Olitko nuorien vai vanhojen vanhempien lapsi?

Olin

Isä 18 ja äiti 20v. Eli olin. Ikävä kyllä

Äiti oli 20v ja isä 25v.

Olin. Ehdittiin siskon ja äidin kanssa jopa olla yhtaikaa alle kaksikymppisiä, eikä isäkään ollut kovin vanha. Nyt viisikymppisenä on kivaa, kun vanhemmat ovat yhä vetreitä. Voin tunnustaa, että ovat vetreämpiä kuin minä. :)

Kolmekymppisiä olivat kun synnyin, mutta olinkin jo neljäs lapsi.

Siihen aikaan vanhoja eli kolmikymppisiä, mutta nykyäänhän tuo taitaa olla ihan keskimääräinen ikä.

Vanhemmat olivat 70-luvun alussa jo 30-vuotiaita, joten varmaan vanhojen. Nykyisin olisi aivan normaalia.

Äiti 36v ja isä 37v, eli vanhemman puoleisia.

Aika keskivertoikäisten. Äiti oli 28 ja isä 30. Ensimmäisen saivat neljä vuotta aiemmin. En tosin tiedä, mikä silloin oli keskivertoikä lasten saannille.

Ikäloppujen, ikävä kyllä. Äiti oli 45 ja isä 53, kun synnyin. Aina sai kuulla naljailua siitä että on isovanhempien kasvattama vaikka omat vanhempani he kyllä olivat. Ei ollut yhtäkään mummoa eikä vaaria jäljellä kun synnyin. Vanhin sisko on 25 vuotta minua vanhempi. Isä kuoli ollessani 10.

Isä oli 22 ja äiti 25 kun synnyin.

n49

Mun äiti sai mut 14 vuotiaana

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti sai mut 14 vuotiaana

Ja sinusta tuli vuorostaan äiti 13-vuotiaana, -ko, -kö?

Minusta tulee isä ensimmäisen kerran joulun aikoihin 45-vuotiaana. "Mua onnitelkaa, sen ootte velkaa."

70-luvulla kumpikin olivat 24-vuotiaita eli nuoret vanhemmat. Vähän liiankin nuoret.

Äiti oli 30 ja isä 55 joskus lähellä 80-lukua.

Äiti 39, isä 41. Kärsin vanhoista vanhemmista, mut toki niiden kannalta hyvä, kun lapset on vielä nuoria, kun itse on raihnainen ja tarvitsee apua. Äiti tosin kuoli liian varhain.

Äiti 36 isä 29.

Mites sen nyt ottaa, 1970-luvun mittapuulla? Äiti oli 24, isä melkein 25. Ei siis varmaan erityisen nuorten eikä vanhojen.

Vanhoja, äiti 44 ja isä 43. Synnyin -68.