Lue keskustelun säännöt.
Ajatelkaa, jos isä pääsisi vastasyntyneen vauvan luo vain tunniksi päivässä, kaukaakin. Näin Husissa nyt
30.07.2021 |
Ajatelkaa, jos vaikka tunnin tai enemmän ajaa suuntaansa.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Eipä tuota paljon tarvitse ajatella tai kuvitella. Kun sain esikoiseni 30v sitten, isillä oli tosiaankin vierailuaika. Taisi olla klo 17-19. Kyllä siellä pärjäsi ihan hyvin sen viikon, koka piti ensisynnyttäjänä olla.
Onneksi kehitys kehittyy... kun lapset ei ole enää vain naisen harteilla ja isilläkin on oikeus luoda heti alusta alkaen sidettä lapseensa.
Ei ne siteet pariin sairaalassaolopäivään katkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Eipä tuota paljon tarvitse ajatella tai kuvitella. Kun sain esikoiseni 30v sitten, isillä oli tosiaankin vierailuaika. Taisi olla klo 17-19. Kyllä siellä pärjäsi ihan hyvin sen viikon, koka piti ensisynnyttäjänä olla.
Onneksi kehitys kehittyy... kun lapset ei ole enää vain naisen harteilla ja isilläkin on oikeus luoda heti alusta alkaen sidettä lapseensa.
30 v sitten vauvat myös viettivät ison osan ajasta ns. vauvalassa. Mikä ei siis ole lapsen kehitykselle hyväksi.
Tässäkin keskustelussa huokuu asenne, että naisen on pärjättävä yksin, ei saa haluta apua, ei saa valittaa kun itsepähän haarasi levitit. Toisaalta myös se, että lasta hoitava isä on neitimäinen nössö.
Anteeksi suora puheeni, mutta olen saanut tarpeekseni äitien väheksymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt paljastan tietämättömyyteni mutta siis onko nykyäänkin tollasia yhteishuoneita ettei saa olla vain omissa oloissaan? Mä synnytin pari vuotta sit espoon sairaalassa ja oli oma huone ja oli ihana oma rauha. Luulin että on mennyttä aikaa nuo jaetut huoneet. Eihän espoossa taida olla kuin noita yksilöhuoneita, vai onko? Vanhemmissa sairaaloissa tietty olisi luonnollistakin jos ei kaikkia osastoja ole uusittu yksilöhuoneiksi.
TYKS:ssä on lähinnä yhteishuoneita. Sinne olen menossa nyt synnyttämään ja jo etukäteen harmittaa. Jotenkin sitä kaipaisi omaa rauhaa synnytyksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se isä sielä sairaalassa edes tekee. Pitää olla tosi läheisriippuvainen, jos ei muutmaa vuorokautta kestä erossa.
Meillä ainakin lapsen isä hoiti vauvaa ja auttoi mua pääsemään vessaan ja haki ruokaa. Läheisriippuvaisuus on aika provosoiva sana, mutta sitähän sä halusitkin.
No onhan tuo nyt taas aika valitusta, Ei ymmärretä mitään realiteetteja, kuin "minä, minä" vaan.
Totta, hyvin tuokin kirjoittaja olisi voinut vaan kusta alleen ja nähdä nälkää sen muutaman päivän!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Eipä tuota paljon tarvitse ajatella tai kuvitella. Kun sain esikoiseni 30v sitten, isillä oli tosiaankin vierailuaika. Taisi olla klo 17-19. Kyllä siellä pärjäsi ihan hyvin sen viikon, koka piti ensisynnyttäjänä olla.
Onneksi kehitys kehittyy... kun lapset ei ole enää vain naisen harteilla ja isilläkin on oikeus luoda heti alusta alkaen sidettä lapseensa.
30 v sitten vauvat myös viettivät ison osan ajasta ns. vauvalassa. Mikä ei siis ole lapsen kehitykselle hyväksi.
Tässäkin keskustelussa huokuu asenne, että naisen on pärjättävä yksin, ei saa haluta apua, ei saa valittaa kun itsepähän haarasi levitit. Toisaalta myös se, että lasta hoitava isä on neitimäinen nössö.
Anteeksi suora puheeni, mutta olen saanut tarpeekseni äitien väheksymisestä.
Totta. Ja jitenkin surullista toi asenne että ei sen isän tarvi vauvaansa heti nähdä eikä se saisi harmittaa. Ihan kuin se isä olisi joku ylimääräinen tyyppi jonka tunteilla ei ole niin väliä. Kuinka moni näistä äideistä olisi tyytyväisenä himassa odottelemassa omaa vastasyntynyttä kotiin sitten muutaman päivän päästä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Eipä tuota paljon tarvitse ajatella tai kuvitella. Kun sain esikoiseni 30v sitten, isillä oli tosiaankin vierailuaika. Taisi olla klo 17-19. Kyllä siellä pärjäsi ihan hyvin sen viikon, koka piti ensisynnyttäjänä olla.
Onneksi kehitys kehittyy... kun lapset ei ole enää vain naisen harteilla ja isilläkin on oikeus luoda heti alusta alkaen sidettä lapseensa.
Ei ne siteet pariin sairaalassaolopäivään katkea.
Joten sitten on ihan sama? Tällä asenteella ei mikään koskaan mene paremmaksi. Toki nyt on poikkeustilanne, joten rajoitukset saattaa olla tarpeen jos ollaan vaikka usean synnyttäjän kanssa samassa huoneessa, mutta sitten en ymmärrä jos perhehuoneeseenkaan ei saa tulla tukihenkilö kuin tunniksi. Ihan kuin se tukihenkilö (yleensä siis isä) ei olisi koko aikaa juuri ennen synnytystä ollut synnyttäjän kanssa eli tod.näk. samat bakteeri- ja viruskannat molemmilla.
Jos synnytys menee hyvin ja äidin ja vauvan vointi hyvä, niin voihan sieltä kotiin lähteä koko porukka 6 tunnin kuluttua syntymästä. Näin me on tehty. Ei sinne sairaalaan tarvitse jäädä pötkölleen ellei ole sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä se isä sielä sairaalassa edes tekee. Pitää olla tosi läheisriippuvainen, jos ei muutmaa vuorokautta kestä erossa.
Näin se isän vierottaminen alkaa
Vierailija kirjoitti:
Lapsen isä selvittää, mihin aikaan ja millä käytävällä ruoka on tarjolla ja tuo ruuat äidille. Ei niitä kukaan muu ainakaan tuo.
Sehän se idea on, nopeammin toipuu kun lähtee liikkeelle. Jos tosissasi et pysty, niin tuovat kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että kun nautin synnytettyäni kolmannen lapsemme syyskuussa 2020 siitä, että sain olla kaksin vauvan kanssa rauhassa synnärillä. Isä oli synnytyksessä ja lähti sitten muiden lasten luokse kotiin. Tulivat sitten hakemaan parin päivän päästä, vierailut oli kielletty. Ihan turhaan olisi isä ollut synnärillä, edes vierailemassa. Lämmöllä edelleen muistelen tuota paria päivää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se isä sielä sairaalassa edes tekee. Pitää olla tosi läheisriippuvainen, jos ei muutmaa vuorokautta kestä erossa.
Näin se isän vierottaminen alkaa
Höpö höpö, mulla ei oo kertaakaan ollut perhehuonetta synnärillä (4 kertaa). Vitutti aina ne ramppaavat vierailijat. Myös omat pysyvät poissa niin saa huonekaveritkin rauhan. Ja näinä aikoina vielä muutkin vaarat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se isä sielä sairaalassa edes tekee. Pitää olla tosi läheisriippuvainen, jos ei muutmaa vuorokautta kestä erossa.
Meillä ainakin lapsen isä hoiti vauvaa ja auttoi mua pääsemään vessaan ja haki ruokaa. Läheisriippuvaisuus on aika provosoiva sana, mutta sitähän sä halusitkin.
No onhan tuo nyt taas aika valitusta, Ei ymmärretä mitään realiteetteja, kuin "minä, minä" vaan.
Totta, hyvin tuokin kirjoittaja olisi voinut vaan kusta alleen ja nähdä nälkää sen muutaman päivän!
Sairaalassa on kyllä hoitohenkilökuntaa, jotka auttaa, jos on oikeasti hätä. Sielä mitään ukkoja tartte "ryhmä"huoneisiin.
Vierailija kirjoitti:
Jos synnytys menee hyvin ja äidin ja vauvan vointi hyvä, niin voihan sieltä kotiin lähteä koko porukka 6 tunnin kuluttua syntymästä. Näin me on tehty. Ei sinne sairaalaan tarvitse jäädä pötkölleen ellei ole sairas.
Mulle sanottiin neuvolassa kun sanoin jotain siihen viittaavaa, että ei kai me kauaa sairaalassa olla ellei joku mee vikaan, että ensisynnyttäjät on kyllä yleensä ainakin vuorokauden synnytyksen jälkeen. Ensimmäinen siis syksyllä tulossa. Onneksi meidän sairaalassa on todella hyvin perhehuoneita tarjolla joten uskon että sellainen saadaan varsinkin kun taidetaan priorisoida ensisynnyttäjiä niihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai että kun nautin synnytettyäni kolmannen lapsemme syyskuussa 2020 siitä, että sain olla kaksin vauvan kanssa rauhassa synnärillä. Isä oli synnytyksessä ja lähti sitten muiden lasten luokse kotiin. Tulivat sitten hakemaan parin päivän päästä, vierailut oli kielletty. Ihan turhaan olisi isä ollut synnärillä, edes vierailemassa. Lämmöllä edelleen muistelen tuota paria päivää!
Voipi olla eri asia sitten kun on useampia lapsia, mutta ensisynnyttäjänä todellakin haluan että bondataan koko meidän perheen kesken heti alusta asti, näen minut, mieheni ja tulevan lapsen kokonaisuutena, ja minusta meidän kuuluu tutustua uuteen tulokkaaseen aluksi yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se isä sielä sairaalassa edes tekee. Pitää olla tosi läheisriippuvainen, jos ei muutmaa vuorokautta kestä erossa.
Meillä ainakin lapsen isä hoiti vauvaa ja auttoi mua pääsemään vessaan ja haki ruokaa. Läheisriippuvaisuus on aika provosoiva sana, mutta sitähän sä halusitkin.
No onhan tuo nyt taas aika valitusta, Ei ymmärretä mitään realiteetteja, kuin "minä, minä" vaan.
Totta, hyvin tuokin kirjoittaja olisi voinut vaan kusta alleen ja nähdä nälkää sen muutaman päivän!
Sairaalassa on kyllä hoitohenkilökuntaa, jotka auttaa, jos on oikeasti hätä. Sielä mitään ukkoja tartte "ryhmä"huoneisiin.
En mä ollut ryhmähuoneessa. Vastasin vain jonkun kysymykseen siitä mitä mies sairaalassa edes tekisi. Toisekseen meillä ainakin hoitajat oli tosi tiukoilla, nytkin odoteltiin välillä pitkäänkin että vastas kutsunappiin kun olin kipulääkkeitä vailla, joten olispa kiva vaivata heitä joka kerta kun haluaa vessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa, jos tuo käytäntö jäisi pidemmäksi aikaa niin mikä rauha osastoilla! Loppuisi se alituinen älyvapaa trafiikki. Yksikin lauma tuli isoäidin johdolla katsomaan koko päiväksi vastasyntynyttä mukanaan huutava yksi vuotias. Lopulta tämä isoäiti päätti lähteä laittamaan ruokaa eikä ottanut kuin rauhalliset isommat mukaan ja jätti sen huutajan sinne äidin helmoihin että isi hakee kyllä myöhemmin. Silloin kiroilin hartaasti, että mikä järki ja se äitikään ei näyttänyt tykkäävän ideasta, koska se lapsi oli pahasti päiväunia vailla eikä osannut nukahtaa muualle kuin kotiin tai autoon.
Sen vuoksi huusin sisäisesti jes kun luin uutisen. Menkää sinne naisen kotiin katsomaan sitä vauvaa, älkääkä ängetkö sinne sairaalaan koko poppoon voimin.
Minusta se on ihan hellyttävää, kun suvun uutta tulokasta halutaan tulla heti syntymän jälkeen katsomaan, mutta ei sinne jäädä tarvitse. Isä luonnollisesti saisi mielestäni olla paikalla vaikka koko ajan.
Joo, ihan kiva, jos noita kakaroita vaan joku opettais käyttäytymään.
Niin nautin minäkin vauvastani kaikessa rauhassa, kun iso parvi pörähti paikalle. Jo kaukaa käytävältä kuului kailotus. Mammaa tulivat katsomaan isi ja vauvan sisarukset ja muutama muu.
Ensimmäiseksi alkoivat kakarat tuijottaa meikäläistä ja tapittivat todella häiritsevästi. Yksi sitten kysyi suureen ääneen "Äiti, miksi tuo täti on noin lihava, vaikka on saanut jo vauvan"?
Edes väliverhoa ei sänkyjen välissä ollut, joten koko vierailu oli yhtä tuskaa, kun möllöttivät vaan minua. Vedin peiton korville, onneksi vauvelini nukkui tyytyväisenä koko tuon ajan. Äiti ei kieltänyt mistään, eikä pahoitellut, naurahti vaan "hassunhauskalle ja teräväsanaiselle" lapsoselleen.
Missä sairaalassa synnyttäneiden osastolla ei ole väliverhoja potilaspaikkojen välissä?
Vierailija kirjoitti:
Jos synnytys menee hyvin ja äidin ja vauvan vointi hyvä, niin voihan sieltä kotiin lähteä koko porukka 6 tunnin kuluttua syntymästä. Näin me on tehty. Ei sinne sairaalaan tarvitse jäädä pötkölleen ellei ole sairas.
Saako ensisynnyttäjäkin lähteä 6 tuntia syntymästä? Käsittääkseni ei. Mutta kai noita polikliinisiä synnytyksiä voitaisiin suosia uudelleensynnyttäjien kohdalla, niin osastoilla olisi vähän väljempää ja isät voisivat vierailla pidempään kuin 60 minuuttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se isä sielä sairaalassa edes tekee. Pitää olla tosi läheisriippuvainen, jos ei muutmaa vuorokautta kestä erossa.
Hoitaa vauvaa tietenkin. Omani vaihtoi vaippoja ja antoi pipetillä maitoa ja hyppäsi tarkistamaan jokaisen lapsen inahduksen kuin vieteriukko.
Jaahas, mä kyllä elin ne ekat päivät täyssymbioosissa vauvan kanssa. Häiritsi vaan kaikki ylimääräiset huoneessa kun olin kuitenkin aika "kipeä". Ihan ymmärrettävää monen synnyttäjän huoneissa, ettei kuormiteta turhaa. Olitte varmaan perhehuoneessa.
Lapsen toinen vanhempi, joka on ainakin usein synnyttäjän rakastettu kumppani, ei ole mikään random "ylimääräinen" tyyppi. Outoa, jos näet oman miehesi tolla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa, jos tuo käytäntö jäisi pidemmäksi aikaa niin mikä rauha osastoilla! Loppuisi se alituinen älyvapaa trafiikki. Yksikin lauma tuli isoäidin johdolla katsomaan koko päiväksi vastasyntynyttä mukanaan huutava yksi vuotias. Lopulta tämä isoäiti päätti lähteä laittamaan ruokaa eikä ottanut kuin rauhalliset isommat mukaan ja jätti sen huutajan sinne äidin helmoihin että isi hakee kyllä myöhemmin. Silloin kiroilin hartaasti, että mikä järki ja se äitikään ei näyttänyt tykkäävän ideasta, koska se lapsi oli pahasti päiväunia vailla eikä osannut nukahtaa muualle kuin kotiin tai autoon.
Sen vuoksi huusin sisäisesti jes kun luin uutisen. Menkää sinne naisen kotiin katsomaan sitä vauvaa, älkääkä ängetkö sinne sairaalaan koko poppoon voimin.
Minusta se on ihan hellyttävää, kun suvun uutta tulokasta halutaan tulla heti syntymän jälkeen katsomaan, mutta ei sinne jäädä tarvitse. Isä luonnollisesti saisi mielestäni olla paikalla vaikka koko ajan.
Joo, ihan kiva, jos noita kakaroita vaan joku opettais käyttäytymään.
Niin nautin minäkin vauvastani kaikessa rauhassa, kun iso parvi pörähti paikalle. Jo kaukaa käytävältä kuului kailotus. Mammaa tulivat katsomaan isi ja vauvan sisarukset ja muutama muu.
Ensimmäiseksi alkoivat kakarat tuijottaa meikäläistä ja tapittivat todella häiritsevästi. Yksi sitten kysyi suureen ääneen "Äiti, miksi tuo täti on noin lihava, vaikka on saanut jo vauvan"?
Edes väliverhoa ei sänkyjen välissä ollut, joten koko vierailu oli yhtä tuskaa, kun möllöttivät vaan minua. Vedin peiton korville, onneksi vauvelini nukkui tyytyväisenä koko tuon ajan. Äiti ei kieltänyt mistään, eikä pahoitellut, naurahti vaan "hassunhauskalle ja teräväsanaiselle" lapsoselleen.
Missä sairaalassa synnyttäneiden osastolla ei ole väliverhoja potilaspaikkojen välissä?
Tapahtumasta on aikaa, vuosia, ja nykyään varmaan onkin. En viitsi kaupunkia kertoa, mutta ihan totta puhun. Otin vain kantaa tuohon omaan rauhaan ja vierailijoihin, jotka häiritsevät. Ja kysyin jo hyvissä ajoin, että saisko jotain sermiä tai verhoa ja sanoivat, ettei saa.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että muiden synnyttäneiden vauvoja käydään katsomassa, mutta sen voi tehdä hieman hienotunteisemminkin. Itse lähdin mieheni kanssa kävelyllä sairaalassa ja istuimme rauhalliseen paikkaan, vauvakärry ja vauva tietenkin mukana. Saatiin puhua ilman uteliaita korvapareja.
Ainoastaan pari hoitsua kävi kyyläämässä oven raosta.
On tuo aika sairasta taas synnyttäjien kustannuksella taas tehdä tuollaista. Monet äidit on niin huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen, että tarvitsevat sen isän apua. Ketään muuta sinne ei tarvitse sallia kuin yksi tukihenkilö, oli sitten isä tai joku muu, joka voi auttaa sen lapsen hoidossa. Etenkin ensisynnyttäjillä on niin paljon opettelemista ja mahdollisesti monen yön huonot unet takana, että apua tarvitsee eikä siinä kätilöt ehdi koko aikaa olla vierihoitamassa.
Itse kestin hyvin huonosti jaloillani synnytyksen jälkeiset pari päivää, meinasi huipata ja näytin hoitsuistakin vähän turhan kalpealta. Matkaa sairaalaan oli 2,5h suuntaansa ja isä oli ollut jo hotellissa pari yötä, mutta perhehuone meni samalla paikkakunnalla asuville, koska olivat sitä ensin pyytäneet. Näin KYSissä. Onneksi lopulta saatiin mekin perhehuone, koska ei miehelle olisi ollut mahdollista ajella edestakaisin päivässä viittä tuntia ja minä tarvitsin tukea. Tuore isi vaihtoi vaipat, pesi pyllyt ja antoi tuttipullolla lisämaitoa sokeriseurannassa olevalle vauvalle, kun oma maito ei vielä noussut. Toinen vahti vauvaa, että toinen pääsi suihkuun ja ruokaa hakemaan. Olisinhan minä saanut sen lapsen kyllä ruokittua, kun kätilöt sen lisämaidon toivot, mutta kun voimia ei ollut edes seistä, niin miten olisi sen vauvan pyllyn pesukaan onnistunut, jos ei kestä yhden käden varassa kannatella edes maitolasia? Niin ja itsekin olin sokeriseurannassa ja lääkitystä oli pariinkin eri vaivaan.