Karmea ylipaino itkettää! Tänäänkin näin langanlaihoja +45v naisia ja mietin että miten?? Itse päälle 30v ja BMI 40

Vierailija kirjoitti:

Mistä saisi ihan selkeää tietoa keto-syömisistä? En osaa/halua laskea monimutkaisia laskutoimituksia. Vaan ihan vaan ruokavalio ohjeita, kiitos!

Ei varsinainen keto, mutta sinnepäin ja tehoaa: 8viikkoa.fi. Saat ruokaohjeet ja ostoslistat.

Varmaan turha jakaa vinkkejä laihdutusruokavaliosta. Ennemminkin suosittelen pohtimaan, miksi syöt enemmän kuin  on tarve. Mitä tarvetta paikkaat ruualla? 

Vierailija kirjoitti:

Aamupala:

- Kahvi

- Pieni hedelmäsalaatti

- Pähkinöitä

Lounas:

- Salaatti

- Kylmäsavulohta

Illallinen:

- Paistettua kananrintaa ja paistettuja vihanneksia

- Lasi punaviiniä

Siinä koko päivän ruuat

Kuinka teennäistä! Itse +45 ja syön mm.niinkin rahvaanomaista ruokaa kuin kaurapuuroa, maksalastikkoa leipää, juustoa yms. enkä ole ylipainoinen. 

Ap mitä muuta teet päivisin kuin syöt?  Kuten joku jo mainitsikin niin ilmeisesti korvaat syömisellä muita mielihyvän lähteitä ja tekemistä.

Aloita terveellinen ja painoa pudottava syöminen jo tänään ja etene niin, että muutat ruokailussasi yhden  asian kerrallaan ja annat itsellesi tarpeeeksi aikaa tottua muutoksiin. Aloita vaikka siitä, että muutat ruokailurytmiäsi niin, että syöt päivän mittaan useammin, mutta kerrallaan entistä pienempiä annoksia (aamupala, lounas, päivällinen ja näiden välissä välipaloja ja illalla vielä iltapala). Kun kropoasi on tottunut uuteen ruokailurytmiin voit alkas kiinnittämään huomiota siihen mitä lautasellasi on ja aloita vaikka leivän päällä käytettävistä levitteistä (vaihto kasvispohjaisiin levitteisiin) ja ruuanlaitossa käytettävistä rasvoista (opettele käyttämään ruuan laitossa rypsi- ja oliiviöljyä). Vähennä valkoisten viljatuotteuden syöntiä ja vaihda ainakin leipä ja pasta/makarooni täysjyvään. Ala lisätä pikkuhiljaa kasviksia ruokalautasellesi ja yritä korvata joku välipala hedelmillä. Elämäntapamuutoksesta ja terveellisestä syömisestä löytyy vaikka kuinka paljon ohjeita netistä. Puoli kiloa viikko painoa pois on jo vuodessa 20 kg ja se on mielestäni sopiva tahti. Kohtuullinen herkuttelu vaikka vaikka kerran viikossa on sallittua myös painon pudotuksen aikana ja silloin voi syödä hyvällä omalla tunnolla vaikka jotain muutoin kiellettyä. Liikunta (esim. kävely) auttaa painon putoamista.

Ainoa mikä minulla pitää herkuttelun kurissa on euromääräinen budjetti per kk mitä herkkuihin saa käyttää. Sisäinen matemaatikkoni tykkää.

Ei onnistu mikään sääntö että 1 pala suklaata illassa, koska jos jossain on se koko levy niin se on syöty parissa päivässä. Kotiin ei tuoda herkkuja enempää kuin on "lupa" syödä.

Olen 44v nainen, ikinä ei ylipainoa mutta sokeria on mennyt ihan poskettomasti :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No täällä yksi kanssa. En jaksa enää. Tunnen olevani möhkäle, joka vaan on olemassa ja syö, ei mitään muuta.

Haluaisin laihtua, pudotettavaa on kamalasti.

Mistä motivaati ja miksi?;kun olen yksinäinen ja perheetön, ja ruoka on ainoa iloni ja onnen aiheenibelämässä koirani lisäksi.

 

Mulla riittää motivaatiota pariksi viikoksi. Sitten kun peilistä katsoo sama läskikasa niin pilalle menee. Ahmin kaikkea! Ap

Ethän mitenkään voi olettaa, että tulokset näkyvät heti kahdessa viikossa jos pudotettavaa painoa on paljon. Et saa koskaan tietää onnistuisitko jos aina luovutat parin viikon jälkeen. Ja voithan ajatella, että se terveellinen syöminen ja liikunta on joka tapauksessa sinulle hyväksi vaikka tuloksia tulee hitaasti.

Mulla meni sokerikoukusta pääsemiseen 4kk, pakko oli olla motivaatiota pitempään kuin pari viikkoa, mutta nykyään ei tee edes mieli pullaa ja karkkia.

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni sokerikoukusta pääsemiseen 4kk, pakko oli olla motivaatiota pitempään kuin pari viikkoa, mutta nykyään ei tee edes mieli pullaa ja karkkia.

Minä pääsin sokerihimosta pois syömällä makean himon iskiessä, tummaa suklaata, pähkinöitä, rahkaa jossa marjoja ja kauragranolaa, hedelmiä. Olin ennen erittäin perso kaikelle makealle leivonnaiselle ja terveellisempään ruokavalioon siirtyessäni sallin itselleni kerran viikossa kahvilassa herkuttelun millä tahansa leivonnaisella ja tämän avulla olen jaksanut sinnitellä muina päivinä ilman sokeriherkkuja.

Älä vertaa itseäsi muihin. 

Näkisin, että sun tapauksessa kannattaisi kokeilla lääkkeitä. Markkinoilla on nyt oikeasti hyviä ja toimivia lääkkeitä painonpudotukseen. Ei ole kyse tahdonvoimasta tai laiskuudesta, vaan suolistohormoneista.

Suhtaudu ylipainoosi kuin sairauteen, mitä se onkin. Mene asiaan perehtyneen lääkärin pakeille, hanki lääkitys ja aloita samaan aikaan esimerkiksi ratkaisukeskeinen terapia, jossa saat puhua ja pohtia asiaa. Jos sulla olisi vaikka paha ihottuma tai polvi kipeä, niin todennäköisesti menisit lääkäriin, aloittaisit kuntouttamisen, ostaisit voiteet ja lääkkeet. Toimi samoin painon kanssa. 

Ota itsekuri käyttöön. Ajattele että minä näytän teille kaikille. Kesällä olen sellaisessa kunnossa, että nautin kesästä ja kaikesta. Ota tavoite. Palkitse itsesi vaikka uudella korulla(niitä voi käyttää sitten hoikkanakin) jokaisesta itse asettamastasi väli-etapin  saavuttamisesta. 

 

Tunnen myötätuntoa nuoria hyvin lihavia ihmisiä kohtaan, koska ei varmaan ole helppoa.

Mikä auttaisi? Ehkä kannattaisi kokeilla jonkinlaista psykologin tapaamista ja selvitellä, miten psyyke jaksaa.

Oman syömishäiriöni (anoreksiasta bulimiaan ja edestakaisin) selvisi seksuaalinen hyväksikäyttö, joka ponnahti mieleeni kun oma tyttäreni oli samanikäinen kuin minä sen tapahtuessa.

Myös sellaista ehdottaisin, että muuta aluksi jokin pieni asia ruokavaliossasi ja/tai muutenkin elämässäsi. Yritä ottaa vaikka uusi harrastus, lisää tekemistä. Nimittäin, syöminen vie aikaa, jos osan siitä käyttää muuhun, tulee vähemmän syödyksi.

Tai jätä jokin yksi lihottava asia pois ruokavaliostasi, yksi ensin. Sekin saattaa saada muutoksen alkuun. Mieti, mitkä ovat erityisen addiktoivia ruokia. Esim. Mäkkäri. Yritä minimoida juuri ne. Samoin sokeria sisältävät tuotteet, vähennä, korvaa jollain.

Pitää vaan kokeilla mikä toimii itselle parhaiten. Ja sekin voi vaihdella. Minun ongelmani ei ole sokeri, en oikeastaan syö sitä juurikaan. Sen sijaan hiilari, leipä, sipsit on akilleenkantapää. Minulle toimii parhaiten kun en osta vaaleaa leipää tai sipsejä kotiin.

Mä sain laihdutettua n. 15 kg, mutta vieläkin tulee välillä tosi läski ja ruma olo, vaikka nyt normaalipainoinen olenkin. Tuntuu vain, että kaikkialla ympärillä on laihoja ihmisiä, ja itse oon aina liian iso. 

Ihmiset ovat erilaisia. Joillakin on luonnostaan nopea aineenvaihdunta, joka todellakin helpottaa painonhallinnassa. Joillekin auttaa liikunta, ja joillekin tiukka ruokavalio. Nykyään on yhä enemmissä määrin ihmisiä, jotka eivät osaa kokata tavallista ruokaa, vaan normiruoka tarkoittaa heille jokapäiväistä roskaruokaa. 

Kannattaa muistaa että se, mikä toimii naapurilla, ei pakosti toimi sinulla. Monet jauhavat aina sitä samaa: painonpudotuksessa merkitsee eniten ruokavalio, eikä liikunta. Tämä voi totta kai pitää paikkansa monen kohdalla. Itselläni se on aina ollut toisinpäin: laihdun vasta, kun alan liikkua. Olen kokeillut terveelliset ruokavaliot ja säännölliset ruokarytmit, ja silloinkin vain lihoin, kun en liikkunut. Mun aineenvaihdunta vastaa jtn Ladaa, kun toisilla se on Ferrari. Tärkeintä olisi totta kai syödä terveellisesti ja monipuolisesti. Kannattaa muistaa, että aivoilla kestää kauemmin kuin kropalla tottua uuteen ruokarytmiin ja annoskokoihin. Kun opettelet syömään pienempiä annoskokoja, aivot kertovat sinulle monen kuukauden ajan, että se ei riitä. Tärkeää olisi myös pohtia, miksi syö niin paljon. 

Laihdutus ei todellakaan aina ole helppoa. Se ei tapahdu yhdessä yössä, vaan terveelliset elämäntavat ja säännöllinen liikunta pitää ottaa osaksi elämää. Kannattaa etsiä liikuntamuoto, josta nauttii - silloin liikunnasta tulee mielekkäämpää, eikä se ole niin pakkopullaa. Huomaat kyllä, kuinka olo paranee, kun kiloja karisee. Laihduttaminen ei ole mahdotonta sinunkaan kohdallasi, mutta se vaatii paljon työtä ja kurinalaisuutta. Liian ankara ei silti kannata itselleen olla, koska se johtaa vain takaiskuihin ja pettymyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Näkisin, että sun tapauksessa kannattaisi kokeilla lääkkeitä. Markkinoilla on nyt oikeasti hyviä ja toimivia lääkkeitä painonpudotukseen. Ei ole kyse tahdonvoimasta tai laiskuudesta, vaan suolistohormoneista.

Suhtaudu ylipainoosi kuin sairauteen, mitä se onkin. Mene asiaan perehtyneen lääkärin pakeille, hanki lääkitys ja aloita samaan aikaan esimerkiksi ratkaisukeskeinen terapia, jossa saat puhua ja pohtia asiaa. Jos sulla olisi vaikka paha ihottuma tai polvi kipeä, niin todennäköisesti menisit lääkäriin, aloittaisit kuntouttamisen, ostaisit voiteet ja lääkkeet. Toimi samoin painon kanssa. 

Tämä on armollinen ja miksei kelvollinenkin näkökulma. Rahaa täytyy olla, erikoislääkäriin, lääkkeisiin ja terapiaan, jota ei nykyään ihan noin vain aloiteta, ainakaan Kela-korvattuna. Ihottuman ja polvenkin kohdalla täytyy miettiä että mistä vaiva on tullut ja tehdä muutoksia. Mielestäni joku ehdottikin sopivan pieniä muutoksia vähitellen. Moni asia vaikuttaa hyvinvointiin mutta kyllä sitä tahdonvoimaakin tarvitaan. Runsaiden ylikilojen kerryttämiseen ja ylläpitoon tarvitaan iso määrä energiaa ja syöminen ei perustu pelkkään nälkään ja ravitsemukseen. Lähtisin itse miettimään omaa oloa ja hyvinvointia, en vertaamaan itseäni muihin. 

Aina kun tekee mieli työntää suuhun ruokaa, ota pari palaa purkkaa ja tee lyhyt kävelylenkki. Sinun pitää jotenkin katkaista se emotionaalinen yhteys ruokaan ja se että olet totuttanut aivosi vastaamaan ikäviin ajatuksiin näläntunteella, ja totuttanut kehosi saamaan boostin ylimääräisestä napostelusta. Opeta aivoillesi ja kehollesi uusi tapa. Uusien tapojen opettelu ei ole helppoa. 

Jos tunnet, että kiloja on liikaa, nyr on aika tehdä jotain, itselle parempi olo, mikä parempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Näkisin, että sun tapauksessa kannattaisi kokeilla lääkkeitä. Markkinoilla on nyt oikeasti hyviä ja toimivia lääkkeitä painonpudotukseen. Ei ole kyse tahdonvoimasta tai laiskuudesta, vaan suolistohormoneista.

Suhtaudu ylipainoosi kuin sairauteen, mitä se onkin. Mene asiaan perehtyneen lääkärin pakeille, hanki lääkitys ja aloita samaan aikaan esimerkiksi ratkaisukeskeinen terapia, jossa saat puhua ja pohtia asiaa. Jos sulla olisi vaikka paha ihottuma tai polvi kipeä, niin todennäköisesti menisit lääkäriin, aloittaisit kuntouttamisen, ostaisit voiteet ja lääkkeet. Toimi samoin painon kanssa. 

Mitkään suolistohormonit tai geenit eivät laita ruokaa kenenkään suuhun.

Painonpudottamisesta on tehty äärimmäisen monimutkainen asia, vaikka loppujen lopuksi kyse on siitä, että laihtuakseen pitää kuluttaa enemmän kuin syö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 52kg nainen ja mä taistelen tosissaan, että saisin painoani nostettua edes pari kiloa....

 

Mulla sama.

N40.

Täällä myös sama. N44, 170cm, 49kg. Painoa ei vaan kerry. Syön kuitenkin suhteellisen paljon ja herkuttelen päivittäin. Sairaudet suljettu pois ja psyyk. hyvinvointi on erinomainen. Kumma juttu kuitenkin tuo alhainen paino. Jämähtänyt tuohon noin 10v sitten.