Onko teillä koskaan ikävä äitiä ja isää, lapsuutta, kotia?

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 22:14"]Ei. Ei ollut niin onnellinen lapsuus että haluaisin palata. Näin on hyvä.

[/quote]

On joskus, niitä parhaita paloja. Kesiä ja jouluja. .

Käyn päivittäin vanhempieni luona, joten en oikein ymmärrä kysymystä. Lapsuuden kesiä on välillä ikävä, mutta nyt elän niitä omien lasteni kautta. Samat leikit ja samat retket serkkujen kans :-)

Aika useinkin. Olisi voinut osoittaa kiitollisuuden ja rakkauden selvemmin. 

Ei nyt kun on oma lapsi, mun koti siellä missä hän on <3 Ja näen vanhempia toai usein, niin ei ehdi tulla ikävä :) Mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitat..Aina kun kuule sen lapsuuden joulu kappaleen vai mikä onkaan missä lauletaan että kumpa voisi viedä kynttilän kotiin isälle ja äidille eikä haudalle niin rupean parkumaan..se on niin kaunis ja haikea...... :')

On ikävä sellaista turvallista kotia ja huolehtivia vanhempia, joita ei koskaan tosiasiassa ollut. Paljon onnellisempi olen nyt kun omillani asun, mutta tuntuu, että jotain on lapsuudessa jäänyt puuttumaan.

Lapsuutta on ikävä joskus hetken. Niitä muistoja lähinnä ja sitä huolettomuutta. Toisaalta kuitenkin koen olevani nykyään melkein huolettomampi; tavallaan. Saan kuitenkin itse vaikuttaa asioihini enkä ole kenenkään määräysvallan alaisena ja se tuo ainakin minulle omanlaista huolettomuutta. Saan mennä ja tulla miten tykkään (omat lapset ja miehen huomioonottaen toki), saan päättää omista asioistani, saan päättää mihin rahani käytän, saan päättää missä haluan viettää lomani, missä haluan asua, laitanko pakkasella pipoa vai en jne. Äitiä ja isää ei ole ikävä, sillä olen edelleen heidän kanssaan päivittäin tekemisissä. Mulla on myös nykyään ihan onnellinen koti, joten ei ole ikävä lapsuudenkotia. 

Kyllä, sitä parempaa puolta lapsuudesta. Äiti on jo kuollut.

Mulla on äitiä ikävä,asuu niin kaukana,että nähdään pari kertaa vuodessa.Vuodetkin vierii niin nopeasti...liian nopeasti.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 22:14"]

Itse palasin tänään juuri kotoa maalta omaan opiskelijayksiööni. Voi kun tuntuu haikealta :( siinä se kesä vierähti äkkiä kotikotona ollessa.

[/quote]

Mulla sama juttu! Tosin syksyllä taas palaan äidin ja isän luo, koska sain opintoihin liittyvän harjoittelupaikan kotipaikkakunnalta.

Oli se kesä kotona aika kiva. Ei tarvinnut aina itse huolehtia ruoanlaitosta, vaan pääsi valmiiseen pöytään. :p Ja isästä ja äidistä oli kovasti seuraa. Kotona myös helposti palasi niihin muistoihin, jotka oli jääneet siltä ajalta, kun virallisesti vielä asuin siellä. No, on tässä opiskelijakämpässä elämisessäkin puolensa. Kiva kun on oma rauha.

Nostan. Ikävä lapsuuteen on suunnaton. Äidin kuolemasta 10 vuotta. Olen niin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole. Lapsuudessani ei ollut mitään vikaa, mutta pidän aikuisuudestani enemmän.

Sama!

Mä olen elänyt omassa kodissani kauemmin kuin vanhempieni kanssa. En ikävöi lapsuutta enkä kovasti keskeneräisiä vanhempiani. Haluan luoda lapsilleni kodin, jossa heidän on hyvä kasvaa ja johon on hyvä aikuisenakin palata.

On, useinkin. Onneksi perjantaina mennään taas lapsuudenkotiini lämmittämään rantasaunaa..=)

Olen menettänyt kummatkin vanhempani, joten tietty minulla on heitä ikävä. Joka ikinen päivä. N30

Ei.

Ikävä sitä että kaikki sisarukset olisi vanhempien luona koossa. Lapsena mitään pahaa ei tapahtunut koskaan. Koulu oli ihan kivaa, kesäisin oli hauskaa leikkiä pihalla. Nahisteltiin sisarusten kanssa, mentiin kesäisin uimaan, mitä nyt maalla oli. Kaupunkilaisena on ikävä sitä loppukesän kypsän pellon tuoksua ja kaikkea sitä maaseudun elämää. Lemmikkejä, perheen juttuja, videokasetteja ja kaikkea pientä 80-luvulta. Pihaleikkejä. Olis kiva elää yks päivä vaikka 7-vuotiaana sitä kesää. Kymmenen tikkua laudalla, luonto ympärillä, peltotöissä auttamista ja pihalla juoksemista. Musta tuntuu että kaikki kesät oli silloin aurinkoisia.

Joskus on ikävä, mutten kuitenkaan niin paljon, että vaihtaisin nykyisen perheeni siihen. Minua on rakastettu kovasti ja ympärilläni on ollut aina monta turvallista aikuista. Se vaikutti siten, että minusta tuli tosi kiva, hauska ( ? )  ja lämmin tyyppi ( - no ihan totta, näin se vaan on :).  Taisin olla melkoisen lellitty lapsi ja se varmaankin on vaikuttanut siihen, etten ole työelämässä päässyt kovin korkealle; mutta toisaalta ihmissuhteeni ovat sitten olleet sitäkin parempia. 

Vanhempani ovat minua vain 20v vanhempia ja olen nyt 44v. Myös isovanhemmistani 2 elää edelleen. Kohta rytisee, se on elämän tosi, mutta ei juuri nyt. Ei tänään. Olen niin kiitollinen ja onnellinen tästä kaikesta. 

En helkkarissa, miksi kaipaisin?

Lapsuudenkotia on ikävä ja leikkejä siskon ja naapuruston lasten kanssa. Olen kateellinen niille ikäisilleni, joiden vanhemmat asuvat edelleen heidän lapsuudenkodissaan.