Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe ja eriarvoiset lapset
30.07.2021 |
Mieheni on eronnut edellisestä vaimostaan ja heillä on kaksi lasta, joista mies maksaa valtavan suuria elatusmaksuja (olemme ulkosuomalaisia), jonka seurauksena minä joudun pienestä palkastani pyörittämään meidän perheen arkea, joka jo itsessään poikkeaa miehen edellisen perheen arjesta merkittävästi. Jo tämä luo eriarvoisuutta, josta koen katkeruutta yhteisen lapsemme takia. Omalle kohdallani se ei haittaa, itse olen uusperheeni valinnut, mutta lapset ovat epätasa-arvoisessa asemassa. Esimerkiksi miehen lapset käyvät yksityistä koulua ilman diplomeita, heillä on harrastuksia sukelluksesta hevosvaelluksiin jne., kun taas meidän lapsi elää varsin ”normaalia” suomalaisen lapsen elämää. Raha ei kuitenkaan ole ainut tekijä, mikä tilannetta vaikeuttaa, vaan mieheni huono omatunto omien lapsiensa eroperhekuviosta, minkä seurauksena hän laittaa omat lapsensa usein etusijalle. Kun hänen lapsensa tarvitsevat isäänsä, isä on poikkeuksetta käytettävissä huolimatta siitä, onko hän sopinut yhteisen lapsemme kanssa menoa. Lapset eivät keskenään ole harmiksemme paljoa tekemisissä (manipuloiva ex-vaimo), joten aika usein isä suoraan sanottuna ”feidaa” meidän lapsen omien lastensa takia. Lapsemme kasvettua hän on tämän huomannut ja kipuilee asiaa. Yksi ilta häntä unille peitellessäni hän kysyi, miksi isi ei rakasta häntä yhtä paljoa kuin sisarpuoliaan. Nielin kyyneleitä, enkä halunnut pahoittaa miehen mieltä tämän kertomalla.
Tiedän että mieheni ei toimi tasa-arvoisesti lapsiaan kohtaan. Sattuu katsoa, kuinka oma lapsi kärsii tästä. Miehen lapset ovat aivan ihania ja toivoisin, että uusperheemme toimisi normaalimmin, mutta se ei vain toimi.
Miten voisin suhtautua asiaan rakentavammin? Miehen huonoa omaatuntoa en voi muuksi muuttaa ja asiasta keskustelu on aiheuttanut vain riitaa, mies ei nää tilannetta samalla tapaa.
Kommentit (71)
Ap, vaikka mies väittää, että exä on hankala yms niin en uskoisi. Voi olla, että asuvat yhdessä, kun mies on katsomassa lapsiaan. Laita yksityisetsivä perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaalta kuulostaa sun ja lapsen tilanne eikä se varmasti ole helppoa miehellekään.
Silti, jos mitään parannusta ei tilanteeseen ole odotettavissa niin alkaisin vakavasti harkita eroa oman lapseni parhaaksi. Nyt elätte jonkinlaisessa välitilassa ja se ei ole lapselle hyväksi. Ja kun hän on jo noin iso että itsekin huomaa jäävänsä tilanteen jalkoihin. Mainitsit vanhempasi ja että työllistyisit Suomessa, ette siis jäisi täällä mitenkään tyhjän päälle. Ja kun mies on kuitenkin Euroopassa niin lapsi pystyisi lomilla häntä tapaamaan.
Sanoit että muuten miehen kanssa kaikki on hyvin mutta kyllä tämä on niin iso asia että se väkisinkin alkaa hiertämään enemmän ja enemmän. Lasten kasvaessa tarpeet ja kulut eivät ainakaan pienene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap sun miehelläsi on kaksi perhettä ja varmasti ne nuoremmat lapset on hänelle rakkaampia kuin teidän yhteinen lapsenne. Tuohon ei oikein auta kuin ero tai se, että muutatte kauemmaksi tästä ekasta perheestä ja saatte oman, yhteisen elämän. Oletko varma, ettei miehelläsi ole seksiä reissuillaan ex vaimon kanssa?
Kiitos näkökulmastasi. Tätä olen itsekin pohtinut, onko vanhemmat lapset miehelleni tärkeämpiä. Mies toki kiistää tämän, mutta kukapa tuollaista ääneen myöntäisikään. Itselläni on vain yksi lapsi. Voiko vanhempi kokea toisen oman lapsen olevan rakkaampi? Onko se mahdollista?
Miehen ex ei ole asunnolla silloin, kun mies siellä on lapsiviikkoa viettämässä. Ex on muutenkin hyvin vaikea tapaus, käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa miestä kohtaan, kiristää, laiminlyö velvollisuuksiaan, varastaa mieheltä.... Romanttista suhdetta heille ei saa tekemälläkään. Minun ja miehen suhde on todella hyvä ja tasapainoinen poislukien tämä asia.
No ääneenhän sitä ei sanota, mutta kyllä toinen lapsi voi olla rakkaampi kuin toinen. Monesti se riippuu siitä, kuinka paljon sitä puolisoa rakastaa, kenen kanssa lapsen tekee.
Kyllä tätä on ihan ydinperheissäkin että toinen lapsi on rakkaampi kuin toinen eli ei selity sillä kenen kanssa lapsi on tehty.
Oletko varma, että mies ei ole kotona kertonut tekevänsä sellaista työtä, jossa täytyy olla joka toinen viikko reissussa? Ja on ne viikot sitten teillä.
Ota sinäkin joku toinen osa-aikamies niille väliviikolle. Ei se ehkä lapsen tilannetta paranna, mutta saat vähän huvia itsellesi samoin kuin miehesikin käy muissa naisissa lastensa varjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin, minäkin kysyn miksi otit kierrätysmiehen, ja miksi piti tehdä se lapsi?
Vanhat lapset hädin tuskin siis näkevät isäänsä sinun ja miehen valintojen takia? Isä hylkäsi lapsensa sinun takia? Saakin potea syyllisyyttä!!
Lapset ei näe isäänsä, niin jollakin se on korvattava, vaikka sitten sillä ettei lasten elintaso laske.
Sinun lapsella on se isä suurimman osan aikaa, jota ei rahalla voi ostaa. Olisit tyytyväinen ja olisit hiljaa.
Uusperheet pilaa niin monen elämän, miksi ei tajuta?!?!
En usko, että uusperheet itsessään pilaavat kenenkään elämiä, vaan ne hankalat ja katkerat exät ja nyxät, jotka eivät kykene laittamaan lasten etuja ensisijalle.
Minun lapsellani EI ole isää paikalla ajasta kuin 50 %. 50 % ajastaan isä on edellisten lastensa luona. Puolet viikoista, viikonlopuista, lomista ja pyhistä. Näin on ollut lapsemme syntymästä saakka. Onko lapseni siis etuoikeutetussa asemassa mielestäsi? Miehen lapsilla on pelit ja vempaimet, uima-altaat, yksityiskoulut. Meidän lapsella ei.
AP
Tämä kuulostaa vähän erikoiselta, miehesi viettää omien lapsiensa kanssa 50% ajastaan. Siis hän on yksin omien lapsiensa kanssa, sinä vietät sen ajan yksin teidän lapsenne kanssa? Ja lisäksi ryntää auttamaan omia lapsiaan tarvittaessa? Ymmärrän kyllä yhteisen lapsenne harmistuksen tuollaisessa tilanteessa. Mutta nyt sinun vaan jotenkin pitäisi saada myös miehesi näkemään se. Valitettavasti se vaan taitaa hänen mieleensä vakiintunut ja toimivaksi todettu tapa toimia, kun on jatkunut jo näin pitkään (yhteinen lapsenne jo alakouluikäinen). Sinusta tuntuu tietysti ikävältä, että taloudellisesti lapset ovat eriarvoisia. Mutta vieläkin enemmän kiinnittäisin huomiota oman lapsesi tunteisiin, kuinka hän kokee huonommuutta.
Haluaisitko vielä avata tilannetta sen verran, että miksi miehesi on lastensa kanssa yksin? Miksi hänen lastensa kanssa ei vietä aikaa miehesi lisäksi myös sinä ja yhteinen lapsenne? Jos mies on heidän kanssaan 50% ajastaan, niin missä he esimerkiksi asuvat silloin, ex-vaimon luonako?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joissain muslimimaissa on tutkittu tilannetta, joka ei toki ole täysin analoginen sinun perhekuviosi kanssa, mutta jotain samaakin niissä on.
Monivaimoisissa perheissä (ei siis sinun tilanteesi, en pyri loukkaamaan) vaimojen ja etenkin eri äitien lasten suhteet ovat usein hyvin ongelmallisia. Mies ei millään voi jakaa huomiotaan ja resurssejaan kaikkien alaperheiden kanssa tasapuolisesti. Tämä aiheuttaa etenkin lapsissa kilpailua jo pienestä pitäen. Kateus, eripura ja kilpailu synnyttää puolisisarusten välille hyvin kompleksisia suhteita. Ei tietenkään kaikissa tapauksissa. Solidaarisuus ja luottamus jää vähäiseksi puolisisarusten kesken, jos sitä ylipäätään on. Jotkut sosiologit ovat jopa selittäneet muslimimaiden heikkoa kehitystasoa tällä syyllä.
Valitettavasti en osaa antaa mitään konkreettista neuvoa sinun tilanteeseesi.
Kiitos, tämä on erittäin mielenkiintoinen pointti! Huvittaa ajatus ”alaperheistä”, mutta sitähän tämä juuri on. Myöskään asuinmaamme yhteiskuntarakenne ja lainsäädäntö ei tue erolasten välistä tasa-arvoisuutta, Suomessa asia olisi varmasti toisin. Itse olen pyrkinyt elämään hyväksyen rakenteemme, mutta koska miehen kanssa emme jaa täysin samaa ajatuspohjaa tämän toimivuudesta ja tasa-arvoisuudesta, olen alkanut pohtimaan muitakin ratkaisuja (=eroa). Tuntuu, ettei mikään ratkaisu ole hyvä.
AP
Erolasten? Eihän lapsesi ole erolapsi.
Lapseni ei ole erolapsi, mutta mikäli olisi, lapseni ei saisi vastaavanlaista elatusta miehestä. Ja käytännössä koen lapseni olevan ”erolapsi”: isä on paikalla 50 %.
Käytännössä siis nämä oikeat erolapset saavat huikean elatuksen, sekä isän, joka on paikalla 50 %. Isän, joka myös meidän lapsen 50 % ajastaan hyppii aiempien lastensa luona milloin milläkin asialla.
AP
Oletko 50 % avopuoliso? Lapset ovat aina lapsia, eikä mitään aiempia lapsia.
Aiemmasta liitosta syntyneet lapset. Kuten aiemmin sanoin, he ovat valloittavia ihmisiä, miehelleni ja minulle todella rakkaita, vaikka en heitä usein saakaan tavata. He toivovat viettävänsä aikaa meillä, mutta tämä ei exälle sovi. Pyrimme varjelemaan lasten elämää kaikin tavoin ja pitämään sen ennallaan ja se onnistuu valitettavasti vain exää miellyttämällä.
Mikäli haluat keskittyä kirjoitukselliseen ulosantiini ja saivarrella käyttämilläni termeillä, just do it. Painoarvo kommenteillasi alkuperäiseen ongelmaan on pyöreä nolla. Olen asunut 15+ vuotta ulkomailla, suomenkielentaitoni on väkisinkin heikentynyt, pahoittelut siitä.
AP
Oletko avoliitossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin klassinen vedätyskuvio. Ei toi mies oo ikinä eronnutkaan. Ap, muuta suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän myös miestä ja huonoa omaatuntoa. Itsellä yksi lapsi, jonka isä jätti minut jo ennen lapsen syntymää, eli ollaan aina oltu kaksin. Isä onneksi kuitenkin tapaa lasta säännöllisesti.
Voin todella samaistua siihen syyllisyydentunteeseen mitä tuntee, kun ei pystynyt tarjoamaan lapselle ydinperhettä. Yritän myös omalta osaltani kompensoida tilannetta tarjoamalla lapselle hyvät koulut, harrastukset ja kokemukset muutenkin.
Nykyinen mies haluaisi myös lapsia kanssani, mutta en enää itse halua kun en usko että pystyisin rakastamaan yhtään lasta kuten rakastan tätä nykyistä, jonka hyvinvoinnin eteen olen taistellut yksin alusta saakka. Enkä halua että lapsilla on sitten eriarvoinen asema, toisella isä asuu samassa kodissa ja toinen näkee isää vain toisinaan. Niinpä olen tyytynyt siihen että minun lapsilukuni on nyt tässä.
Täysin samoilla linjoilla. Aina olin varma, että lasta en tee miehen kanssa, jolla jo lapsia enkä itse tee lapsia useamman kanssa juuri siitä syystä, että en itsekkäästi halua asettaa lapsia eri arvoiseen asemaan.
Kaikki vanhemmat haluavat lapsilleen parasta, mutta kukaan ei voi taata, etteikö eriarvoisuutta syntyisi, vaikka kuinka yritettäisiin olla ydinperhe, jos perheessä on lapsia, joilla eri vanhemmat.
Rakastan aiokaistani enemmän kuin mitään, kuten rakastin hänen isäänsä, mutta hän ei sitten lopulta rakastanutkaan minua. Joka tapauksessa olisi mahdollista, että takaisin uuden miehen, saisimme lapsen ja tälle lapselle tarjoaisimme ydinperheen ja ensimmäinen lapseni olisi aina tavallaan ulkopuolinen, vaikka kuinka kohtelisimme samanarvoisesti.
Ainokaiseni isä on lapsia elämässä on-off-tyylillä; siksi minä haluan antaa hänelle kaiken rakkauteni. Itsekkäästi hänet päätin synnyttää.
Ja sanon aina miehille treffeillä heti, että lapsilukuni on täynnä. Monelle se ei edes ole ongelma, sillä olen tavannut miehiä, jotka haluaisivat olla isä hahmoja, mutta eivät halua biologisia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tietää tämän mutta haluaa silti olla kanssani. Toivoo että mieleni muuttuu vaikka en usko että enää muuttuu. Olen kohta jo 40 eli vaikka mieli muuttuisi, lasta ei silti välttämättä enää tule. Erona meillä on tosiaan se, että minä en halua edes yrittää. Olen kyllä kehottanut miestä lähtemään jos kovasti haluaa lapsen mutta ei ole lähtenyt.
-sama