Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen 22v nainen ja en halua parisuhdetta enää ikinä.
13.08.2014 |
Oon huomannut mielenkiintosen ilmiön. Ihmisiä suututtaa, kun nuori nainen ei halua parisuhdetta, ei ole innostunut "etsimään ketään" tai halua johonkin helvetin sinkkuristeilyille tai netti/sokkotreffeille.
Oon 22v, ihan mukiinmenevän näköinen, nätti hymy, hyvä iho, kauniit pitkät hiukset, 164cm/55kg, ja silti lähes poikkeuksetta kertoessa sinkkuudestani saan sellasia "kyllä säkin vielä jonkun löydtä" juttuja. Noissa vakuutteluissa ja poikaystävän tuputtamisissa on se maku, että mun oletetaan olevan jotenkin niin ruma tai huono, etten sen takia ole löytänyt miestä. Mä en halua parisuhteeseen. En halua asua, olla tai jakaa elämääni miehen kanssa. Olen ollut sinkku nyt 2 vuotta, ja sitä ennen seurustelin kolmen herran kanssa 15 vuotiaasta. Noi kaikki "suhteet" oli ihan painajaisia. Ei kyllä johdu iästä, koska katsellassani kavereiden seurusteluja niin kaikilla on joitakin vaikeuksia suhteessa. Mustasukkaisuutta, mies valittaa ulkonäöstä/katsoo tolkuttoman paljon pornoa/flirttailee muille naisille, jätkien pitää saada käydä poikienilloissa ja ulkomaanmatkoilla koska muuten tyttöystävä on liian "kontrolloiva" mutta toisin päin tää ei onnistu, jätkät ei osaa siivota jälkiään tai elää normaalia elämää ilman addiktioita tai sekoilua. Ja tottakai toi jokaviikonloppuinen baariralli. Silti musta tuntuu, että erityisesti noi huonoissa suhteissa elävät muikkelit tyrkyttävät sitä miehen etsimistä eniten. Musta tuntuu, että mun ikäpolvi on ihan totaallisen sekaisin.
Miten voisin kohteliaasti selittää olevani vapaaehtoisesti miehetön (see what I did there ;D) kun seuraavan kerran joudun kuuntelemaan lätinää, että nyt etitään Lauralle mies?
Kommentit (133)
Onko tilanteesi ap se, että perhe- ja kaveripiirisi on kauniisti sanottuna työväenluokka tai rahvaampaa? Mutta itse et jaa sen kaikkia (perhe)arvoja? Vaikutat aika fiksulta joksikin, jonka piireissä puhutaan muikkeleista. Pääsisitkö vaihtamaan hiukan kaveriporukkaasi? Ehkä ystävilläsi ei ole elämässä muuta kuin miesten passaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 23:59"]
Estyneille JA haluttomille ei kukaan kehtaa ehdottaa, että ota mies. Estynyt ja haluton kun ajattelee, etten mä kuitenkaan saa ja se ajattelu paistaa sadan kilometrin säteelle, niin ihmiset eivät puhu asiasta. He vaikenevat.
[/quote]
Ei siis ole mahdollista, että tämä kyseinen estynyt ja haluton ei halua vaan se ei vaan yksinkertaisesti saa?
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:09"]
Onko tilanteesi ap se, että perhe- ja kaveripiirisi on kauniisti sanottuna työväenluokka tai rahvaampaa? Mutta itse et jaa sen kaikkia (perhe)arvoja? Vaikutat aika fiksulta joksikin, jonka piireissä puhutaan muikkeleista. Pääsisitkö vaihtamaan hiukan kaveriporukkaasi? Ehkä ystävilläsi ei ole elämässä muuta kuin miesten passaus?
[/quote]
Anteeks mut nyt mua naurattaa. Isäni on kauppatieteiden tohtori ja äiti on sairaanhoitaja. Varmaan 60% ystävistäni on yliopistossa Suomessa tai ulkomailla. En tajunnut, että toi muikkeli on noin raskaasti ladattu subjektiivi kun sitä naputtelin. Mutta ymmärrän sun pointtisi täydellisesti, usein mitä kouluttamattomampi on, sitä riippuvaisempia ollaan miehestään ja oma itsetunto tulee miehen/miehen ammatin kautta. En sanoisi, että mun kaverit on tyhmiä mutta kyllä, miesten passaus tuntuu olevan elämän päivittäinen kiintopiste.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:09"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 23:59"]
Estyneille JA haluttomille ei kukaan kehtaa ehdottaa, että ota mies. Estynyt ja haluton kun ajattelee, etten mä kuitenkaan saa ja se ajattelu paistaa sadan kilometrin säteelle, niin ihmiset eivät puhu asiasta. He vaikenevat.
[/quote]
Ei siis ole mahdollista, että tämä kyseinen estynyt ja haluton ei halua vaan se ei vaan yksinkertaisesti saa?
[/quote]
Ihminen voi olla niin estynyt ja haluton, ettei hän saa, kyllä. Saisi jos ei olisi estynyt ja haluton (syy ei siis ole ulkonäössä tai muussakaan sellaisessa). Vastasinko siihen mitä kysyit? Vaikka varmaan tämän voisi ratkaista jollain muullakin tavalla. Mutta itse olen tällainen entinen estynyt ja haluton enkä saanut ketään koska uskoin aivan varmasti, ettei minua kukaan halua. Ulkonäössä ei mitään vikaa. Minulta ei koskaan kukaan tiedustellut miesasioista tai jos yritti katkaisin keskustelun aina alkuunsa, mitäpä mulla siitä olisi ollut puhuttavaa? "Tiesin", että miehet kiertää mut aina kaukaa. Ja niin ne kiersikin :D
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:14"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:09"]
Onko tilanteesi ap se, että perhe- ja kaveripiirisi on kauniisti sanottuna työväenluokka tai rahvaampaa? Mutta itse et jaa sen kaikkia (perhe)arvoja? Vaikutat aika fiksulta joksikin, jonka piireissä puhutaan muikkeleista. Pääsisitkö vaihtamaan hiukan kaveriporukkaasi? Ehkä ystävilläsi ei ole elämässä muuta kuin miesten passaus?
[/quote]
Anteeks mut nyt mua naurattaa. Isäni on kauppatieteiden tohtori ja äiti on sairaanhoitaja. Varmaan 60% ystävistäni on yliopistossa Suomessa tai ulkomailla. En tajunnut, että toi muikkeli on noin raskaasti ladattu subjektiivi kun sitä naputtelin. Mutta ymmärrän sun pointtisi täydellisesti, usein mitä kouluttamattomampi on, sitä riippuvaisempia ollaan miehestään ja oma itsetunto tulee miehen/miehen ammatin kautta. En sanoisi, että mun kaverit on tyhmiä mutta kyllä, miesten passaus tuntuu olevan elämän päivittäinen kiintopiste.
[/quote]
subjekti! Subjekti eikä subjektiivi! Kylläpä nyt hävettää. Mitenköhän mä sillon kirjotin sen ämmän..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:18"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:09"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 23:59"]
Estyneille JA haluttomille ei kukaan kehtaa ehdottaa, että ota mies. Estynyt ja haluton kun ajattelee, etten mä kuitenkaan saa ja se ajattelu paistaa sadan kilometrin säteelle, niin ihmiset eivät puhu asiasta. He vaikenevat.
[/quote]
Ei siis ole mahdollista, että tämä kyseinen estynyt ja haluton ei halua vaan se ei vaan yksinkertaisesti saa?
[/quote]
Ihminen voi olla niin estynyt ja haluton, ettei hän saa, kyllä. Saisi jos ei olisi estynyt ja haluton (syy ei siis ole ulkonäössä tai muussakaan sellaisessa). Vastasinko siihen mitä kysyit? Vaikka varmaan tämän voisi ratkaista jollain muullakin tavalla. Mutta itse olen tällainen entinen estynyt ja haluton enkä saanut ketään koska uskoin aivan varmasti, ettei minua kukaan halua. Ulkonäössä ei mitään vikaa. Minulta ei koskaan kukaan tiedustellut miesasioista tai jos yritti katkaisin keskustelun aina alkuunsa, mitäpä mulla siitä olisi ollut puhuttavaa? "Tiesin", että miehet kiertää mut aina kaukaa. Ja niin ne kiersikin :D
[/quote]
Miksi ajattelit itsestäsi noin? En tarkoita sitä, että miehet muka kiersi sut kaukaa, vaan mikä sai sut ajattelemaan ettet koskaan voisi "saada" ketään? :( Tarkoitan sun minäkuvaasi.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:14"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:09"]
Onko tilanteesi ap se, että perhe- ja kaveripiirisi on kauniisti sanottuna työväenluokka tai rahvaampaa? Mutta itse et jaa sen kaikkia (perhe)arvoja? Vaikutat aika fiksulta joksikin, jonka piireissä puhutaan muikkeleista. Pääsisitkö vaihtamaan hiukan kaveriporukkaasi? Ehkä ystävilläsi ei ole elämässä muuta kuin miesten passaus?
[/quote]
Anteeks mut nyt mua naurattaa. Isäni on kauppatieteiden tohtori ja äiti on sairaanhoitaja. Varmaan 60% ystävistäni on yliopistossa Suomessa tai ulkomailla. En tajunnut, että toi muikkeli on noin raskaasti ladattu subjektiivi kun sitä naputtelin. Mutta ymmärrän sun pointtisi täydellisesti, usein mitä kouluttamattomampi on, sitä riippuvaisempia ollaan miehestään ja oma itsetunto tulee miehen/miehen ammatin kautta. En sanoisi, että mun kaverit on tyhmiä mutta kyllä, miesten passaus tuntuu olevan elämän päivittäinen kiintopiste.
[/quote]
Okei, aika hauska. Noh, mutta onko äitisi tällainen passaaja, yhtään? Jostain toi tulee. Onko suvussasi yhtään naisasianaishenkisiä tai sen tyyppistä ajattelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:19"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:14"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:09"]
Onko tilanteesi ap se, että perhe- ja kaveripiirisi on kauniisti sanottuna työväenluokka tai rahvaampaa? Mutta itse et jaa sen kaikkia (perhe)arvoja? Vaikutat aika fiksulta joksikin, jonka piireissä puhutaan muikkeleista. Pääsisitkö vaihtamaan hiukan kaveriporukkaasi? Ehkä ystävilläsi ei ole elämässä muuta kuin miesten passaus?
[/quote]
Anteeks mut nyt mua naurattaa. Isäni on kauppatieteiden tohtori ja äiti on sairaanhoitaja. Varmaan 60% ystävistäni on yliopistossa Suomessa tai ulkomailla. En tajunnut, että toi muikkeli on noin raskaasti ladattu subjektiivi kun sitä naputtelin. Mutta ymmärrän sun pointtisi täydellisesti, usein mitä kouluttamattomampi on, sitä riippuvaisempia ollaan miehestään ja oma itsetunto tulee miehen/miehen ammatin kautta. En sanoisi, että mun kaverit on tyhmiä mutta kyllä, miesten passaus tuntuu olevan elämän päivittäinen kiintopiste.
[/quote]
subjekti! Subjekti eikä subjektiivi! Kylläpä nyt hävettää. Mitenköhän mä sillon kirjotin sen ämmän..
[/quote]
No kirjoitin mäkin tähän ketjuun että herran jumala :D! Se näytti ihan hyvältä. Mitäs pienistä...
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:21"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:18"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:09"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 23:59"]
Estyneille JA haluttomille ei kukaan kehtaa ehdottaa, että ota mies. Estynyt ja haluton kun ajattelee, etten mä kuitenkaan saa ja se ajattelu paistaa sadan kilometrin säteelle, niin ihmiset eivät puhu asiasta. He vaikenevat.
[/quote]
Ei siis ole mahdollista, että tämä kyseinen estynyt ja haluton ei halua vaan se ei vaan yksinkertaisesti saa?
[/quote]
Ihminen voi olla niin estynyt ja haluton, ettei hän saa, kyllä. Saisi jos ei olisi estynyt ja haluton (syy ei siis ole ulkonäössä tai muussakaan sellaisessa). Vastasinko siihen mitä kysyit? Vaikka varmaan tämän voisi ratkaista jollain muullakin tavalla. Mutta itse olen tällainen entinen estynyt ja haluton enkä saanut ketään koska uskoin aivan varmasti, ettei minua kukaan halua. Ulkonäössä ei mitään vikaa. Minulta ei koskaan kukaan tiedustellut miesasioista tai jos yritti katkaisin keskustelun aina alkuunsa, mitäpä mulla siitä olisi ollut puhuttavaa? "Tiesin", että miehet kiertää mut aina kaukaa. Ja niin ne kiersikin :D
[/quote]
Miksi ajattelit itsestäsi noin? En tarkoita sitä, että miehet muka kiersi sut kaukaa, vaan mikä sai sut ajattelemaan ettet koskaan voisi "saada" ketään? :( Tarkoitan sun minäkuvaasi.
[/quote]
Jaa-a. Ei yhtä selitystä siihen. Olen tullut myöhemmin siihen tulokseen, että se saattaa juontaa niinkin kauas kuin mun lapsuuteen ja jopa vauva-aikaan. Mua ei menty yöllä välttämättä hoitamaan kun itkin ((ei kuultu) ja muutenkin oli vähän kylmäkiskoista suhtautumista läpi lapsuuden noin tunnepuolella. Vanhemmat erosi kun olin alle 3-vuotias (ei oltu mitään wt-porukkaa mekään, mutta silti). Mun minäkuva oli kyllä aivan hirvee... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:28"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:21"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:18"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:09"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 23:59"]
Estyneille JA haluttomille ei kukaan kehtaa ehdottaa, että ota mies. Estynyt ja haluton kun ajattelee, etten mä kuitenkaan saa ja se ajattelu paistaa sadan kilometrin säteelle, niin ihmiset eivät puhu asiasta. He vaikenevat.
[/quote]
Ei siis ole mahdollista, että tämä kyseinen estynyt ja haluton ei halua vaan se ei vaan yksinkertaisesti saa?
[/quote]
Ihminen voi olla niin estynyt ja haluton, ettei hän saa, kyllä. Saisi jos ei olisi estynyt ja haluton (syy ei siis ole ulkonäössä tai muussakaan sellaisessa). Vastasinko siihen mitä kysyit? Vaikka varmaan tämän voisi ratkaista jollain muullakin tavalla. Mutta itse olen tällainen entinen estynyt ja haluton enkä saanut ketään koska uskoin aivan varmasti, ettei minua kukaan halua. Ulkonäössä ei mitään vikaa. Minulta ei koskaan kukaan tiedustellut miesasioista tai jos yritti katkaisin keskustelun aina alkuunsa, mitäpä mulla siitä olisi ollut puhuttavaa? "Tiesin", että miehet kiertää mut aina kaukaa. Ja niin ne kiersikin :D
[/quote]
Miksi ajattelit itsestäsi noin? En tarkoita sitä, että miehet muka kiersi sut kaukaa, vaan mikä sai sut ajattelemaan ettet koskaan voisi "saada" ketään? :( Tarkoitan sun minäkuvaasi.
[/quote]
Jaa-a. Ei yhtä selitystä siihen. Olen tullut myöhemmin siihen tulokseen, että se saattaa juontaa niinkin kauas kuin mun lapsuuteen ja jopa vauva-aikaan. Mua ei menty yöllä välttämättä hoitamaan kun itkin ((ei kuultu) ja muutenkin oli vähän kylmäkiskoista suhtautumista läpi lapsuuden noin tunnepuolella. Vanhemmat erosi kun olin alle 3-vuotias (ei oltu mitään wt-porukkaa mekään, mutta silti). Mun minäkuva oli kyllä aivan hirvee... :(
[/quote]
Ja myös jostain syystä onnistuin saamaan varhaisteininä pojilta nimenomaan tykkäämisasioissa nolaavaa kohtelua, ei siihen sitten niin paljon muuta tarvittu.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:28"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:21"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:18"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:09"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 23:59"]
Estyneille JA haluttomille ei kukaan kehtaa ehdottaa, että ota mies. Estynyt ja haluton kun ajattelee, etten mä kuitenkaan saa ja se ajattelu paistaa sadan kilometrin säteelle, niin ihmiset eivät puhu asiasta. He vaikenevat.
[/quote]
Ei siis ole mahdollista, että tämä kyseinen estynyt ja haluton ei halua vaan se ei vaan yksinkertaisesti saa?
[/quote]
Ihminen voi olla niin estynyt ja haluton, ettei hän saa, kyllä. Saisi jos ei olisi estynyt ja haluton (syy ei siis ole ulkonäössä tai muussakaan sellaisessa). Vastasinko siihen mitä kysyit? Vaikka varmaan tämän voisi ratkaista jollain muullakin tavalla. Mutta itse olen tällainen entinen estynyt ja haluton enkä saanut ketään koska uskoin aivan varmasti, ettei minua kukaan halua. Ulkonäössä ei mitään vikaa. Minulta ei koskaan kukaan tiedustellut miesasioista tai jos yritti katkaisin keskustelun aina alkuunsa, mitäpä mulla siitä olisi ollut puhuttavaa? "Tiesin", että miehet kiertää mut aina kaukaa. Ja niin ne kiersikin :D
[/quote]
Miksi ajattelit itsestäsi noin? En tarkoita sitä, että miehet muka kiersi sut kaukaa, vaan mikä sai sut ajattelemaan ettet koskaan voisi "saada" ketään? :( Tarkoitan sun minäkuvaasi.
[/quote]
Jaa-a. Ei yhtä selitystä siihen. Olen tullut myöhemmin siihen tulokseen, että se saattaa juontaa niinkin kauas kuin mun lapsuuteen ja jopa vauva-aikaan. Mua ei menty yöllä välttämättä hoitamaan kun itkin ((ei kuultu) ja muutenkin oli vähän kylmäkiskoista suhtautumista läpi lapsuuden noin tunnepuolella. Vanhemmat erosi kun olin alle 3-vuotias (ei oltu mitään wt-porukkaa mekään, mutta silti). Mun minäkuva oli kyllä aivan hirvee... :(
[/quote]
Kauheeta. Onko äitisi ihan pokkana kertonut, ettei sua tultu hyssyttämään kun itkit? Vissiin sillon oli joku "unikoulu" teoria, ainakin sillon kun mun isosisko synty, mutta onhan toi ihan epäinhimillistä.. Arvaan myös, ettei kohtelu varmaan muutenkaan ollut perheessä kauhean lämmintä? Kamalaa kun koit itsesi huonona ja sua nolattiin. Suututtaa tollaset ihmiset, vaikka lapsia olivatkin, mutta silti. Miten sait helpotusta oloosi? Nyt sulla on asiat jo paremmin itsetuntosi suhteen, vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:22"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:14"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:09"]
Onko tilanteesi ap se, että perhe- ja kaveripiirisi on kauniisti sanottuna työväenluokka tai rahvaampaa? Mutta itse et jaa sen kaikkia (perhe)arvoja? Vaikutat aika fiksulta joksikin, jonka piireissä puhutaan muikkeleista. Pääsisitkö vaihtamaan hiukan kaveriporukkaasi? Ehkä ystävilläsi ei ole elämässä muuta kuin miesten passaus?
[/quote]
Anteeks mut nyt mua naurattaa. Isäni on kauppatieteiden tohtori ja äiti on sairaanhoitaja. Varmaan 60% ystävistäni on yliopistossa Suomessa tai ulkomailla. En tajunnut, että toi muikkeli on noin raskaasti ladattu subjektiivi kun sitä naputtelin. Mutta ymmärrän sun pointtisi täydellisesti, usein mitä kouluttamattomampi on, sitä riippuvaisempia ollaan miehestään ja oma itsetunto tulee miehen/miehen ammatin kautta. En sanoisi, että mun kaverit on tyhmiä mutta kyllä, miesten passaus tuntuu olevan elämän päivittäinen kiintopiste.
[/quote]
Okei, aika hauska. Noh, mutta onko äitisi tällainen passaaja, yhtään? Jostain toi tulee. Onko suvussasi yhtään naisasianaishenkisiä tai sen tyyppistä ajattelua?
[/quote]
Ei todellakaan! Ei ei ei. Äiti on kyllä passaaja pahimmasta päästä, suurin huoli on aina se, ettei isää häiritä ja isä saa syödäkseen. Mikä on kyllä ok koska rakastan isääni :D
Pakko ottaa kantaa tähän onnellisesti naimisissa olevana miehenä ja vaimonikin on käsitykseni mukaan erittäin onnellinen.
Mielestäni nykypäivän ongelma parisuhteissa on, että ihmiset eivät tutustu rauhassa toisiin. Ei heti pidä hypätä sänkyyn tai muuttaa saman katon alle heti. Se vain ei auta tilannetta yhtään. Itse päätimme vaimoni kanssa, että "no sex before marrige + saman katon alle vasta muutto, kun naimisissa" ja se on ollut parasta mitä on koskaan tehty! Aloimme seurustella kun itse olin 23v ja vaimoni oli muistaakseni 19v ja tottakai seurustelun alkuvaiheessa opeteltiin tuntemaan toisemme ja eikä kaikki ollut täysin helppoja asioita. Saati jos oltaisiin muutettu vielä saman katon alle heti. Doh!
Kosin vaimoani noin 3,5 vuoden seurustelun jälkeen ja päätimme heti hääpäivän. Menimme naimisiin noin vajaan 5-vuoden seurustelun jälkeen. Seksi on toiminut erittäin hyvin ja se on ollut myös tosi hauskaa. Huippu leikkikenttä avioiliitolle. Nyt olemme olleet onnellisesti naimisissa jo noin 6 vuotta ja rakastamme toisiamme hurjasti.
Mikä on salaisuutemme: 1.) Luemme jonkin verran parisuhdekirjoja ja voinkin suositella kaikille yhtä (Gary Chapman - raukkauden kieli). Paras ihmisuhde kirja jonka olen lukenut. Niin ja tähän vaiheeseen sanon heti, että kukaan ei ole rakkauden ammattilainen luonnostaan, näkeehän sen jo erotilastoista. :D Ylpeys roskanpönttöön. 2.) Parisuhteelle tulee antaa myös yhteistä aikaa, kuten romanttiasia illallisia jne... 3.) Asioista tulee keskustella, eli kissa tulee nostaa pöydälle. 4.) Käytimme aikaa toisiimme tutustumiseen paljon.
Niin ja jos joku ajattelee, että ollaan jotakin ikivanhoja, niin emme. Itse olen nyt 33v ja vamoni 29v. Menimme naimisiin, kun olin 27v ja vaimoni 23v. Sen voin myöntää, että olemme molemmat Krisittyjä ja rukoilemme myös parisuhteemme puolesta aika-ajoin. :)
Eli mitä sanoisin kirjoittajan aloittajalle. Ei ole kiire parisuhteeseen eikä tarvitse edes julistaa ikuista sinkkuutta. Veikkaampa, että nämä miesehdokkaat eivät ole olleet vain arvoisiasi. Vaikka olenkin sitä mieltä, että molemmilla pitää olla myös omaa aikaa oman sukupuolen edustajien kanssa. Tämä tekee vain hyvää parisuhteelle, kunhan sitä ei vain ole pelkästään. Eli ole nyt sinkku ja nauti siitä, koska joku päivä voi olla että se hyväkin mies tulee vastaan. Äläkä hätäile yhteenmuutosta, seksistä jne... Hyvät asiat kannattaa jättää parhaimmalle... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:41"]
Pakko ottaa kantaa tähän onnellisesti naimisissa olevana miehenä ja vaimonikin on käsitykseni mukaan erittäin onnellinen.
Mielestäni nykypäivän ongelma parisuhteissa on, että ihmiset eivät tutustu rauhassa toisiin. Ei heti pidä hypätä sänkyyn tai muuttaa saman katon alle heti. Se vain ei auta tilannetta yhtään. Itse päätimme vaimoni kanssa, että "no sex before marrige + saman katon alle vasta muutto, kun naimisissa" ja se on ollut parasta mitä on koskaan tehty! Aloimme seurustella kun itse olin 23v ja vaimoni oli muistaakseni 19v ja tottakai seurustelun alkuvaiheessa opeteltiin tuntemaan toisemme ja eikä kaikki ollut täysin helppoja asioita. Saati jos oltaisiin muutettu vielä saman katon alle heti. Doh!
Kosin vaimoani noin 3,5 vuoden seurustelun jälkeen ja päätimme heti hääpäivän. Menimme naimisiin noin vajaan 5-vuoden seurustelun jälkeen. Seksi on toiminut erittäin hyvin ja se on ollut myös tosi hauskaa. Huippu leikkikenttä avioiliitolle. Nyt olemme olleet onnellisesti naimisissa jo noin 6 vuotta ja rakastamme toisiamme hurjasti.
Mikä on salaisuutemme: 1.) Luemme jonkin verran parisuhdekirjoja ja voinkin suositella kaikille yhtä (Gary Chapman - raukkauden kieli). Paras ihmisuhde kirja jonka olen lukenut. Niin ja tähän vaiheeseen sanon heti, että kukaan ei ole rakkauden ammattilainen luonnostaan, näkeehän sen jo erotilastoista. :D Ylpeys roskanpönttöön. 2.) Parisuhteelle tulee antaa myös yhteistä aikaa, kuten romanttiasia illallisia jne... 3.) Asioista tulee keskustella, eli kissa tulee nostaa pöydälle. 4.) Käytimme aikaa toisiimme tutustumiseen paljon.
Niin ja jos joku ajattelee, että ollaan jotakin ikivanhoja, niin emme. Itse olen nyt 33v ja vamoni 29v. Menimme naimisiin, kun olin 27v ja vaimoni 23v. Sen voin myöntää, että olemme molemmat Krisittyjä ja rukoilemme myös parisuhteemme puolesta aika-ajoin. :)
Eli mitä sanoisin kirjoittajan aloittajalle. Ei ole kiire parisuhteeseen eikä tarvitse edes julistaa ikuista sinkkuutta. Veikkaampa, että nämä miesehdokkaat eivät ole olleet vain arvoisiasi. Vaikka olenkin sitä mieltä, että molemmilla pitää olla myös omaa aikaa oman sukupuolen edustajien kanssa. Tämä tekee vain hyvää parisuhteelle, kunhan sitä ei vain ole pelkästään. Eli ole nyt sinkku ja nauti siitä, koska joku päivä voi olla että se hyväkin mies tulee vastaan. Äläkä hätäile yhteenmuutosta, seksistä jne... Hyvät asiat kannattaa jättää parhaimmalle... :)
[/quote]
Vau, jos ei mitään muuta niin uskomatonta itsehillintää molemilla. Kiva kuulla, että olet onnellinen ja vaimosi on onnellinen. Kouluttauduitteko johonkin ammattiin vai oletteko molemmat amispohjalla? Kysymys ei todellakaan ole kettuilua, vaan puhdasta mielenkiintoa.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:46"]
Vau, jos ei mitään muuta niin uskomatonta itsehillintää molemilla. Kiva kuulla, että olet onnellinen ja vaimosi on onnellinen. Kouluttauduitteko johonkin ammattiin vai oletteko molemmat amispohjalla? Kysymys ei todellakaan ole kettuilua, vaan puhdasta mielenkiintoa.
[/quote]
Moi. :)
Vaimoni on ammatiltaan kasvatustieteden maisteri (opettaja) ja itse olen Insinööri ja teen uranvaihtoa tällä hetkellä lääketiteen lisensiaatiksi (hammaslääkäri). :)
Pahoitteluni. Tuli muutamia kirjoitusvirheitä tuossa ylhäällä.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 19:26"]Entä seksuaalisten tarpeiden tyydytys?
[/quote]
Sillä ei ole mitään tekemistä parisuhteen kanssa. Ja sinkuthan ne vasta tyytyväisiä ovatkin.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:54"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 00:46"]
Vau, jos ei mitään muuta niin uskomatonta itsehillintää molemilla. Kiva kuulla, että olet onnellinen ja vaimosi on onnellinen. Kouluttauduitteko johonkin ammattiin vai oletteko molemmat amispohjalla? Kysymys ei todellakaan ole kettuilua, vaan puhdasta mielenkiintoa.
[/quote]
Moi. :)
Vaimoni on ammatiltaan kasvatustieteden maisteri (opettaja) ja itse olen Insinööri ja teen uranvaihtoa tällä hetkellä lääketiteen lisensiaatiksi (hammaslääkäri). :)
[/quote]
Oho, eli ette todellakaan ole mitään metsässä asuvia höperöitä. Miten päädyit vauvapalstalle? Ja ooppa nyt rehellinen, oliko vaikeata olla niin kauan yhdessä ilman seksiö vai antoiko usko voimaa?
Ap! Olet ihana, oon ehkä vähän ihastunut....
T. Akateeminen (eiks tää pidä av:lla aina muistaa mainita) heteronainen 29 v. ;)
Alue: Aihe vapaa
Nyt ollaan aika jännän äärellä. Huomaatko ap, kuinka aggressiivisesti ihmiset tuputtavat sinulle teoriaansa, että et vain ole tavannut vielä oikeaa ja mielesi muuttuu aikanaan? Olet oikeassa, ihmisiä oikeasti suututtaa se, jos nainen ei haluaa naimisiin ja lapsia. Se suututtaa erityisesti tilanteessa, missä naisessa ei ole mitään "vikaa" eli hän on itse valinnut elämäntapansa. Ei siten, että se olisi pakollista ja omasta tahdosta riippumatonta.
Nyt sinulle vielä naureskellaan hyväntahtoisesti. Mutta odotapa kymmenen vuotta ja huomautteluiden sävy alkaa muuttua ahdistelevaksi ja vihamielisiki. Ihmiset eivät voi ymmärtää ihmisiä, jotka eivät toimi samalla tavoin kuin he. Jos tietoisesti pysyt lapsettomana ja sinkkuna, ihmiset kokevat sinun olevan erilainen kuin he ja erilaisuus pelottaa (miksei tuo toimi samalla tavalla kuin me, olisiko minulla ollutkin lupa toimia eri tavalla, perhe ja naimisiinmeno ei olekaan pakollista).
t. 40v sinkkunainen, jolla ei ole traumoja tai kammottavaa menneisyyttä. En vain ikinä halunnut pitkäaikaiseen parisuhteeseen enkä lapsia. On muuten kova paikka monille.