Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö muita nykylapsosten kotikasvatuksen puute
11.08.2014 |
Kysymys tuntuu saavan tutuilla mammoilla defenssit päälle ja sen oman murumussukan puolustelu alkaa. Ja useimmiten se hienoin kommentti minulle itselleni on: "sähän nyt et mistään tiedä kun sulla ei ole lapsiakaan" tai "kyllä sä sitten tiedät kun sulla on omia lapsia". Mikä on siis todella upea vastahyökkäys esim. siihen että skidit heittelee naapurin koiria aidan yli kivillä :D "kyllä sunkin lapset heittelee sitten naapurin koiria kivillä, odotahan vaan!"
Öööö. Tuuuskinpa. Mulla kun ei itselläni ole koskaan tullut mieleenkään satuttaa mitään kärpästä (no ok, ampiaista) isompaa (kiitos hyvän kotikasvatuksen), luulisin pystyväni kasvattamaan myös lapseni samaan malliin. Ja ei, meillä ei ollut mitään överiankaria sääntöjä sen enempää kuin mitään kammorangaistuksiakaan :D meillä vaan oli selkeä raja jonka toisella puolella oli sallitut asiat ja toisella puolella kielletyt asiat. Ja sen rajan yli ei menty. Piste. Ei tullut edes mieleen mennä :)
Kommentit (55)
Kyllä vääryyden tehneelle lapselle on hyvä puhua samantien ja heti teon tapahduttua. Se on signaali siitä, että asia on tärkeä ja se otetaan vakavasti ja samalla muutkin lapset voivat oppia yhden "nuhtelusta". Olennaista on selittää lapsille seikkaperäisesti, miksi mitäkin saa tai ei saa tehdä. Perustelut auttavat siinä, että lapsi ei tunne saavansa epäoikeudenmukaista kohtelua, vaan kyseessä on oppimistilanne.
Ei ihme, että monista nykynuorista ja -lapsista kasvaa työelämään nuoria aikuisia, jotka eivät ymmärrä, että töihin tullaan työaikana, omat työtehtävät tehdään ajallaan ja työnantajan ainoa tehtävä ei ole tarjota kivaa aktiviteettia työntekijöilleen, vaan että välillä pitää tehdä myös niitä ei-niin-kivoja juttuja. Pitää sietää arkea ja tiettyä tylsyyttä. Koko ajan ei voi olla vaan kivaa tai saada kaikkea, mitä itse haluaa.
Te vanhemmat, jotka ette aktiivisesti kasvata lapsianne, teette heille ja koko yhteiskunnalle karhunpalveluksen.
t. psykologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 10:10"]
Ei ole mullakaan vielä lapsia, mutta (tai ehkä sen takia) samaa ihmettelen. Eniten kummastuttaa, kun aikuisilla ei tunnu olevan enää mitään auktoriteettiä lapsiin nähden. Jos mä yritän komentaa joitain lapsia, saan vastaukseksi lähinnä naurua. Itse kyllä olisin lapsena totellut melkein pissat housussa.
Ehkä syy on se, että lapset nostetaan nykyään kaiken keskipisteeksi. Juhlissa ei ole enää lastenpöytiä erikseen, vaan kaikki tällätään aikuisten pöytiin, lapset päättää mitä syödään, milloin ulkoillaan, mihin matkustetaan jne. Lasten ei tarvi siivota enää sotkujaan ja viikkoraha juoksee, vaikkei mitään sen eteen tekis.
[/quote]
Voi lässyti lässyti lässyti sentään. Onpas ihanaa elellä närkästyksen vallassa, ah mikä tunne kun muut on niiiiin paljon huonompia kuin mitä itse on. Tai siis ainakin olisi, jos olisi niitä lapsia...
Ihan omasta kokemuksesta sanon: Suurin osa, 95% aikuisista ja lapsista on kivoja ja fiksuja ja kykeneviä kasvamaan ja elämään tämän yhteiskunnan normien mukaan. Sitten on pieni vähemmistö, joka on aivan perseestä.
Totta, aikamme on paljon lapsikeskeisempää kuin ennen. Joillain se menee överiksi, suurimmalla osalla ei. Enimmäkseen se tarkoittaa sitä, että lapsista yritetään pitää parempaa huolta kuin ennen, oikeasti kohdata ja antaa tilaa lapsille ja heidän tunteilleen. Ja sanoisin, että juuri tästä syystä lapset nykyään voivat paljon paremmin kuin ennen.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 11:05"]
Kyllä vääryyden tehneelle lapselle on hyvä puhua samantien ja heti teon tapahduttua. Se on signaali siitä, että asia on tärkeä ja se otetaan vakavasti ja samalla muutkin lapset voivat oppia yhden "nuhtelusta". Olennaista on selittää lapsille seikkaperäisesti, miksi mitäkin saa tai ei saa tehdä. Perustelut auttavat siinä, että lapsi ei tunne saavansa epäoikeudenmukaista kohtelua, vaan kyseessä on oppimistilanne.
Ei ihme, että monista nykynuorista ja -lapsista kasvaa työelämään nuoria aikuisia, jotka eivät ymmärrä, että töihin tullaan työaikana, omat työtehtävät tehdään ajallaan ja työnantajan ainoa tehtävä ei ole tarjota kivaa aktiviteettia työntekijöilleen, vaan että välillä pitää tehdä myös niitä ei-niin-kivoja juttuja. Pitää sietää arkea ja tiettyä tylsyyttä. Koko ajan ei voi olla vaan kivaa tai saada kaikkea, mitä itse haluaa.
Te vanhemmat, jotka ette aktiivisesti kasvata lapsianne, teette heille ja koko yhteiskunnalle karhunpalveluksen.
t. psykologi
[/quote]
Tässä ei ole nyt kukaan sanonut, että ei kasvata lastaan, vaan tässä on puhuttu siitä, että ap kuvittelee, että lapsia ei kasvateta. toisin kuin hänen lapsuudessaan (muutama vuosi sitten), jolloin oli rajat, kuri ja herran nuhde. Ymmärrätkö?
Ja olen muuten aikaisemman keskustelijan kanssa samaa mieltä siitä, että tuo systeemi, jossa kotityöt ja vastuun ottaminen ovat rangaistuksia, on todella huono, koska se ei ainakaan opeta sitä, että työnteko ja vastuullisuus ovat hyviä juttuja. Meillä ne ainakin kuluvat lapsellakin normaaliin päivittäiseen elämään.
Onpa huvittava aloitus.
Ei ne "nykyajan" lapset ole sen pahempia kuin ennenkään. Aika tuppaa usein kultaamaan muistot... Aina on ollut niitä huonosti käyttäytyviä, syystä tai toisesta. Syynä joko se kasvatuksen puute tai joku neurologinen häiriö. Suurin osa lapsista on kuitenkin aivan normaaleja. Sinulla taitaa olla vaan todella negatiivinen asenne yleisesti lapsia kohtaan, niin huomaat vain ne virheet. Saatatpa muuttaa muelipidettäsi, jos sinulle joskus lapsia tulee ;)
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 11:03"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 10:43"]Olen todella hämmästynyt näistä puolustuspuheenvuoroista. Se koira älähtää, johon kalikka kolahtaa! Olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä. Harmittavan isolta osalta vanhemmista puuttuu oikea vanhemmuus. Ei oteta sitä auktoriteettia, joka vanhemman kuuluu ottaa. Vastuullinen vanhemmuus tarkoittaa sitä, että oman lapsen väärään toimintaan puututaan heti, kerrotaan perustelut, miksi mitäkin ei voi tai saa tehdä ja jos lapsi silti tekee kiellettyjä juttuja, niillä on seuraamuksensa.
Meillä on käytössä systemaattinen plus- ja miinuspisteiden kerääminen. Aina, kun lapsi tekee oma-aloitteisesti hienoja juttuja (auttaa muita pyyteettömästi, siivoaa oma-aloitteisesti jne.) hän saa pluspisteen. Kun hän tekee kiellettyjä asioita, hänelle annetaan varoitus ja jos silti tekee, saa miinuspisteen. Kun miinuksia kertyy tietty määrä, hän saa rangaistuksen. Rangaistus on jotakin, jonka hän kokee työläänä, mutta se on kasvattavaa. Esim. laitamme hänet käymään kaupassa ostamassa esim. maitoa, koska hän tarvitsee kannustusta tämän tyyppiseen toimintaan. Tai laitamme hänet imuroimaan. Näin lapsi oppii vastuuntuntoa ja hän oppii itse valitsemaan, mitä hän tekee. Hän voi valita ns. huonon käytöksen, mutta sillä on aina myös seuraamuksensa. Lapsi oppii itsesäätelykykä ja harkintaa. Kun hän saa tietyn määrän pluspisteitä, hän saa jonkin itseään motivoivan palkinnon (pääsee leffaan, saa uudet sulkapallomailat tms.)
Plus- ja miinussysteemi vaatii molemmilta vanhemmilta systemaattisuutta. Muuten se ei toimi.
Kunpa muutkin opettaisivat tapoja lapsilleen. Nykyisin näkee ihan liikaa lapsia, joilla ei ole mitään rajoja. Eivätkä vanhemmat uskalla yhtään turhauttaa lasta. Lapsi saa tahtonsa periksi, kun vain huutaa ja vinkuu riittävästi ja näin palkitaan huono käytös. Valitettavasti.
t. psykologi-äiti
[/quote] toisin sanoen opetatte että normaalit koti-askareet ovat kielteisiä asioita ja ettämukavia asioita ei tehdäsiksi että ne ovat mukavia vaan koska ollaan suoritettu tarpeeksi? Minusta paljon terveempää on opettaa että joitain asioita ei saa tehdä koska niitä ei saa tehdä, ja hyvästä käytöksestä saa palkaksi kehuja ja hymyjä ja haleja ihan saman tien paikan päällä
[/quote]
Normaalista ja jokapäiväisestä hyvästä käytöksestä saa palkaksi aina systemaattisesti kehuja, hymyjä ja haleja. Niitä emme säästele, vaan viljelemme aktiivisesti. Kun kyse on jostakin sellaisesta erityishyvästä käytöksestä, jonka toteuttaminen ei ole vielä automatisoitunut ja jota haluamme eritoten kannustaa, niin siitä tulee erikseen plusmerkintä. Tämän avulla kiritämme lastamme sosiaalisissa taidoissa, joissa hän onkin todella hyvä. Jokaisessa ikävaiheessa on erilaisia uusia taitoja, joiden oppiminen vie aikaa eikä tapahdu lapsella automaattisesti.
Tälle lapsellemme ei varsinaisesti ole tarvinnut opettaa, että jotkut kotiaskareet ovat epämiellyttäviä. Hän ei luontaisesti milloinkaan ole ollut innostunut imuroimisesta ja kaupassakäynti on hänelle pakkopullaa riippumatta siitä, miten me olemme suhtautuneet näihin askareisiin. Opetus on se, että vaikka jokin asia ei ole aina niin mieltä ylentävää, se pitää silti tehdä. Kaupassa käyntiin liittyy lisäksi sosiaalisen rohkeuden kasvattaminen, jota yksilökohtaisesti tällä lapsella on pitänyt kehittää tietoisesti.
Me olemme neuvotelleet lapsemme kanssa yhdessä palkkiot ja rangaistukset. Sillä tavalla ne ovat lapsen hallittavissa, mutta kuitenkin riittävän tehokkaita.
Ja arjessa tapahtuu koko ajan mukavia asioita ilman suorittamista ja sen lisäksi hyvästä käytöksestä voidaan erikoispalkita. Se ei millään tavalla tarkoita suorittamista veren maku suussa, vaan nimenomaan mukavassa ilmapiirissä onnistumista.
t. psykologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se on niin, että nuoret, lapsettomat ihmiset ovat tajunneet lapsenkasvatuksen ytimen ("kun vain asettaa rajat, ongelmia ei ole"), mutta he, joilla lapsia on, eivät millään tajua tätä yksinkertaista "totuutta"? Hmm...
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 11:03"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 10:43"]Olen todella hämmästynyt näistä puolustuspuheenvuoroista. Se koira älähtää, johon kalikka kolahtaa! Olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä. Harmittavan isolta osalta vanhemmista puuttuu oikea vanhemmuus. Ei oteta sitä auktoriteettia, joka vanhemman kuuluu ottaa. Vastuullinen vanhemmuus tarkoittaa sitä, että oman lapsen väärään toimintaan puututaan heti, kerrotaan perustelut, miksi mitäkin ei voi tai saa tehdä ja jos lapsi silti tekee kiellettyjä juttuja, niillä on seuraamuksensa.
Meillä on käytössä systemaattinen plus- ja miinuspisteiden kerääminen. Aina, kun lapsi tekee oma-aloitteisesti hienoja juttuja (auttaa muita pyyteettömästi, siivoaa oma-aloitteisesti jne.) hän saa pluspisteen. Kun hän tekee kiellettyjä asioita, hänelle annetaan varoitus ja jos silti tekee, saa miinuspisteen. Kun miinuksia kertyy tietty määrä, hän saa rangaistuksen. Rangaistus on jotakin, jonka hän kokee työläänä, mutta se on kasvattavaa. Esim. laitamme hänet käymään kaupassa ostamassa esim. maitoa, koska hän tarvitsee kannustusta tämän tyyppiseen toimintaan. Tai laitamme hänet imuroimaan. Näin lapsi oppii vastuuntuntoa ja hän oppii itse valitsemaan, mitä hän tekee. Hän voi valita ns. huonon käytöksen, mutta sillä on aina myös seuraamuksensa. Lapsi oppii itsesäätelykykä ja harkintaa. Kun hän saa tietyn määrän pluspisteitä, hän saa jonkin itseään motivoivan palkinnon (pääsee leffaan, saa uudet sulkapallomailat tms.)
Plus- ja miinussysteemi vaatii molemmilta vanhemmilta systemaattisuutta. Muuten se ei toimi.
Kunpa muutkin opettaisivat tapoja lapsilleen. Nykyisin näkee ihan liikaa lapsia, joilla ei ole mitään rajoja. Eivätkä vanhemmat uskalla yhtään turhauttaa lasta. Lapsi saa tahtonsa periksi, kun vain huutaa ja vinkuu riittävästi ja näin palkitaan huono käytös. Valitettavasti.
t. psykologi-äiti
[/quote] toisin sanoen opetatte että normaalit koti-askareet ovat kielteisiä asioita ja ettämukavia asioita ei tehdäsiksi että ne ovat mukavia vaan koska ollaan suoritettu tarpeeksi? Minusta paljon terveempää on opettaa että joitain asioita ei saa tehdä koska niitä ei saa tehdä, ja hyvästä käytöksestä saa palkaksi kehuja ja hymyjä ja haleja ihan saman tien paikan päällä
[/quote]
Normaalista ja jokapäiväisestä hyvästä käytöksestä saa palkaksi aina systemaattisesti kehuja, hymyjä ja haleja. Niitä emme säästele, vaan viljelemme aktiivisesti. Kun kyse on jostakin sellaisesta erityishyvästä käytöksestä, jonka toteuttaminen ei ole vielä automatisoitunut ja jota haluamme eritoten kannustaa, niin siitä tulee erikseen plusmerkintä. Tämän avulla kiritämme lastamme sosiaalisissa taidoissa, joissa hän onkin todella hyvä. Jokaisessa ikävaiheessa on erilaisia uusia taitoja, joiden oppiminen vie aikaa eikä tapahdu lapsella automaattisesti.
Tälle lapsellemme ei varsinaisesti ole tarvinnut opettaa, että jotkut kotiaskareet ovat epämiellyttäviä. Hän ei luontaisesti milloinkaan ole ollut innostunut imuroimisesta ja kaupassakäynti on hänelle pakkopullaa riippumatta siitä, miten me olemme suhtautuneet näihin askareisiin. Opetus on se, että vaikka jokin asia ei ole aina niin mieltä ylentävää, se pitää silti tehdä. Kaupassa käyntiin liittyy lisäksi sosiaalisen rohkeuden kasvattaminen, jota yksilökohtaisesti tällä lapsella on pitänyt kehittää tietoisesti.
Me olemme neuvotelleet lapsemme kanssa yhdessä palkkiot ja rangaistukset. Sillä tavalla ne ovat lapsen hallittavissa, mutta kuitenkin riittävän tehokkaita.
Ja arjessa tapahtuu koko ajan mukavia asioita ilman suorittamista ja sen lisäksi hyvästä käytöksestä voidaan erikoispalkita. Se ei millään tavalla tarkoita suorittamista veren maku suussa, vaan nimenomaan mukavassa ilmapiirissä onnistumista.
t. psykologi
[/quote]
Opetus on se, että jos tekee vääriä asioita, saa miinuspisteitä, ja kun miinuspisteitä tulee tarpeeksi, on rangaistuksena imurointi tai muu kotityö. Lapsi oppii siinä, että on kotitöitä, jotka ovat rangaistuksia, koska se on seurausta vääristä teoista. Jos haluaa opettaa lapselle, että joku epämiellyttävä asia on vain tehtävä, kannattaa se ainakin minun mielestäni tehdä niin, että se kuuluu ihan normaaliin elämään, eikä ole rangaistus, ja jälkeenpäin voi kehua siitä, että lapsi tekee asian, vaikkei siitä nyt niin välitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin nykylapset on röyhkeitä. Tuossa pihallakin kehtasivat sanoa parvekkeelta huutavalle kiroilevalle naiselle. että "voisitko puhua vähän nätimmin". Nainen haukkui lapset ja heidän normaalit leikit aivan törkeällä kielenkäytöllä. Nyt hän varmaan meuhkaa jossain, kun nykylapset sanoo vastaan.
Tottahan se on ettei nykyajan äitejä voisi vähempää kiinnostaa lastensa kasvatus. Niitä tehdään vain kun ei osata huolehtia ehkäisystä ja kun kaikilla muillakin on, lapsi kuvitellaan joksikin koiranpennun tapaiseksi hauskuuttajaksi vain. Sitten kun se on saatu tehtyä niin iskee todellisuus naamaan kun ei saakaan enää nukkua kun pitää lasta hoitaa, ei pääse ryyppäämään ja joutuu huolehtimaan muustakin kuin itsestään. Sitten heti kun se oppii kävelemään ja puhumaan niin annetaan touhuta omiaan koska ei vain jakseta katsoa enää sen perään. Baaritkin aina täynnä yh-mammoja ketkuttamassa persettä vaikka pitäisi olla hoitamassa lasta kotona mutta ei, oma elämä ja biletys on tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 11:26"]
Tottahan se on ettei nykyajan äitejä voisi vähempää kiinnostaa lastensa kasvatus. [/quote]
Mistä tämä "totuutesi" on peräisin? En tunne ainuttakaan nykyäitiä, jota ei kiinnostaisi lasten kasvatus. Ehkä sinun tuttavapiirissäsi sitten näin ei ole?
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 11:21"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 11:03"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 10:43"]Olen todella hämmästynyt näistä puolustuspuheenvuoroista. Se koira älähtää, johon kalikka kolahtaa! Olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä. Harmittavan isolta osalta vanhemmista puuttuu oikea vanhemmuus. Ei oteta sitä auktoriteettia, joka vanhemman kuuluu ottaa. Vastuullinen vanhemmuus tarkoittaa sitä, että oman lapsen väärään toimintaan puututaan heti, kerrotaan perustelut, miksi mitäkin ei voi tai saa tehdä ja jos lapsi silti tekee kiellettyjä juttuja, niillä on seuraamuksensa.
Meillä on käytössä systemaattinen plus- ja miinuspisteiden kerääminen. Aina, kun lapsi tekee oma-aloitteisesti hienoja juttuja (auttaa muita pyyteettömästi, siivoaa oma-aloitteisesti jne.) hän saa pluspisteen. Kun hän tekee kiellettyjä asioita, hänelle annetaan varoitus ja jos silti tekee, saa miinuspisteen. Kun miinuksia kertyy tietty määrä, hän saa rangaistuksen. Rangaistus on jotakin, jonka hän kokee työläänä, mutta se on kasvattavaa. Esim. laitamme hänet käymään kaupassa ostamassa esim. maitoa, koska hän tarvitsee kannustusta tämän tyyppiseen toimintaan. Tai laitamme hänet imuroimaan. Näin lapsi oppii vastuuntuntoa ja hän oppii itse valitsemaan, mitä hän tekee. Hän voi valita ns. huonon käytöksen, mutta sillä on aina myös seuraamuksensa. Lapsi oppii itsesäätelykykä ja harkintaa. Kun hän saa tietyn määrän pluspisteitä, hän saa jonkin itseään motivoivan palkinnon (pääsee leffaan, saa uudet sulkapallomailat tms.)
Plus- ja miinussysteemi vaatii molemmilta vanhemmilta systemaattisuutta. Muuten se ei toimi.
Kunpa muutkin opettaisivat tapoja lapsilleen. Nykyisin näkee ihan liikaa lapsia, joilla ei ole mitään rajoja. Eivätkä vanhemmat uskalla yhtään turhauttaa lasta. Lapsi saa tahtonsa periksi, kun vain huutaa ja vinkuu riittävästi ja näin palkitaan huono käytös. Valitettavasti.
t. psykologi-äiti
[/quote] toisin sanoen opetatte että normaalit koti-askareet ovat kielteisiä asioita ja ettämukavia asioita ei tehdäsiksi että ne ovat mukavia vaan koska ollaan suoritettu tarpeeksi? Minusta paljon terveempää on opettaa että joitain asioita ei saa tehdä koska niitä ei saa tehdä, ja hyvästä käytöksestä saa palkaksi kehuja ja hymyjä ja haleja ihan saman tien paikan päällä
[/quote]
Normaalista ja jokapäiväisestä hyvästä käytöksestä saa palkaksi aina systemaattisesti kehuja, hymyjä ja haleja. Niitä emme säästele, vaan viljelemme aktiivisesti. Kun kyse on jostakin sellaisesta erityishyvästä käytöksestä, jonka toteuttaminen ei ole vielä automatisoitunut ja jota haluamme eritoten kannustaa, niin siitä tulee erikseen plusmerkintä. Tämän avulla kiritämme lastamme sosiaalisissa taidoissa, joissa hän onkin todella hyvä. Jokaisessa ikävaiheessa on erilaisia uusia taitoja, joiden oppiminen vie aikaa eikä tapahdu lapsella automaattisesti.
Tälle lapsellemme ei varsinaisesti ole tarvinnut opettaa, että jotkut kotiaskareet ovat epämiellyttäviä. Hän ei luontaisesti milloinkaan ole ollut innostunut imuroimisesta ja kaupassakäynti on hänelle pakkopullaa riippumatta siitä, miten me olemme suhtautuneet näihin askareisiin. Opetus on se, että vaikka jokin asia ei ole aina niin mieltä ylentävää, se pitää silti tehdä. Kaupassa käyntiin liittyy lisäksi sosiaalisen rohkeuden kasvattaminen, jota yksilökohtaisesti tällä lapsella on pitänyt kehittää tietoisesti.
Me olemme neuvotelleet lapsemme kanssa yhdessä palkkiot ja rangaistukset. Sillä tavalla ne ovat lapsen hallittavissa, mutta kuitenkin riittävän tehokkaita.
Ja arjessa tapahtuu koko ajan mukavia asioita ilman suorittamista ja sen lisäksi hyvästä käytöksestä voidaan erikoispalkita. Se ei millään tavalla tarkoita suorittamista veren maku suussa, vaan nimenomaan mukavassa ilmapiirissä onnistumista.
t. psykologi
[/quote]
Opetus on se, että jos tekee vääriä asioita, saa miinuspisteitä, ja kun miinuspisteitä tulee tarpeeksi, on rangaistuksena imurointi tai muu kotityö. Lapsi oppii siinä, että on kotitöitä, jotka ovat rangaistuksia, koska se on seurausta vääristä teoista. Jos haluaa opettaa lapselle, että joku epämiellyttävä asia on vain tehtävä, kannattaa se ainakin minun mielestäni tehdä niin, että se kuuluu ihan normaaliin elämään, eikä ole rangaistus, ja jälkeenpäin voi kehua siitä, että lapsi tekee asian, vaikkei siitä nyt niin välitäkään.
[/quote]
Nämä kaksi tapaahan eivät mitenkään poissulje toisiaan. Meillä on myös normaaliin arkeen kuuluvat kotityöt, jotka tehdään ja välillä siihen kuuluu imurointi, vaikkei olisi miinuksiakaan. On myös varsin paljon muita kotitöitä, joita ei ole sanktioitu tähän systeemiin. Huomaa siis, että nyt on kyse yksilöllisistä palkkioista ja rangaistuksista. Lapsi on ollut itse niitä ideoimassa ja ehdottanut näitä (mikä kehittää myös hänen omaa ajatteluaan).
Erityisen iloinen asia oli eilen, kun lapsi mökillä ehdotti, että olisi reilua, että olisi tiskivuorot. Että kun äiti tekee yleensä ruuan, niin muut voisivat sitten tiskata. Että he voisivat isän kanssa jakaa tiskivuorot keskenään. Tällaisesta oma-aloitteisesta ehdotuksesta ja toisen huomioimisesta annoimme plussan.
t. psykologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 11:05"]
Kyllä vääryyden tehneelle lapselle on hyvä puhua samantien ja heti teon tapahduttua. Se on signaali siitä, että asia on tärkeä ja se otetaan vakavasti ja samalla muutkin lapset voivat oppia yhden "nuhtelusta". Olennaista on selittää lapsille seikkaperäisesti, miksi mitäkin saa tai ei saa tehdä. Perustelut auttavat siinä, että lapsi ei tunne saavansa epäoikeudenmukaista kohtelua, vaan kyseessä on oppimistilanne.
Ei ihme, että monista nykynuorista ja -lapsista kasvaa työelämään nuoria aikuisia, jotka eivät ymmärrä, että töihin tullaan työaikana, omat työtehtävät tehdään ajallaan ja työnantajan ainoa tehtävä ei ole tarjota kivaa aktiviteettia työntekijöilleen, vaan että välillä pitää tehdä myös niitä ei-niin-kivoja juttuja. Pitää sietää arkea ja tiettyä tylsyyttä. Koko ajan ei voi olla vaan kivaa tai saada kaikkea, mitä itse haluaa.
Te vanhemmat, jotka ette aktiivisesti kasvata lapsianne, teette heille ja koko yhteiskunnalle karhunpalveluksen.
t. psykologi
[/quote]
Kuten sanoin, se ei ole minun tapaani kasvattaa mutta minusta tuokin on ihan jees että lapselle sitten kotona tulee noottia asiasta, viimeistään. Kyllä sielläkin se aresti tms tulee -kuten sanoin: et ole paikalla kun lapsesi tuolla jossain isompana tekee jotain tyhmää ja saat sen kuulla illalla vaikka kaverin vanhemman soittaessa sinulle -ja annat siitä sitten myöhemmin rangaistuksen! Ja voihan lapsen sitten vaikka aamulla pistää puhutteluun jos lapsi jo nukkuu kun kuulet jostain asiasta mitä hän teki. Entä jos sinulla on aamulla työaamu etkä ehdi aamullakaan nähdä lasta koska hän nukkuu kun menet töihin ja menee itsenäisesti kouluun? Mitä sitten teet?!
Tottakai on ideaalia heristää sormea lapselleen heti siinä ja silloin mutta kuten sanoin: lapsi voi vetää vaikka parin tunnin paskakilarit ja kieltäytyä nousemasta maasta. Äidillä huono selkä ja nolottaa lapsen käytös (LUE: sinun kaltaiset asenteelliset siinä saa jotain kiimaa kun katselee miten huonosti toisen lapsi käyttäytyy).
Olen joskus huomauttanut yhdelle äidille joka ei huomioinut että oli kokonainen porukka lapsi joilla meni vähän lujaa, ettei hänen lapsi ollut ainoa jonka tulee pyytää anteeksi. Se tilanne olisi ratkennut muutenkin sillä että aikuiset oltaisiin vaan ohjattu leikkiä oikeaan suuntaan mutta tuo yksi tahtoi opettaa lastaan niin että lopputulos on se että hänen lapsi on ainoa joka pyytää anteeksi. Me aikuiset voidaan joskus pysähtyä miettimään mitä se lapsen kokema reiluus tilanteessa myös on. Tottakai on tärkeää pyytää anteeksi, mutta anteeksipyytämiseen kuuluu myös se että saa anteeksi.
Kolmonen
Teoriassa on kaikki aina helppoa. Jokainen tasan varmasti kasvattaa omalla tyylillään mut enemmän vaikuttaa ympäristö ja sen käyttäytymismalli. Se on pikkaisen vaikeaa vetää aivan eri linjaa mitä muut ja rajoittaa lasten elämää kun muiden vanhemmat ei sitä tee. Miten sellainen muka perustellaan?? Mun yleinen lause on ollut "no tehkää mitä lystäätte" koska ei vaan jaksa jankata samaa ilman että se menee jakeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 10:08"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 10:02"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 09:49"]
Ehkä tässä on kyse samasta mitä itse todistin eilen leikkipuistossa: nicopetteri juoksee ympäriinsä, kiusaa muita, törmäilee pienempiin, potkii hiekkaa lasten silmiin, kiroilee... Mitä tekee äiti? Istuu vieressä penkillä ja lukee lehteä. Muiden aikuisten piti puuttua nicopetterin idioottimaiseen toimintaan.
On olemassa rajojen hakemista (joka on normaalia ja täysin ok) ja sitten on vaan huonoa kotikasvatusta. En yhtään ihmettele, että opettajat ovat lirissä koulussa.
[/quote]
Tuo on tuota julmaa yleistämistä: mistä sinä tiedät mitä se tilanne on jos äiti alkaisi lastaan komentamaan? Tai jos äiti lukee niin ei sitten NÄE sitä hiekan heittämistä? Niin miksi olettaa ettei puutu jos näkisi?
Tai mikä se tilanne on ollut miksi hänen lapsi kokee tarvittavaksi ottaa hiekkaa ja heittää sillä? Ettei se alunperäinen "ongelma" ole se oma hellanlettas?
Osalla on kasvatusmetodina että puhuu sitten kotona. Meillä naapurissa tehdään niin koska lapset vetää kilarit kun niille alkaa komennus käymään, eli ne käy nämä asiat läpi kotona kun lapsi saa rauhassa maata maassa vetämässä parin tunnin paskaripulia. Ei siellä äiti vaan jaksa moista puistossa..
Miksi te ihmiset ette siellä puistossa keskustele? Hei anteeksi, sun lapsi täällä heittää hiekalla muita. Ja mietitte että miksi lapsi niin tekee.
On sekin naurettavaa kun yhden lapsen äidit vaatii pieneltä lapseltaan sanomaan anteeksi kun ei toinen osaa oikein vielä puhua eikä käsitä miksi pitäisi jotain sanoa kun äiti on siinä vieressä selvästi tolaltaan pienen käytöksestä kun heitti hiekkaa. Omat lapset on tuossa iässä halanneet kaveria. :( Varmaan tosi kamalaa?
[/quote]
Joo sori, se olikin kaikki mun oman hellanlettaksen syytä. Ja mun tietysti myös kun en osannut oikealla tavalla lähestyä tän puistoterroristin äitiä.
Ja siis käsitinkö oikein, naapurin (?!) äiti ei halua komentaa lastaan puistossa kun se saa raivarit? Lapsihan ei lainkaan opi käyttämään tilannetta hyväkseen...
[/quote]
14, kyllä se lapsi saa varmasti kotona aiheesta kuullakseen ja rangaistuksena arestia yms. Niin tokkopa tuo hyppii silmille kun tietää että siitä tulee kotoa kyllä puhe.
Olen nähnyt monet kerrat kun vanhempi kurtistaa silmäkulmiaam tai kröhähtää penkiltä. Ei siinä tarvitse vanhemman kuin heilauttaa päätään niin lapsi tulee siellä puistossa viereen penkille istumaan ilman että tajuat että se komennettiin juuri siihen istumaan rangaistusta jos et tiedä että siihen on kasvatuksessa päästy.
Itselläni meinaan on suvussa tälläinen perhe jossa lapsi sitten koululaisena siirtyi hiljaa riidan jälkeen isänsä viereen sohvalle. Vasta monen kerran nähtyäni tajusin että poika on siinä vieressä komennettuna koska oli äskön riitatilanne lapsilla. Ei siis oleellista kasvatuksessa ole se että sinä siinä puistossa saat korviisi käskyjä ja jankutuksia kuullaksesi. Ne voidaan käydä kotona KUN KASVATETAAN ja niitä tilanteita käydään läpi.
Kolmonen
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 10:43"]Olen todella hämmästynyt näistä puolustuspuheenvuoroista. Se koira älähtää, johon kalikka kolahtaa! Olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä. Harmittavan isolta osalta vanhemmista puuttuu oikea vanhemmuus. Ei oteta sitä auktoriteettia, joka vanhemman kuuluu ottaa. Vastuullinen vanhemmuus tarkoittaa sitä, että oman lapsen väärään toimintaan puututaan heti, kerrotaan perustelut, miksi mitäkin ei voi tai saa tehdä ja jos lapsi silti tekee kiellettyjä juttuja, niillä on seuraamuksensa.
Meillä on käytössä systemaattinen plus- ja miinuspisteiden kerääminen. Aina, kun lapsi tekee oma-aloitteisesti hienoja juttuja (auttaa muita pyyteettömästi, siivoaa oma-aloitteisesti jne.) hän saa pluspisteen. Kun hän tekee kiellettyjä asioita, hänelle annetaan varoitus ja jos silti tekee, saa miinuspisteen. Kun miinuksia kertyy tietty määrä, hän saa rangaistuksen. Rangaistus on jotakin, jonka hän kokee työläänä, mutta se on kasvattavaa. Esim. laitamme hänet käymään kaupassa ostamassa esim. maitoa, koska hän tarvitsee kannustusta tämän tyyppiseen toimintaan. Tai laitamme hänet imuroimaan. Näin lapsi oppii vastuuntuntoa ja hän oppii itse valitsemaan, mitä hän tekee. Hän voi valita ns. huonon käytöksen, mutta sillä on aina myös seuraamuksensa. Lapsi oppii itsesäätelykykä ja harkintaa. Kun hän saa tietyn määrän pluspisteitä, hän saa jonkin itseään motivoivan palkinnon (pääsee leffaan, saa uudet sulkapallomailat tms.)
Plus- ja miinussysteemi vaatii molemmilta vanhemmilta systemaattisuutta. Muuten se ei toimi.
Kunpa muutkin opettaisivat tapoja lapsilleen. Nykyisin näkee ihan liikaa lapsia, joilla ei ole mitään rajoja. Eivätkä vanhemmat uskalla yhtään turhauttaa lasta. Lapsi saa tahtonsa periksi, kun vain huutaa ja vinkuu riittävästi ja näin palkitaan huono käytös. Valitettavasti.
t. psykologi-äiti
[/quote] toisin sanoen opetatte että normaalit koti-askareet ovat kielteisiä asioita ja ettämukavia asioita ei tehdäsiksi että ne ovat mukavia vaan koska ollaan suoritettu tarpeeksi? Minusta paljon terveempää on opettaa että joitain asioita ei saa tehdä koska niitä ei saa tehdä, ja hyvästä käytöksestä saa palkaksi kehuja ja hymyjä ja haleja ihan saman tien paikan päällä