Lue keskustelun säännöt.
Miten hyväksyn ettei suhdetta ole eikä tule?
11.08.2014 |
En vain pysty hyväksymään, että herra säädön kanssa ei vakavampaa suhdetta synny. Niin kauan kuin hän haluaa nähdä niin pieni toivon liekki kytee sisälläni. Voin sanoa, että nyt unohdan koko jutun, mutta syvällä sisimmässä tiedän, että en vain voi hyväksyä ettei meistä tule mitään, koska haluan uskoa että meistä tulee jotain ja haluan uskoa, että jos tulee niin se kyllä toimii.
Ja nämä ajatukset vievät siihen pisteeseen, että en pysty itse elämään täysillä ja pitämään silmiä auki muiden miesten suhteen.. Miten voisin vaan päästää irti ja elää omaa elämää ja olla huolehtimatta huomisesta liikaa
Kommentit (69)
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 20:15"]
Eli vinkkini sulle on:
Kerta taidat olla aika samanlainen kuin minä itse joka ei paljon järjen ääntä kuuntele eikä pysty irrottamaan vaikka se omaksi parhaakseen olisi, niin mikäli vain psyyke kestää niin voithan jatkaa tuota tapailua ja nauttia teidän yhteisistä hetkistä ja siinä samassa sinkkuudesta.
Johonkinhan tuo tapailunne joskus tulee päättymään: jompikumpi löytää toisen, jommankumman tunteet lopahtaa tai sitten päädytte yhteen. Älä kuitenkaan painosta seurustelemaan äläkä anna miehen viedä tilannetta sille tasolle että kylmästi vain käyttää hyväkseen.
[/quote]
Mutta mitä sitten pitäisi tehdä, mikä on kultainen keskitie? Ei saa painostaa seurusteluun, muttei myöskään antaa miehen käyttää hyväseen niin mitä tässä sitten teen?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 20:29"]
Jos näin miehenä saan esittää arvailuja, niin suhteessa jänistäminen voi johtua esimerkiksi siitä, että alusta asti on syntynyt jotenkin sellainen tunne, että suhteeseen liittyy myös suuria riskejä, että asiat voivat kääntyä myös jyrkästi huonompaan suuntaan, ja ihan ymmärrettäväähän on, jos sellainen näkymä pelottaa, koska mitä korkeammalta tippuu, sitä kovemmin se sattuu.
Joskus voi olla myös niin, että vaikka suhde itsessään olisi positiivinen, niin sillä voi kuitenkin olla jotenkin kielteinen vaikutus muuhun elämään tai siihen, miltä se tuntuu. Johtuen ehkä siitä, että suhde on liian erillään siitä muusta elämästä tai jotenkin hankalasti yhteensovitettavissa sen kanssa.
Mutta on kieltämättä hankalaa, kun toisen ajatuksia ei tiedä.:)
[/quote]
Mitä tarkoitat noilla suhteeseen liittyvillä riskeillä? Minkälaisia riskejä voi olla?
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 23:28"]
Joku kysyi onko mies varattu. Ei, ei hän ole varattu. Tuntuu vaan, että miehelle kaverit menevät elämässä kaiken edelle. Minäkin olen aikanaan saanut selityksiä, että olen kauhean ihana, mutta hän ei tiedä mitä tekisi kanssani kun on työt ja on sitä ja tätä ja blaablaa eikä ole aikaa muuhun.
[/quote]
Ei kai kukaan aikuinen ihminen halua tuollaista ajelehtivaa kakaraa riesakseen!? Jolle kaverit on ykkösasia elämässä! Ettekö te saa itsellenne oikeaa miestä, vai miksi roikutte tuollaisissa keskenkasvuisissa tyypeissä? Itselleni tulee mieleen ajat, jolloin olin alaikäinen. Silloin vastakkaisen sukupuolen edustajat saattoi olla tuollaisia ja silloinkaan en sellaista olisi sietänyt. Mutta että aikuisena..?
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 23:13"]
Mitä tarkoitat noilla suhteeseen liittyvillä riskeillä? Minkälaisia riskejä voi olla?
[/quote]
Esimerkiksi jos huomaa, että ajattelutavoissa on jonkun asian suhteen sellaisia eroja, jotka voivat aiheuttaa vakavia ristiriitoja myöhemmin (ei tosin seurustelun alkuvaiheessa). Tai ylipäätään näkee, että on olemassa monia potentiaalisia ristiriitojen aiheita. Ja kyllähän toisen ihmisen persoonassa voi nähdä riskejä, varsinkin jos ei luota omiin ihmissuhdetaitoihinsa tai ihmistuntemukseen. Ihmiset kuitenkin muuttuvat.
En sinänsä sano, etteikö riskejä kannattaisi ottaa, ainakin joskus. :)
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 18:03"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 03:11"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 01:17"]Mulle tuli välittömästi mieleen eräs mies turusta, moniongelmainen tuuliviiri. Jos se on hän ainoa neuvoni on: Pakene ja lujaa! Älä katso taaksesi! Älä putoa hänen ansaan, kaikilla sinne juuttuneilla kestää vuosia päästä takas elämään. Hänestä pääsee irti vaan riutautumalla. Sattuu jonkun aikaa ja on helv*n vaikea mut on ehdottomasti sen väärti. Hänen seurassa on uskomattoman hauskaa, mut se on hämäystä ja jos hän saa sut koukkuunsa olet menetetty vuosiksi.
[/quote]
heinyt mustakin alkoi kuullostaa tää juttu tosi tutulta.. onks tää ukko jotain alle 40? Blondi..?
[/quote]
Voitteko kertoa tarkemmin, miten tämä mies toimii ja millaisia ongelmia hänellä on?
[/quote]
En tiedä mistä aiempi vastaaja kertoi, mutta mä olen toi joka kysyy vahvistusta.. Tää tyyppi on töissä sellaisessa paikassa, jossa on helppo tavata uusia ihmisiä ja ollaan tekemisissä aika tiiviisti muutaman viikon kerrallaan. Miehen työn kautta tapasimme, ja näimme kerran sen jälkeen baarissa. Lopulta menin sinne jatkoille, ja tapailimme muutaman kerran ennen kuin juttu päättyi miehen totaalihäipymiseen. Siis mies laittoi välit poikki sanomatta tai perustelematta sanallakaan. Muutama kuukausi kului, niin mies kaipaili minua takaisin luokseen. Kului vuosi tällä on-offailulla, niin pääsin pyristelemään irti, mutta paljon se otti ja opin kasvattamaan taas yhden kerroksen paksuun nahkaani lisää. Nykyisin hänellä taitaa olla jo perhe, mutta se ei hirveästi hidastanut hänen spedeilyään viimeksikään.. änkesi baarissa samaan pöytään istumaan ja juttelemaan ja halusi jatkoille kanssani jonnekin vaikka kundikaveri istui vieressä. Vakiomantrat olivat "ei minulla ole naisia ikinä", "hamsteri/äiti/isä kuoli ja itken sitä vieläkin" eli noita tollaisia juttuja, joille lämpesin alkuun ennen kuin tajusin, että tää oli vain tapa saada naisia.:P Olinko oikeasti niin tyhmä et uskoin noi tarinat, koska alituisesti miehen luonahan oli sytkäreitä ja muuta naisten roinaa eli naisten puutteesta se kusipää ei ainakaan kärsinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 00:04"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 18:03"]
En tiedä mistä aiempi vastaaja kertoi, mutta mä olen toi joka kysyy vahvistusta.. Tää tyyppi on töissä sellaisessa paikassa, jossa on helppo tavata uusia ihmisiä ja ollaan tekemisissä aika tiiviisti muutaman viikon kerrallaan. Miehen työn kautta tapasimme, ja näimme kerran sen jälkeen baarissa. Lopulta menin sinne jatkoille, ja tapailimme muutaman kerran ennen kuin juttu päättyi miehen totaalihäipymiseen. Siis mies laittoi välit poikki sanomatta tai perustelematta sanallakaan. Muutama kuukausi kului, niin mies kaipaili minua takaisin luokseen. Kului vuosi tällä on-offailulla, niin pääsin pyristelemään irti, mutta paljon se otti ja opin kasvattamaan taas yhden kerroksen paksuun nahkaani lisää. Nykyisin hänellä taitaa olla jo perhe, mutta se ei hirveästi hidastanut hänen spedeilyään viimeksikään.. änkesi baarissa samaan pöytään istumaan ja juttelemaan ja halusi jatkoille kanssani jonnekin vaikka kundikaveri istui vieressä. Vakiomantrat olivat "ei minulla ole naisia ikinä", "hamsteri/äiti/isä kuoli ja itken sitä vieläkin" eli noita tollaisia juttuja, joille lämpesin alkuun ennen kuin tajusin, että tää oli vain tapa saada naisia.:P Olinko oikeasti niin tyhmä et uskoin noi tarinat, koska alituisesti miehen luonahan oli sytkäreitä ja muuta naisten roinaa eli naisten puutteesta se kusipää ei ainakaan kärsinyt.
[/quote]
Herraisä mun suomea taas..:P toivottavasti tuosta saa jotain selvää edes.
Anna olla! Mulla oli monta vuotta tollanen säätö jonka vuoksi sain vakavia psyykkisiä sairauksia ja vammoja. Tästä on nyt 10 vuotta ja lääkityksiä ei voida lääkäreiden mukaan vieläkään lopettaa. Yritin useasti tappaa itseni alemmuuden ja riittämättömyyden tunteiden vuoksi. Ei ole ollut miestä tämän jälkeen, ei ole lapsia eikä perhettä. Olen 52-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:32"]
"Mutta mitä sitten pitäisi tehdä, mikä on kultainen keskitie? Ei saa painostaa seurusteluun, muttei myöskään antaa miehen käyttää hyväseen niin mitä tässä sitten teen?"
No ensinnäkin älä nosta seurustelua esille. Ei mitään "missä me nyt mennään"-keskusteluja. Jos sinulla on tunne, että kaiken annat muttet mitään saa, niin on suhde jo hyväksikäytön puolella. Jos taas tunnet kaikesta huolimatta olosi hyväksi, niin mikä tilanteessa niin pahasti sitten mättää? Saat "osa-aikaisen" poikaystävän, eli sinkkuuden ja seurustelun parhaat puolet.
Älä pistä tätä miestä kaiken edelle, se on suurin virhe. Tiedän kuinka vaikeaa se on kun tahtoisi saada kaiken mahdollisen irti niistä harvoista yhteisistä hetkistä, mutta missään nimessä ei saa olla miehen käytettävissä 247. Tapaile muitakin miehiä, käy treffeillä. Jos olet kuullut termistä kuminauhaefekti, niin käytä sitä hyväksesi. Jos et ole, tässä (Cosmon huippulaadukas ;)) juttu aiheesta:
http://www.cosmopolitan.fi/artikkeli/seksi_ja_suhteet/tarvitsetko_omaa_aikaa
Kuten sanottu, jos tunteet menee järjen edelle ja mikäli psyyke kestää niin jatka miehen tapailua, mutta sillä asenteella että varaudut pahimpaan ja toivot parasta. Ei tuo säätäminen ikuisuuksia kestä.
T. 53
[/quote]
Välillä olen miettinyt, että miksen tosiaan voisi jatkaa juttua näinkin. Mutta aina kun mies lähtee niin sittenhän ne tunteet tulee pintaan. Ei halua toisen lähtevän, ei tiedä ikinä milloin näkee seuraavan kerran vai nähdäänkö enää, pelko siitä, että toinen löytääkin jonkun toisen ja minä jään yksin rannalle huutamaan. Eli psyyke ei taida kestää, vaikka kuinka haluaisi jatkaa. Se on kaikki tai ei mitään.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 00:05"][quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 23:49"]
Itselläni on tilanne, jossa mies välillä haluaa seurustella, sitten ei. Välillä on todella rakastuneen oloinen ja suunnittelee yhteisiä juttuja ja jopa lapsia. Sitten olen yhtäkkiä vain rasite eikä halua edes kuulla minusta mitään. Kunnes taas maailman ihanin nainen. Vaikea päästä siihen pisteeseen että saa toivonkipinän sammumaan kun mies sitä säännöllisesti ruokkii ja tilanteet vaihtuvat ilman mitään logiikkaa. Tulen hulluksi.
[/quote]
Pelaa sinulla. Tuo lähemmäksi (tarkoituksettomat lupaukset) ja työntää pois.
[/quote]
Miksi?