Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä koskaan ikävä äitiä ja isää, lapsuutta, kotia?
10.08.2014 |
Mulla on useinkin. Olen 27-vuotias. Voisinpa palata lapsuuteen :'/ äiti ja isä huolehti, oli niin turvallinen olo. Taidan vaan esittää kovaa uranaista, kuoren alla on herkkä tyttönen.
Kommentit (116)
Joitakin hetkiä kaipaan kyllä. Vanhempani olivat kiireisiä uraihmisiä ja meitä lapsia hoiti hoitaja kotona. Olisin tarvinnut enemmän aikaa vanhemmiltani, ohjausta ja neuvoja elämää varten. Aika kuoppaista tietä olen kulkenut ja tavallaan vailla arvopohjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikävöi kyllä. Joskus opiskeluaikana korkeintaan, kun oli kylmä talvi, huonot vaatteet ja ruuaksi vain makaronilaatikkoa ja mehua tai puuroa. Siitäkin huolimatta olin tyytyväinen, että sain olla omillani ja pärjäsin itsenäisenä.
Nykyään en tietenkään kaipaa lapsuudenkotiin, kun on oma perhe, oma koti ja oma elämä.
Hulluhan olisin, jos haikailisin samalla itse lapsuutta takaisin, kun itsellä on oma lapsi!
Haluan tietenkin tavata vanhempiani ja viedä lasta mummolaan, mutta ei ole kyllä kertaakaan tullut sellaista oloa, että haluaisin jotenkin "lapsuutta takaisin", tai haluaisin kömpiä äidin syliin.
Jotenkin aika kaameilta tuntuvat nämä monien kommentit siitä, kuinka haikailevat takaisin lapsuuden huolettomiin aikoihin ja suunnilleen äidin syliin.. aikuiset ihmiset! Ei ihme, että huostaanottoja tapahtuu niin paljon, jos lasten vanhemmat ovat tunne-elämältään noin kehittyneitä itsekin.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 22:17"]Isää on ikävä, isä kuoli keväällä.
[/quote]
Mullakin on isää ikävä. Kuolemasta 1,5 vuotta :'(
Toisinaan on juurikin haikeutta siitä, ettei se aika koskaan palaa. Viimeksi kaipailin lapsuuteen, kun kuljin pihatietä tyhjäksi jääneeseen mummolaan. Olisi ollut mukava kävellä hetkeksi takaisin 80-luvulle, kun lapsuuden mummolakesät oli parhaimmillaan.
On ikävä sitä kokonaista perhettä kun olimme kaikki kotona. Nyyh..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuollutta äitiä on ikävä, elävää isää ei yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole. Lapsuudessani ei ollut mitään vikaa, mutta pidän aikuisuudestani enemmän.
Itse palasin tänään juuri kotoa maalta omaan opiskelijayksiööni. Voi kun tuntuu haikealta :( siinä se kesä vierähti äkkiä kotikotona ollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, kun ei ollut vanhempia eikä oikein turvaamaan.
Ei. Ei ollut niin onnellinen lapsuus että haluaisin palata. Näin on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei.. Mutta joskus ajattelen, että olisipa lapsuuteni ollut hiukan onnellisempi ja sitten voisin palata siihen.
Joskus tulee ikävä kotiin, elämä oli Sillon niin helppoa. Toisaalta kun pari viikkoa siellä majailee niin tulee ikävä omaan kotiin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isää on ikävä, isä kuoli keväällä.
On välillä, varsinkin nyt kun elämässä on isoja kriisejä. En kuitenkaan haluaisi elää uusiksi koulukiusaamista ja isoksi kasvamisen murheita.
Isä ♡ En halua palata lapsuuteen, nyt hyvä. Mutta aina tulee haikea olo, kun lähden kotoa tai mummin luota.
On, usein. Tulen surulliseksi kun muistelen lapsuutta. Haluaisin niin kovasti olla vielä lapsi :(
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 22:17"]Isää on ikävä, isä kuoli keväällä.
[/quote]
Osanotot.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 23:04"]
Kauhean monella on ollut vaikea lapsuus, niin minullakin. Silti kaipaan kovasti äitiä ja isää. Niitä muutamia huolettomia vuosia ennen kuin kaikki romahti. Äiti yritti parhaansa kuitenkin ja isäkin varmaan olisi halunnut, jos olisi kyennyt. Nyt minulla ei ole enää kumpaakaan ja tunnnen itseni hetkittäin eksyneeksi pikkulapseksi, vaikka olen jo keski-ikää lähestyvä aikuinen. Voi kun olisi isä tai äiti, jolle voisi soittaa ja kysyä neuvoa elämän risteyskohdissa tai mennä joulunviettoon tms.
[/quote]
Osa äideistä aina suosinut vain yhtä sisarusta. Myös joulunvietoissa. Joten ei ne aina niin nostalgisia muistoja ole, kun suosiminen räikeää. Tai jopa mielisairasta.