Stockholm by me -blogisti ei opeta lapsilleen omaa äidinkieltään

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 10:37"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 10:31"]

Lyhyen tv-ohjelman perusteella tämä perheenäiti ei enää itse puhu kovin hyvää suomea, joten sen opettaminen lapsille lienee tosi vaikeaa. Muuten olen kyllä sitä mieltä, että jokainen äiti haluaa puhua lapselleen omaa kieltään, sehän on itsestäänselvää! Eipä tämä sitten pidä paikkansa kaikilla.

[/quote]

Jos asuu muualla kuin Suomessa niin eihän sillä suomenkielellä tee mitään. On tärkeämpää että lapset juurtuvat omaan kotimaahansa ja omaan kotikieleensä kuin että äiti opettaa omaa kieltään jota itsekään ei enää harjoita. Miettikääpä Suomessa asuvia ulkomaalaisia jotka osaavat heikosti suomea koska äiti pölpöttää kotona vain oman maansa kieltä lapsilleen. Lapset ovat syrjäytymisriskissä ja heitä kiusataan. Huomaa ettei ketjun keskustelijoilla ole ihan juttu hallinnassa. 

[/quote]

Suomi on määritelty monen ruotsalaiskunnan kakkoskieleksi mikä tarkoittaa Ruotsissa sitä että yhteiskunnalliset palvelut kuten terveydenhuolto on tarjottava suomeksi. Siihen asti ollut vapaaehtoista mutta siitä tuli laki viime vuonna koskien useimpia kuntia, ja suomea on puhuttu joka paikassa Malmösta Kiirunaan sitten 60-luvun joten aina löytynyt suomenkielistä palvelua sama missä päin Ruotsia minäkin olen töiden takia liikkunut. Jopa kampaajat puhuivat suomea.

Eli miten suomalainen lapsi voi tulla syrjäytyneeksi Ruotsissa, kerropa meille? :-DDDDD

Veera puhuu todella huonoa suomea. Ettekö ole kuulleet nitä radiohaastatteluja tai telkkupätkiä, missä on? Siis todella, todella, huonoa suomea. En ihmettele ettei puhu lapsilleen kuin ruotsia, mutta tuollainen oman äidinkielen hukkaaminen kertoo kyllä todella huonosta kielipäästä. Ihan uskomatonta että niin voi käydä. Minä asuin 15 vuotta espanjassa ja nyt espanjalaisen mieheni kanssa Suomessa mutta vaikea kuvitella että olisin missään vaihessa hukannut äidinkieleni. Tuntuu mahdottomalta jo ajatuksenkin tasolla.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 10:19"]

Ei se ole vaikeaa opettaa lapselle omaa äidinkieltä. Eikä sitä tarvitse sen kummemmin opettaa. Kun johdonmukaisesti äiti puhuu omaa äidinkieltään lapselle ja isä omaa äidinkieltään. Näin on toimittu kaikissa tuntemissani kaksikielisissä perheissä (siis ei suomi-ruotsi Suomessa vaan muita komboja) koska tämä tietääkseni on se tapa miten se suositellaan tehtävän. Toki on kiva jos on omankielistä toimintaa mutta ei se ole kielenoppimisen edellytys.

Todella noloa ja surullista jos ei puhu omaa äidinkieltään lapselleen :(

[/quote]

Sori mutta me olemme kaksikielinen perhe jossa lapset puhuvat useampaa eri kieltä ja sun kirjoitus oli todellista paskaa. Olen ainoa meidän perheessä joka puhuu suomenkieltä äidinkielenään emmekä asu Suomessa. Lapset eivät todellakaan opi kieltä vain äidin höpinöitä kuunnellessa. Mieti mitä äidit puhuvat lasten kanssa, oletko koskaan miettinyt? Lasten isän kanssa kommunikointi toimii eri kielellä (myös se tunnepuoli) se on se kieli jonka lapset omaksuvat parhaiten sen ohella mitä yhteiskunta ja koulu ympärillä opettaa, ei se mitä äiti puhuu heidän kanssaan. 

Olen todellakin joutunut opettamaan, siis pitämään erikseen oppitunteja lapsille, lukemaan paljon suomenkielistä kirjallisuutta lapsille ja he ovat kielellisesti lahjakkaita lapsia sellaisen ihmisen mukaan joka tutkii näitä asioita. Eivät he silti osaa suomenkieltä täydellisesti ja jos vähääkään herpaannun niin eivät mielellään käytä suomea. Kuulumme mukaan tutkimusprojektiin joten tiedän todellakin mistä puhun. On todella inhottavaa lukea tälläistä ketjua. 

Jokainen vanhempi tekee itse sen valinnan haluaako lapselleen opettaa omaa äidinkieltään vai ei. Suomessa asuvan suomalaisen voi olla vaikea tajuta ettei suomenkielen opettelu ole kaikkein tärkein asia kun muutenkin on monikulttuurinen tausta vaan sulautuminen yhteiskuntaan ja yhden kielen täydellinen hallinta jotta opiskelu koulussa sujuu sekä sosiaalinen elämä. 

Olisipa muuten ollut kiva tavata Suomessa asuessa niitä suomenruotsalalaisia jotka hallitsevat myös suomen kielen kun ainakaan eivät suostu mielellään suomea puhumaan edes Suomen sisällä, eivät kuulemma osaa (oma äitini on suomenruotsalainen). Vauvafoorumilla sitten nätä moniosaajia tai hietä tuntevia löytyy sankoin joukoin. Hyvin mielenkiintoista.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 10:53"]

Veera puhuu todella huonoa suomea. Ettekö ole kuulleet nitä radiohaastatteluja tai telkkupätkiä, missä on? Siis todella, todella, huonoa suomea. En ihmettele ettei puhu lapsilleen kuin ruotsia, mutta tuollainen oman äidinkielen hukkaaminen kertoo kyllä todella huonosta kielipäästä. Ihan uskomatonta että niin voi käydä. Minä asuin 15 vuotta espanjassa ja nyt espanjalaisen mieheni kanssa Suomessa mutta vaikea kuvitella että olisin missään vaihessa hukannut äidinkieleni. Tuntuu mahdottomalta jo ajatuksenkin tasolla.

[/quote]

No veikkaanpa, että suomi olisi vähän paremmalla tolalla jos olisi sitä päivittäin lapsilleen puhunut? Jos vasta parikymppisenä on muuttanut ulkomaille ja suomi on äidinkieli ei se nyt niin vaan unohdu, eri asia tietenkin jos olisi lapsena muuttanut. Kirjoittaa kuitenkin erinomaista kieltä (parempaa kuin useimmat muut bloggaajat)...

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 10:53"]

Veera puhuu todella huonoa suomea. Ettekö ole kuulleet nitä radiohaastatteluja tai telkkupätkiä, missä on? Siis todella, todella, huonoa suomea. En ihmettele ettei puhu lapsilleen kuin ruotsia, mutta tuollainen oman äidinkielen hukkaaminen kertoo kyllä todella huonosta kielipäästä. Ihan uskomatonta että niin voi käydä. Minä asuin 15 vuotta espanjassa ja nyt espanjalaisen mieheni kanssa Suomessa mutta vaikea kuvitella että olisin missään vaihessa hukannut äidinkieleni. Tuntuu mahdottomalta jo ajatuksenkin tasolla.

[/quote]

mä en ole tosta bloggaajasta edes kuullut aiemmin, mutta jos sen suomi on oikeasti niin heikkoa niin ymmärrän että puhuu lapsille sitä kieltä minkä osaa parhaiten ja millä ilmaisee itseään sujuvimmin. 

En mäkään yli 10v ulkomailla asuneena ole suomenkieltä unohtanut, vaikka joskus jotain uudempia sanoja saa maistella ja esim työskentely suomeksi olisi vaikeampaa kun ammattisanasto pitäisi opetella. Silti suomi on vahvasti mun tunnekieli ja tietysti puhun sitä lapsille. 

Mä ymmärrän että suomenkielen ylläpito jossain ulkomailla missä ei tunne muita suomalaisia voi olla vaikeaa ja jos sitä kieltä kuulee vain äidiltä, se jää helposti vajavaiseksi. Mutta ihan rehellisesti, Tukholmassa?! Ei kai kukaan väitä ettei Tukholmassa pystyisi opettamaan lapsille suomea koska on äitinä ainoa suomea puhuva ihminen ja taho lasten elämässä eikä ole mahdollisuutta tarjota lapselle suomenkielen käytyöä muiden ihmisten kanssa?

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 10:29"]

Niin että jos tunnette perheitä joissa lapset ovat OIKEASTI KAKSIKIELISIÄ niin kyse on ennemminkin suomalaisesta harvinaisudesta eikä mistään itsestäänselvyydestä.

[/quote]

Jännä juttu. Meille kun erään yliopiston kielten laitoksella opetettiin, että monikielisyys on monissa maissa ja kulttuureissa normi.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 10:58"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 10:19"]

Ei se ole vaikeaa opettaa lapselle omaa äidinkieltä. Eikä sitä tarvitse sen kummemmin opettaa. Kun johdonmukaisesti äiti puhuu omaa äidinkieltään lapselle ja isä omaa äidinkieltään. Näin on toimittu kaikissa tuntemissani kaksikielisissä perheissä (siis ei suomi-ruotsi Suomessa vaan muita komboja) koska tämä tietääkseni on se tapa miten se suositellaan tehtävän. Toki on kiva jos on omankielistä toimintaa mutta ei se ole kielenoppimisen edellytys.

Todella noloa ja surullista jos ei puhu omaa äidinkieltään lapselleen :(

[/quote]

Sori mutta me olemme kaksikielinen perhe jossa lapset puhuvat useampaa eri kieltä ja sun kirjoitus oli todellista paskaa. Olen ainoa meidän perheessä joka puhuu suomenkieltä äidinkielenään emmekä asu Suomessa. Lapset eivät todellakaan opi kieltä vain äidin höpinöitä kuunnellessa. Mieti mitä äidit puhuvat lasten kanssa, oletko koskaan miettinyt? Lasten isän kanssa kommunikointi toimii eri kielellä (myös se tunnepuoli) se on se kieli jonka lapset omaksuvat parhaiten sen ohella mitä yhteiskunta ja koulu ympärillä opettaa, ei se mitä äiti puhuu heidän kanssaan. 

Olen todellakin joutunut opettamaan, siis pitämään erikseen oppitunteja lapsille, lukemaan paljon suomenkielistä kirjallisuutta lapsille ja he ovat kielellisesti lahjakkaita lapsia sellaisen ihmisen mukaan joka tutkii näitä asioita. Eivät he silti osaa suomenkieltä täydellisesti ja jos vähääkään herpaannun niin eivät mielellään käytä suomea. Kuulumme mukaan tutkimusprojektiin joten tiedän todellakin mistä puhun. On todella inhottavaa lukea tälläistä ketjua. 

Jokainen vanhempi tekee itse sen valinnan haluaako lapselleen opettaa omaa äidinkieltään vai ei. Suomessa asuvan suomalaisen voi olla vaikea tajuta ettei suomenkielen opettelu ole kaikkein tärkein asia kun muutenkin on monikulttuurinen tausta vaan sulautuminen yhteiskuntaan ja yhden kielen täydellinen hallinta jotta opiskelu koulussa sujuu sekä sosiaalinen elämä. 

Olisipa muuten ollut kiva tavata Suomessa asuessa niitä suomenruotsalalaisia jotka hallitsevat myös suomen kielen kun ainakaan eivät suostu mielellään suomea puhumaan edes Suomen sisällä, eivät kuulemma osaa (oma äitini on suomenruotsalainen). Vauvafoorumilla sitten nätä moniosaajia tai hietä tuntevia löytyy sankoin joukoin. Hyvin mielenkiintoista.

[/quote]

Sinun mielestäsi se voi olla paskaa, minä pohjaan tämän omiin kokemuksiini kielenoppimisesta, missä esimerkiksi isän kotimaa on Suomesta todella kaukana ja kontakti sinne on vähäinen, silti tästä koti-isän "höpinästä" ovat molemmat lapset oppineet hyvän kielitaidon. Suomen lisäksi.

Sinunkin on hyvä ymmärtää, että toiset puhuvat lapsilleen muutakin kuin höpinöitä ja äidinkieltä opetellaan mm. kirjoja lukemalla ja muuten "rennosti".

Minun työpaikallani olen ainakin törmännyt suomenruotsalaisiin, joilla suomenkieli on yhtä vahva kuin äidinkielenä oleva ruotsi. Puheesta tai kirjoitetusta kielestä ei arvaisi heitä ruotsinkielisiksi.

Löysää vähän sitä pantaa.

no tulee ihan mieliin mun oma äiti. hän ei olisi haluanut mulle opettaa suomia mitenkään. isäni on ruotsilainen ja mä asuin ruotsissa lapsivuosia, elikkä siihen asti kun olin 19-v.

nyt mä olen 22-v ja asun turussa kolmannesta vuotta. mulla on vaikeaa viellä mutta kieli parantuu koko aikana. ja välillä tulee himo puhua ruotsia kun täällä puhutte aika paljoa. suomi on vaikeaa mutta kaunis ja toivon opin sen aika täydellistä viellä joku päivä. :-)

forumilla lukeminen ja kirjoitusta auttaa myös paljoa mä tykkään esimarkeksi: vauva, cosmopolitan. ja lainaan kaupunkinkirjastosta romaanit ja luken niitä :-) jos mä saan lapsin joku päivä niin mä kyllä aikon puhua ruotsia ja suomia ei välii mikä maasta asuva mies.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 10:37"]

Miettikääpä Suomessa asuvia ulkomaalaisia jotka osaavat heikosti suomea koska äiti pölpöttää kotona vain oman maansa kieltä lapsilleen. Lapset ovat syrjäytymisriskissä ja heitä kiusataan.

[/quote]

Suomessa asuvat ulkomaalaistaustaiset lapset oppivat useimmissa tapauksissa suomen erinomaisesti. Näitä perheitä kannustetaan laittamaan lapset päiväkotiin jo hyvin pienenä juurikin kielenoppimisen takia, ja oppiminen jatkuu koulussa ja harrastuksissa.

Olen työni takia paljon tekemisissä maahanmuuttajaperheiden kanssa. Suurin heidän kielitaitoonsa liittyvä huolenaiheeni on, että lapset alkavat monesti puhua keskenäänkin suomea ja joskus heidän vanhempansakin lähtevät tähän mukaan erittäin puutteellisella kielitaidollaan. Tämä voi johtaa siihen, että lapset unohtavat äidinkielensä ja heidän ja heidän vanhempiensa välinen viestintä jää hyvin puutteelliseksi. Yritän parhaani mukaan kannustaa heitä olemaan ylpeitä kielestään ja käyttämään sitä perheen ja sukulaisten kanssa.

Itseasiassa äidinkielen puhumattomuus on oikeasti pahempi juttu kuin luullaan. on paljon "mixed"-perheitä, joissa puhutaan englantia vaikka se ei ole vanhempien äidinkieli. Syntyy

Puolikielisiä lapsia, joilla ei ole yhtään vahvaa kieltä. Kielihän ei ole vaan sanojen osaamista vaan laajaa sanoilla leikittelyä, painotuksia jne. Niitä ei osaa ellei äidinkielenä puhu.

Suomessa asuva Tuttavaperhe ratkaisi kieliongelman niin, että ruotsinkielinen isä puhui lapsille ruotsia, äiti äidinkieltään espanjaa ja keskenään vanhemmat puhuivat aluksi englantia. No koska Suomessa asuvat, on suomen kieli yhtä tärkeä. Lapset ovat suomen kielisessä pk:ssa. Aikamoinen sekasotku, mutta siitä pitävät tiukkaa linjaa että vanhempi puhuu vain äidinkieltään lapsille.

Siis onko jonkun vaikea uska että aidosti kaksi- tai useampikielisiä ihmisiä on olemassa?

ohhoh.

missä te ootte kasvaneet jos tää on jotenkin uutta ja yllättävää?

Itseasiassa äidinkielen puhumattomuus on oikeasti pahempi juttu kuin luullaan. on paljon "mixed"-perheitä, joissa puhutaan englantia vaikka se ei ole vanhempien äidinkieli. Syntyy

Puolikielisiä lapsia, joilla ei ole yhtään vahvaa kieltä. Kielihän ei ole vaan sanojen osaamista vaan laajaa sanoilla leikittelyä, painotuksia jne. Niitä ei osaa ellei äidinkielenä puhu.

Suomessa asuva Tuttavaperhe ratkaisi kieliongelman niin, että ruotsinkielinen isä puhui lapsille ruotsia, äiti äidinkieltään espanjaa ja keskenään vanhemmat puhuivat aluksi englantia. No koska Suomessa asuvat, on suomen kieli yhtä tärkeä. Lapset ovat suomen kielisessä pk:ssa. Aikamoinen sekasotku, mutta siitä pitävät tiukkaa linjaa että vanhempi puhuu vain äidinkieltään lapsille.

tietenkin on unohtanut kielen, koska ei sitä käytä päivittäin. itse aikoinaan unohdin vaihto-oppilasvuotena Suomen todella hyvin, koska en puhunut sitä sanaakaan lähes vuoteen.

Mutta jos olisi poikiensa kanssa jutellut, ei olisi unohtanut kieltä.

Hänellä on kuitenkin sisko, joka asuu Suomessa ja käy kuitenkin Suomessa vähintään 4 kertaa vuodessa.

Ihmettelen todellakin

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 09:50"]

No on kyllä lyhytnäköistä olla puhumatta suomea. 

[/quote]

Miksi? En minä eikä lapseni tulla todennäköisesti koskaan asumaan Suomessa. Tiedoksi muille, ei ne lapset itsestään opi sitä suomea. Jos lapsi ei puhu kenenkään muun kuin minun kanssani sitä suomea, sen oppiminen kestää aika älyttömän kauan, kun ottaa huomioon, että tavoitteena on sentään jonkunlainen taso siinä kielessä.

Lapsi puhunee tuossa 18. ikävuoden koittaessa neljää kieltä ilman suomeakin.

Joku mainitsi, että on paljon meitä isiä, jotka eivät puhu suomea lapsilleen. En tiedä, onko näin, mutta jo pelkästään se, että kotona ja lähipiirissä on kaksi muuta keskustelukieltä suomen lisäksi, ei jätä paljoakaan tilaa sille meikäläisen suomen opetukselle jos sitä ei kukaan muu hänelle täällä ulkomailla puhu.

Siksi sitä kutsutaan äidinkieleksi, koska isän kielelle se ja sama.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 11:11"]Itseasiassa äidinkielen puhumattomuus on oikeasti pahempi juttu kuin luullaan. on paljon "mixed"-perheitä, joissa puhutaan englantia vaikka se ei ole vanhempien äidinkieli. Syntyy

Puolikielisiä lapsia, joilla ei ole yhtään vahvaa kieltä. Kielihän ei ole vaan sanojen osaamista vaan laajaa sanoilla leikittelyä, painotuksia jne. Niitä ei osaa ellei äidinkielenä puhu.

Suomessa asuva Tuttavaperhe ratkaisi kieliongelman niin, että ruotsinkielinen isä puhui lapsille ruotsia, äiti äidinkieltään espanjaa ja keskenään vanhemmat puhuivat aluksi englantia. No koska Suomessa asuvat, on suomen kieli yhtä tärkeä. Lapset ovat suomen kielisessä pk:ssa. Aikamoinen sekasotku, mutta siitä pitävät tiukkaa linjaa että vanhempi puhuu vain äidinkieltään lapsille.

[/quote]

Allekirjoitan.

Itse ulkomaalaisen miehen kanssa naimisissa olevana ja esikoista paraikaa odottavana ollaan sovittu, että tällä hetkellä yhteinen kielemme englanti jätetään kuvioista heti lapsen synnyttyä.

Minulta löytyy kaveripiiristä juuri kuvailemasi ongelmatapaus, eli perheen lapset eivät periaatteessa puhu mitään kieltä täydellisesti. Ainoastaan englantia ja sitäkin todella heikosti. Vanhemmatkaan tässä perheessä eivät osaa englantia hädin tuskin keskivertoa enempää, joka ei tietystikään edesauta tilannetta. Mies on espanjalainen ja äiti suomalainen.

En ole viitsinyt puuttua heidän kasvatukseensa ja kielelliseen päätökseensä, mutta käy kyllä lapset sääliksi. Toivon mukaan he saisivat koulussa kuitenkin nopeasti kiinni espanjan kielen, vaikkakin suomi jää joka tapauksessa pois.

Et sitten ole jaksanut ottaa selvää siitä, miten lapsem kognitiivista kehitystä parantaa useamman kielen oppiminen ennen kahdeksatta ikävuotta? Ja äidinkieli tosiaan on enemmän kuin pelkkä sekoitus foneettisia äänteitä ja kirjoitusasuja, se on osa muotoutuvaa identiteettiperustaa.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 11:28"]

Et sitten ole jaksanut ottaa selvää siitä, miten lapsem kognitiivista kehitystä parantaa useamman kielen oppiminen ennen kahdeksatta ikävuotta? Ja äidinkieli tosiaan on enemmän kuin pelkkä sekoitus foneettisia äänteitä ja kirjoitusasuja, se on osa muotoutuvaa identiteettiperustaa.

[/quote]

tämä oli tuolle miksi-ihmettelijälle.

En ihmettele. Veera ei vaikuta kovin terävältä. Mukava varmasti:)

Mun kummitäti asuu Tukholmassa. Sillä on kolme lasta. Vanhin puhuu täydellistä suomea, vaikka asunut Ruotsissa koko elämänsä. Mutta hän onkin tietoisesti pitänyt kielitaitoaan yllä. Kaksi nuorimmaista kieltäytyi lapsena puhumasta suomea. Eivät siis vain suostuneet, vaikka ymmärsivät. Nyt niitä aikuisina harmittaa ja toinen onkin mennyt suomen kielen kursseille. Että näinkin voi käydä 

Jo on äiti jos ei lapsilleen omaa ÄIDINkieltään voi opettaa! Kuulostaa aika mahdottomalta, ettei hän muka osaisi suomea, kun näyttää ainakin kirjoittavan todella hyvin. Vaikka asuisi sen 20v tai vaikkapa 100 vuotta ulkomailla, niin se kielitaito ei hiipuisi jos sitä käyttäisi aktiivisesti!!! Ja Tukholmassa sen ei luulisi olevan mahdoton yhtälö... Äitini serkku on asunut Tanskassa lähes 50v ja hän puhuu silti kunnollista suomea, koska on käyttänyt kieltä, opettanut sitä aikoinaan lapsilleen ja kommunikoi sukulaisten ja lastensa kanssa suomeksi!!! Kyllä se yleensä niin menee että ulkomaille muutettaessa se on muka niiiin hienoa, ettei enää suomeakaan yhtäkkiä osaa (otan esimerkiksi työkaverini -> hän muutti PUOLEKSI VUODEKSI Thaimaahan, ja muka unohti suomen kielen lähes kokonaan tuon ajan sisällä... Meinasin revetä nauruun, kun töihin palatessaan hän väänsi pokkana jotain englanniksi ettei muista enää suomen sanoja).