mikä kiire nuorilla on perustaa perhe?

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:32"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:28"]

Olen samanikäinen kuin AP, enkä tosiaan ymmärrä tätä kuin korkeintaan jollain ammattikoululaisilla joilla on jo ammatit. Itse opiskelen täysipäiväisesti ja käyn töissä niin ei olisi yksinkertaisesti aikaa, ensin kerään tarpeeksi varallisuutta ja vakaan uran.

En ole millään tavalla lapsen hankkimista vastaan, mutta aikaisintaan 10 vuoden päästä!

[/quote]

Joku muu taas ajattelee niin päin, että onpahan lastenteko hoidettu pois alta ensin niin että voi sitten keskittyä siihen opiskeluun ja uraan sen jälkeen ilman katkoja...  Ja rahaakin lapset alkaa enemmän kuluttaa vasta vähän vanhempana, pikkulapsivuosista selviää aika hyvin vaikka olisi niukkaakin. 

Meillä taas oli tilanne niin että minä olin kyllä 19 kun saatiin eka lapsi mutta mies jo yli kolmekymppinen ja hyvätuloinen. Ei ollut siis sitäkään ongelmaa että olisi kauhean niukkaa tai täytyisi yhteiskunnan tuilla elää siksi että minulla ei ollut vielä ammattia tai työtä. Akateemiset opinnot hoidin sitten kotiäiteilyn sivussa ja sitten menin töihin. Hyvin on itselle toiminut tämä näinpäin.

[/quote]

Totta tuokin, itse olen vain oppinut tämän näkemykseni omasta suvustani. Äitini teki minut 43-vuotiaana ja mummoni ja pappani olivat myös "varttuneempia" äitini tehdessäni. Tosin suvussani naiset säilyvät lisääntymiskykyisinä varmasti pidempään kuin keskivertoihmiset, että ei tällainenkaan laskelmointi kaikkien geeneillä toimi...

Ei kaikki nuoret kiirehdi. Itse olen seurustellut saman poikaystävän kanssa kohta 3v, muutetaan tässä parin kk päästä yhteen ja vauvaa meinattiin alkaa yrittää siinä joskus 8v päästä, jos raha-asiat on hyvin.

n17

vaihtoehdot:

- duunariperhe, mennään aikaisin yksiin, saadaan lapset ajoissa ja dementoidutaan aikaisin, pakko elää nopeasti, kun se on nirri pois 65-75v

- lestoja, ei pääse naimaan ellei nai

- isättömiä tyttöjä

- rikkinäisten kotien lapsia, pitää saada joku joka rakastaa

- oma äippä teiniäitinä kans, sukutraditio

No me muutettiin yhteen kun oltiin tunnettu pari vuotta. Nyt on esikoinen tulossa kun mä oon 24, mies 25. Eli ei tässä niin kiirettä ole pidetty.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:37"]

No me muutettiin yhteen kun oltiin tunnettu pari vuotta. Nyt on esikoinen tulossa kun mä oon 24, mies 25. Eli ei tässä niin kiirettä ole pidetty.

[/quote]

Oliko mielepidettä, miksi nuorilla on kiire muuttaa yhteen, mennä naimiseen ja tehdä lapsi?!

Itse ajattelen sen omalle kohdalle näin:

Olen pienestä pitäen haaveillut omasta perheestä. Ihanasta miehestä ja lapsista. Haaveilen myös hyvästä ammatista ja ihanasta omasta asunnosta. Suurin näistä haaveista on kuitenkin omat lapset, joten kun mahdollisuus ykkös haaveeni toteuttamiseen tuli niin tietysti sen toteutin. MIKSI kummassa olisin ajatellut, että "tuossa tuo unelmieni mies on nyt. Täytyypäs toteuttaa nyt tuo 2 ja 3 haave, jotta voin toteuttaa hänen kanssaan sen ykkösen"

Varmaan vaikeasti selitetty, mutta jos joku asia elämässä on toista tärkeämpi niin miksi pitäisi ennen sitä suurinta haavetta toteuttaa niitä muita? Nyt olen 25 vuotias kahden lapsen äiti. 5 vuotta sitten tapasin nykyisen mieheni ja meidän tyttäret on nyt 3 ja 1 vuotiaat. Olisin toki voinut ennen lapsia opiskella ammatin, en tehnyt sitäkään. Halusin silloin tehdä töitä ja teinkin. Vasta nyt on tullut sellainen olo, että tahdon opiskella. Nykyään opiskelenkin nettilukiossa samalla kun hoidan lapsia kotona. Enää 5 kurssia ja kirjoitukset, ja sitten on lukio käyty ja voin alkaa miettiä mitä sitten opiskelen.

Mutta joo, itseasiassa kirjoitin nyt jopa niin sekaisin ja ohi aiheen, etten enää itsekkään ymmärrä, joten lopetan tähän ja menen nauttimaan niistä lapsistani :D

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:32"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:28"]

Olen samanikäinen kuin AP, enkä tosiaan ymmärrä tätä kuin korkeintaan jollain ammattikoululaisilla joilla on jo ammatit. Itse opiskelen täysipäiväisesti ja käyn töissä niin ei olisi yksinkertaisesti aikaa, ensin kerään tarpeeksi varallisuutta ja vakaan uran.

En ole millään tavalla lapsen hankkimista vastaan, mutta aikaisintaan 10 vuoden päästä!

[/quote]

Joku muu taas ajattelee niin päin, että onpahan lastenteko hoidettu pois alta ensin niin että voi sitten keskittyä siihen opiskeluun ja uraan sen jälkeen ilman katkoja...  Ja rahaakin lapset alkaa enemmän kuluttaa vasta vähän vanhempana, pikkulapsivuosista selviää aika hyvin vaikka olisi niukkaakin. 

Meillä taas oli tilanne niin että minä olin kyllä 19 kun saatiin eka lapsi mutta mies jo yli kolmekymppinen ja hyvätuloinen. Ei ollut siis sitäkään ongelmaa että olisi kauhean niukkaa tai täytyisi yhteiskunnan tuilla elää siksi että minulla ei ollut vielä ammattia tai työtä. Akateemiset opinnot hoidin sitten kotiäiteilyn sivussa ja sitten menin töihin. Hyvin on itselle toiminut tämä näinpäin.

[/quote]

En itse sen takia voisi hankkia lapsia noin nuorena, koska opiskelijaelämävaihe jäisi tavallaan elämättä. Ehkä kaikki eivät nauti siitä rellestämisestä, mutta useimmat varmaan kyllä.

Kunhan muistat ap, että naisen hedelmällisimmät ajat ovat sinulta jo ohi silloin 35- vuotiaana, jolloin kerrot vasta aikaisintaan alkavasi harkita lapsia. Maailma muuttuu, toki, mutta biologisille tosiseikoille emme ( ainakaan vielä) voi mitään. Biologian kannalta paras ikä tehdä lapsi on 20-25- vuotiaana.

Olen 24, lukiopohjalla, unelmien (kokopäivä)työ, unelmien mies ja avioliitto. Takana kolmen vuoden lapsettomuus ja nyt 2 pientä lasta samaan syssyyn tehtynä, edessä paluu töihin ja opiskelua hieman lisää. Elämäni on "työntäyteistä" mutta nautin siitä täysin rinnoin, mitä pitäisi katua? Rakastan lapsiani yli kaiken ja minulle oli itsestäänselvyys "tehdä" lapset nuorena. Emme tosin varsinaisesti kiirehtineet, emme menneet lapsettomuuttamne selvittämään koska aikaa oli vielä. Mutta olen äärettömän onnellinen että päättivät tulla nyt! Tulevaisuudessa ei tarvitse huolehtia äitiyslomista tmv, nyt oli juuri sopiva aika lapsille. On jo cv:kin kiitettävä mutta työ ei niin vastuullista etteikö voisi olla pois.

Ehdin jo biletysvaiheenikin elää, enemmän kuin tarpeeksi ;) Toki jotkut ei ole valmiita vielä 3-kymppisinäkään mutta toiset on aiemmin. Miksi se on niin vaikea käsittää?

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 15:13"]

Kunhan muistat ap, että naisen hedelmällisimmät ajat ovat sinulta jo ohi silloin 35- vuotiaana, jolloin kerrot vasta aikaisintaan alkavasi harkita lapsia. Maailma muuttuu, toki, mutta biologisille tosiseikoille emme ( ainakaan vielä) voi mitään. Biologian kannalta paras ikä tehdä lapsi on 20-25- vuotiaana.

[/quote]

Saatika 35v. löytää kunnon mies, jolla ei niitä lapsia entuudestaan jne.(luin kyllä, että ap:llä on tällä hetkellä poikaystävä, mutta huomenna ei välttämättä enää ole.)

Ylipainoisten, joita on yhä suurempi osa nuorista, kannattaa tehdä lapset nuorina. On silloin vielä suht. terve ja jaksava.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 15:22"]Ylipainoisten, joita on yhä suurempi osa nuorista, kannattaa tehdä lapset nuorina. On silloin vielä suht. terve ja jaksava.

[/quote] Ihan yhtä vanhoja ne hoikan 35-vuotiaan munasolut ovat kuin lihavankin. Pitääkö lihavuus vetää KAIKKIIN keskusteluihin? Vaikka tottahan se on että mitä vanhempi ihminen, sitä todennäköisemmin myös painoa on liikaa.

Niin. Muistan tässä hetki sitten keskustelun siitä, miksi halutaan elää sitä loputonta nuoruutta, eikä haluta ottaa vastuuta muuta kuin itestään. Noh, itse silloin ilmoitin, että 28-vuotiaana oon enemmän ku tyytyväinen, etten ollut aikaisemmin hankkinut lapsia. Sain elää itsekkäästi sinne asti. Nyt olen raskaana, enkä voisi onnellisempi olla. Kaikki aikanaan. Jokainen tekee niinku parhaakseen näkee. Vituttaa eniten sellainen asenne, että vain ja ainoastaan se oma elämäntyyli on oikea.

Itse asiassa harvalla nuorella on Suomessa kiire perustaa perhe. Keskimääräinen nainen synnyttää ensimmäisen lapsensa vasta vähän alle 28-vuotiaana, Helsingissä vähän alle 30-vuotiaana.

Ne jotka perustavat perheen hyvin nuorina, ovat usein kouluttamattomia tai vain vähän koulutusta saaneita. Tällaisten nuorten on muita vaikeampaa löytää töitä, joten kun ei aika mene opiskelemiseen eikä työssä käymiseen, moni hankkii tuohon "tyhjään" kohtaan lapsen.

Jos mies on 30 ja nainen 24, saako tehdä lapsia? Ja vastaukset ilman taustatietoja kiitos, sillä ei ole mitään väliä että parikymppinen voi olla jo töissä ja aikuistunut tai että kolmekymppinen ihan lapsellinen täyspummi ilman koulutusta vaan IKÄ on se tärkein.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:29"]

No huhhuh! Tää on pelottavaa, just ne asiat mitä mietin itseksi jännästi muuntautuu av:n aloituksiksi jonkun muun tekemänä. Oon syntyny 92, ja tuntuu että kaikki on jo kihloissa ja menossa naimisiin. Jännäksi tän tekee se, että kaikkien näiden parisuhteisiin liittyy pettämistä, valehtelua ja alkoholin ja erityisesti pilven väärinkäyttöä. Silti se naimisiin meneminen tuntuu olevan kaikkein tärkeintä. Ihan niinkuin me oltais jotenki hriveen konservatiivinen sukupolvi..

[/quote]

Olen vuoden nuorempi ja ihmettelen myös kahta suhdetta, joissa "mies" pettää tylsistymisen takia, mutta silti kosivat pettämisien jälkeen! Tyttöystävät eivät tiedä mitään. Muissakin suhteissa pettämistä ja muuta, miksi eivät vain eroa? Mutta se että jotkut sitoutuvat vielä enemmän... ei mene minun ymmärrykseeni. Varatut miehet samasta tiedekunnasta ovat usein vonganneet minulta. Minun mielestä noloa pariskunnan molemmille osapuolille.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:31"]Itse olen 19v ja poikaystäväni 21v. Haluamme molemmat sitoutua ja tulevaisuudensuunnitelmat ovat samat. Kyllä me olemme puhuneet lapsesta. Miksei ? Eri asia on jos ei halua vakiintua tai kyllästyy kun suhteeseen tulee arki. Itse koen arjen mukavaksi. Ei tarvitse stressata asioista kun kaikki on tuttua ja turvallista :)

[/quote]

Kannattaa muistaa realiteetti ja fakta, että teinisuhteet kaatuvat lähes aina. Kyllä, 20v on vielä teini.

Olin aivan ap:n linjoilla nuorena ja niinpa olinkin 35v kun tuli tunne, etta nyt voisi lapsi tulla. Olin 36v kun sain ensimmaisen lapseni. Minulle tuo oli juuri se oikea ika. Olin matkustellut Australiaa ja Japania myoten melkein kaikkialla (en ole ollut Etela-Amerikassa) ja asunutkin ulkomailla Hong Kongissa ja Euroopassa. Kokenut seka rymybaarit etta sivistyneet business matkat ja illalliset. Varmaan nuorena on ihan kiva saada lapset, mutta nuorena on niin paljon koettavaa ja tekemista. Minusta oli kiva 'rauhoittua' lapsi-arkeen sitten vanhempana. 

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 15:41"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:31"]Itse olen 19v ja poikaystäväni 21v. Haluamme molemmat sitoutua ja tulevaisuudensuunnitelmat ovat samat. Kyllä me olemme puhuneet lapsesta. Miksei ? Eri asia on jos ei halua vakiintua tai kyllästyy kun suhteeseen tulee arki. Itse koen arjen mukavaksi. Ei tarvitse stressata asioista kun kaikki on tuttua ja turvallista :)

[/quote]

Kannattaa muistaa realiteetti ja fakta, että teinisuhteet kaatuvat lähes aina. Kyllä, 20v on vielä teini.

[/quote]

Kannattaa myös muistaa, että ei ne nyt niin usein kaadu, kuin annat ymmärtää. Terveisin:16 vuotiaana mieheensä rakastunut ja onnellisesti vieläkin ollaan yhdessä ja pari lastakin tehty, sitten teinivuosista eroon päästyämme!

Olin aivan ap:n linjoilla nuorena ja niinpa olinkin 35v kun tuli tunne, etta nyt voisi lapsi tulla. Olin 36v kun sain ensimmaisen lapseni. Minulle tuo oli juuri se oikea ika. Olin matkustellut Australiaa ja Japania myoten melkein kaikkialla (en ole ollut Etela-Amerikassa) ja asunutkin ulkomailla Hong Kongissa ja Euroopassa. Kokenut seka rymybaarit etta sivistyneet business matkat ja illalliset. Varmaan nuorena on ihan kiva saada lapset, mutta nuorena on niin paljon koettavaa ja tekemista. Minusta oli kiva 'rauhoittua' lapsi-arkeen sitten vanhempana.