Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa vaikeassa elämäntilanteessa?
14.08.2014 |
Olen jotenkin sivullinen ja ulkopuolinen elämässäni. Minulla ei ole ketään läheisiä tällä paikkakunnalla lukuun ottamatta puolisoa ja pientä lastamme. Olen menossa pian takaisin kouluun opiskelemaan, tätä ennen olen ollut työttömänä ja sairaana vuosia. Minulla ei ole alkoholi- tai päihdeongelmia. Puoliso petti minua tai ainakin luottamukseni pahasti ja sen jälkeen olen ollut täysin masentunut jo pitkään. En voi enää luottaa häneen, syystäkin. Nyt puolisoni on vanhempiensa luona lapsemme kanssa, minun piti jäädä kotiin hoitamaan erinäisiä asioita. Hänen piti soittaa minulle illalla, mutta tapansa mukaan laittoikin viestiä vasta myöhemmin, viestin sävy oli etäinen (kertoo oikeastaan aina hänen olevan "muualla", unohtaneen minut). Hänellä on luonteenpiirteenä sellainen, että jos hänellä on jotain tai joku muu, niin hän "unohtaa" minut silloin. Tuo piirre on minulle hyvin raskas. En tarkoita sitä, että olisin jatkuvan huomion tarpeessa, vaan hän jopa ikään kuin "hylkää" minut tuolloin.
Miten jaksaisin vaikeassa elämäntilanteessa? Koulun aloittaminen, toimeentulo, perhe, yksinäisyys ja parisuhde vievät voimat. Masennusta ja paniikkihäiriötä unohtamatta.
Kommentit (11)
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 23:20"]
Voimia ♡
[/quote]
Kiitos <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä unohda Jumalaa. Muista rukoilla.
J-P
Maalaa, kirjoita, kuvaa eli taideterapiaa. Purat samalla pahaa oloa pois ja jonain päivänä voit sanoa: selvisin, kelpaa kelle vaan.
Kiitos teille. Uskon kyllä Jumalaan. Taide voisi auttaa, täytyisi vain löytää luovuus uudelleen.
Hei!
Olin aiemmin samassa tilanteessa. Olen käynyt nyt vuoden terapiassa, lääkitys paniikkihäiriöön on kohdallaan. Olen erittäin kömpelö sosiaalisesti, päihdeongelman jättämät "arvet"= tietty elämänkouluasenne näkyi ja näkyy vieläkin puheessani. Minulle on esim. normaalia että joku kaveri joutuu osastolle, putkaan, vankilaan.
Normaali-ihmisten elämään totutelu on ollut raskasta. Miehen kanssa oli ongelmia (ei sentään pettämistä) mutta samaa henkistä etäisyyttä. Lasta meillä tosin ei ole, miehellä on yksi edellisestä suhteessa ja hän kyläilee meillä viikonloppuisin.
Olen nyt ollut 3v koulussa. Tässä ajassa olen romahtanut kerran, ja hitaasti kammennut itseni tähän. Ystäviä ei vieläkään ole, olen hyvin yksinäinen mutta yritän puhua ihmisille. Ihan vaikka säästä, koulusta, hiuksista, h&mn uusista vaatteista.. Ihan mistä vain. En tunne itseäni enää niin vähäpätöiseksi. Minua itseasiassa pyydettiin jopa baariin lauantaina! (En tosin voi mennä koska alko-ongelma). Mutta pyydettiinpä kuitenkin.
Yritä tsempata itseäsi joka aamu ja ilta seuraavaan päivään. Tänään juttelen jollekkin tuntemattomalle. Tänään alan ajoissa nukkumaan ja lähden kouluun hyvillä mielin. En jää pois koulusta. Se on tärkeää!!! Eli menet paikalle vaikka et millään haluaisi. Saat tunteen että tänäänkin tein jotain, minulla oli merkitystä.
Se on hieno tunne.
Fake it until you make it. Pakota itsesi hymyilemään kunnes hymy muuttuu aidoksi.
Voimia, tsemppiä, haleja ja pusuja! Pystyt siihen :)!
Ps. Mitä menet opiskelemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on myös samanlainen mies kuin ap:lla ja samantapainen elämäntilanne, paitsi että olen edelleen sairaana ja täysin tuloton nyt nämä seuraavat kuukaudet ennen valmistumista. Pieniä lapsia ei onneksi ole, en ole uskaltanut tehdä lisää lapsia kun näin miten terveys alkoi huonontua. Päivä kerrallaan, jos saisi nuo opinnot loppuun niin ehkä sitten voisi muuttaa asioita muutenkin. Paljon tsemppiä sulle ap, I feel you!
Kiitos. Menen opiskelemaan kaupallista alaa amk:un. Olen käynyt lukion, mutta koulu- ja työura on jäänyt työttömyyden, sairauden ja vastoinkäymisten vuoksi pitkälle tauolle. Yrittämistä en halua lopettaa. Itse asiassa olen yrittänyt jatkaa koulua voinnista huolimatta jo useana vuonna. Nyt olo on ollut uupunut, mutta kuitenkin jollain tavalla aiempaa tasapainoisempi. Voimat vain ovat vähissä ja romahdukset ovat minullekin tuttuja. Toivottavasti elämä lähtisi tästä vielä eteenpäin. kaikkea hyvää myös sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestit 3, 6 ja 9 siis ap. Kiitos vielä 9. viestin kirjoittajallekin. Minullakin on samantapaisia ajatuksia, koulun saaminen loppuun voisi avata mahdollisuuksia, vaikka nyt se tuntuukin kaukaiselta. Joskus kyllä haluaisi elää tässä ja nyt, eikä vain yrittää loputtomasti eteenpäin.
Tuossa tilanteessa suosittelen rauhallista etenemistä, päivä kerrallaan. Tiedän kokemuksesta, että itsetuntoa on joskus vaikeaa korjata, kun on tarpeeksi kauan ollut hajalla. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 02:19"]
Viestit 3, 6 ja 9 siis ap. Kiitos vielä 9. viestin kirjoittajallekin. Minullakin on samantapaisia ajatuksia, koulun saaminen loppuun voisi avata mahdollisuuksia, vaikka nyt se tuntuukin kaukaiselta. Joskus kyllä haluaisi elää tässä ja nyt, eikä vain yrittää loputtomasti eteenpäin.
[/quote]
*8. viestin kirjoittajallekin. Aika mennä nukkumaan... -ap
Voimia ♡