Miksi useat ihmiset haluaa rakastua? Minusta hirvein tunne maan päällä

Vierailija kirjoitti:

Kiitos näistä viesteistä.

Olen jo pitkälti aikuinen, enkä ole koskaan ihastunut tai rakastanut tai kukaan ollut minuun ihastunut, saati rakastunut.

Helpottavaa tietää ettei se nyt ihanaa olekaan, enkä ole menettänyt mitään.

Et ole menettänyt kyllä mitään, kamala, ahdistava tunne joka tekee ihmisen enimmäkseen vain epävarmaksi, masentuneeksi ja neuroottiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta elokuviin ja biiseihin voisi jo keksiä jotain parempaa sisältöä kuin jankuttaa tästä hetken kestävästä mielenterveyshäiriöstä.

🤣🤣

Mutta oikeasti, samat tarinat ja samat sanat uudestaan ja uudestaan kierrätettynä ja joku oikeasti käärii kunnon rahat tästä.

Jep, minusta jo ihastuminen on tarpeeksi raastavaa varsinkin kun kun ihastun, mitä onneksi tapahtuu todella harvoin, menen nollasta sataan lyhyessä ajassa. Inhoan sitä tunnetta kun ja kun sitä järjenääntä ei meinaa kuulla. Ja rakastuminen on paljon pahempaa! Eih, mielummin ilman noita elää… ei tarvitse kärsiä sydänsuruistakaan sitten.

Ja ihastuminen/rakastuminen varattuun se vasta hirveää onkin.

Te, jotka ette halua rakastua, ettekö sitten halua suhdettakaan enää? Vai pystyisittekö aloittamaan suhteen kaveripohjalta niin, että se tuntuisi antoisalta?

Itselläni on juuri päättynyt yksi tällainen kaveripohjalta alkanut suhde. Aluksi muutama kuukausi meni ihan kivasti, oli seksiä ja uutuuden viehätystä, hyviä keskusteluja ja läheteltiin sydämin koristeltuja viestejä. Sitten se alkoi hiipua, kun ei oikeaa kiinnostusta, innostusta ja mitään huumaa ollut. Näin ollen ei tuntunut mitään romantiikkaa, ei syttynyt varsinainen himo ja halu toiseen (lähinnä se seksuaalinen halu kohdistui siihen että halusi itse saada tyydytyksen ja sitten siinä samalla toki tyydytti toisen). Ja lopulta alkoi vähentyä kiinnostus yhdessä tekemiseen, alkoi tulla haaveita ja fantasioita muista ihmisistä. Ja lopulta siinä kävi niin, että toinen alkoi ärsyttää, ja huomasi kaipaavansa enemmän omaa aikaa kuin toisen seuraa.

Täysin erilaista mitä on ollut sellaisessa suhteessa, jossa on ollut rakastumista, huumaa, intohimoa... Voi kun sellaisen saisi vielä kokea! Oli tuo kaveripohjalta alkanut sen verran vaisu kokemus.

Paljonko tuli nettitestistä?

Rakastuminen oli täynnä ahdistusta ja epävarmuutta ihanien tunteiden lisäksi aina siihen asti kunnes tapasin mieheni. Mieheeni rakastuminen oli tasaista, rauhallista, turvallista ja ihanaa. Kumpikin tiedettiin, että tässä se elämänkumppani on ja oltiin alusta asti turvallisin mielin. Voisiko olla niin, että rakastuminen tuntuu kamalalta kun kohde on väärä ja homma on täynnä ahdistusta ja epävarmuutta kun siitä toisesta (ja omasta itsestä) ei voi olla varma?

Itse rakastan rakastumisen tunnetta, kunhan tunteet vaan on molemminpuolisia. Olen ollut kaksi kertaa rakastunut.

Jälkimmäinen rakastuminen johti suhteeseen, jossa olen ollut nyt 10 vuotta. Rakastumista seurasi rakastaminen, joka ei ole yhtä huumaavaa ja vaatii työtäkin, mutta mielestäni se on vielä parempaa, koska siihen kuuluu rauha. Ja rakastamisessa on kyse (muun muassa) samasta kuin vaikka sisarusrakkaudessa: rakastettu ON perhettä, samaa verta ja lihaa.

Rakastuminen on sitä kun rakastaminen alkaa. Ei sitä voi välttää.

Rakkauden takia joutuu aina myös kärsimään, vaikka se ei edes olisi romanttista rakkautta. Niin se vain on.