Olitko nuorien vai vanhojen vanhempien lapsi?
Minulla oli nuoret vanhemmat, kun synnyin: äiti 18- ja isä 19-vuotias.
Kommentit (40)
Isä 18 ja äiti 20v. Eli olin. Ikävä kyllä
Olin. Ehdittiin siskon ja äidin kanssa jopa olla yhtaikaa alle kaksikymppisiä, eikä isäkään ollut kovin vanha. Nyt viisikymppisenä on kivaa, kun vanhemmat ovat yhä vetreitä. Voin tunnustaa, että ovat vetreämpiä kuin minä. :)
Kolmekymppisiä olivat kun synnyin, mutta olinkin jo neljäs lapsi.
Siihen aikaan vanhoja eli kolmikymppisiä, mutta nykyäänhän tuo taitaa olla ihan keskimääräinen ikä.
Vanhemmat olivat 70-luvun alussa jo 30-vuotiaita, joten varmaan vanhojen. Nykyisin olisi aivan normaalia.
Äiti 36v ja isä 37v, eli vanhemman puoleisia.
Aika keskivertoikäisten. Äiti oli 28 ja isä 30. Ensimmäisen saivat neljä vuotta aiemmin. En tosin tiedä, mikä silloin oli keskivertoikä lasten saannille.
Ikäloppujen, ikävä kyllä. Äiti oli 45 ja isä 53, kun synnyin. Aina sai kuulla naljailua siitä että on isovanhempien kasvattama vaikka omat vanhempani he kyllä olivat. Ei ollut yhtäkään mummoa eikä vaaria jäljellä kun synnyin. Vanhin sisko on 25 vuotta minua vanhempi. Isä kuoli ollessani 10.
Isä oli 22 ja äiti 25 kun synnyin.
n49
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti sai mut 14 vuotiaana
Ja sinusta tuli vuorostaan äiti 13-vuotiaana, -ko, -kö?
Minusta tulee isä ensimmäisen kerran joulun aikoihin 45-vuotiaana. "Mua onnitelkaa, sen ootte velkaa."
70-luvulla kumpikin olivat 24-vuotiaita eli nuoret vanhemmat. Vähän liiankin nuoret.
Äiti oli 30 ja isä 55 joskus lähellä 80-lukua.
Äiti 39, isä 41. Kärsin vanhoista vanhemmista, mut toki niiden kannalta hyvä, kun lapset on vielä nuoria, kun itse on raihnainen ja tarvitsee apua. Äiti tosin kuoli liian varhain.
Mites sen nyt ottaa, 1970-luvun mittapuulla? Äiti oli 24, isä melkein 25. Ei siis varmaan erityisen nuorten eikä vanhojen.
Vanhoja, äiti 44 ja isä 43. Synnyin -68.
Olin