Haluatteko ylipainoiset keskustella asiallisesti ylipainostanne?

Läski ap, kerro asiallisesti omat syysi lihavuudellesi kiitos.

T. 177 cm ja 58 kg

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:15"][quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:10"]

En ole ap, mutta mua kiinnostaa kertyykö ylipaino tosiaan niin vaivihkaa, ettei sitä tajua. Vai tajuaako sen kyllä, mutta ei vaan jaksa tehdä asialle mitään tai ns. luovuttaa? Havahtuuko siihen yhtäkkiä vai tiedostaako prosessin? Onko vanhempanne ylipainoisia eli periytyykö ruokavalio? Koetteko, että syy on myös geeneissä vai missä?

Ja mä en siis koskaan sano ketään läskiksi. Mua vaan kiinnostaa, kun olen itse ollut aina hoikka ja hoikasta perheestä. 

[/quote]

No vastaan nyt omaan ketjuuni, vaikken ylipainoinen olekaan. Mutta taipumuksia siihen on. Niin kyllä tajuan, kun alkaa tulla sitä ylipainoa ja TEEN töitä sen eteen että saan normaalipainon. No ei mitään laiheliinejä mun vanhemmat ole. Olen normaalipainoinen, mutta en mikään laiheliini. Liikun paljon, joten lihasmassaa on. Nyt 67 kg/172 cm. Olen tarkoituksella laihduttanut.

ap

Lisäkysymys tuli mieleeni, olisikohan tämä keskustelu alipainoisille helpompi? Miksi ylipainoisuus on tabu tai vaikea asia keskustella?!?

[/quote]

Ei minua ainakaan haittaa ylipainosta keskustella. Olin ennen hyvin laiha ja nykyään 30 kg ylipainoa. Juttelisin mielelläni lisää. Kysy mitä vain.

En ole ap, mutta mua kiinnostaa kertyykö ylipaino tosiaan niin vaivihkaa, ettei sitä tajua. Vai tajuaako sen kyllä, mutta ei vaan jaksa tehdä asialle mitään tai ns. luovuttaa? Havahtuuko siihen yhtäkkiä vai tiedostaako prosessin? Onko vanhempanne ylipainoisia eli periytyykö ruokavalio? Koetteko, että syy on myös geeneissä vai missä?

Ja mä en siis koskaan sano ketään läskiksi. Mua vaan kiinnostaa, kun olen itse ollut aina hoikka ja hoikasta perheestä. 

Voisin vastata, koska olen merkittävästi ylipainoinen.

Omistan puntarin, mutta jotenkin se läski onnistautuu livuttautumaan elämääni huomaamatta. 1 kg/kk lihominen tuo talven mittaan 10 lisäkiloa. Elimistöni kerää herkästi nestettä ja kuukauden aikana voi olla useammankin (2-4 kg) painonvaihtelua. Pyrin säännöllisesti ottamaan itseäni niskasta kiinni, sillä en ihannoi elämää ylipainoisena. Se rajoittaa minulle rakkaiden asioiden harrastamista (vaellus) ja tahtoisin olla lähes normaalipainoinen. Pienestä ylipainosta en todennäköisesti vetäisi pulttia. Luulen, että oma lihomiseni liittyy myös jonkinlaiseen kaamosväsymiseen. En koskaan liho kesällä, kun elän aktiivista ulkoilmaelämää (syömistäkään en aina muista rajoittaa, joten en pääse yleensä laihtumaankaan). Talven mittaan halu käpertyä sohvan nurkkaan hyvän kirjan kera on voimakas. Tätä ehkäistäkseni teen syksyksi liikuntasuunnitelman, joka auttaisi ehkäisemään kaamoskilojen tulemista. Kun paino pääsee karkaamaan todella ylös, niin silloin se ikävä kyllä vaikuttaa haitallisesti liikkumiseen ja sen myötä liikkuminen tahtoo jäädä tehottomaksi. Huomaan, että väsyn helposti. Suvussani on henkilöitä, joilla on paljon ylipainoa, mutta muu perheeni on lähes normaalipainoisia. Uskon omalta osaltani syiden olevan psyykkisiä ja geeniperäisiä. Nuorempana sairastin bulimiaa ja oksentelin aika pitkälle aikuisikään. Bulimia laukesi, kun laihdutin aika ankarasti liikunnalla ja ruokavaliolla 20 kg. Yritän nyt eheytyä sisäisesti ja etsiä tasapainoisen ruokavalion, johon ei sisältyisi ahmimista. 

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:22"]27, Mullakin on hypotyreoosi ja mun tekee mieli syödä paljon karkkeja ja jätskejä ja mies niitä aina mulle ostaa. Helposti lihoisin.

Voisitko saada kattavammat hormonimittaukset, jos niistä johtuu?

ap (67 kg/172 cm. Ihan tarkoituksella laihdutettu tuohon painoon)

[/quote]

Painat liikaa. Hävettääkö?

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:10"]En ole ap, mutta mua kiinnostaa kertyykö ylipaino tosiaan niin vaivihkaa, ettei sitä tajua. Vai tajuaako sen kyllä, mutta ei vaan jaksa tehdä asialle mitään tai ns. luovuttaa? Havahtuuko siihen yhtäkkiä vai tiedostaako prosessin? Onko vanhempanne ylipainoisia eli periytyykö ruokavalio? Koetteko, että syy on myös geeneissä vai missä?

Ja mä en siis koskaan sano ketään läskiksi. Mua vaan kiinnostaa, kun olen itse ollut aina hoikka ja hoikasta perheestä. 

[/quote]

Itsellä ainakin tuli raskauden ihmojen takia ylipainoa. 9kk kun syö suklaata joka päivä niin erittäin hyvä sokeririippuvuus iskee. Vauva on aika paljon hereillä eikä näillä helteillä ole tykännyt olla vaunuissa niin lenkin on jääny. Mies ulkoiluttaa koiran. Ennen raskautta olin bmi 19. Nyt en ole uskaltanut vaalle nousta. Olen melko laiska persoona, tarvitsen kaverin että pääsen ylös sohvalta. Omat vanhempani olivat hyvä kuntoisia ja äiti on erittäin laiha ja pieni verrattuna minuun. Olen sairastanut myös bulimiaa ylä aste ikäisenä.

Kaikki lihavat aina syyttävät vaikeaa elämäntilannetta, sairautta tai muuta. Olenkohan ainoa lihava, joka rohkenee suoraan myöntää, että olen lihava siksi, että olen oikeasti tosi laiska? Vihaan liikuntaa, en harrasta sitä koskaan, liikun muutenkin mahdollisimman vähän ja syön valtavan rasvaisia ruokia.

Mielelläni keskustelisin ylipainostani, jota oli tänä aamuna punnitessani 3,7 kiloa. En pysty millään laihtumaan tästä normaalipainoon. Jos yritän vähentää syömistä, tulen nälkäiseksi ja pahantuuliseksi ja alan saada ahmimiskohtauksia. Liikuntaa en taas yksinkertaisesti jaksa lisätä, liikun jo nyt 1-3 tuntia päivässä.

Ulkonäön puolesta olen ihan tyytyväinen enkä mielestäni näytä kovin lihavalta. Vaatekokoni on alaosissa 38 ja yläosissa 40. Ylipainoni stressaa minua, koska joka ikinen kerta lääkärin tai sairaanhoitajan vastaanotolle mennessäni pelkään haukkumista ja nalkutusta. Koskaan ei tiedä, minkälainen terveysnatsi siellä on vastassa. Otan mielelläni vastaan hyviä neuvoja, jos jollakulla on sellaisia antaa.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:20"]

Ap pn itsekin lihava!!! :D

Kerropa omat syysi!

[/quote]

Niin painan 67 kg ja olen 172 cm pitkä, sanoin etten ole kovin lihava mutta en laihakaan. Ylipainoinen en ole. Rasvaprosenttini on noin 20. Urheilen ja minulla on lihasmassaa, joten se on syynä painooni. Nyt olen melko sopivan painoinen, mutta taipumusta lihoomiseen kyllä olisi ja se johtuu siitä kun mun tekee mieli niin paljon karkkia ja jätskiä (ja suklaata). Saatan pari kolme viikossa syödä sellaiset 80-120 g karkkia (+ pari jätskiannosta). Eli herkkuhimon hallinnalla paino pysyy hallinnassa. Mies noita karkkeja ostelee, mutta mähän niitä suuhuni laitan.

ap

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:10"]

En ole ap, mutta mua kiinnostaa kertyykö ylipaino tosiaan niin vaivihkaa, ettei sitä tajua. Vai tajuaako sen kyllä, mutta ei vaan jaksa tehdä asialle mitään tai ns. luovuttaa? Havahtuuko siihen yhtäkkiä vai tiedostaako prosessin? Onko vanhempanne ylipainoisia eli periytyykö ruokavalio? Koetteko, että syy on myös geeneissä vai missä?

Ja mä en siis koskaan sano ketään läskiksi. Mua vaan kiinnostaa, kun olen itse ollut aina hoikka ja hoikasta perheestä. 

[/quote]

Vastaan, vaikka ei välttämättä ollut tarkoitettu minulle.

Siihen sekä havahtuu että sen tiedostaa. Alitajuisesti tietysti tiedostaa mutta sillä syömisellä täytetään sillä hetkellä niin paljon tärkeämpää tehtävää, että niihin kertyneisiin kiloihin havahtuu vasta jälkijunassa ja on se silti shokki, jota yrittää kaikin tavoin vielä kieltää ennen kuin se jysähtää. Ja kun se jysähtää, masentuu. Ja kun masentuu, syö suruun. Plaah. Näin minulla, ei kaikilla.

Vanhempani ovat ylipainoisia mutta ei niin pahasti kuin minä. Sisarukseni ovat hoikkia. Meillä on aina syöty sellaista epäterveellistä ruokaa. Kotiruokaa toki mutta on ollut leipiä, joiden päällä on ollut vaikka mitä majoneesista alkaen. Myös vihannekset ovat kuuluneet arkiruokaamme, niitä on syöty runsain mitoin leivän päällä ja nautin edelleen eniten hyvistä salaateista (lempiruokaani). Ruoalla on ollut suuri merkitys lapsuudenperheessäni. Kaikki ei ole periytynyt esim. en laita makkararuokia mutta ostan liikaa herkkuja lapsillenikin, jotka ovat hoikkia. Tiedän, että se on typerää ja uskottelen, että koska ovat hoikkia, voivat syödä näin.

Geeneissä se syy ei ole, opituissa tavoissa kyllä. Ruoka on minulle lohturuokaa ja iloruokaa ja tunneruokaa ylipäätään. Kun syön, koen olevani turvassa. Sairastan BED:iä, joten pääni sisällä se vika on. Olen elämässäni laihduttanut lukemattomia kertoja, tiedän kyllä, miten se tapahtuu. En vain onnistu pitämään kilojani poissa ja nykyään myös laihduttamisen aloitus on tosi vaikeaa. Syön ja lihon vain enemmän, kun yritän laihduttaa, mikä tietysti liittyy klassisesti BED:iin.

Syön ajoittain (ja jopa yllättävän usein) terveellisesti, joten voisin todeta, että lihon syömällä salaattia. Määrät ovat kuitenkin kohtuuttoman isot ja sitten ne sortumispäivät... Silloin syön niin paljon, että haluaisin oksentaa mutta en pysty. Se on kamalaa. Jos pääsen kauppaan, ostan herkkuja ja syön niitä sitten niin paljon kuin alas menee. Jos en pääse kauppaan, syön ihan mitä vaan kaapista löytyy ja vaikka maistuisi pahaltakin. Nyt parhaillaan on menossa tällainen jakso, ja olen tosi masentunut ja saamaton koko ajan.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:26"][quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:20"]

Ap pn itsekin lihava!!! :D

Kerropa omat syysi!

[/quote]

Niin painan 67 kg ja olen 172 cm pitkä, sanoin etten ole kovin lihava mutta en laihakaan. Ylipainoinen en ole. Rasvaprosenttini on noin 20. Urheilen ja minulla on lihasmassaa, joten se on syynä painooni. Nyt olen melko sopivan painoinen, mutta taipumusta lihoomiseen kyllä olisi ja se johtuu siitä kun mun tekee mieli niin paljon karkkia ja jätskiä (ja suklaata). Saatan pari kolme viikossa syödä sellaiset 80-120 g karkkia (+ pari jätskiannosta). Eli herkkuhimon hallinnalla paino pysyy hallinnassa. Mies noita karkkeja ostelee, mutta mähän niitä suuhuni laitan.

ap

[/quote]

Joo... aika ikävää mutta laihduta ihmeessä! Olet tuhti punkero.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:10"]

En ole ap, mutta mua kiinnostaa kertyykö ylipaino tosiaan niin vaivihkaa, ettei sitä tajua. Vai tajuaako sen kyllä, mutta ei vaan jaksa tehdä asialle mitään tai ns. luovuttaa? Havahtuuko siihen yhtäkkiä vai tiedostaako prosessin? Onko vanhempanne ylipainoisia eli periytyykö ruokavalio? Koetteko, että syy on myös geeneissä vai missä?

Ja mä en siis koskaan sano ketään läskiksi. Mua vaan kiinnostaa, kun olen itse ollut aina hoikka ja hoikasta perheestä. 

[/quote]

Mulla kertyi 11 vuoden masennuksen aikana 60 kg, varmaankin siinä on monia syitä. Se masennus, ei jaksa oikein keskittyä itsensä huolehtimiseen, lääkkeet muuttaa aineenvaihduntaa ja mun vanhanaikaiset lääkkeet ihan lääkärin mukaankin kerryttivät sitä painoa, tosin ei yksistään. Eli en varmaan vaan välittänyt mitä söin ja kuinka paljon ja kun ei kyennyt masentuneena harrastamaan liikuntaa, niin lopputulos oli mikä oli. Aiemmin olin hoikka, enkä ollenkaan lihavuuteen taipuvainen, perhe myös hoikkia täynnä. Nyt olen ollut läkkeitä ilman 3 vuotta, mutta painoa lähtenyt vasta 15-20 kg, vaihtelee ja syön normaalisti, en juo limsoja, en mussuta karkkia/suklaata/keksejä, en syö roskaruokaa, en syö kuin harvoin sipsejä, annokset ovat normaaleja, syön noin 2-3 krt/pv., yhden lämpimän ja 1-2 välipalaa (ei vaan ole nälkä), juon paljon vettä,  jne.. Kysyin lääkäriltäkin miksi paino ei putoa, hän sanoi johtuvan muuttuneesta aineenvaihdunnasta,  eli laiska se on. Liikunkin ihan kohtuullisesti, jos vertaa siihen masennuskauteen. 

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:22"]27, Mullakin on hypotyreoosi ja mun tekee mieli syödä paljon karkkeja ja jätskejä ja mies niitä aina mulle ostaa. Helposti lihoisin.

Voisitko saada kattavammat hormonimittaukset, jos niistä johtuu?

ap (67 kg/172 cm. Ihan tarkoituksella laihdutettu tuohon painoon)

[/quote]

Olen saman pituinen kuin sinä, mutta painan yli 100 kiloa. Olisin tyytyväinen , jos parikymmentäkään kiloa saisin pois. En tiedä mitä hormoneja voisi mittauttaa. Onnistuitko laihduttamaan ihan perusjutuilla?

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:21"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:13"]

Myös minä toivoisin avointa ja asiallista keskustelua ylipainoisten elämästä. Voisivatko ihrat omin sanoin selittää mikä johti  epäonnistumiseen elämässä, koska he päättivät antaa periksi ihraistumiselle? Onko takana kipeä lapsuuden muisto jota nyt aikuisena on pakko yrittää lievittää rajattomalla syömisellä?

[/quote]

Kannattaa ehkä tässä tapauksessa käyttää hieman kohteliaampia sanoja, vai onko sinunkin ongelmasi se tali päässä, kuin toisessa ketjussa, tai ehkä olet sama henkilö. Se päässä oleva tali ei häviä koskaan, ylipainosta on mahdollista päästä.

[/quote]

:D

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:23"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:15"][quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:10"]

En ole ap, mutta mua kiinnostaa kertyykö ylipaino tosiaan niin vaivihkaa, ettei sitä tajua. Vai tajuaako sen kyllä, mutta ei vaan jaksa tehdä asialle mitään tai ns. luovuttaa? Havahtuuko siihen yhtäkkiä vai tiedostaako prosessin? Onko vanhempanne ylipainoisia eli periytyykö ruokavalio? Koetteko, että syy on myös geeneissä vai missä?

Ja mä en siis koskaan sano ketään läskiksi. Mua vaan kiinnostaa, kun olen itse ollut aina hoikka ja hoikasta perheestä. 

[/quote]

No vastaan nyt omaan ketjuuni, vaikken ylipainoinen olekaan. Mutta taipumuksia siihen on. Niin kyllä tajuan, kun alkaa tulla sitä ylipainoa ja TEEN töitä sen eteen että saan normaalipainon. No ei mitään laiheliinejä mun vanhemmat ole. Olen normaalipainoinen, mutta en mikään laiheliini. Liikun paljon, joten lihasmassaa on. Nyt 67 kg/172 cm. Olen tarkoituksella laihduttanut.

ap

Lisäkysymys tuli mieleeni, olisikohan tämä keskustelu alipainoisille helpompi? Miksi ylipainoisuus on tabu tai vaikea asia keskustella?!?

[/quote]

Ei minua ainakaan haittaa ylipainosta keskustella. Olin ennen hyvin laiha ja nykyään 30 kg ylipainoa. Juttelisin mielelläni lisää. Kysy mitä vain.

[/quote]

No asiattomat kommentit ja ihmiset sotkevat tämän ketjun. Tuliko liikakilot monen vuoden kuluessa? Onko haluja tehdä asialle mitään? Et ole varmaan kokenut syrjintää työelämässä?

ap

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:30"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:22"]27, Mullakin on hypotyreoosi ja mun tekee mieli syödä paljon karkkeja ja jätskejä ja mies niitä aina mulle ostaa. Helposti lihoisin.

Voisitko saada kattavammat hormonimittaukset, jos niistä johtuu?

ap (67 kg/172 cm. Ihan tarkoituksella laihdutettu tuohon painoon)

[/quote]

Olen saman pituinen kuin sinä, mutta painan yli 100 kiloa. Olisin tyytyväinen , jos parikymmentäkään kiloa saisin pois. En tiedä mitä hormoneja voisi mittauttaa. Onnistuitko laihduttamaan ihan perusjutuilla?

[/quote] Olen alkanut aina laihduttaa kun olen huomannut painaneeni liikaa. Viimeksi 74 kg:stä. Koetan vaan syödä hiukan vähemmän.

ap

Normaalipainonen muka läski? :D Tehän olette ihan pihalla bmi:stä, ihravuoret.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:33"]

Normaalipainonen muka läski? :D Tehän olette ihan pihalla bmi:stä, ihravuoret.

[/quote]

Tyypillinen narsismiin taipuvainen ihminen. Jos lähipiirissäsi on lihava, joka onnistuukin laihduttamaan normimittoihin niin alat nälvimään jostain muusta asiasta.

Mä en ole lihava enää, mutta olin jossain vaiheessa ylipainon rajoilla. Paino kertyi huomaamatta, en käynyt 3 vuoteen vaa'alla, koska minulla on taipumusta syömishäiriöiden oireiluun. Kävin vaa'alla päivittäin ja sain itkukohtauksia pienestäkin lihomisesta. Lopulta päätin lopettaa vaa'alla käymisen. Liikuin ahkerasti ja sain lisää lihasmassaa, osa lihomisesta meni sen piikkiin. Sitten sairastuin hypotyreoosiin ja en jaksanut liikkua, nukuin päivästä 16 tuntia. Tottakai ihminen lihoo jos ei liiku. Lääkityksen saatuani aloin liikkua ja laihduinkin jonkun verran (vaatteista päätellen). Sitten eräs päivä menin vaa'alle ja se näytti edelliseen käyntiin +10kg. Ei tuo iha. kaikki läskiä ollut, mutta suurin osa kuitenkin..

Laihdutin rauhallisesti vuodessa 12kg. Säännöllistin ruokailun ja löysin uuden innon myös juoksuun :) nyt paino on pysynyt, paitsi kesällä on tullut +2kg, se lähtee hetkessä, kun palaan normaaliin syömistytmiin ja harrastukset palaavat tauoilta :)

Nyt tiedostan paremmin kehoni, en ahdistu jostain yhdestä kilosta. Käyn säännöllisesti vaa'alla ja jos painoa on tullut lisää niin tatkistetaan onko herkkuja mennyt liikaa.

Äitini on hieman lihava, ei paljoa, mutta bmi on kyllä jotain muuta kuin alle 25. Isä on hoikka.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:15"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:10"]

En ole ap, mutta mua kiinnostaa kertyykö ylipaino tosiaan niin vaivihkaa, ettei sitä tajua. Vai tajuaako sen kyllä, mutta ei vaan jaksa tehdä asialle mitään tai ns. luovuttaa? Havahtuuko siihen yhtäkkiä vai tiedostaako prosessin? Onko vanhempanne ylipainoisia eli periytyykö ruokavalio? Koetteko, että syy on myös geeneissä vai missä?

Ja mä en siis koskaan sano ketään läskiksi. Mua vaan kiinnostaa, kun olen itse ollut aina hoikka ja hoikasta perheestä. 

[/quote]

No vastaan nyt omaan ketjuuni, vaikken ylipainoinen olekaan. Mutta taipumuksia siihen on. Niin kyllä tajuan, kun alkaa tulla sitä ylipainoa ja TEEN töitä sen eteen että saan normaalipainon. No ei mitään laiheliinejä mun vanhemmat ole. Olen normaalipainoinen, mutta en mikään laiheliini. Liikun paljon, joten lihasmassaa on. Nyt 67 kg/172 cm. Olen tarkoituksella laihduttanut.

ap

Lisäkysymys tuli mieleeni, olisikohan tämä keskustelu alipainoisille helpompi? Miksi ylipainoisuus on tabu tai vaikea asia keskustella?!?

[/quote]

Ymmärräthän kun täällä on ollut noin sata  asiatonta vittuiluketjua ylipainoisille, kukaan ei enää ota sinua tosissaan täällä.

Muutamia tekijöitä jotka vaikuttavat asiaan:

- masennus + lääkitys. Valtaosa mielialalääkkeistä lisää painoa ja ruokahalua

-ikä : 30 vuoden jälkeen on todella oltava jämpti syömisen kanssa. Sen minkä nuorempana saattoi syödä vapaasti jämähtää nyt helposti vyötärölle.

-raskaudet: lapsen saaminen saa painon jämähtämään usein korkeammalle tasolle kuin ennen raskautta. Raskaudet vaikuttavat myös ruumiinrakenteeseen: ennen vatsaton huomaa menettäneesä myös vyötärön.

- sitten on ne perintötekijät. Ihmiset ovat erilaisia rakenteeltaan ja ominaispainoltaan. Tälle kyllä jaksetaan naureskella ja väittää, että kaikki riippuu elämäntavoista, tahdonvoimasta jne. Ehei. Tiedän monta isoluista anorektikkoa. Pää on kuin tikkukaramelli. Eli vankkarakenteinen on luonnostaan tukevampi kuin ohutluinen.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 17:33"]

Normaalipainonen muka läski? :D Tehän olette ihan pihalla bmi:stä, ihravuoret.

[/quote]

Joko haluaa tahallaan provota tai sitten puolustelee ylipainoisia, mutta ilman syytä koska ei ole mitään mitä vastaan puolustaa. Saattaa olla itse hyvinkin hoikka. Jokuhan tuolla oli 58/177.

ap