Uusperhe ja eriarvoiset lapset
Mieheni on eronnut edellisestä vaimostaan ja heillä on kaksi lasta, joista mies maksaa valtavan suuria elatusmaksuja (olemme ulkosuomalaisia), jonka seurauksena minä joudun pienestä palkastani pyörittämään meidän perheen arkea, joka jo itsessään poikkeaa miehen edellisen perheen arjesta merkittävästi. Jo tämä luo eriarvoisuutta, josta koen katkeruutta yhteisen lapsemme takia. Omalle kohdallani se ei haittaa, itse olen uusperheeni valinnut, mutta lapset ovat epätasa-arvoisessa asemassa. Esimerkiksi miehen lapset käyvät yksityistä koulua ilman diplomeita, heillä on harrastuksia sukelluksesta hevosvaelluksiin jne., kun taas meidän lapsi elää varsin ”normaalia” suomalaisen lapsen elämää. Raha ei kuitenkaan ole ainut tekijä, mikä tilannetta vaikeuttaa, vaan mieheni huono omatunto omien lapsiensa eroperhekuviosta, minkä seurauksena hän laittaa omat lapsensa usein etusijalle. Kun hänen lapsensa tarvitsevat isäänsä, isä on poikkeuksetta käytettävissä huolimatta siitä, onko hän sopinut yhteisen lapsemme kanssa menoa. Lapset eivät keskenään ole harmiksemme paljoa tekemisissä (manipuloiva ex-vaimo), joten aika usein isä suoraan sanottuna ”feidaa” meidän lapsen omien lastensa takia. Lapsemme kasvettua hän on tämän huomannut ja kipuilee asiaa. Yksi ilta häntä unille peitellessäni hän kysyi, miksi isi ei rakasta häntä yhtä paljoa kuin sisarpuoliaan. Nielin kyyneleitä, enkä halunnut pahoittaa miehen mieltä tämän kertomalla.
Tiedän että mieheni ei toimi tasa-arvoisesti lapsiaan kohtaan. Sattuu katsoa, kuinka oma lapsi kärsii tästä. Miehen lapset ovat aivan ihania ja toivoisin, että uusperheemme toimisi normaalimmin, mutta se ei vain toimi.
Miten voisin suhtautua asiaan rakentavammin? Miehen huonoa omaatuntoa en voi muuksi muuttaa ja asiasta keskustelu on aiheuttanut vain riitaa, mies ei nää tilannetta samalla tapaa.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin, minäkin kysyn miksi otit kierrätysmiehen, ja miksi piti tehdä se lapsi?
Vanhat lapset hädin tuskin siis näkevät isäänsä sinun ja miehen valintojen takia? Isä hylkäsi lapsensa sinun takia? Saakin potea syyllisyyttä!!
Lapset ei näe isäänsä, niin jollakin se on korvattava, vaikka sitten sillä ettei lasten elintaso laske.
Sinun lapsella on se isä suurimman osan aikaa, jota ei rahalla voi ostaa. Olisit tyytyväinen ja olisit hiljaa.
Uusperheet pilaa niin monen elämän, miksi ei tajuta?!?!
En usko, että uusperheet itsessään pilaavat kenenkään elämiä, vaan ne hankalat ja katkerat exät ja nyxät, jotka eivät kykene laittamaan lasten etuja ensisijalle.
Minun lapsellani EI ole isää paikalla ajasta kuin 50 %. 50 % ajastaan isä on edellisten lastensa luona. Puolet viikoista, viikonlopuista, lomista ja pyhistä. Näin on ollut lapsemme syntymästä saakka. Onko lapseni siis etuoikeutetussa asemassa mielestäsi? Miehen lapsilla on pelit ja vempaimet, uima-altaat, yksityiskoulut. Meidän lapsella ei.
AP
Ei se ole eksäm vika että miehesi käyttäytyy kuten köyttäytyy.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap sun miehelläsi on kaksi perhettä ja varmasti ne nuoremmat lapset on hänelle rakkaampia kuin teidän yhteinen lapsenne. Tuohon ei oikein auta kuin ero tai se, että muutatte kauemmaksi tästä ekasta perheestä ja saatte oman, yhteisen elämän. Oletko varma, ettei miehelläsi ole seksiä reissuillaan ex vaimon kanssa?
Kiitos näkökulmastasi. Tätä olen itsekin pohtinut, onko vanhemmat lapset miehelleni tärkeämpiä. Mies toki kiistää tämän, mutta kukapa tuollaista ääneen myöntäisikään. Itselläni on vain yksi lapsi. Voiko vanhempi kokea toisen oman lapsen olevan rakkaampi? Onko se mahdollista?
Miehen ex ei ole asunnolla silloin, kun mies siellä on lapsiviikkoa viettämässä. Ex on muutenkin hyvin vaikea tapaus, käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa miestä kohtaan, kiristää, laiminlyö velvollisuuksiaan, varastaa mieheltä.... Romanttista suhdetta heille ei saa tekemälläkään. Minun ja miehen suhde on todella hyvä ja tasapainoinen poislukien tämä asia.
Vierailija kirjoitti:
Joissain muslimimaissa on tutkittu tilannetta, joka ei toki ole täysin analoginen sinun perhekuviosi kanssa, mutta jotain samaakin niissä on.
Monivaimoisissa perheissä (ei siis sinun tilanteesi, en pyri loukkaamaan) vaimojen ja etenkin eri äitien lasten suhteet ovat usein hyvin ongelmallisia. Mies ei millään voi jakaa huomiotaan ja resurssejaan kaikkien alaperheiden kanssa tasapuolisesti. Tämä aiheuttaa etenkin lapsissa kilpailua jo pienestä pitäen. Kateus, eripura ja kilpailu synnyttää puolisisarusten välille hyvin kompleksisia suhteita. Ei tietenkään kaikissa tapauksissa. Solidaarisuus ja luottamus jää vähäiseksi puolisisarusten kesken, jos sitä ylipäätään on. Jotkut sosiologit ovat jopa selittäneet muslimimaiden heikkoa kehitystasoa tällä syyllä.
Valitettavasti en osaa antaa mitään konkreettista neuvoa sinun tilanteeseesi.
No joo onhan noita mormoniperheitäkin Jenkeissä. Tosiasiassa ei niin auvoista kun tv-sarjoissa esitetään. Tosin tämä ei liittyne AP:n ongelmiin.
Missä se ex on kun mies on siellä? Kuulostaa kummalliselta järjestelyltä.
Jostain luin koulupsykologin tms. kommentin, jossa sanottiin, että toimivaa uusperhettä ei ole koskaan nähty. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap sun miehelläsi on kaksi perhettä ja varmasti ne nuoremmat lapset on hänelle rakkaampia kuin teidän yhteinen lapsenne. Tuohon ei oikein auta kuin ero tai se, että muutatte kauemmaksi tästä ekasta perheestä ja saatte oman, yhteisen elämän. Oletko varma, ettei miehelläsi ole seksiä reissuillaan ex vaimon kanssa?
Kiitos näkökulmastasi. Tätä olen itsekin pohtinut, onko vanhemmat lapset miehelleni tärkeämpiä. Mies toki kiistää tämän, mutta kukapa tuollaista ääneen myöntäisikään. Itselläni on vain yksi lapsi. Voiko vanhempi kokea toisen oman lapsen olevan rakkaampi? Onko se mahdollista?
Miehen ex ei ole asunnolla silloin, kun mies siellä on lapsiviikkoa viettämässä. Ex on muutenkin hyvin vaikea tapaus, käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa miestä kohtaan, kiristää, laiminlyö velvollisuuksiaan, varastaa mieheltä.... Romanttista suhdetta heille ei saa tekemälläkään. Minun ja miehen suhde on todella hyvä ja tasapainoinen poislukien tämä asia.
No ääneenhän sitä ei sanota, mutta kyllä toinen lapsi voi olla rakkaampi kuin toinen. Monesti se riippuu siitä, kuinka paljon sitä puolisoa rakastaa, kenen kanssa lapsen tekee.
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee eniten tilanteessa miehen asenne. Huono omatunto tms. ajaa miehen eriarvoistamaan sinut ja lapsen suhteessa exän ja edellisen liiton lapsiin. Sinä vielä suostut elättämään miehen tässä tilanteessa.
Lisäksi tilanteessa on krooninen aikapula... Samassa ajassa voisi huomioida kaikki lapset ja sinut puolisona.
Minä puhuisin tilanteesta vakavasti ja jopa väläyttäisin ero-pohdinnan ilmaan. Sinun pitää olla huolissasi omasta lapsestasi, joka on huomannut räikeän eriarvoisuuden. Lapsen isä ei asiaa ilmeisesti tällä hetkellä kiinnosta. Suomessa lapsesi varmasti pystyisi elämään tavallista arkea suhteessa ympärillään oleviin lapsiin.
Kiitos! Huono omatunto ja sen vallassa toimiminenhan on tässä se olennainen juttu. Ehkä mies ajattelee, että meidän lapsella on sentään yksi ”täysjärkinen” vanhempi (=minä) ja yrittää vanhemmille lapsilleen paikata rikottua perhettä ja vaikeaa äitiä. Paha sanoa. Tosiaan elätän pienemmästä palkasta meidän perheen ja Suomeen muuttaminen muuttaisi tätä asiaa. Suomessa varmastikin tienaisin kohtuullisesti ja elättäisin täysin itseni ja lapseni. En vain tiedä, miten mies selviää seuraavasta oikeustaistelusta exäänsä kohtaan. Elatuksen tarkastaminen vaatii oikeuskäsittelyn, koska aikaisempi tilanne (=minä elättämässä miestäni ja yhteistä lastani) on muuttunut. Tämä ottaa muutamia vuosia. Kaiken kaikkiaan erikoista, että hyvässä ansiotyössä sekä yrittäjänä oleva mies ei ole kykenevä elättämään edes itseään tässä maassa.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee eniten tilanteessa miehen asenne. Huono omatunto tms. ajaa miehen eriarvoistamaan sinut ja lapsen suhteessa exän ja edellisen liiton lapsiin. Sinä vielä suostut elättämään miehen tässä tilanteessa.
Lisäksi tilanteessa on krooninen aikapula... Samassa ajassa voisi huomioida kaikki lapset ja sinut puolisona.
Minä puhuisin tilanteesta vakavasti ja jopa väläyttäisin ero-pohdinnan ilmaan. Sinun pitää olla huolissasi omasta lapsestasi, joka on huomannut räikeän eriarvoisuuden. Lapsen isä ei asiaa ilmeisesti tällä hetkellä kiinnosta. Suomessa lapsesi varmasti pystyisi elämään tavallista arkea suhteessa ympärillään oleviin lapsiin.
Kiitos! Huono omatunto ja sen vallassa toimiminenhan on tässä se olennainen juttu. Ehkä mies ajattelee, että meidän lapsella on sentään yksi ”täysjärkinen” vanhempi (=minä) ja yrittää vanhemmille lapsilleen paikata rikottua perhettä ja vaikeaa äitiä. Paha sanoa. Tosiaan elätän pienemmästä palkasta meidän perheen ja Suomeen muuttaminen muuttaisi tätä asiaa. Suomessa varmastikin tienaisin kohtuullisesti ja elättäisin täysin itseni ja lapseni. En vain tiedä, miten mies selviää seuraavasta oikeustaistelusta exäänsä kohtaan. Elatuksen tarkastaminen vaatii oikeuskäsittelyn, koska aikaisempi tilanne (=minä elättämässä miestäni ja yhteistä lastani) on muuttunut. Tämä ottaa muutamia vuosia. Kaiken kaikkiaan erikoista, että hyvässä ansiotyössä sekä yrittäjänä oleva mies ei ole kykenevä elättämään edes itseään tässä maassa.
AP
Eli asutte Yhdysvalloissa?
Vierailija kirjoitti:
Missä se ex on kun mies on siellä? Kuulostaa kummalliselta järjestelyltä.
Milloin missäkin. Ystävillään/sukulaisillaan/työmatkalla(pre-corona aikaa) jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee eniten tilanteessa miehen asenne. Huono omatunto tms. ajaa miehen eriarvoistamaan sinut ja lapsen suhteessa exän ja edellisen liiton lapsiin. Sinä vielä suostut elättämään miehen tässä tilanteessa.
Lisäksi tilanteessa on krooninen aikapula... Samassa ajassa voisi huomioida kaikki lapset ja sinut puolisona.
Minä puhuisin tilanteesta vakavasti ja jopa väläyttäisin ero-pohdinnan ilmaan. Sinun pitää olla huolissasi omasta lapsestasi, joka on huomannut räikeän eriarvoisuuden. Lapsen isä ei asiaa ilmeisesti tällä hetkellä kiinnosta. Suomessa lapsesi varmasti pystyisi elämään tavallista arkea suhteessa ympärillään oleviin lapsiin.
Kiitos! Huono omatunto ja sen vallassa toimiminenhan on tässä se olennainen juttu. Ehkä mies ajattelee, että meidän lapsella on sentään yksi ”täysjärkinen” vanhempi (=minä) ja yrittää vanhemmille lapsilleen paikata rikottua perhettä ja vaikeaa äitiä. Paha sanoa. Tosiaan elätän pienemmästä palkasta meidän perheen ja Suomeen muuttaminen muuttaisi tätä asiaa. Suomessa varmastikin tienaisin kohtuullisesti ja elättäisin täysin itseni ja lapseni. En vain tiedä, miten mies selviää seuraavasta oikeustaistelusta exäänsä kohtaan. Elatuksen tarkastaminen vaatii oikeuskäsittelyn, koska aikaisempi tilanne (=minä elättämässä miestäni ja yhteistä lastani) on muuttunut. Tämä ottaa muutamia vuosia. Kaiken kaikkiaan erikoista, että hyvässä ansiotyössä sekä yrittäjänä oleva mies ei ole kykenevä elättämään edes itseään tässä maassa.
AP
Eli asutte Yhdysvalloissa?
Emme asu Yhdysvalloissa, asumme kyllä Euroopassa. Tarkkaa maata en halua mainita. Mutta ei tarvitse Suomesta kovin pitkälle lähteä, että lainsäädäntö on USAn kaltainen.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailla erot on erilaisia, siellä mies usein maksaa puolet tuloistaan exälle ja lapsille, ei ainoastaan jotain symbolista summaa.
Tämä on valitettavan totta. Vaikka isä on lastensa kanssa vuoroviikoin ja -lomin, hän maksaa tuloistaan entiselle vaimolleen ja lapsilleen paljon yli 50 %. Paljon yli.
AP
Kuulostaa todella kalliilta. Onko isä siis lasten luona nuo viikot, eikö lapset ole teillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee eniten tilanteessa miehen asenne. Huono omatunto tms. ajaa miehen eriarvoistamaan sinut ja lapsen suhteessa exän ja edellisen liiton lapsiin. Sinä vielä suostut elättämään miehen tässä tilanteessa.
Lisäksi tilanteessa on krooninen aikapula... Samassa ajassa voisi huomioida kaikki lapset ja sinut puolisona.
Minä puhuisin tilanteesta vakavasti ja jopa väläyttäisin ero-pohdinnan ilmaan. Sinun pitää olla huolissasi omasta lapsestasi, joka on huomannut räikeän eriarvoisuuden. Lapsen isä ei asiaa ilmeisesti tällä hetkellä kiinnosta. Suomessa lapsesi varmasti pystyisi elämään tavallista arkea suhteessa ympärillään oleviin lapsiin.
Kiitos! Huono omatunto ja sen vallassa toimiminenhan on tässä se olennainen juttu. Ehkä mies ajattelee, että meidän lapsella on sentään yksi ”täysjärkinen” vanhempi (=minä) ja yrittää vanhemmille lapsilleen paikata rikottua perhettä ja vaikeaa äitiä. Paha sanoa. Tosiaan elätän pienemmästä palkasta meidän perheen ja Suomeen muuttaminen muuttaisi tätä asiaa. Suomessa varmastikin tienaisin kohtuullisesti ja elättäisin täysin itseni ja lapseni. En vain tiedä, miten mies selviää seuraavasta oikeustaistelusta exäänsä kohtaan. Elatuksen tarkastaminen vaatii oikeuskäsittelyn, koska aikaisempi tilanne (=minä elättämässä miestäni ja yhteistä lastani) on muuttunut. Tämä ottaa muutamia vuosia. Kaiken kaikkiaan erikoista, että hyvässä ansiotyössä sekä yrittäjänä oleva mies ei ole kykenevä elättämään edes itseään tässä maassa.
AP
Eli asutte Yhdysvalloissa?
Emme asu Yhdysvalloissa, asumme kyllä Euroopassa. Tarkkaa maata en halua mainita. Mutta ei tarvitse Suomesta kovin pitkälle lähteä, että lainsäädäntö on USAn kaltainen.
AP
Minä kyllä muuttaisin sinuna takaisin Suomeen. Tuossa liitossasi on niin paljon huonoja puolia ja vain vähän positiivisia puolia. Ajattelisin lapseni parasta. Täällä hän ei joutuisi tuntemaan itsensä eriarvoiseksi kuin edellisen liiton lapset.
Minä ymmärrän myös miestä ja huonoa omaatuntoa. Itsellä yksi lapsi, jonka isä jätti minut jo ennen lapsen syntymää, eli ollaan aina oltu kaksin. Isä onneksi kuitenkin tapaa lasta säännöllisesti.
Voin todella samaistua siihen syyllisyydentunteeseen mitä tuntee, kun ei pystynyt tarjoamaan lapselle ydinperhettä. Yritän myös omalta osaltani kompensoida tilannetta tarjoamalla lapselle hyvät koulut, harrastukset ja kokemukset muutenkin.
Nykyinen mies haluaisi myös lapsia kanssani, mutta en enää itse halua kun en usko että pystyisin rakastamaan yhtään lasta kuten rakastan tätä nykyistä, jonka hyvinvoinnin eteen olen taistellut yksin alusta saakka. Enkä halua että lapsilla on sitten eriarvoinen asema, toisella isä asuu samassa kodissa ja toinen näkee isää vain toisinaan. Niinpä olen tyytynyt siihen että minun lapsilukuni on nyt tässä.
Aikamoinen tilanne ihan kaikkien kannalta. Ei minulla ole tuohon edes mitään fiksua kommenttia. Joskus elämä menee sellaiseen sotkuun että hyvää ratkaisua ei ole. Tsemppiä tilanteeseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä se ex on kun mies on siellä? Kuulostaa kummalliselta järjestelyltä.
Milloin missäkin. Ystävillään/sukulaisillaan/työmatkalla(pre-corona aikaa) jne.
Oletko varma, ettei ex ole miehen kanssa isäviikoilla? Harvalla on ystäviä tai sukulaisia, joiden nurkissa voi majailla puolet ajasta. Työmatkatkin on olleet kohta puolitoista vuotta vähissä.
Itse en katsoisi päivääkään miestä, jolla käytännössä on kaksi vaimoa ja jonka toinen vaimo elättää miestä jotta tämä maksaisi ekalle vaimolle tarpeeksi. Asetapa itsellesi rajat, joita ei ylitetä.
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän myös miestä ja huonoa omaatuntoa. Itsellä yksi lapsi, jonka isä jätti minut jo ennen lapsen syntymää, eli ollaan aina oltu kaksin. Isä onneksi kuitenkin tapaa lasta säännöllisesti.
Voin todella samaistua siihen syyllisyydentunteeseen mitä tuntee, kun ei pystynyt tarjoamaan lapselle ydinperhettä. Yritän myös omalta osaltani kompensoida tilannetta tarjoamalla lapselle hyvät koulut, harrastukset ja kokemukset muutenkin.
Nykyinen mies haluaisi myös lapsia kanssani, mutta en enää itse halua kun en usko että pystyisin rakastamaan yhtään lasta kuten rakastan tätä nykyistä, jonka hyvinvoinnin eteen olen taistellut yksin alusta saakka. Enkä halua että lapsilla on sitten eriarvoinen asema, toisella isä asuu samassa kodissa ja toinen näkee isää vain toisinaan. Niinpä olen tyytynyt siihen että minun lapsilukuni on nyt tässä.
Sun kannattaa kertoa tämä miehellesi niin hän saa hommata naisen, joka haluaa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän myös miestä ja huonoa omaatuntoa. Itsellä yksi lapsi, jonka isä jätti minut jo ennen lapsen syntymää, eli ollaan aina oltu kaksin. Isä onneksi kuitenkin tapaa lasta säännöllisesti.
Voin todella samaistua siihen syyllisyydentunteeseen mitä tuntee, kun ei pystynyt tarjoamaan lapselle ydinperhettä. Yritän myös omalta osaltani kompensoida tilannetta tarjoamalla lapselle hyvät koulut, harrastukset ja kokemukset muutenkin.
Nykyinen mies haluaisi myös lapsia kanssani, mutta en enää itse halua kun en usko että pystyisin rakastamaan yhtään lasta kuten rakastan tätä nykyistä, jonka hyvinvoinnin eteen olen taistellut yksin alusta saakka. Enkä halua että lapsilla on sitten eriarvoinen asema, toisella isä asuu samassa kodissa ja toinen näkee isää vain toisinaan. Niinpä olen tyytynyt siihen että minun lapsilukuni on nyt tässä.
Saattaa olla, että nykyinen miehesi ei halua olla pelkkä isäpuoli vaan haluaa tosissaan omiakin lapsia. Oletko varautunut, että suhde voi kariutua siihen?
Tuota talouspuolta olisi kannattanut miettiä ennen kuin hankitte lapsen. Elättämällä miehen ja lapsen, jotta mies voi syytää rahaa muualle kannustat häntä siihen, ettei tilanteen tarvitsekaan muuttua. Miehesi tarvitsee sinua rahallisesti ja on aina silloin mielin kielin, kun huomaa, että tulee konflikti. Nythän ei "viitsi" lähteä vuosien oikeustaisteluun ja miksi lähteä, kun pata porisee ja tupa lämpeää? Nyt pitää lopettaa kynnysmattona oleminen.
Vierailija kirjoitti:
No ääneenhän sitä ei sanota, mutta kyllä toinen lapsi voi olla rakkaampi kuin toinen. Monesti se riippuu siitä, kuinka paljon sitä puolisoa rakastaa, kenen kanssa lapsen tekee.
Kyllä tässä on perää. Minä rakastin hulluna tämän ainoan lapseni isää, mutta hän ei koskaan rakastanut minua yhtä paljon ja lopulta sitten jättikin minut. Rakastan ja kunnioitan myös nykyistä miesystävääni mutta en halua synnyttää hänelle lasta. En tiedä mitä biologiaa se on mutta en halua hänelle enkä hänen näköistä lasta. Lisäksi tuo eriarvoisuusnäkökulma nykyiseen lapseeni.
54
Minua häiritsee eniten tilanteessa miehen asenne. Huono omatunto tms. ajaa miehen eriarvoistamaan sinut ja lapsen suhteessa exän ja edellisen liiton lapsiin. Sinä vielä suostut elättämään miehen tässä tilanteessa.
Lisäksi tilanteessa on krooninen aikapula... Samassa ajassa voisi huomioida kaikki lapset ja sinut puolisona.
Minä puhuisin tilanteesta vakavasti ja jopa väläyttäisin ero-pohdinnan ilmaan. Sinun pitää olla huolissasi omasta lapsestasi, joka on huomannut räikeän eriarvoisuuden. Lapsen isä ei asiaa ilmeisesti tällä hetkellä kiinnosta. Suomessa lapsesi varmasti pystyisi elämään tavallista arkea suhteessa ympärillään oleviin lapsiin.