Kokemuksia abortista?

up

Abortistani on jo parikymmentä vuotta aikaa. Olin silloin 19-vuotias, kun se tehtiin. Sairaalassa suhtauduttiin asiallisesti ja hyvin, sain myös tukea niiltä läheisiltäni, joille asiasta kerroin. Olihan se monella tavalla surullista enkä koe kevein perustein tuohon ryhtyneeni, mutta en ole ottanut abortista taakkaa itselleni. 

Toivuin ihan hyvin, ja tulin äidiksi paljon myöhemmin sitten, kun oli sille oikea aika. 

En kadu. Vastaavassa tilanteessa toimisin yhä varmasti samoin.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 20:02"]Oli ihan hirveetä :( Masennuin ja kadun loppuelämäni. En ole saanut enää lapsia. Henkilökunta ja toimenpide olivat kokemus jota en soisi kellekään :( Kunpa en olisi taipunut painostukseen vaan olisin ollut vahvempi.

[/quote] Ap, tuo ei varmasti ole totta. Jos on huono elämäntilanne niin keskeytys on paras vaihtoehto.

[/quote]

Minun on hyvin vaikea uskoa myöskään, että tämä olisi totta. Joku abortinvastustaja trollaa häikäilemättä.

t. nainen. 40 v., abortti parikymppisenä

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 08:16"]Älä tapa lastasi. Se on väärin eikä oikeaksi muutu, vaikka miten järkeilisit.

[/quote] se on sikiö, ei lapsi, senkin pölhökustaa..

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 12:32"]Kyllä olette tekopyhiä! Oulun vauvasurmaajaa kauhisteltiin täälläkin oikein urakalla. Kuitenkin olette lähes kaikki valmiita tekemään saman omille vauvoillenne, moni on jo tehnytkin. Mitä merkitystä on viranomaisten luvilla tai lääketieteellisellä avulla tai niiden puuttumisella tai edes sikiön iällä, lopputulos on joka tapauksessa sama: oman äidin murhaama vauva. Viatonta verta vuodatatte. Jos et vielä ole tuota hirvittävää tekoa tehnyt, niin jätä hyvä ihminen tekemättä.

[/quote] justiinsa juu, älä puutu muiden asioihin, senkin kukkahattu..

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 08:42"]Mä oon kerran ottanut nuo samat lääkkeet, jotka on keskeytykseenkin käytössä. Mulla todettiin keskeytynyt keskenmeno 10-viikolla. Se oli tähänastisen elämäni kamalin tapahtuma vaikka monenlaista on koettu. Omassa sängyssä taistelin itseäni vastaan, koska jouduin laittamaan sisääni tabletit, jotka saavat alkion ulos. Pienen vauvanalun, jota niin kovasti jo rakastin ja odotin. Minä, kahden lapsen äiti. Siinä omalla sängyllä tunsin supistukset ja odottelin kohdunsuun auenneen tarpeeksi. Odotin ja ajattelin, ettei tämän pitänyt päättyä näin, vaan sairaalan synnytysosastolle itku silmissä onnesta, ei surusta. Mietin yhä, miten kaikki olisi voinut mennä toisin. Miten ultrassa olisi näkynyt elämää ja pienenpienet kädet ja jalat olisivat heiluneet. Kuinka olisin lähtenyt ultrasta iloisena kotiin ultrakuvan kanssa. Mutta ei. Se päättyi vessanpönttöön. Kadun sitä, etten pyytänyt ultrakuvaa elottomasta alkiosta mukaani. Se olisi ollut muisto hänestä, joka ei koskaan saanut mahdollisuutta. Hänestä, jota ei koskaan korvaa uusi raskaus.

En osaa vastata kysymykseesi, mutta en ikinä-ikinä pystyisi tekemään aborttia. Voiko olla huono aika vauvalle? Onko ihmisellä edes oikeus tehdä sellaisia päätöksiä? En silti tuomitse, mutta kerroinpahan oman tarinani. Minulle raskaaksi tuleminen ei ole itsestäänselvää saatikka helppoa. Mutta eihän kukaan sanonutkaan, että elämä olisi reilua.....

[/quote] lopeta toi draamailu..

Joskus kaavinnan yhteydessä kohdun limakalvo vain vaurioituu niin, ettei voi enää tulla uudelleen raskaaksi. Tämä on fakta. 

Abortti kokemuksia? Pelottaa.

up

Abortti lienee fyysisesti helpompi kuin henkisesti.

Naiset "pakottavat" sairaanhoitajat / lääkärit tappamaan jälkeläisensä eikä näille edes haluta myöntää oikeutta kieltäytyä suorittamasta sitä.

kuin olin 20 sain keskenmeno, sitten tein 3 aborttia ja kun täytin 25v syntyi minulla terve tyttö lapsi eikä ollut mitään ongelmia raskaus ja synnytys aikana. sen jälkeen vielä 1 abortti ja pitkän tauon jälkeen taas sain terve vauvan . ei käynyt henkisesti eikä fyysisesti raskaasti.

Kun katsoo peukutuksia täällä, ei voi kuin ihmetellä, miten sydämettömiä ihmisiä täällä on palsta pullollaan. Kannustetaan ihmisen tappamiseen. Koska juuri sitähän se on. Ap, älä tee aborttia, anna lapsesi elää!

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 10:21"]Kun katsoo peukutuksia täällä, ei voi kuin ihmetellä, miten sydämettömiä ihmisiä täällä on palsta pullollaan. Kannustetaan ihmisen tappamiseen. Koska juuri sitähän se on. Ap, älä tee aborttia, anna lapsesi elää!

[/quote]

No sinäkö sitten elätät sen lapsen omilla rahoillasi?? Kaikilla ei ole taloudellisesti varaa lapseen tai muista syistä ei vaan halua lasta,miksi se pitäisi väkisin synnyttää tähän paskaan maailmaan jos sitä ei halua?? Tiedän muutaman abortin tehneen ja he ovat tehneet sen omista syistä,eikä abortti ole mikään murha. Tulkaa jo idiootit pois sieltä keskiajalta!!

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 19:58"][quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 08:16"]Älä tapa lastasi. Se on väärin eikä oikeaksi muutu, vaikka miten järkeilisit.

[/quote] se on sikiö, ei lapsi, senkin pölhökustaa..

[/quote]

Useimmiten se on alkio

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 11:05"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 10:21"]Kun katsoo peukutuksia täällä, ei voi kuin ihmetellä, miten sydämettömiä ihmisiä täällä on palsta pullollaan. Kannustetaan ihmisen tappamiseen. Koska juuri sitähän se on. Ap, älä tee aborttia, anna lapsesi elää!

[/quote]

No sinäkö sitten elätät sen lapsen omilla rahoillasi?? Kaikilla ei ole taloudellisesti varaa lapseen tai muista syistä ei vaan halua lasta,miksi se pitäisi väkisin synnyttää tähän paskaan maailmaan jos sitä ei halua?? Tiedän muutaman abortin tehneen ja he ovat tehneet sen omista syistä,eikä abortti ole mikään murha. Tulkaa jo idiootit pois sieltä keskiajalta!!

[/quote]

Rauhoitu! Ihan 2010-luvulla elän, niinkuin sinäkin. Toivottavasti pääset eroon tuosta katkeruudestasi elämää kohtaan, nimittäin tuo jos mikä syö ihmistä.

Täällä ilmeisesti pitäisi olla kaikesta samaa mieltä. Jos joku sanoo eriävän mielipiteen, heti tullaan silmille. No, kukin tyylillään :)

Minulle on tehty lääkkeellinen abortti ihan alkuraskaudessa ja oma kokemus oli että fyysisesti oli helppoa. Muistan että sanoinkin jälkitarkastuksessa lääkärille että tuli huono omatunto vähän kun tuntui että pääsin niin "vähällä" ja kuitenkin isosta asiasta kyse. Sain ensimmäiset lääkkeet sairaalassa ja loput kotiin mukaan sekä särkylääkereseptin. Kotiin en saanut mennä yksin vaan piti olla joku seurana.

Kohtelu oli alusta loppuun asiallista. Mulla oli elämäntilanne sellainen että toinen lapsi siinä kohtaa olisi ollut, jos nyt ei mahdottomuus niin erittäin vaikea asia kuitenkin. Ratkaisu oli siis selvä heti eikä tarvinnut harkita ja miettiä. Aika tehokkaasti alkuun suljin koko asian mielestäni, ei se pahasti ole vaivannut nyt myöhemminkään mutta en ole kyllä lisää lapsia halunnut sen jälkeen. Ehkä jotenkin koen ettei ole oikeutta haluta lisää kun sitä yhtä en halunnut ottaa vastaan. 

Oman aborttini helppous saattoi johtua siitä että tehtiin niin aikaisessa vaiheessa (arvasin olevani raskaana heti kun kuukautiset oli myöhässä, plussasin testin ja soitin samantein neuvolaan), minulla ei ollut pahoja kipuja, vuoto oli normaaleihin kuukautisiin verrattavaa ja saikkua oli pari päivää jonka jälkeen olin ihan kunnossa. 

Älä tapa lastasi. Se on väärin eikä oikeaksi muutu, vaikka miten järkeilisit.

Mä oon kerran ottanut nuo samat lääkkeet, jotka on keskeytykseenkin käytössä. Mulla todettiin keskeytynyt keskenmeno 10-viikolla. Se oli tähänastisen elämäni kamalin tapahtuma vaikka monenlaista on koettu. Omassa sängyssä taistelin itseäni vastaan, koska jouduin laittamaan sisääni tabletit, jotka saavat alkion ulos. Pienen vauvanalun, jota niin kovasti jo rakastin ja odotin. Minä, kahden lapsen äiti. Siinä omalla sängyllä tunsin supistukset ja odottelin kohdunsuun auenneen tarpeeksi. Odotin ja ajattelin, ettei tämän pitänyt päättyä näin, vaan sairaalan synnytysosastolle itku silmissä onnesta, ei surusta. Mietin yhä, miten kaikki olisi voinut mennä toisin. Miten ultrassa olisi näkynyt elämää ja pienenpienet kädet ja jalat olisivat heiluneet. Kuinka olisin lähtenyt ultrasta iloisena kotiin ultrakuvan kanssa. Mutta ei. Se päättyi vessanpönttöön. Kadun sitä, etten pyytänyt ultrakuvaa elottomasta alkiosta mukaani. Se olisi ollut muisto hänestä, joka ei koskaan saanut mahdollisuutta. Hänestä, jota ei koskaan korvaa uusi raskaus.

En osaa vastata kysymykseesi, mutta en ikinä-ikinä pystyisi tekemään aborttia. Voiko olla huono aika vauvalle? Onko ihmisellä edes oikeus tehdä sellaisia päätöksiä? En silti tuomitse, mutta kerroinpahan oman tarinani. Minulle raskaaksi tuleminen ei ole itsestäänselvää saatikka helppoa. Mutta eihän kukaan sanonutkaan, että elämä olisi reilua.....

Löysin itseni joitakin vuosia sitten tilanteesta, että olin raskaana. Olin syönyt e-pillereitä vuosia (oli joitakin unohduksia ollut!) ja monta laattaa putkeen, enkä ollut tästä syystä osannut kaivata kuukautisia. Olin ostamassa mekkoa ystäväni häihin, kun kiinnitin sovituskopissa huomiota jotenkin turvonneeseen ulkomuotooni. Kysyin mieheltäni (joka on vielä lääkäri, ironic...), että oonko mää raskaana, johon se vastas että heh heh no et oo. Tein kuitenkin parin päivän päästä raskaustestin lähinnä oman mielenrauhani vuoksi ja tadaa - se oli positiivinen. Mitään muita raskaus"oireita" mulla ei ollut ollut. Sain heti seuraavalle päivälle lääkäriajan jossa todettiin, että rv oli 14+3. Haimme saman asioinnin yhteydessä Valviralta lupaa keskeytykseen.
 
Toimenpide oli helppo ja nopeasti ohi. Olin varautunut siihen, että se tulee olemaan ihan kauhee (sekä fyysisesti ja psyykkisesti) ja jotenkin koin ansaitsevanikin todella tuskallisen kokemuksen, koska olin omalla vastuuttomuudellani saanut kaiken aikaan. En ollut kuitenkaan oikein kipeä edes itse toimenpiteen aikana. Asiallista kohtelua sain kaikilta, jotka asiaan tavalla tai toisella liittyivät.
 
Toimenpiteen jälkeen olin aivan hirveän helpottunut enkä ole asiaa katunut päivääkään. En oikeastaan ole edes ajatellut sitä enää jälkitarkastuksen (jossa todettiin kaiken olevan kunnossa!) jälkeen.