Onko täällä enää ketään Suomen muinaisuskosta tietävää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isoäitini kertoili kaiken maailman haltijoista ja metsänpeikoista, sekä "metsän miehistä". Nyt aikuisena tulkitsen niiden olleen jäänteitä pakanallisista uskomuksista, joita sukupolvelta toiselle on kerrottu. Isoäitini (oli syntynyt 1906) oli itse kuullut ne lapsena.

Yhä edelleen mieheni kaataa lohijoella kauden aluksi olutta "Ahdille". Tapiota kiitetään aina metsän antimista, joskus jopa uhrataan jotain pientä, kuten metson sydän. Joulutontulle jätetään maitoa ja pipari. Kyllä nämä edelleen meissä elävät 😊

 

Hienoa, että perinteet teillä jatkuvat. Minä heitän kiukaalle aina lähtiessäni viimeisen kauhallisen vettä, koska se on saunatontulle. Mummoni teki aina niin. Hänellä oli myös pihakivi, jonne hän vei keksinpaloja tms. haltioille. Myös paljon muuta tuli kuultua, nähtyä ja opittua.

Meillä heitettiin aina ensimmäinen kauhallinen tontulle, sitten vasta ihmisille. Lähtiessä kiitettiin. 

Kannattaa lukea Samuli Paulaharjua. Hän kirjoitti paljon tarinoita muistiin.

Kannattaa lukea Samuli Paulaharjua, jos on kiinnostunut vanhoista tarinoista.

Olen ateisti, mutta kasvatan lapseni tunnistamaan ja tuntemaan suomalaisten omaa kulttuuria ja suomenuskon taustaa. Sitä pitäisi opettaa mielestäni koulussakin paljon enemmän kuin kristinuskoa, se on meidän omaa historiaa. Esimerkiksi joulusta siis kerron, että joulu on jo sanana meidän suomalaisten / pohjoismaalaisten omaa perinnettä (jol) ja tontut meidän suomalaisten vanhoihin uskomuksiin kuuluvia. Koulussa tungetaan silmille väkisin kristusmessua (christmas), ja ne jesset ja enkelit ovat hyvin paljon uudempia meidän joulumme päälle liimattuja idän uskonnon osia.

On surkeaa miten vähän kouluissa opetetaan meidän omaa kulttuuria. Vaikka tuon Taivaannaulan kalenterin voisi ottaa avuksi jos ei opettaja muuten omaa kulttuuriaan tunne.