Miksi useat ihmiset haluaa rakastua? Minusta hirvein tunne maan päällä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ihmiset halua rakastua, vaan he haluavat, että heitä rakastetaan.

Ai jaa, kyllä minä tunnen parikin ihmistä jotka nimenomaan haluavat aina rakastua uudelleen ja uudelleen.. Jokainen varmaan tuntee tämän ihmistyypin. Nämä elävät aina parisuhteessa, mutta kumppani vaihtuu tasasin väliajoin. 

Tuskin kuitenkaan rakastuvat yksipuolisesti, kun kerran johtaa suhteeseen nämä rakastumiset. Ei kukaan halua rakastua ilman vastarakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Sama tunne mullakin. Levoton, ahdistunut, pelokas, surullinen ja epävarma olo. Koko ajan tunne että nainen vaan pelaa tunteilla eikä oikeasti tykkää ja niinhän siinä on sitten aina käynyt. Puuttuu kato se jännä miehen lipevyys.

Saatan myös ruveta valvomaan öitä ja menetän ruokahalun kun olen rakastunut naiseen. Pää menee vaan ihan sekasi. Viime kerrasta on kolme vuotta ja nyt tuntuu vasta että on jotenkin toipunut.

Juuri tämmöistä se minullakin oli. Kesti monta vuotta tosiaan että siitä edes toipui ja jälkensä jätti, ihan kuin ois jostain hurrikaanista riekaleina kontannut pois.

Olen nainen.

En halua enää koskaan sukeltaa takasin siihen helvettiin.

Tuo ahdistunut ja epävarma olo ei ole tervettä rakastumista, vaan esim läheisriippuvuutta.

Hyvä rakastuminen on turvallista ja hyvää.

Olen kokenut liikaa ensimmäistä ja kerran jälkimmäistä, ja jos tämä loppuu, ikinä en ala enää parisuhteeseen.

Samis!

Ei pysty syömään, tai nukkumaan kunnolla, ajatukset harhailevat mielipuolisena ihastuksen kohteessa, pumppu hakkaa, verenpaineet kohisee korvissa. Luulin nuorempana että tuo on kivaa, mutta siinä 3-kymppisenä havahduin että en oikeastaan tykkää yhtään olla rakastunut, muistuttaa lähinnä paniikkikohtausta.

Ihanaa kun olen ollut 7v yhdessä mieheni kanssa enkä ole kertaakaan joutunut enää rakastumaan kehenkään :D Tasainen sopii minulle parhaiten! Mieheni on myös tasaisuutta arvostava, ja sovimmekin hyvin yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Tuo ahdistunut ja epävarma olo ei ole tervettä rakastumista, vaan esim läheisriippuvuutta.

Hyvä rakastuminen on turvallista ja hyvää.

Olen kokenut liikaa ensimmäistä ja kerran jälkimmäistä, ja jos tämä loppuu, ikinä en ala enää parisuhteeseen.

Äitilläs oli, ja sulla on vieläkin. Määrittele mielisarautesi vain omastasi, älä muiden puolesta.

Se on stressaavaa. Silloinkin jos molemmat on mukana samalla tunteella, joutuu miettii mitä seuraa kun hormonit tasottuu. Miten rikki siinä menee, jos toinen muuttaakin mielensä ym

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen välttämättä mitään ahdistusta liity. . Ehkä et edes ollut oikeasti rakastunut vaan vain luulit niin.

Ja miksi ihmiset haluavat rakastua? Ehkä he haluavat löytää elämäänsä sisältöä ja merkitystä, se on ainakin yksi mahdollinen syy.

Ai sinä tiedät mitä se pyhä oikea rakastumisen tunne on, ja siitä tulee vain onnelliseksi. Kiva tietää. Ihmiset vain muuten ahdistuvat ja sekoavat kun rakastuvat, se onkin joku muu tunne.

Sinulta jäi huomaamatta sana EHKÄ.

Eipäs jäänytkään. Tässä lauseessasi:

"Jos ahdistut rakastumisesta, siihen on syynä jokin muu kuin pelkkä rakastuminen sinänsä"

ei ole sanaa ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Mulle rakkaus on sitä, ketä haluaa kohdella hyvin ja kenen kanssa haluaa viettää aikaa. Rakastaessa sitten tuntee tilanteiden mukaan kaikenlaisia tunteita, jotka ei musta ole yhtään kamalia, vaan normaaleja.

Tässä puhutaankin rakastumisesta. Eli samaa sarjaa kuin hullaantuminen ja ihasuminen.

Vierailija kirjoitti:

Se on stressaavaa. Silloinkin jos molemmat on mukana samalla tunteella, joutuu miettii mitä seuraa kun hormonit tasottuu. Miten rikki siinä menee, jos toinen muuttaakin mielensä ym

Mikä sitten on vaihtoehto? Aloittaa suhde jonkun sellaisen kanssa, johon ei ole tunteita tai kiinnostusta, ja josta on ihan sama, onko hänen kanssaan vai ei? Silloin menee erossa rikki, kun toinen on tuntunut oikeasti tärkeältä, mutta yhdentekevien kohdalla ei ero tunnu juuri missään. Elämässä ei vaan aina ole oikea ratkaisu valita sitä, mikä ei tunnu miltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ihmiset halua rakastua, vaan he haluavat, että heitä rakastetaan.

Ai jaa, kyllä minä tunnen parikin ihmistä jotka nimenomaan haluavat aina rakastua uudelleen ja uudelleen.. Jokainen varmaan tuntee tämän ihmistyypin. Nämä elävät aina parisuhteessa, mutta kumppani vaihtuu tasasin väliajoin. 

Kaverini, nyt reilu nelikymppinen mies  erosi 7v sitten, ja sen jälkeen on ollut vuosittain useampi nainen kierroksessa peräkkäin. Omien sanojensa mukaan on jäänyt kiinni ihastumisen tunteeseen, eikä halua jatkaa suhdetta enää kun se väljähtyy, ja noita tunteita ei enää tule, eli max puoli vuotta. Nyttemmin on kyllä puhunut että saisi jo riittää, mutta ei löydy sopivaa kumppania millään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on stressaavaa. Silloinkin jos molemmat on mukana samalla tunteella, joutuu miettii mitä seuraa kun hormonit tasottuu. Miten rikki siinä menee, jos toinen muuttaakin mielensä ym

Mikä sitten on vaihtoehto? Aloittaa suhde jonkun sellaisen kanssa, johon ei ole tunteita tai kiinnostusta, ja josta on ihan sama, onko hänen kanssaan vai ei? Silloin menee erossa rikki, kun toinen on tuntunut oikeasti tärkeältä, mutta yhdentekevien kohdalla ei ero tunnu juuri missään. Elämässä ei vaan aina ole oikea ratkaisu valita sitä, mikä ei tunnu miltään.

No meille kävi mieheni kanssa niin että olimme pitkään kavereita, joilla oli osittain limittäinen kaveripiiri. Siitä se ajatus sitte nlähti. Ei ollut mitään sekopäistä hullaantumista meillä. On muuten molempien pisin ja tasapainoisin suhde myös.

Vierailija kirjoitti:

Mulle rakkaus on sitä, ketä haluaa kohdella hyvin ja kenen kanssa haluaa viettää aikaa. Rakastaessa sitten tuntee tilanteiden mukaan kaikenlaisia tunteita, jotka ei musta ole yhtään kamalia, vaan normaaleja.

Aloitus ei koske rakkautta vaan rakastumisen tunnetta, ihan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Rakastuminen on loppujen lopuksi kaikkea muuta kuin hieno asia, se on raastava, se on pelottava, se on ahdistava, se on huolestuva, se on epätasapainottava, se on ikävällä tavalla kutittava, se on siis se alkuhuuma, lopulta se muuttuu platoniseksi ja kaikki edelläkuvatuista tunteista on haihtunut ilmaan, tilalle on jälleen kerran tullut kaikkea muuta kuin hieno tunne. Sen pituinen se!

Juuri näin.

Ojasta allikkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on stressaavaa. Silloinkin jos molemmat on mukana samalla tunteella, joutuu miettii mitä seuraa kun hormonit tasottuu. Miten rikki siinä menee, jos toinen muuttaakin mielensä ym

Mikä sitten on vaihtoehto? Aloittaa suhde jonkun sellaisen kanssa, johon ei ole tunteita tai kiinnostusta, ja josta on ihan sama, onko hänen kanssaan vai ei? Silloin menee erossa rikki, kun toinen on tuntunut oikeasti tärkeältä, mutta yhdentekevien kohdalla ei ero tunnu juuri missään. Elämässä ei vaan aina ole oikea ratkaisu valita sitä, mikä ei tunnu miltään.

No meille kävi mieheni kanssa niin että olimme pitkään kavereita, joilla oli osittain limittäinen kaveripiiri. Siitä se ajatus sitte nlähti. Ei ollut mitään sekopäistä hullaantumista meillä. On muuten molempien pisin ja tasapainoisin suhde myös.

Mikä ajatus siitä sitten lähti? Aloititteko suhteen kaveripohjalta vai rakastuitteko toisiinne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle rakkaus on sitä, ketä haluaa kohdella hyvin ja kenen kanssa haluaa viettää aikaa. Rakastaessa sitten tuntee tilanteiden mukaan kaikenlaisia tunteita, jotka ei musta ole yhtään kamalia, vaan normaaleja.

Aloitus ei koske rakkautta vaan rakastumisen tunnetta, ihan eri asia.

Sitä rakastumisen tunnetta pidän voimakkaana ihastumisena, joka on ihanaa, vaikka myös hulluutta :)

Et ole siis oikeasti ikinä rakastunut.

Ikävää että sulla on mielenterveyden kanssa ongelmia ap. Toivottavasti löydät hyvän hoitokontaktin.

Vierailija kirjoitti:

Tuo ahdistunut ja epävarma olo ei ole tervettä rakastumista, vaan esim läheisriippuvuutta.
Hyvä rakastuminen on turvallista ja hyvää.

Olen kokenut liikaa ensimmäistä ja kerran jälkimmäistä, ja jos tämä loppuu, ikinä en ala enää parisuhteeseen.

Hyvä että meillä on täällä asiantuntija paikalla.

Kiitos näistä viesteistä.

Olen jo pitkälti aikuinen, enkä ole koskaan ihastunut tai rakastanut tai kukaan ollut minuun ihastunut, saati rakastunut.

Helpottavaa tietää ettei se nyt ihanaa olekaan, enkä ole menettänyt mitään.

Minusta elokuviin ja biiseihin voisi jo keksiä jotain parempaa sisältöä kuin jankuttaa tästä hetken kestävästä mielenterveyshäiriöstä.