Meneekö teillä kellään niin huonosti että yli 30 vuotiaana asut vielä vuokralla eikä ole omia lapsia?

Myin päälle 30v asuntoni ja muutin työn perässä vuokralle, vuokralla asuin muutaman vuoden. Lapsia ei ole eikä ole tarkotus tullakaan, sama pätee autoon. Palkka sen sijaan on yli 100k vuodessa ja varallisuutta "riittävästi". Nykyään omistusasunto taas.

Aika on rahaa ja sitä ainakin on aivan helvetisti!

Sellasella ihmisellä taitaa mennä todella huonosti joka trollaa täällä.

30v, vuokralla, työtön, ei lapsia, ei autoa ja pankkitilillä alle euro. Mutta seurustelen ja olen vain lievästi masentunut, eli ei paha.

Ei, olen kaltaisesi nerokas miljunääri, 18 lasta.

Ei ollut 30-vuotiaana vielä omistusasuntoa tai lasta. Pari vuotta myöhemmin oli molemmat. Autoa en omista vieläkään mutta miehellä on, riittääkö se? Työsopimuskin on vain määräaikainen, eikä pankkitilillä ole kuin muutama tonni. Miten on, olenko ihan luuseri?

Vierailija kirjoitti:

Myin päälle 30v asuntoni ja muutin työn perässä vuokralle, vuokralla asuin muutaman vuoden. Lapsia ei ole eikä ole tarkotus tullakaan, sama pätee autoon. Palkka sen sijaan on yli 100k vuodessa ja varallisuutta "riittävästi". Nykyään omistusasunto taas.

Juu. Totta kai. Erittäin uskottava juttu.

Mä olen kyllä omasta mielestäni todella hyvä taloudessa ja talouden ylläpidossa ja siksi en todellakaan koskaan tule ostamaan yhtään asunto-osaketta tai omakotia. Vuokralla on paljon parempi asua. Lapsien suhteen on siinä siinä halutaanko. Ne maksavat paljon ja ovat aikaa vieviä. Autoa en omista, koska se on oman kodin lisäksi ehkä typerimpiä suurempia hankintoja. Maksaa valtavasti ja mitään et oikeastaan saa takaisin. Kun haluan autoilla niin vuokraan auton. Saan aina huolletun ja uuden auton alle ja vastuu loppuu siihen. Pankkitilillä on kyllä vähän enemmän kuin "muutama tonni". 9 vuotta sitten valmistuin dipaksi ja siitä lähtien töissä, joista maksetaan ihan reilusti. Niin reilusti, että saan maksaa solidaarisuusveroa. 

Oma tilanne on eri, mutta moni kavereistani on samassa tilanteessa. Ikää 34-36, asuvat Helsingin keskustassa vuokralla, ovat lapsettomia ja autottomia. Työpaikat kyllä löytyy ja ihan mukavasti näyttää menevän elämässä. En oikein ymmärrä, miksi vuokralla asuminen ja lapsettomuus olisi jotenkin kauheaa? Toki jos unelmana on lapset ja omistusasunto niin sitten, mutta ainakaan omassa kaveripiirissäni ei mitenkään katsota alas heitä, jotka eivät tällaista elämää tahdo.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kyllä omasta mielestäni todella hyvä taloudessa ja talouden ylläpidossa ja siksi en todellakaan koskaan tule ostamaan yhtään asunto-osaketta tai omakotia. Vuokralla on paljon parempi asua. Lapsien suhteen on siinä siinä halutaanko. Ne maksavat paljon ja ovat aikaa vieviä. Autoa en omista, koska se on oman kodin lisäksi ehkä typerimpiä suurempia hankintoja. Maksaa valtavasti ja mitään et oikeastaan saa takaisin. Kun haluan autoilla niin vuokraan auton. Saan aina huolletun ja uuden auton alle ja vastuu loppuu siihen. Pankkitilillä on kyllä vähän enemmän kuin "muutama tonni". 9 vuotta sitten valmistuin dipaksi ja siitä lähtien töissä, joista maksetaan ihan reilusti. Niin reilusti, että saan maksaa solidaarisuusveroa. 

Vuokralla pääsee myös nopeammin karkuun jos naapuriin sattuu työmaa tai äänekäs asukas.

No jaa. Huonosti meneminen on jokaisen itse määriteltävissä. Tunnen monia ikäisiäni reilu kolmekymppisiä, joilla on omakotitalot, isot perheet, hyvät koulutukset ja työt, mutta eivät silti tunnu olevan onnellisia. Minun mielestäni silloin menee hyvin, kun on itse tyytyväinen elämäänsä.

Taas yksi joka katuu lasten tekoa ja kadehtii lapsettomia. Voimia. Kyllä se siitä.

Kaikilla serkuillani tuntui olevan 30-40-vuotiaina hyvä työ, perhe, onnellinen avioliitto, ihanat talot, lomamatkoja, merkkivaatteita, kallista teknologiaa, remonttisuunnitelmia, perheillallisia ja muuta ruusuista. Minua väheksyttiin, kun olin sairaseläkkeellä jo nuorena. No, nyt ovat järjestään yli 40-vuotiailla serkuilla pilvilinnat romahtaneet, eroja, konkurssi, mielenterveysongelmia, huoltajuuskiistoja. Itselläni elämä on parikymmentä vuotta ollut tasaista ja myös onnellista. En tarvitse statussymboleita nauttiakseni elämästä.

Joo, ei lapsia ja asumme vuokralla, koska siten helpoin muuttaa paikasta toiseen. Olemme asuneet ympäri maailmaa ja lähtö voi tapahtua nopealla aikataululla. Autoa emme omista samasta syystä, mutta tarpeen mukaan vuokraamme tai otamme leasingin, maasta riippuen. Korkeakoulutuksen vaativa työ on molemmilla. Pankkitilillä on paljon rahaa.

Nykyään lapset tehdään aina vaan myöhemmin ja myöhemmin.

Ikää 31, vuokra-asunto, ei autoa, työ nollasopparilla eikä lapsia. Pankkitilillä ehkä tonni.

Toivon että saan elämäni pidettyä tällaisena mahdollisimman pitkään, olen onnellinen.

Ihmeellinen aloitus. Varmaan ap on itse sitten ihan vastakohta aloitukselle?

Minä olen kolmekymppinen velaton teinien äiti, mutta en näe että miksi aloituksessa kuvatussa tilanteessa elävällä menisi välttämättä jotenkin "huonosti". Ihmiset tavoittelevat elämässä erilaisia asioita ja toiset eivät tavoittele mitään muuta kuin iloa ja onnea.

Mulla muutama yli 30 v kaveri ja he ovat joko sinkkuja tai seurustelevat, asuvat vuokralla, työpaikat löytyy. En sanoisi, että heidän elämänsä olisi mitenkään kurjaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla serkuillani tuntui olevan 30-40-vuotiaina hyvä työ, perhe, onnellinen avioliitto, ihanat talot, lomamatkoja, merkkivaatteita, kallista teknologiaa, remonttisuunnitelmia, perheillallisia ja muuta ruusuista. Minua väheksyttiin, kun olin sairaseläkkeellä jo nuorena. No, nyt ovat järjestään yli 40-vuotiailla serkuilla pilvilinnat romahtaneet, eroja, konkurssi, mielenterveysongelmia, huoltajuuskiistoja. Itselläni elämä on parikymmentä vuotta ollut tasaista ja myös onnellista. En tarvitse statussymboleita nauttiakseni elämästä.

Tämä. Elämä voi todellakin muuttua panostipa muutokseen sitten 100 % täysillä tai ei. 

Eikä kukaan koskaan _valitse_ sairastua yhtään mihinkään sairauteen. Ylimielisyyttä ja ylenkatseisuutta jo itsessään kyllä saisi olla maailmassa paljon vähemmän.

Kukapa tosiaan tulevastaan tietää mitään etukäteen.

Ei ole lapsia, enkä en ole asunut vuokralla vuosikausiin (vuokralla asuminen = rahan hukkaan heittämistä). Velaton asunto, kesämökke, omistan autonkin (itse asiassa muutaman), mutta tilillä on rahaa vain muutama tonni. Isompien rahojen seisottaminen tililllä on tyhmää. En ala selittämään, sillä rahan päälle ymmärtävät tietävät mistä puhun.