Miksi lasten kanssa täytyy olla ulkona?

No omasta kokemuksesta varsinkin uhmaikäisen kanssa ulkoilemalla pääsee itse paljon helpommalla kun lapsella on mielekästä tekemistä eikä tartte koko ajan olla kieltämässä tylsistynyttä lasta sisällä kun lapsi käyttää virtansa ulkona

Kalsi- tai kolmevuotiaan kanssa on ihan mukavaa, MIKÄLI vekara nukkuu ja syö hyvin. Helpoin tapa saada lapsi nukkumaan ja syömään hyvin on ulkoiluttaminen. 

Ei kai lasten kanssa tarvii ulkoilla, jollei halua!!? Itse käyn päivittäin, jos on aikaa eikä sada kaatamalla. Aivot saa raitista ilmaa ja nukahtavat illalla paremmin kun päivä ulkoiltu :) tänään sadekeli ja köllitään sisällä pelaten ja leikkien.

Minusta maalla asuvana olisi todella kummallista, jos pienissä sisätiloissa riittäisi tarpeeksi tekemistä lapselle vuosikausiksi.

Siksi pitäisi lasta ulkoiluttaa, että oppii haistelemaan ulkoilman tuoksuja, kuulee linnunlaulua, hyönteisten  pörinää, kokee kaikilla aisteillaan elämää muuallakin kuin kodin seinien sisällä. Aika monta aistihavaintoa jää puuttumaan, jos on aina vain sisällä eikä koskaan  ulkona riittävän pitkään. Mitä merkitystä taas aistihavainnoilla on ihmisen (ja eläimenkin) kehitykselle, siitä sopinee tehdä uusi ketju vaikka jollekin tiedepalstalle.

Myös liikkuminen ulkona on erilaista kuin sisällä. Vieläkö aloittaja haluaa lisää perusteluja?

Kai siihen joku syy on, että esimerkiksi koirille on määräyksiä, kuinka pienessä tilassa saadaan pitää,  lypsylehmiä pitää ulkoiluttaa vähintään 60 päivänä ja eläinsuojelutarkastajalla tulee sanomista jos hevosiakaan ei koskaan nähdä ulkona. Sen sijaan ihmislapsilla ei ole mitään lakisääteistä ulkoilupakkoa tai -oikeutta. Kuten ei myöskään ihmisvanhuksilla.

Mitä ihmettä? Kyllä mä ulkoillaan aina sään salliessa. Joskus huonommallakin ilmalla, vesisateellakin on joskus tosi hauskaa :-) Sanoisin, että meillä ulkoillaan viitenä päivänä viikossa. Tekee tosi hyvää ihan meille aikuisillekkin!

[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 14:02"]

Kysyin tätä asiaa tuolla toisessa ketjussa ja olen saanut 11 alapeukkua. Olen itse (vielä) lapseton enkä lapsena ikinä joutunut kykkimään säännöllisesti joka päivä 4 tuntia ulkona. Kysyin asiaa äsken vielä puhelimessa äidiltäni, joka myönsi, ettei ulkoiluttanut meitä joka päivä, ulos mentiin, jos oli asiaa vaikka kauppaan. Sitten myöhemmin leikin kavereiden kanssa ulkona.

Olenko nyt siis jotenkin vajaa ihminen, kun en ole naperona pakkoulkoillut? Ihan perusterve ainakin olen, juuri tehtiin työpaikalla töihintulotarkastus.

[/quote]

en alapeukuta mutta luulen että sinulla on kokemattomana tai lapsettomana vajaa ymmärrys liikunnan tarpeesta.  

lapsi polttaa energiaa ulkoillessaan. on rauhallisempi sisällä, syö enemmän, nukahtaa helpommin. ja siten kasvaa paremmin ja tasapainoisemmin. plus ulkona saa aurinkoa ja d-vitamiinia, joka on oleellinen kasvulle. 

lapsi oppii ulkoilemaan, tykkäämään liikkumisesta ja liikunnallisuudesta. ehkä myöhemmin tykkää urheilla. ulkoilu ja vaikka keinumisen, hyppynarun, kiipeilemisen tuoma onnistuminen vahvistaa omakuvaa ja itsetuntoa ('minä osaan') ja noista voi aina kehua lasta ja olla iloinen siitä puolesta.  

suomessa muutenkin ihmiset kasvavat läskeiksi ja liikkumattomiksi. osasyy siihen on se ettei ole mitään totuttua tapaa liikkua ja olla ulkona.  

ei varmaan ole mikään pakko olla 4h ulkona.. ellei se ole jossain helppoa järjestää.  mutta 1-2h olisi jo hyvin suotavaa. päiväkodeissa ainakin liikutaan tuon verran. omakotitalossa on helppo antaa lasten juosta ulkona enemmänkin kuin 4h.  mutta jos se vaatii koko ajan aikuisten valvontaa niin 4h liikkuminen voi olla hankalampi järjestää.   

Ap palasi ulkoa pyörälenkiltä :)

Tarkistin äsken toisen ketjun alapeukutustilanteeni: 17 kpl. Tämä siis yksinkertaiseen kysymykseen, miksi lasten pitää olla 4 tuntia ulkona leikkipuistossa ja äiti siinä vänisi, ettei jaksaisi.

Kiitän tähän ketjuun saamistani alapeukuista + asiallisista vastauksista.

Ehkä sitten olin niin laiska lapsi, etten jaksanut edes riehua sisällä, kun äitini ei kokenut tarvetta istua kanssani tuntitolkulla hiekkakasassa.

Pyöräilemään, hyppimään narua, pelaamaan sulkapalloa, leikkimään piilosta ja nattaa ja mustaa miestä opin varmaan 3-vuotiaasta alkaen. Ja ne leikit leikittiin kavereiden ja sisarusten kanssa. Ei siinä tarvittu äitiä vieressä vahtimassa.

Taidan olla tyhmä, kun edes kuvittelen, että lapsen voisi kasvattaa ilman järkyttäviä "näin vain kuuluu tehdä"- juttuja.

Sisälläoleminen taapero kanssa on tosi raskasta. Ei sen ikäisellä riitä mielenkiinto hetkeä pidempään mihinkään järjelliseen tekemiseen kuten vaikka leipomiseen tai askarteluun, kaikki on vaan sitä tavaroiden levittelyä, sotkemista ja rikkomista sekä jatkuvaa perässäkulkemista. Jostain se löytää aina jotain mihin sen ei tarttis koskea ollenkaan ja kun sitä yrittää irrottaa kädestä, seurauksena kauheat raivarit. Taaperolle mikään ei voisi olla niin tylsää kuin ne omat turvalliset lelut, jotka on suunniteltu heittelynkestäväksi. Jotenkin kun on oltu sisällä koko päivä, se menee kärsimättömäksi väninäksi aina jossain vaiheessa.

Ah mikä autuus päästää lapsi irralleen aidattu leikkipuistoon, missä ei ole mitään, mitä se saisi rikki tai mihin se voisi vakavasti satuttaa itseään! Yhtäkkiä kärsimätön kiukuttelija jaksakin sönkiä puoli tuntia sitä samaa hiekkakasaa. Mikä parast, kaikki mutavellit ja keppikyhäelmät saa jättää sinne, ei jatkuvaa siivoamista ja kaaoksen katselua! Hermo lepää, molemmilla.

Miten lenkki sujui? Satoiko siellä päin ja kastuitteko?

Mutta tuohon asiaan, eihän lapsi ole mikään koira joka täytyy viedä ulos jonkun aikataulun mukaan. Kyllä siinä voi järkeä käyttää, ei ole pakko lähteä esim. kaatosateeseen kastumaan. Välillä pitää myös sisäpäiviä. Ja riippuu paljon siitä mitä lapsi itse haluaa, täytyy hänellekin antaa mahdollisuus vaikuttaa omiin ulkoiluihinsa.

Paljon on lapsestakin kiinni kuinka paljon "pitää" ulkoilla. Meillä esikoinen oli samanlainen kotihiiri kuin minä. Meillä oli/on ihanaa olla sisällä ja puuhailla sisäpuuhia. Luettiin kirjoja, tehtiin palapelejä, leikittiin legoilla, tehtiin ruokaa jne. Poika innostui jo tosi pienenä piirtelystä, kirjoittamisesta ja lukemisesta. Leikkipuistossa ei viihtynyt kuin hetken, ja silloinkin vaati kovaa "leikittämistä". Emme todellakaan menneet ulos huonolla ilmalla kun kumpikin inhosi jo tihkusadetta (vaikka oli kunnon vaatteet).

Kuopus taas on paljon liikunnallisempi. Häntä ei pieni sade ja tuuli haittaa, vaan ulos pitää päästä joka päivä, mielellään monta kertaa, muuten on kärttyinen ja vinkuu koko ajan ulosmenoa.

Esikoista olen enemmän "ulkoiluttanut" vasta kouluikäsenä. Käymme siis yhdessä urheilemassa ihan kuntoilun vuoksi. Mieluummin olisimme sisällä, mutta eihän sitä voi koko päivää vaan istua. Kuopusta ei tarvitse tietoisesti lenkittää, liikkuu ihan tarpeeksi muutenkin. Mielellään kyllä käy vaikka pyörälenkeillä joka päivä.

1980-luvulla oli vielä ihan normaalia laittaa alle 3-vuotias lapsi isompien sisarusten kanssa ulos ilman aikuista. Teepä niin nykyisin, niin lastensuojelusta tullaan viimeistään seuraavana päivänä käymään. Lapset eivät muutenkaan saa pihalla pelata palloa tai tehdä muuta meluisaa, kun naapurit ovat heti valittamassa.

Minä olen syntynyt 60-luvulla ja silloin olin ulkona leikkimässä jo alle 2-vuotiaana. Äiti vahti ikkunasta ja jos olin mennyt ojaan leikkimään vedellä, äiti kävi rapsimalla piiskalla ja meni takaisin sisälle. Itse en tuota muista vaan äiti on kertonut.

12, puhut asiaa. Nykyään tarvii olla korkeakoulututkinto että pääsee lastentarhanopettajaksi lapsia kaitsemaan. Ennen lapset kasvatettiin itse tai rikkaammassa talossa saattoi olla piika jolla ei tietenkään ollut mitään tutkintoa. Varpaillehan siinä astuu jos menee sanomaan että jotain voi tehdä toisinkin kun koulussa on kerran opetettu että ulkoilla pitää kellonaikaan x ja x joka päivä säällä kuin säällä.. Ennen asiat hoidettiin maalaisjärjellä.

En nyt puutu aiheeseen sen tarkemmin, mutta kerron oman kokemukseni. Äitini "ulkoilutti" minua päivittäin, ulkona oltiin säällä kuin säällä. Nyt aikuisena vihaan kaikkea ulkona tapahtuvaa toimintaa enkä varmasti mene ulos jos esim. sataa vettä. No töihin on pakko mennä, mutta onneksi autot on keksitty.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 18:09"]

En nyt puutu aiheeseen sen tarkemmin, mutta kerron oman kokemukseni. Äitini "ulkoilutti" minua päivittäin, ulkona oltiin säällä kuin säällä. Nyt aikuisena vihaan kaikkea ulkona tapahtuvaa toimintaa enkä varmasti mene ulos jos esim. sataa vettä. No töihin on pakko mennä, mutta onneksi autot on keksitty.

[/quote]

Tää on niin jännä juttu tämä asennekasvatus, otit hyvän pointin esille. Minulla sama juttu mutta päinvastaisessa järjestyksessä. Minulla ei ollut koskaan lapsena mitään ulkoilupakkoa, vasta jos olin ollut useita päiviä sisällä niin äitini hätisti minut vähäksi aikaa ulos. Aikuisena ulkoilen säällä kuin säällä eikä vesisadekaan ole syy jäädä sisälle. Joskus olen jopa pyöräillyt töihin vesisateessa vaikka lapsena ei ulos menty sateella juuri koskaan.

Itse en ole huomannut mitään painostusta lapsen ulkoilutukseen, mutta teemme sitä, koska lapsi (3 v.) sitä haluaa. Onneksi mieheni jaksaa ulkona seisoskella, minä teen sitä lähinnä vain silloin kun mies on töissä. Meillä on koirakin, jota joka tapauksessa täytyy päivällä ulkoiluttaa.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 17:41"]Sisälläoleminen taapero kanssa on tosi raskasta. Ei sen ikäisellä riitä mielenkiinto hetkeä pidempään mihinkään järjelliseen tekemiseen kuten vaikka leipomiseen tai askarteluun, kaikki on vaan sitä tavaroiden levittelyä, sotkemista ja rikkomista sekä jatkuvaa perässäkulkemista. Jostain se löytää aina jotain mihin sen ei tarttis koskea ollenkaan ja kun sitä yrittää irrottaa kädestä, seurauksena kauheat raivarit. Taaperolle mikään ei voisi olla niin tylsää kuin ne omat turvalliset lelut, jotka on suunniteltu heittelynkestäväksi. Jotenkin kun on oltu sisällä koko päivä, se menee kärsimättömäksi väninäksi aina jossain vaiheessa.

Ah mikä autuus päästää lapsi irralleen aidattu leikkipuistoon, missä ei ole mitään, mitä se saisi rikki tai mihin se voisi vakavasti satuttaa itseään! Yhtäkkiä kärsimätön kiukuttelija jaksakin sönkiä puoli tuntia sitä samaa hiekkakasaa. Mikä parast, kaikki mutavellit ja keppikyhäelmät saa jättää sinne, ei jatkuvaa siivoamista ja kaaoksen katselua! Hermo lepää, molemmilla.

[/quote]

Tää on niin totta! Minä ainakin tulisin hulluksi jos pitäisi noiden täystuho poikien (3,5 ja 1,5v.) viettää koko päivä sisällä.

Ap hyvä, täällä 3 lapsen äiti, joka ei ole koskaan ymmärtänyt, miksi lasten kanssa täytyy mennä ulos. Maalla asutaa, pihaa riittää => lapset voivat mennä keskenään ulos, jos siltä tuntuu.

Nukkuvat hyvin, syövät kunnollisesti, keksivät paljon tekemistä (sisällä ja ulkona), joten minun ei ole ikinä tarvinnut kökkiä missään hiekkalaatikolla tylsistymässä. Jos mennään yhdessä ulos (kuten yleensä tehdäänkin), minä kuopsutan puutarhaa tms. ja lapset leikkivät omiaan.

Mun äiti on sanonu että ulkona piittäs

Ola 6tunttia.4tunttia pitäs.

Mun vastaus on oikee😃😀😃🤭🚜🚜

Isä on sanonu että heti kun hän sanoo niin sit vasta sissällee😳😳😳🎏🚻