Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten pitää puhua mt-ongelmaiselle, joka ottaa kaiken syyllistämisenä?
29.07.2021 |
Minulla on aikuinen poika, joka syyttää minua tietyistä päätöksistäni. Kun yritän selittää omasta mielestäni neutraalisti, miksi tein mitä tein, niin hän sanoo, että syyllistän häntä.
Kun sanoin, että ”tein x, koska en voinut luottaa sinuun sen jälkeen, kun teit y.”
”Syyllistämistä”.
Auttakaa, millä sanamuodoin hänelle pitää puhua?
Käytän minä-muotoa, enkä koskaan sano ”aina sinä xxx”.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Tarkenna vähän, mistä on kyse? Mitä poika on tehnyt?
Lääkkeiden väärinkäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän ottaa kaiken syyllistämisenä, on aika lailla se ja sama, miten hänelle puhuu. Hän ottaa kaiken puheen syyllistämisenä, se on hänen reagointitapansa.
Miksi koet tarvetta mielistellä? Sanot pojalle, että kyllä se on peiliin katsomisen paikka. Typeräähän se on vaikka lompakkoa pitää enää näkösällä, jos omaa kokemuksen ettei se siinä kauaa pysyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siirrä vastuu hänelle jos on aikuinen.
Niin, mutta millä saisi hänet ottamaan sen vastuunsa? Ilman, että hän kokee itsensä luuseriksi tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi koet tarvetta mielistellä? Sanot pojalle, että kyllä se on peiliin katsomisen paikka. Typeräähän se on vaikka lompakkoa pitää enää näkösällä, jos omaa kokemuksen ettei se siinä kauaa pysyisi.
En koe tarvetta mielistellä, vaan puhua hänelle suoraan. Mutta suora puhe ei tehoa. Koska syyllistämisen defenssi iskee päälle. Mikä tehoaa?
Ei ihmistä tarvitse liikaa ymmärtää ja paapoa, vaikka se olisi oma jälkeläinen.
Jos ei ymmärrä (tai ole ymmärtävinään), mistä on kyse, niin anna olla selittämättä. Teet niinkuin teet ja sillä hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mikään tehoa ennen kuin ottaa vastuun tekemisistään ja saa mt-ongelmat sellaiselle tasolle, että pystyy niiden taustoja käsittelemään.
Älä kuitenkaan ikinä älä hys sut tekemään. Se vain pahentaa.
T. Itsekin vastaavassa tilanteessa ollut
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään tehoa ennen kuin ottaa vastuun tekemisistään ja saa mt-ongelmat sellaiselle tasolle, että pystyy niiden taustoja käsittelemään.
Älä kuitenkaan ikinä älä hys sut tekemään. Se vain pahentaa.T. Itsekin vastaavassa tilanteessa ollut
Tarkennatko, mitä ei saa siis tehdä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siirrä vastuu hänelle jos on aikuinen.
Niin, mutta millä saisi hänet ottamaan sen vastuunsa? Ilman, että hän kokee itsensä luuseriksi tms.
Et millään.
Valitettavasti en osaa antaa neuvoa, mutta koen tuskasi. Itselläni on samantyylistä sisaruksen puolelta. Vähän kaikkea sanomista pitää varoa ja mikään ei koskaan ole tarpeeksi, hän syyllistää aina muita. Sisarukseni on myös älykäs ja ymmärtää itse, että hänen käytöksensä johtuu mielenterveysongelmista. Silti hän ei osaa reagoida oikein. Hän tarvitsisi tietynlaista käytösterapiaa, mutta ei ole onnistunut saamaan sellaista.
Meillä mielenterveysongelmaisten omaisilla on erilainen taakka kannettavana. Varsinkin kun läheinen on aikuinen, ovat meidän keinot vähissä. Läheisen pitää itse hakea ulkopuolista apua, me emme voi sitä heille tarjota. Me olemme vastuussa omasta hyvinvoinnistamme ja jaksamisestamme.
Millainen sinun jaksamisesi on? Voisitko lähteä esim. vertaistukiryhmään, jossa saisit keskustella kokemuksistaan? Ole itse rohkeasti yhteydessä terveydenhuoltoon, vapaaehtoisjärjestöihin tai seurakuntaan ja pyydä keskusteluseuraa itsellesi. Et ole vastuussa poikasi käytöksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei mikään mielenterveysongelmaisiin auta, kokemusta on..
Itse saattaisin kysyä pojalta, että miten itse olisit toiminut minun sijassani? Ja kertoa, että kyllä sinäkin haluaisit luottaa poikaan, eikä tilanne ole mukava sinunkaan kannaltasi. Ja että tilanne voi korjautua tulevaisuudessa, jos poika onnistuu olemaan päihteittä yms.
Ja itse käytän usein fraasia "olen pahoillani". Vaikka omasta mielestäni olen toiminut oikein tilanteissa, niin voin kuitenkin olla pahoillani siitä, että pojalla on paha mieli ja että tilanne on kovin vaikea..
Minun sukulaisillani on paljon mielenterveysongelmia, ja ongelmat ihmissuhteissa aiheutuvat usein siinä, että ihmiset ovat kovin tarkkoja omista oikeuksistaan ja heidän mielestään oikeassa oleminen oikeuttaa kaiken mahdollisen käytöksen.. Monesti kuuntelu on tärkeämpää kuin se mitä itse sanoo..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi koet tarvetta mielistellä? Sanot pojalle, että kyllä se on peiliin katsomisen paikka. Typeräähän se on vaikka lompakkoa pitää enää näkösällä, jos omaa kokemuksen ettei se siinä kauaa pysyisi.
En koe tarvetta mielistellä, vaan puhua hänelle suoraan. Mutta suora puhe ei tehoa. Koska syyllistämisen defenssi iskee päälle. Mikä tehoaa?
Puhu asiosta passiivissa ja yleisluontoisesti. "Jos/kun tekee " vs "sinä teet".
Se joka syyllistää on tuo poika joka syyttää vanhempaa päätöksistä. Mitään selittelyä ei oikeasti tarvita.
Jos jälkeläinen ehdottaa jonkin varotoimen lieventämistä, siihen voisi kokeeksi suostua jollain alueella/ sellaisessa määrin ettei isoa vahinkoa pääse syntymään. Jos ei käyttäydy luotettavasti, niin varotoimet uudestaan päälle täydessä mitassa. Eikä selityksiä.
Käyttäjä31931 kirjoitti:
No ei mikään mielenterveysongelmaisiin auta, kokemusta on..
Itse saattaisin kysyä pojalta, että miten itse olisit toiminut minun sijassani? Ja kertoa, että kyllä sinäkin haluaisit luottaa poikaan, eikä tilanne ole mukava sinunkaan kannaltasi. Ja että tilanne voi korjautua tulevaisuudessa, jos poika onnistuu olemaan päihteittä yms.
Ja itse käytän usein fraasia "olen pahoillani". Vaikka omasta mielestäni olen toiminut oikein tilanteissa, niin voin kuitenkin olla pahoillani siitä, että pojalla on paha mieli ja että tilanne on kovin vaikea..
Minun sukulaisillani on paljon mielenterveysongelmia, ja ongelmat ihmissuhteissa aiheutuvat usein siinä, että ihmiset ovat kovin tarkkoja omista oikeuksistaan ja heidän mielestään oikeassa oleminen oikeuttaa kaiken mahdollisen käytöksen.. Monesti kuuntelu on tärkeämpää kuin se mitä itse sanoo..
Juuri tuota olen kuullut: ”minulla on oikeus…”.
Ja minäkin huomaan pyyteleväni anteeksi paljon. Sitten ihmettelen, miksi minun pitää pyytää anteeksi näkemyksiäni?
Hyvä idea kysyä tuo vastakysymys, kiitos.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti en osaa antaa neuvoa, mutta koen tuskasi. Itselläni on samantyylistä sisaruksen puolelta. Vähän kaikkea sanomista pitää varoa ja mikään ei koskaan ole tarpeeksi, hän syyllistää aina muita. Sisarukseni on myös älykäs ja ymmärtää itse, että hänen käytöksensä johtuu mielenterveysongelmista. Silti hän ei osaa reagoida oikein. Hän tarvitsisi tietynlaista käytösterapiaa, mutta ei ole onnistunut saamaan sellaista.
Meillä mielenterveysongelmaisten omaisilla on erilainen taakka kannettavana. Varsinkin kun läheinen on aikuinen, ovat meidän keinot vähissä. Läheisen pitää itse hakea ulkopuolista apua, me emme voi sitä heille tarjota. Me olemme vastuussa omasta hyvinvoinnistamme ja jaksamisestamme.
Millainen sinun jaksamisesi on? Voisitko lähteä esim. vertaistukiryhmään, jossa saisit keskustella kokemuksistaan? Ole itse rohkeasti yhteydessä terveydenhuoltoon, vapaaehtoisjärjestöihin tai seurakuntaan ja pyydä keskusteluseuraa itsellesi. Et ole vastuussa poikasi käytöksestä.
Nykyään jaksan paremmin, kun poika ei enää asu kotona. Epäluottamus myös etäännyttää ihmisiä, myös omaa lasta.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Tarkenna vähän, mistä on kyse? Mitä poika on tehnyt?