Kylläpä ärsyttää nuo ex-alkoholistit. Jatkuvaa puhetta alkoholista edes juopot eivät puhu niin paljoa viinasta koko ajan

Vierailija kirjoitti:

Juomisen lopettaminen on alkoholistille elämän suurin tapahtuma. Raitistuvan alkoholistin mielessä ei alkuvaiheessa muuta liikukaan kuin siihen elämänmuutokseen liittyvät asiat. Siksi raitistuva alkoholisti puhuu siitä lakkaamatta. Jauhaahan uskovainenkin jeesuksestaan suorastaan helvetin paljon. Eihän sitäkään tervepäinen jaksa kuunnella.

Useimmiten alkoholistin puhe rauhoittuu. Jos pullo on ollut kiinni jo vaikka kymmenen vuotta, niin eiköhän ihminen puhu jo muustakin.

Itse ajattelen, että jos joku viinasta eroon pyrkii ja ehkä onnistuukin, niin puhukoon ihan vapaasti viinasta. Parempi puhua kuin juoda, jos näiden välillä valita pitää.

No en minä ainakaan ole puhunut yhtään mitään. Itse asiassa vain kaksi läheistä tietää ongelmastani, mutta heidänkin kanssaan puhutaan ihan muista asioista kuin alkoholisti. 

Vierailija kirjoitti:

Ex-alkoholistia ei ole olemassakaan, riippuvuus säilyy niin kauan kuin henki pihisee. Kokonaan eri asia on päättää olla juomatta.

Ei oikeastaan. Juomatta kun voi olla kahdella tavalla.

Yksi on juomatta hammasta purren tahdonvoimallaan. Mieli tekisi kuitenkin. Asia vaivaa ja hermo on kireällä. 

Toinenkin on juomatta mutta ei haluakaan juoda. Ajattelutavassa on tapahtunut muutos. Ei tee mieli. Viinantuska ei vaivaa, ja mieli on levollinen. 

Jälkimmäinen on raitistunut, edellinen ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juomisen lopettaminen on alkoholistille elämän suurin tapahtuma. Raitistuvan alkoholistin mielessä ei alkuvaiheessa muuta liikukaan kuin siihen elämänmuutokseen liittyvät asiat. Siksi raitistuva alkoholisti puhuu siitä lakkaamatta. Jauhaahan uskovainenkin jeesuksestaan suorastaan helvetin paljon. Eihän sitäkään tervepäinen jaksa kuunnella.

Useimmiten alkoholistin puhe rauhoittuu. Jos pullo on ollut kiinni jo vaikka kymmenen vuotta, niin eiköhän ihminen puhu jo muustakin.

Itse ajattelen, että jos joku viinasta eroon pyrkii ja ehkä onnistuukin, niin puhukoon ihan vapaasti viinasta. Parempi puhua kuin juoda, jos näiden välillä valita pitää.

No en minä ainakaan ole puhunut yhtään mitään. Itse asiassa vain kaksi läheistä tietää ongelmastani, mutta heidänkin kanssaan puhutaan ihan muista asioista kuin alkoholisti. 

Ei ole pakko puhua. Ei ole olemassa "oikeaa" tapaa lopettaa juominen. Pääasia, että alkoholisti pääsee viinasta eroon, tyyli on vapaa. Kukaan ei voi tulla viisastelemaan, että väärin sammutettu. Tiedän pari uskoon hurahtanutta alkoholistia. Heidän kohdallaan jopa katson, että se uskoon höyrähtäminenkin oli parempi ratkaisu kuin dokaamisen jatkaminen ja siihen juomiseen kuoleminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo oikeastaan alkoholisti ei koskaan ole ex-alkoholisti. Pysyvä sairaus. En osaa sanoa tuleeko siitä niin puhuttua, ainakin jos puheeksi tulee, että miksi en ota ja sehän ikävä kyllä tulee. Mielelläni näkisin, että tätä ei kyseltäisi joka ikinen kerta jos on tilaisuus jossa alkoholia on. Ei sitä liikaa ole tullut sanottua, kun pitää samoille ihmisille toistaa sitä että en ota, koska olen alkoholisti.

Sitten se näkökulma on ,että juomisaika oli kamalaa aikaa ja on vain niin iso helpotus ja ihme, että siitä on päässyt pois. Se on kuin saisi uuden elämän. Ja sitä arvostaa vain niin paljon ja haluaa vaalia.

Alkoholismi ei ole sairaus, sillä silloin sanottaisiin alkoholikko vrt. diabeetikko.

On sillä ihan kansainvälinen diagnoosinumero ja tunnus. Se ei ole sinun päätös vaan asiantuntijoiden vaikka miten vänkäät ja sinähän idiootikko vänkäät.

Aika moni ihminen ahdistuu kun toinen ei juokaan. Alkas se tuputus ja "kai sä nyt yhden voit ottaa" jne. Juomattomuus tuntuu olevan suorastaan henkilökohtainen loukkaus. Mikä sen aiheuttaa? Syyllisyys omasta juomisesta? Turhaa, mua ei kiinnosta kuin oma juomattomuuteni. Jotkut tuo selvästi esiin, että ajattelevat mun moralisoivan muita sillä kun en ota. En edelleenkään, se tulee sinusta itsestä, se tunne.

Täytyy myöntää, että toisinaan rasittaa ja ei jaksais osallistua sosiaaliseen elämään tuon takia. Mutta erottuupahan oikeat ystävät, ne, jotka tykkää minusta tälläisenä kuin oon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juomisen lopettaminen on alkoholistille elämän suurin tapahtuma. Raitistuvan alkoholistin mielessä ei alkuvaiheessa muuta liikukaan kuin siihen elämänmuutokseen liittyvät asiat. Siksi raitistuva alkoholisti puhuu siitä lakkaamatta. Jauhaahan uskovainenkin jeesuksestaan suorastaan helvetin paljon. Eihän sitäkään tervepäinen jaksa kuunnella.

Useimmiten alkoholistin puhe rauhoittuu. Jos pullo on ollut kiinni jo vaikka kymmenen vuotta, niin eiköhän ihminen puhu jo muustakin.

Itse ajattelen, että jos joku viinasta eroon pyrkii ja ehkä onnistuukin, niin puhukoon ihan vapaasti viinasta. Parempi puhua kuin juoda, jos näiden välillä valita pitää.

No en minä ainakaan ole puhunut yhtään mitään. Itse asiassa vain kaksi läheistä tietää ongelmastani, mutta heidänkin kanssaan puhutaan ihan muista asioista kuin alkoholisti. 

Ei ole pakko puhua. Ei ole olemassa "oikeaa" tapaa lopettaa juominen. Pääasia, että alkoholisti pääsee viinasta eroon, tyyli on vapaa. Kukaan ei voi tulla viisastelemaan, että väärin sammutettu. Tiedän pari uskoon hurahtanutta alkoholistia. Heidän kohdallaan jopa katson, että se uskoon höyrähtäminenkin oli parempi ratkaisu kuin dokaamisen jatkaminen ja siihen juomiseen kuoleminen.

Näin se on. Kävin minä aa:sakin mutta todella kaavoihin kangistunut paikka. Jokaisella kerralla valitaan joku askel ja jankutetaan sen ympärillä ihan kuin se aa:n perustaja olisi ollut jumalallinen profeetta.

Itse raitistuin pohjallakäynnin kautta ja sen jälkeen kuin itsestään.

Usein se menee niin, että tuomitsevimpia ihmisiä esim. alkoholin, tupakan tai huumeiden suhteen ovat ne, jotka pääsivät eroon riippuvuudestaan. Ihmisluonne on kummallinen.

Ei toki koske kaikkia eli ei yleistystä.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni ihminen ahdistuu kun toinen ei juokaan. Alkas se tuputus ja "kai sä nyt yhden voit ottaa" jne. Juomattomuus tuntuu olevan suorastaan henkilökohtainen loukkaus. Mikä sen aiheuttaa? Syyllisyys omasta juomisesta? Turhaa, mua ei kiinnosta kuin oma juomattomuuteni. Jotkut tuo selvästi esiin, että ajattelevat mun moralisoivan muita sillä kun en ota. En edelleenkään, se tulee sinusta itsestä, se tunne.

Täytyy myöntää, että toisinaan rasittaa ja ei jaksais osallistua sosiaaliseen elämään tuon takia. Mutta erottuupahan oikeat ystävät, ne, jotka tykkää minusta tälläisenä kuin oon.

Minullakin jäänyt lähes olemattomiin sellaiset tapahtumat. Aina joku kyselee. Tätä vasten tuntuu naurettavalta ap:n väite. Saisi vain rauhassa olla ottamatta alkoholia, mutta sitäkään ei suoda. Että se olisikin ihanaa, kun ei tarvitsisi aiheesta puhua muuta kuin vertaisryhmissä, mutta ei. Aina joku kyselee.

Suomalaiseen alkoholikulttuuriin on tullut joitakin mukaviakin piirteitä. Esimerkiksi se, että kaupoissa ja ravintoloissa on nykyään tarjolla paljon erilaisia alkoholittomia oluita ja muita juomia. Minusta myös näyttää, että nuoriso ei ihannoisi ja glorifioisi kännäämistä samaan tyyliin kuin minun nuoruudessani.

Tiedä sitten, käyttävätkö nuoret muita päihteitä viinan sijaan, mutta alkoholilla läträämistä eivät kaiketi korkealle arvosta. Samantyylinen ilmiö siis kuin tupakoinnin kanssa. Tupakoiva ihminen on luuseri, ei ollenkaan seksuaalisesti vetovoimainen sankari kuten tupakkamainoksissa yritettiin maalailla. Humalainen on myös luuseri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo oikeastaan alkoholisti ei koskaan ole ex-alkoholisti. Pysyvä sairaus. En osaa sanoa tuleeko siitä niin puhuttua, ainakin jos puheeksi tulee, että miksi en ota ja sehän ikävä kyllä tulee. Mielelläni näkisin, että tätä ei kyseltäisi joka ikinen kerta jos on tilaisuus jossa alkoholia on. Ei sitä liikaa ole tullut sanottua, kun pitää samoille ihmisille toistaa sitä että en ota, koska olen alkoholisti.

Sitten se näkökulma on ,että juomisaika oli kamalaa aikaa ja on vain niin iso helpotus ja ihme, että siitä on päässyt pois. Se on kuin saisi uuden elämän. Ja sitä arvostaa vain niin paljon ja haluaa vaalia.

Alkoholismi ei ole sairaus, sillä silloin sanottaisiin alkoholikko vrt. diabeetikko.

Englanniksi alcoholic, ranskaksi alcoolique, espanjaksi alcohólico.

Sama kuin laihduttajat. Koko ajan puhutaan siitä ruoasta. Kunnes sorrutaan ja saadaan kaikki kilot korkojen kera takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-alkoholistia ei ole olemassakaan, riippuvuus säilyy niin kauan kuin henki pihisee. Kokonaan eri asia on päättää olla juomatta.

Ei oikeastaan. Juomatta kun voi olla kahdella tavalla.

Yksi on juomatta hammasta purren tahdonvoimallaan. Mieli tekisi kuitenkin. Asia vaivaa ja hermo on kireällä. 

Toinenkin on juomatta mutta ei haluakaan juoda. Ajattelutavassa on tapahtunut muutos. Ei tee mieli. Viinantuska ei vaivaa, ja mieli on levollinen. 

Jälkimmäinen on raitistunut, edellinen ei.

Vaikka olen nyt vapaa viinanhimosta on silti katastrofi Aina yhden huikan päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo oikeastaan alkoholisti ei koskaan ole ex-alkoholisti. Pysyvä sairaus. En osaa sanoa tuleeko siitä niin puhuttua, ainakin jos puheeksi tulee, että miksi en ota ja sehän ikävä kyllä tulee. Mielelläni näkisin, että tätä ei kyseltäisi joka ikinen kerta jos on tilaisuus jossa alkoholia on. Ei sitä liikaa ole tullut sanottua, kun pitää samoille ihmisille toistaa sitä että en ota, koska olen alkoholisti.

Sitten se näkökulma on ,että juomisaika oli kamalaa aikaa ja on vain niin iso helpotus ja ihme, että siitä on päässyt pois. Se on kuin saisi uuden elämän. Ja sitä arvostaa vain niin paljon ja haluaa vaalia.

Alkoholismi ei ole sairaus, sillä silloin sanottaisiin alkoholikko vrt. diabeetikko.

On sillä ihan kansainvälinen diagnoosinumero ja tunnus. Se ei ole sinun päätös vaan asiantuntijoiden vaikka miten vänkäät ja sinähän idiootikko vänkäät.

Jos sitten tarkistaisit, miten se kirjoitetaan kansainvälisillä kielillä. Asiantuntijoita on iltapäivälehdet täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni ihminen ahdistuu kun toinen ei juokaan. Alkas se tuputus ja "kai sä nyt yhden voit ottaa" jne. Juomattomuus tuntuu olevan suorastaan henkilökohtainen loukkaus. Mikä sen aiheuttaa? Syyllisyys omasta juomisesta? Turhaa, mua ei kiinnosta kuin oma juomattomuuteni. Jotkut tuo selvästi esiin, että ajattelevat mun moralisoivan muita sillä kun en ota. En edelleenkään, se tulee sinusta itsestä, se tunne.

Täytyy myöntää, että toisinaan rasittaa ja ei jaksais osallistua sosiaaliseen elämään tuon takia. Mutta erottuupahan oikeat ystävät, ne, jotka tykkää minusta tälläisenä kuin oon.

Tätä voisi ehkä miettiä hieman kevyemmin, eli kanssaihmiset ovat huolissaan, kun jotain ihmisen kuitenkin pitää juoda, joten pidä edes jotain alkoholitonta juomaa kädessä, niin luulen, että tyrkyttäminen loppuu.

Sairaus joka pyörii siellä mielessä koko ajan. Samahan se on anorektikoilla, ajattelevat koko ajan ruokaa, tykkäävät puhua ja valmistaa sitä. Mutta eivät syö.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni ihminen ahdistuu kun toinen ei juokaan. Alkas se tuputus ja "kai sä nyt yhden voit ottaa" jne. Juomattomuus tuntuu olevan suorastaan henkilökohtainen loukkaus. Mikä sen aiheuttaa? Syyllisyys omasta juomisesta? Turhaa, mua ei kiinnosta kuin oma juomattomuuteni. Jotkut tuo selvästi esiin, että ajattelevat mun moralisoivan muita sillä kun en ota. En edelleenkään, se tulee sinusta itsestä, se tunne.

Täytyy myöntää, että toisinaan rasittaa ja ei jaksais osallistua sosiaaliseen elämään tuon takia. Mutta erottuupahan oikeat ystävät, ne, jotka tykkää minusta tälläisenä kuin oon.

Siinä on se, että harva haluaisi juoda yksin ja jos se toinen ei sitten ota mitään, sen toisen ilta menee pilalle kun se ei kehtaa juoda myöskään. Joskus näillä streittareilla on mukana myös sellaista ylimielistä asennetta, mikä on aika ahdistavaa. Tunsin yhden juomattoman, joka oli aiemmin juonut paljonkin ja mokaillut humalassa. Kun hän sitten oli mukana selvinpäin, kyttäsi hän kaikkea mitä porukka sanoi tai teki kännissä ja seuraavana päivänä sitten soitteli ihmisille ja levitteli näitä juttuja. Ei ollut kovin mukavaa istua tuollaisen kanssa, kun tiesi että se odottaa vesi kielellä mitä toiset sanoo kun vähän juopuu että pääsee levittämään juttua. Juomattomuus on mielestäni ok, mutta jos muut sitten haluaa juoda ja vähän sekoilla, niin sen juomattoman on myös se hyväksyttävä eikä käyttäydyttävä ilkeästi tai vahingoniloisesti.

.

Vierailija kirjoitti:

Juomattomuus on mielestäni ok, mutta jos muut sitten haluaa juoda ja vähän sekoilla, niin sen juomattoman on myös se hyväksyttävä eikä käyttäydyttävä ilkeästi tai vahingoniloisesti.

Toisaalta on niinkin, että selväpäinen tuskin haluaa kännäämistä katsoa. Humalaisen jutut ja temput ovat niin jankuttavia ja tyhmiä, että eihän niitä selvin päin halua katsella. Humalaiset ja selvät ikään kuin luonnostaan ajautuvat erikseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juomattomuus on mielestäni ok, mutta jos muut sitten haluaa juoda ja vähän sekoilla, niin sen juomattoman on myös se hyväksyttävä eikä käyttäydyttävä ilkeästi tai vahingoniloisesti.

Toisaalta on niinkin, että selväpäinen tuskin haluaa kännäämistä katsoa. Humalaisen jutut ja temput ovat niin jankuttavia ja tyhmiä, että eihän niitä selvin päin halua katsella. Humalaiset ja selvät ikään kuin luonnostaan ajautuvat erikseen. 

Kyllä niitä tyyppejä on paljon, jotka tunkevat selvinpäin humalaisten mukaan, koska eivät osaa olla yksin. Ikävää on, että osa näistä sitten alkaa kommentoida tai moralisoida känniläisten sanomisia tai tekemisiä jälkeenpäin, vaikka se ei kuulu yleensä "käytöskoodiin". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juomattomuus on mielestäni ok, mutta jos muut sitten haluaa juoda ja vähän sekoilla, niin sen juomattoman on myös se hyväksyttävä eikä käyttäydyttävä ilkeästi tai vahingoniloisesti.

Toisaalta on niinkin, että selväpäinen tuskin haluaa kännäämistä katsoa. Humalaisen jutut ja temput ovat niin jankuttavia ja tyhmiä, että eihän niitä selvin päin halua katsella. Humalaiset ja selvät ikään kuin luonnostaan ajautuvat erikseen. 

Kyllä niitä tyyppejä on paljon, jotka tunkevat selvinpäin humalaisten mukaan, koska eivät osaa olla yksin. Ikävää on, että osa näistä sitten alkaa kommentoida tai moralisoida känniläisten sanomisia tai tekemisiä jälkeenpäin, vaikka se ei kuulu yleensä "käytöskoodiin". 

Onko känni sitten joku oikeutus sanoa tai tehdä ihan mitä sattuu? Jos kännissä tekee vaikka loukkaavia tekoja tai puhuu loukkaavalla tavalla, niin eikö siitä saa myöhemmin huomauttaa?