Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaisi lapsen vaikka meistä ei ole vanhemmiksi
01.08.2021 |
Minua ahdistaa todella paljon tämä asia. Miten saan miehen ymmärtämään että näillä pystymisillä meillä ei ole mitään asiaa yrittää lasta.
Taustaa:
Molemmat lähestytään neljääkymppiä. Minä olen sairaseläkeläinen, jolla sairauden takia pystyminen vähäistä ja toimintakyky alentunut. Mies tekee urakkatyyppisiä hommia pitkää päivää. On arkisin pois kotoa 10-13 tuntia joka ikinen päivä. Joskus viikonloppuisinkin on jotain pakollista tehtävää. Miehen toiveesta meillä on koiria. Asutaan omakotitalossa.
Mies on töistä aina puhki. Minä olen sairauden takia sellaisessa kunnossa että voimavaroja on vähän. Kuvailisin asiaa niin että saadaan just ja just itsemme ja koirat hoidettua joten kuten. Talo on sekainen, jopa likainen, koska kummallakaan ei ole voimia siivota kuin ajoittain. Välillä jos mahdollista mies ottaa koirat työkohteisiin mukaansa kun tietää etteivät ne täällä kummoistakaan hoitoa saa. Välillä jaksan päivälenkittää, usein en. Välillä muistan antaa ruokaa, välillä en. Välillä jaksan antaa huomiota, usein en.
Me syödään pelkkiä valmisruokia, kauppojen tiskiruokia, noutoruokaa. Minulla ei ole voimia kokata. Eikä miehellä. Kotiruokaa syödään ehkä kerran kuussa jos sitäkään.
Minulla elämänhallinta aika vituillaan. Molemmilla jäätävä ylipaino (näillä läskeillä en tulisi varmaan edes raskaaksi kun menkat tulee ja menee miten sattuu).
En ymmärrä missä ton muuten niin järkevän ihmisen järki tässä asiassa on. Kenen se luulee sen lapsiparan hoitavan?
Kuka herää monta kertaa yössä syöttämään, kuka vaihtaa monta kertaa päivässä vaipat, kuka pesee pyykit, pukee, vaihtaa lakanat, pesee yrjötautipyykit ja hoitaa sairasta lasta, kuka lukee sadut, leikkii, opettaa potalle, käyttää neuvoloissa, kylvettää, huomioi, juttelee, kuka valmistaa ja passaa lapselle ruuat eteen kunnes se osaa 8-10-vuotiaana itse tehdä voileipänsä ja lämmittää eineksensä.
Hyvä jumala sentään miksi mies ei ymmärrä että jos meillä olisi lapsi niin se pikku raukka kuuluisi ottaa huostaan.
Ja sitten jos yritän tätä asiaa tuoda esiin, että kuka sen raukan hoitaa, mies vastaa että kyllä me pärjätään. Jos yhä penään että niin, miten me pärjätään ja listaan että kuka tekee tän ja tän ja ton ja ton _joka ikinen päivä_ niin mies lähtee pois tilanteesta ja menee autotalliin itkemään. Siis se ihan oikeasti itkee siellä salaa.
Tää on ihan kamala tilanne. Olen tosi neuvoton.
Ja kun ikääkin on näin paljon niin se lapsi pitäis olla jo. Ei tässä oo aikaa odottaa enää yhtään että josko meistä tulis jaksavampia (ei tuu, ollaan oltu tällasia aina).
En jaksa kantaa tätä ahdistusta siitä että mies elättelee toiveita asiasta joka ei ole mahdollista.
Jos meillä olis jaksamista olla vanhempia niin oltais hyviä vanhempia. Eletään hyvin tavallista, rauhallista kotielämää, ei käytetä alkoholia tai käydä viihteellä, ollaan lempeitä ja rakastavia ja hassuttelevia. Mies olis tosi ihana isä luonteensa puolesta, mutta kun se lapsi pitäis myös hoitaa.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiset 3 vuotta lapselle riittää yksi hoitaja. Sinä, kun kerran olet kotona.
Häh? Justiinsahan ap kuvaili seikkaperäisesti, että EI JAKSA. Kun ei jaksa niin ei jaksa. Ap on fiksu kun ymmärtää rajoitteensa.
Hän höpöttää miehen menoista, vaikka itse kotona olevana hoitaisi lapsen. Ja jaksaa kyllä hoitaa koiria, eli jaksaisi hoitaa lapsenkin. Mies vaihtaa hänet, jos vain lasikottelee.
Luepa uudestaan. Ap kertoo olevansa sairaseläkeläinen, toimitakyky on alentunut, ei jaksa tehdä ruokaa oikeastaan koskaan, talo on likainen, koirat hoituu just ja just, joskus ei jaksa edes lenkittää niitä koiria. Ja tähän sitten vielä mukula.
Opettele lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et kerro tarkemmin sairaudestasi, tai miten se olisi hoidettavissa. Jos todella haluaisitte yrittää lasta, teidän pitäisi haluta sitten niin paljon että laittaisitte oman elämänne ensin kuntoon lasta varten. Eli laihdutus ja terveet elämäntavat tavoitteeksi. Et kerro minkälaisesta sairaudesta kohdallasi on kyse, mutta todennäköisesti siihenkin auttaisi ainakin jossain määrin terveet riokailutottumukset, selkeä vuorokausirytmi, liikunta ja noiden myötä laihtuminen. Lisäksi parisuhteellenne olisi eduksi kun toteuttaisitte ”uutta elämää” yhdessä ja etsisitte vaikka jonkin yhteisen harrastuksen. Miehesi pitää miettiä työkuvionsa uusiksi. Lapsen pitäisi mennä töiden edelle. Ehkä työpaikkaa on vaihdettava niin että normaali päivätyö mahdollistuu, tai jos nykyinen työmäärä johtuu ylitöistä, niistä on sitten luovuttava. Itse tiedätte parhaiten minkä kaiken on elämässänne muututtava, ja miten pystytte niitä muutoksia tavoittelemaan. Mutta on tosi hyvä että tiedostat tilanteen. Lapsi ei todellakaan tulisi kysymykseen kuvaamassasi tilanteessa. Se ei olisi reilua lapselle, eikä myöskään teille.
Nämä oli hyviä neuvoja.
Mietin, kuinka paljon jaksamattomuutesi johtuu sairaudestasi ja kuinka paljon ylipainosta/huonosta kunnosta?
Ja onko kyse ihan fyysisestä vai henkisestä jaksamattomuudesta eli onko taustalla myös joitain henkistä sairautta tai masennusta?
Onko siis toivoakaan, että voisit joskus olla niin paljon paremmassa kunnossa, että lapsi olisi mahdollinen?
Jos mies itkee autotallissa lapsettomuutta, pelkäisin hänen pohtivan eroa ja mahdollisuutta lapseen toisen kanssa. :/ Itse tekisin niin.
Ap vastailee:
"Muistakaa, että teillä on jo todella paljon, kun teillä on toisenne, paljon rakkautta ja koti, jossa elää."
Tämäpä tämä. Meillä on jo ihan hirveästi hyviä asioita elämässä. Kaikkea ei voi saada. Minä olen kiitollinen asenteeltani. Sairaus on nyt paremmalla mallilla kuin mitä vielä 10-15 v sitten. Silloin eläminen oli kärsimistä. Nyt saan monesti jopa nauttia elämästä enkä vain selviytyä. Saan jaksaa ja pystyä istuttaa kesäkukan terassille tai vaihtaa jouluverhot tai tehdä pääsiäiskranssin. Oli aika jolloin vointi oli niin huono ettei elämässä ollut muuta kuin sinnittely.
Mies ei ole asenteeltaan kiitollinen, enemmänkin voivottelija. Koitan muistuttaa hyvistä asioista kun voivottelee. Ehkä joskus hänkin oppii kiitollisuutta kun tarpeeksi muistutan että aattelepas millaista oli silloin ja miten hyvä on nyt.
-------------
"Et kerro minkälaisesta sairaudesta kohdallasi on kyse, mutta todennäköisesti siihenkin auttaisi ainakin jossain määrin terveet riokailutottumukset, selkeä vuorokausirytmi, liikunta ja noiden myötä laihtuminen."
En kertonut diagnoosia, mutta kerroin sen ratkaisevan määrittävän tekijän: alentunut toimintakyky. Olin vuosia erilaisissa kuntoutuksissa ennen kuin minut siirrettiin sairauseläkkeelle. Voin kertoa että sellaisen vaivan takia mikä elämäntavoilla hoituisi kuntoon ei eläkepapereita kirjoiteta. Työikäisen ihmisen joutuminen eläkkeelle on yhteiskunnalle sen verran iso menetys ja rasite.
-----------------
"höpöttää miehen menoista, vaikka itse kotona olevana hoitaisi lapsen. Ja jaksaa kyllä hoitaa koiria, eli jaksaisi hoitaa lapsenkin. Mies vaihtaa hänet, jos vain lasikottelee."
Avioliitto ei ole vankila, ystävä rakas. Avioliitosta voi ja saa lähteä. Rakastan miestäni. Se tarkoittaa että haluan hänen onneaan. Jos tämä asia on kynnyskysymys tai muodostuu sellaiseksi niin rakkautta on myös päästää irti jos toinen ei voi minun kanssani onneaan löytää.
-------------------
"Ei ole iästä kiinni, vaan laiskuudesta. Koirat pois, ja järjestystä elämään."
Tätä olen itsekin miettinyt, että on mies itsekin lapsenhankintatilannetta huonontanut haluamalla koiria. Niiden hoitoon menee voimia mitkä on mahdolliselta lapsenhoidolta pois. Rakkaitahan nuo meille ovat, mutta realistisesti ajatellen ei ollut hyvä valinta.
------------------
"Ymmärrän sua ap ja oot tosi fiksu kun ennakoit. Kun tulin raskaaksi ajattelin että jaksan olla kyllä vanhempi ja saisin apua myös lapsen isältä. Oli vakityö ja voimia. Nyt oon työkyvytön yh jolla ei ole voimia edes siivota jne. En jaksa ihmisiä, edes terapeutteja tai mitään. Rukoilen vaan aina voimia jostain ja yksin kannan vastuun kaikesta."
Voimia! Kuulostaa tosi raskaalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kerro tarkemmin sairaudestasi, tai miten se olisi hoidettavissa. Jos todella haluaisitte yrittää lasta, teidän pitäisi haluta sitten niin paljon että laittaisitte oman elämänne ensin kuntoon lasta varten. Eli laihdutus ja terveet elämäntavat tavoitteeksi. Et kerro minkälaisesta sairaudesta kohdallasi on kyse, mutta todennäköisesti siihenkin auttaisi ainakin jossain määrin terveet riokailutottumukset, selkeä vuorokausirytmi, liikunta ja noiden myötä laihtuminen. Lisäksi parisuhteellenne olisi eduksi kun toteuttaisitte ”uutta elämää” yhdessä ja etsisitte vaikka jonkin yhteisen harrastuksen. Miehesi pitää miettiä työkuvionsa uusiksi. Lapsen pitäisi mennä töiden edelle. Ehkä työpaikkaa on vaihdettava niin että normaali päivätyö mahdollistuu, tai jos nykyinen työmäärä johtuu ylitöistä, niistä on sitten luovuttava. Itse tiedätte parhaiten minkä kaiken on elämässänne muututtava, ja miten pystytte niitä muutoksia tavoittelemaan. Mutta on tosi hyvä että tiedostat tilanteen. Lapsi ei todellakaan tulisi kysymykseen kuvaamassasi tilanteessa. Se ei olisi reilua lapselle, eikä myöskään teille.
Ne on nelikymppisiä. Nyt on kuule myöhäistä, koska tuohan on monen vuoden projekti muuttaa elämä noin voimakkaasti. Plus se sairaus tuskin yhtään nopeuttaa muutosta.
No eikä ole! Ne oli alle nelikymppisiä, ja kyllä parissa vuodessa saa jo hyviä tuloksia elämänmuutoksen suhteen jos ottaa asian tosissaan! Vuodessakin! Ei muuta kuin tuumasta toimeen! Turha elää alle nelikymppisenä asenteella että elämä on jo ohi, kun se ei välttämättä ole edes puolessa välissä vielä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitteko toimia tukiperheenä? 1 vkl kuukaudessa "ryhdistäydytte" (=eli siivoatte kämpän paremmin) ja ottaisitte 1-2 kouluikäistä lasta hoitoon? Näin joku yh saisi hengähdystauon ja te voisitte tehdä näiden lasten kanssa jotain kivaa lasten kanssa vaikka omia lapsia he eivät olisikaan 🙂
Sano sille miehelle että sitten kun hän on se joka tulee raskaaksi, voitte lapsen hankkia, mutta ei ennen sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kerro tarkemmin sairaudestasi, tai miten se olisi hoidettavissa. Jos todella haluaisitte yrittää lasta, teidän pitäisi haluta sitten niin paljon että laittaisitte oman elämänne ensin kuntoon lasta varten. Eli laihdutus ja terveet elämäntavat tavoitteeksi. Et kerro minkälaisesta sairaudesta kohdallasi on kyse, mutta todennäköisesti siihenkin auttaisi ainakin jossain määrin terveet riokailutottumukset, selkeä vuorokausirytmi, liikunta ja noiden myötä laihtuminen. Lisäksi parisuhteellenne olisi eduksi kun toteuttaisitte ”uutta elämää” yhdessä ja etsisitte vaikka jonkin yhteisen harrastuksen. Miehesi pitää miettiä työkuvionsa uusiksi. Lapsen pitäisi mennä töiden edelle. Ehkä työpaikkaa on vaihdettava niin että normaali päivätyö mahdollistuu, tai jos nykyinen työmäärä johtuu ylitöistä, niistä on sitten luovuttava. Itse tiedätte parhaiten minkä kaiken on elämässänne muututtava, ja miten pystytte niitä muutoksia tavoittelemaan. Mutta on tosi hyvä että tiedostat tilanteen. Lapsi ei todellakaan tulisi kysymykseen kuvaamassasi tilanteessa. Se ei olisi reilua lapselle, eikä myöskään teille.
Nämä oli hyviä neuvoja.
Mietin, kuinka paljon jaksamattomuutesi johtuu sairaudestasi ja kuinka paljon ylipainosta/huonosta kunnosta?
Ja onko kyse ihan fyysisestä vai henkisestä jaksamattomuudesta eli onko taustalla myös joitain henkistä sairautta tai masennusta?
Onko siis toivoakaan, että voisit joskus olla niin paljon paremmassa kunnossa, että lapsi olisi mahdollinen?
Vastaan sinullekin että sellaisen vaivan takia mikä elämäntavoilla hoituisi kuntoon ei eläkepapereita kirjoiteta. Työikäisen ihmisen joutuminen eläkkeelle yhteiskunnan elätettäväksi on yhteiskunnalle sen verran iso menetys ja rasite että kyllä siellä on ihan oikea sairaus takana ja useita yrityksiä ja monta vuotta yrityksiä yrittää saada ihmisestä itsensä elättämiseen kykenevä.
Eli ei ole toivoa että vointini tästä ratkaisevasti muuttuisi. Ellei sitten lääketiede löydä jotain uutta mullistavaa hoitoa seuraavan parin vuoden aikana.
Ollaan miehen kanssa molemmat 35-40-vuotiaita niin on minulle biologisesti jo viittä vaille myöhäistä ryhtyä yrittämään lasta jos sellaista meinaisi.
T: Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kerro tarkemmin sairaudestasi, tai miten se olisi hoidettavissa. Jos todella haluaisitte yrittää lasta, teidän pitäisi haluta sitten niin paljon että laittaisitte oman elämänne ensin kuntoon lasta varten. Eli laihdutus ja terveet elämäntavat tavoitteeksi. Et kerro minkälaisesta sairaudesta kohdallasi on kyse, mutta todennäköisesti siihenkin auttaisi ainakin jossain määrin terveet riokailutottumukset, selkeä vuorokausirytmi, liikunta ja noiden myötä laihtuminen. Lisäksi parisuhteellenne olisi eduksi kun toteuttaisitte ”uutta elämää” yhdessä ja etsisitte vaikka jonkin yhteisen harrastuksen. Miehesi pitää miettiä työkuvionsa uusiksi. Lapsen pitäisi mennä töiden edelle. Ehkä työpaikkaa on vaihdettava niin että normaali päivätyö mahdollistuu, tai jos nykyinen työmäärä johtuu ylitöistä, niistä on sitten luovuttava. Itse tiedätte parhaiten minkä kaiken on elämässänne muututtava, ja miten pystytte niitä muutoksia tavoittelemaan. Mutta on tosi hyvä että tiedostat tilanteen. Lapsi ei todellakaan tulisi kysymykseen kuvaamassasi tilanteessa. Se ei olisi reilua lapselle, eikä myöskään teille.
Ne on nelikymppisiä. Nyt on kuule myöhäistä, koska tuohan on monen vuoden projekti muuttaa elämä noin voimakkaasti. Plus se sairaus tuskin yhtään nopeuttaa muutosta.
No eikä ole! Ne oli alle nelikymppisiä, ja kyllä parissa vuodessa saa jo hyviä tuloksia elämänmuutoksen suhteen jos ottaa asian tosissaan! Vuodessakin! Ei muuta kuin tuumasta toimeen! Turha elää alle nelikymppisenä asenteella että elämä on jo ohi, kun se ei välttämättä ole edes puolessa välissä vielä!
Jäikö sulla tosiaan tuo sairaseläkeläisyys ymmärtämättä? Sitä ei saa, jos ihmisellä on toimintakykyä ns. ottaa itseään niskasta kiinni ja vaan ryhdistäytyä. Kun sitä eläkettä ei saa edes kaikki ne, jotka ovat oikeasti toimintakyvyttömiä. Ap on SAIRAS. Tajuatko? Mikä sairaus, se ei kuulu meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti miehesi tajuaa jättää sinut, ja hankkii jonkun aikaansaavan ja puuhakkaan naisen jonka kanssa voi lisääntyä!
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko toimia tukiperheenä? 1 vkl kuukaudessa "ryhdistäydytte" (=eli siivoatte kämpän paremmin) ja ottaisitte 1-2 kouluikäistä lasta hoitoon? Näin joku yh saisi hengähdystauon ja te voisitte tehdä näiden lasten kanssa jotain kivaa lasten kanssa vaikka omia lapsia he eivät olisikaan 🙂
Ei alentuneen toimintakyvyn ihmisiä oteta tukiperheiksi ainakaan virallisesti, ja kuka antaisi vieraille joilla ei ole mitään kokemusta lapsenhoidosta ja jotka hädin tuskin saavat koirat pysymään terveinä, oman lapsensa hoitoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ihmeen takia teillä on koiria, kun ette kerta aina jaksa niitä edes lenkittää tai antaa ruokaa?? Koirat pois, parempaan kotiin jossa niistä pidetään huolta!
Vierailija kirjoitti:
Jos mies itkee autotallissa lapsettomuutta, pelkäisin hänen pohtivan eroa ja mahdollisuutta lapseen toisen kanssa. :/ Itse tekisin niin.
Ei sitä väärin olisi pohtia. Jos lapsi olisi hänelle niin iso ja tärkeä asia niin sitten ero olisi parasta. Hän on minulle todella todella rakas. Haluan että hän saa olla niin onnellinen kuin mahdollista. Jos hän ei voi onnea minun kanssani saavuttaa niin päästän irti.
Olisihan se hirveän surullista, mutta en minä haluaisi olla suhteessa jossa ihminen josta välitän voisi turhaan huonosti.
Olen kerran aiemminkin päästänyt irti ihmisestä jota rakastin. Ja hän löysi ihmisen jonka kanssa hän pystyy nyt elämään sellaista elämää kuin toivoi. Olen onnellinen siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko toimia tukiperheenä? 1 vkl kuukaudessa "ryhdistäydytte" (=eli siivoatte kämpän paremmin) ja ottaisitte 1-2 kouluikäistä lasta hoitoon? Näin joku yh saisi hengähdystauon ja te voisitte tehdä näiden lasten kanssa jotain kivaa lasten kanssa vaikka omia lapsia he eivät olisikaan 🙂
Ei alentuneen toimintakyvyn ihmisiä oteta tukiperheiksi ainakaan virallisesti, ja kuka antaisi vieraille joilla ei ole mitään kokemusta lapsenhoidosta ja jotka hädin tuskin saavat koirat pysymään terveinä, oman lapsensa hoitoon?
Väitän että he saisivat yhden vkl kuusta kyllä "skarpattua" jos oikeasti haluavat. Ja tukilapset tykkää yleensä koirista ja noutoruuasta koska ne on todnäk perus vkl kivempia juttuja
Mikä hinku täällä on joillakin puhua apta ympäri ja tekemään lapsen? Ap ymmärtää tilanteensa ja osaa siihen suhtautua oikein. Ongelmahan oli mies ja hänen tunteensa. Siihen ap kaipaa tukea. Yksi vastaaja on osannut vähän neuvoa, mutta muut on ihan huttua.
Ja tukiperheeksi… tukiperheellä pitää olla elämänhallinta ja toimintakyky kunnossa. Kuka meistä antaisi lapsensa ap ja miehen hoidettavaksi viikonlopuiksi? Kättä ylös vaan. Minä en antaisi.
Tukiperheen pitää mielestäni osata ja pystyä hoitamaan lasta vähintään yhtä hyvin kuin omien vanhempien, jopa paremmin ja jaksavammin. Ei se tukilapsi ole tukiperheessä tukemassa tukiperhettä. Vaan tukiperhe tukee sen lapsen kasvua ja kehitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko toimia tukiperheenä? 1 vkl kuukaudessa "ryhdistäydytte" (=eli siivoatte kämpän paremmin) ja ottaisitte 1-2 kouluikäistä lasta hoitoon? Näin joku yh saisi hengähdystauon ja te voisitte tehdä näiden lasten kanssa jotain kivaa lasten kanssa vaikka omia lapsia he eivät olisikaan 🙂
Ei alentuneen toimintakyvyn ihmisiä oteta tukiperheiksi ainakaan virallisesti, ja kuka antaisi vieraille joilla ei ole mitään kokemusta lapsenhoidosta ja jotka hädin tuskin saavat koirat pysymään terveinä, oman lapsensa hoitoon?
Väitän että he saisivat yhden vkl kuusta kyllä "skarpattua" jos oikeasti haluavat. Ja tukilapset tykkää yleensä koirista ja noutoruuasta koska ne on todnäk perus vkl kivempia juttuja
Eli joku jo jollain tasolla huono-osaisempi lapsi pitäisi antaa aplle ja miehelle terapialeluksi. Voi nyt h*lvetti taas. No anna sinä omasi.
"En ymmärrä missä ton muuten niin järkevän ihmisen järki tässä asiassa on." Siis mitä? Pidät itsensä jäätävän kokoiseksi lihottanutta ihmistä järkevänä? Ei jaksa siivota, ei kokata, ottanut koiria vaikkei ole aikaa hoitaa... Elämänhallinta siis lähes yhtä heikkoa kuin sinulla. Järkeväpä hyvinkin...
Vierailija kirjoitti:
Jos jaksat hoitaa koiria, jaksat hoitaa vauvankin! Se on paljon helpompaa, kuin koirien hoitaminen.
Ei ole.
Ja eihän he hoida koiriakaan kun jopa ruuan antaminen voi unohtua!
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia teillä on koiria, kun ette kerta aina jaksa niitä edes lenkittää tai antaa ruokaa?? Koirat pois, parempaan kotiin jossa niistä pidetään huolta!
Meillä on koiria koska mies niitä halusi. Kirjoitin että minä en aina jaksa/muista lenkittää tai ruokkia jos jäävät kanssani kotiin. En sanonut ette me emme jaksa. Mies pitää kyllä huolen siitä että aamu- ja iltalenkit tulee tehtyä ja koirat ruokittua. Ja kuten kirjoitin niin mahdollisuuksien mukaan ottaa koirat mukaan töihin niin pystyy heistä päivälläkin huolehtimaan.
T: Ap
Alue: Aihe vapaa
Ap ajattelee, että lapsen pitäisi parantaa hänen tilanteensa. Kaiken pitäisi jotenkin palvella häntä. On vain sotkuisessa kodissa koirien kanssa, ja kun puoliso haluaa lapsen, ahdistaa. Syystäkin: ymmärtää, että liitto on muutakin kuin oma laiskottelu. Lähivuosina puoliso tajuaa tämän.