Olitko nuorien vai vanhojen vanhempien lapsi?

Isä 21, äiti 24 eli olin. Ihmisen aivot kehittyvät 25 ikävuoteen asti, joten keskenkasvuisille synnyin.

Äiti oli 24 ja isäni 27. Nuorehkoja olivat, mutta eivät mitenkään erityisen nuoria.

Keskivertoikäiset, varmaankin. Äiti oli 27 ja isä 29, kun synnyin.

Vierailija kirjoitti:

Ikäloppujen, ikävä kyllä. Äiti oli 45 ja isä 53, kun synnyin. Aina sai kuulla naljailua siitä että on isovanhempien kasvattama vaikka omat vanhempani he kyllä olivat. Ei ollut yhtäkään mummoa eikä vaaria jäljellä kun synnyin. Vanhin sisko on 25 vuotta minua vanhempi. Isä kuoli ollessani 10.

Aika erikoista että kaikki suvussasi ovat kuolleet noin nuorina. 

Nuorien, isäni oli 22v ja äitini 17v.

Vierailija kirjoitti:

Isä 21, äiti 24 eli olin. Ihmisen aivot kehittyvät 25 ikävuoteen asti, joten keskenkasvuisille synnyin.

Nykytiedon mukaan aivot kehittyvät 30v ikään saakka.

T. Varhaiskasvattaja ja nepsy-koulutukset säännöllisiä

Vanhojen. Olivat 31v ja 30v.

Sisarukseni saivat, kun olivat 20v ja 19v

Vierailija kirjoitti:

Vanhoja, äiti 44 ja isä 43. Synnyin -68.

Toivottavasti sait hyvän lapsuuden esim. vaatteet sellaista muotia kuin toisillakin ikäisilläsi, jotta et joutunut ivan kohteeksi.

Oma äitini oli 43-vuotias, kun synnyin ja se valitettavasti vaikutti siihen, millaisissa vaatteissa minä jouduin kulkemaan.

Hän ei edes halunnut ottaa huomioon sitä, että erilainen lapsi joutuu toisten lasten pilkan kohteeksi tai ainakin syrjityksi. Äitini ompeli vaatteeni itse ainakin siinä 13-vuoden ikääni saakka.

Vanhojen, äiti oli 47 kun synnyin, isä 52. Minulla on isolla ikäerolla 3 sisarusta, sisarusteni lapset ovat kanssani samaa ikäluokkaa ja minulle läheisiä.

Isäni äiti eli lähes 100-vuotiaaksi, hänet muistan, muut isovanhempani olivat jo kuolleet.

Vähän tuli naljailua ja nolostelin, kun koulukaverit luulivat vanhempiani isovanhemmikseni. Toisaalta vanhemmillani oli taloudellinen tila jo varsin hyvä ja sen myötä sain paljon kaikkea: muotivaatteita, ulkomaan matkoja, oman auton 18-vuotiaana jne. Isä kuoli kun olin 23 ja äiti kun olin 32.

Lapseni eivät muista äitiäni, olivat hänen kuollessaan 3- ja 1-vuotiaita.

Myös kaikki sisarukseni ovat jo kuolleet.

Nuorien. Olivat 26 ja 24, kun synnyin.

Molemmat 19-vuotiaita.

Äiti oli 23vee ja isä 37vee, että kyllä ja ei.

Olen 50vee mutta isäni kuului suuria ikäluokkia edeltäneeseen ikäluokkaan. Tätä on joidenkin boomerien vaikea ymmärtää. Että he ovat kymmenen vuotta nuorempia kuin isäni, enkä pidä heitä minään vanhempana auktoriteettina.

Vanhojen, (silloisella mittapuulla) olin iltatähti. Äiti 39 ja isä 41.

Vanhempien sisarusten lapset lähellä omaa ikääni. Oli kaikki isovanhemmat elossa, kaksi heistä ehti nähdä vielä omankin lapseni jonka sain 27-vuotiaana.

Oikein tyytyväinen olen.

Äiti oli 33v ja isä 17v.

Mun luokkakaverit pitivät äitiäni vanhana, kun äitini oli ekaluokalla ollessani 40. Vanhemmat olivat syntyessäni 33 ja 34. Näin 70-luvulla. 

Synnyin -77 ja äiti oli 41v, isä 42v. En kylläkään kärsinyt mitenkään tästä, äiti oli hyvä äiti. Ja hän on edelleen elossa 86v nyt.

Äiti oli 26 v ja isä 27 v, joten varmaan aika keskivertoikäisten niihin aikoihin. Sisko syntyi 4 vuotta myöhemmin.

Äiti oli 37 ja isä 45, kun synnyin.

Koulussa hävetti, kun kaikilla muilla tuntui olevan tosi nuoret vanhemmat ja mulla vanhat.

Äiti nuori, isä vanha, ikäero yli 20 vuotta.

Molemmat olivat 24-vuotiaita. 80-luvulla varmaan ihan tavallinen ikä saada lapsia. Kumpikaan vaan ei ollut erityisen hyviä vanhempia. Äitini oli etäinen ja kylmä introvertti, jollaiset jättäytyvät nykyään vapaaehtoisesti lapsettomiksi. Onneksi hän kuoli sairauskohtaukseen ollessani nuori, pääsin äidillisemmän mummini hoiviin.