisi lasta, niin sellainen jaettu vanhemmuus voisi olla oikeasti aika hyvä ratkaisu tähän. Että lapsi olisi puoliksi äidin ja puoliksi meidän hoidossa.
Minä en ole mustasukkaista tyyppiä eikä minusta tuntuisi vaikealta rakastaa lasta joka ei olisi biologisesti minulle sukua, meillä on suvussa yksi adoptiolapsi ja olen täti sisarpuolieni lapsille.
Olisi huojentava ajatus ettei oltaisi yksin lapsen kanssa vaan jaettaisi vastuu siitä jonkun muun kanssa. Isovanhemmista kun ei ole paljon apua. Toisen vanhemmat asuu kaukana ja toisen ovat jo vanhuksia.
Tämä antoi oikeastaan toivonkipinän, että tällä lailla me ehkä voitaisi olla vanhempia mekin. Vielä kun osaisin ottaa puheeksi tämän asian miehen kanssa.
T: ap
Anteeksi nyt, että sanon rumasti, mutta meinaatko että kukaan itseään ja lastaan kunnioittava äiti antaa lapsensa hoitoon perheeseen, jossa isä ei ole kotona kuin pari tuntia vuorokaudessa ja jossa nainen ei hoida edes koiria? Se, että selviäisitte vaikka viikon kerrallaan, kun ei riitä lapsen kanssa. Sitä ei saa käydä kertaakaan, että unohdat antaa lapselle ruokaa, kun mies ei ole kotona.
Minä en ainakaan antaisi edes yhdeksi yöksi lastani hoitoon ihmisille, joilla koirat ei saa ruokaa, huomiota eikä liikuntaa edes varttia. Että siinä olet oikeassa, että älkää ikinä lapsia hankkiko, ei edes noita jaetun vanhemmuuden, vaikka löytyisikin joku yh:ksi janoava naisihminen. Sen sijaan sinun kannattaisi päästää se mies menemään, jotta ehtii perustaa oikean perheen jonkun toisen kanssa, jos joku huolii miehen, joka on 13h/vrk poissa kotoa.
Millainen sairaus sinulla oikein on, että ne koirat ei pääse päivälenkille edes varttia tai saa ruokaa, kun olet kotona? Oletko sidottu sänkyyn, josta et pääse edes viittä minuuttia ylös, dementiaa vai mitä? Jos kyse masennuksesta, niin selvästi on väärä hoito, jos jätät koiratkin hoitamatta. Yleensä kun ne masentuneet kyllä hoitaa sentään edes eläimensä, vaikka oman itsensä huolehtiminen olisi totaalisen retuperällä.
Ei kai se auta kun saada mies ymmärtämään että hänen haveensa ei ole mahdollinen sinun kanssasi. Jos hänelle tämä haave on sellainen että se on pakko saada toteuttaa niin sitten on erottava ja mies etsii uuden naisen jonka kanssa tehdä se lapsi.
AP:n mieskin kuulostaa oikeelta helmeltä, jonka kuka tahansa lapsentekoiässä oleva nainen ottaisi, not. Mies on pitkiä aikoja töissä, ei siivoa eikä kokkaa. Taisi vielä olla ylipainoakin roimasti. AP:n mieskin ymmärtää että hän ei ole se filmitähti josta naiset kisailevat, jos hän sinkuksi lähtee. Mies itkee sen vuoksi että haave lapsesta ei hyvin todennäköisesti toteudu. Jos voitatte lotossa niin sitten vaan taloudenhoitaja+lastenhoitaja niin niillä saattaisi pärjätä. Mutta kylmä totuus on että en haluaisi syntyä lapseksi tuollaiseen lähtökohtaan mitä AP ja hänen miehensä voivat tarjota.
Kiitos kaikille jotka ovat jättäneet ystävällisiä ja/tai asiallisia kommentteja.
Ja kiitos niille jotka ovat kertoneet tuosta tukiperhetoiminnasta. Hyödyllistä tietää että sairaseläkeläisyyteni takia meitä ei todennäköisesti semmoiseksi hyväksyttäisi.
T: Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiset 3 vuotta lapselle riittää yksi hoitaja. Sinä, kun kerran olet kotona.
Häh? Justiinsahan ap kuvaili seikkaperäisesti, että EI JAKSA. Kun ei jaksa niin ei jaksa. Ap on fiksu kun ymmärtää rajoitteensa.
Hän höpöttää miehen menoista, vaikka itse kotona olevana hoitaisi lapsen. Ja jaksaa kyllä hoitaa koiria, eli jaksaisi hoitaa lapsenkin. Mies vaihtaa hänet, jos vain lasikottelee.
Mies voi aivan hyvin yrittää etsiä toisen naisen, joka jaksaisi ja haluaisi hoitaa koiran ja lapsen. Pitäisikö ap:n jotenkin yrittää estää miestä lähtemästä toteuttaakseen haaveensa? Mies ei kuitenkaan ole se, joka jaksaisi hoitaa sitä koiraa tai lasta yhtään sen enempää, niin mahdollisesti hän myös ymmärtää haaveensa mahdottomuuden ja siksi itkee asiaa autotallissa.
Alue: Aihe vapaa
Ei teillä ole koiria. Miehelläsi on koiria jotka asuvat teillä.