Lue keskustelun säännöt.
Olen henkisesti hyvin sairas. Kysy toki jotain.
09.08.2014 |
En pysty elämään normaalia elämää. En pysty siihen koskaan. Vaihtaisin mielelläni kolme raajaa terveeseen päähän, ja olen tosissani. Toisen käden pitäisin mielelläni. En ole varma, tekisinkö kauppoja, jos siitäkin pitäisi luopua, mutta en tiedä.
Kommentit (60)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 23:07"]
Mun mielestä on myös hienoa, että susta löytyy vielä huumoria. Tunnut muutenkin todella fiksulta ja ajattelevaiselta ihmiseltä, kaukana henkisesti sairaasta.
[/quote]
Kiitos paljon. :) Usein tuntuu siltä, että oikeastaan monet terveiksi luokitellut ovat kaikista sairaimpia. Voisin tosiaa vaihtaa ne raajat terveeseen päähän, mutta en missään nimessä oikeudentuntoani tai sellaista tiettyä lapsellisuutta.
Ja sitä paitsi ehkä musta tulee sisarusten lapsille vielä sellainen hassu täti, jolle voi vanhetessakin puhua aina ihan kaikesta.
ap
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 23:09"]
Lopeta Se kahvin juonti ;)
[/quote]
Mä olen tuota myös miettinyt, mutta kahvi ei tunnu vaikuttavan tilaani kovin syvällisesti.
ap
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 23:21"]
Vaikutat henkisesti(kin) hyvin viisaalta ja jotenkin vahvalta, vaikka rikki oletkin.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, parasta mahdollista ja toivoisin, että saat itsesi ehjäksi.
[/quote]
Sitä myös näkee kaikenaista, jos sattuu hajoamaan. Vähän niin kuin autolla ajaisi ja se hajoaisi keskellä metsätietä. Siinä on pakko jäädä istumaan ja odottelemaan. Siinä näkee sen, missä todella on. Sen metsän.
Mä myös toivon, että pystyisin tekemään jotain työtä. Elättinä olo ei ole mukavaa. Sen jälkeen, kun voi elättää itsensä, vain onnellisuus ratkaisee.
ap
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 23:23"]
Minkä ikäinen olet?
[/quote]
25
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 23:07"]Mun mielestä on myös hienoa, että susta löytyy vielä huumoria. Tunnut muutenkin todella fiksulta ja ajattelevaiselta ihmiseltä, kaukana henkisesti sairaasta.
[/quote] jaa että henkisesti sairaat olis jtn julmia hirviöitäkö????? Älä oleta mitään!!!!!
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 23:28"][quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 23:09"]
Lopeta Se kahvin juonti ;)
[/quote]
Mä olen tuota myös miettinyt, mutta kahvi ei tunnu vaikuttavan tilaani kovin syvällisesti.
ap
[/quote]
kofeiini ei sovi kaikille. Ei sitä mitään menetä jos tuntuu toivottomalta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oletin, että olet mies, onko tutkittu ettei ole mitään muistisairautta tai sitä aivojen rappeumatautia, joskus voi alkaa jo 40v.nämä sairaudet. Niin oletko minkä ikäinen?
et eroa keskiverto av-mammasta millään tapaa. palstaile ja vihaa miehiä, niin elämäsi on ok. ok ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sä vaikutat älykkäältä ja syvästi tuntevalta ihmiseltä. Pidäthän siis huolen että saat parasta mahdollista apua itsellesi. Tsemppiä ja jaksamista!
vastasitkin jo, toivottavasti selviää mistä johtuu sun vaivat, päivä kerrallaanhan sitä on paras mennä. Eikä ottaa liikoja paineita mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 23:01"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 22:56"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 22:48"]
Mitä sinulle lapsena tapahtui?
[/quote]
Hylkäämistä, hyväksikäyttöä, äärimmäistä henkistä väkivaltaa. Pitkään selvisin normaalisti. Mua pidettiin lupaavana oppilaana, lahjakkaana. Sitten kun muutin pois kotoa, liekki jotenki sammui, ja mä vajosin pinnan alle. Mulla oli lahjoja, totta kai, mutta mikään älykkyys ei pelasta, kun mieli hajoaa palasiksi. Mutta sitä elää sitten vaan, miten elää. En ole erityisen masentunut edes tai mitään. Kaikki on vaan niin hajanaista. Tämä ei ole enää sairaus, vaan vamma.
ap
[/quote]
Mulla oli ihan sama. Olin tosi lahjakas koulussa, kunnes muutin pois kotoa, masennuin. Keskeytin koulun, ja siitä lähtien olen vaan elänyt.. Jotenkin. Jokainen päivä on vähän sellaista selviytymistä. Käyn kuitenkin töissä, minulla on perhe ja päällisin puolin asiat ovat kunnossa, mutta en osaa elää täysillä. En vaan jaksa. t. se jolla vakavasti mielenterveysongelmainen sisko
[/quote]
En huomannut vastaustasi ensin. Mä en huomaa aina.. No. Selviytymisestä tulee joskus pääprioriteetti. Se on okei. Ensin täytyy aina varmistaa, että selviää. Mä koitan poimia sellaisia pikkujuttuja siitä nykyhetkestä, jossa elän jatkuvasti. Joku lintu raakkuu tosi tyhmästi... Keskityn siihen, ja saattaa tuntua helpommalta. En aina naura, vaikka joskus teenkin niin, ja nauran kuin.. no, hullu. Mutta joskus se on vaan sitä, että hetken ajan on pikkuisen helpompaa, vaikkei nyt tuntuisikaan hyvältä. Jos tilanne on oikein paha, ajattelen, että kunhan kestän huomiseen... Jos pitää muuttaa jotain isoa selvitäkseen, ja usein täytyy, eikä se ole helppoa, se täytyy vaan tehdä, ja se on myös ihan pirun vaikeaa.
ap
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 23:34"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 23:28"][quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 23:09"]
Lopeta Se kahvin juonti ;)
[/quote]
Mä olen tuota myös miettinyt, mutta kahvi ei tunnu vaikuttavan tilaani kovin syvällisesti.
ap
[/quote]
kofeiini ei sovi kaikille. Ei sitä mitään menetä jos tuntuu toivottomalta :)
[/quote]
Mä olen ollut vuosia kofeiinilla ja kofeiinittomana. Uskon, että joitakin kofeiinittomuus voisi kyllä auttaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, kunpa voisin auttaa. Kuulostaa surulliselta. Ja turhauttavalta. Ja kiitos neuvosta, siitä, että huolehtikaa lapsista. Just eilen ajattelin, että tässä me nyt eletään lasteni lapsuutta, ja sille pohjalle pitäisi heidän elämänsä rakentua. Hirveä vastuu.
Minkälaista musiikkia kuuntelet? Oletan, että kuuntelet syvällisempääkin kuin pelkät radiohitit. Minua kiinnostaa musiikin kuuntelu enemmän kuin elämä itsessään.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 23:35"]
Mä oletin, että olet mies, onko tutkittu ettei ole mitään muistisairautta tai sitä aivojen rappeumatautia, joskus voi alkaa jo 40v.nämä sairaudet. Niin oletko minkä ikäinen?
[/quote]
Mä olen 25. Tunnen olevani aika neutri noin sukupuolen suhteen, joten et nyt ihan niin väärässä ollut. Mulla on ollut muistiongelmia lapsesta asti.
ap
Onko sulla tutkittu dissosiaatiohäiriön mahdollisuus? jos ei, niin pyydä että tutkittaisiin. Mun mielestä kuulostaa siltä että siitä voisi olla kyse.
Jokatapauksessa siunausta ja eheyttä sinulle, älä koskaan luovuta!
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 23:37"]
et eroa keskiverto av-mammasta millään tapaa. palstaile ja vihaa miehiä, niin elämäsi on ok. ok ?
[/quote]
Mä en vihaa miehiä. Tuo toimintastrategia voisi ehkä toimia jollakulla, mutta lapseton panseksuaali androgyyni ei ehkä olisi kovin uskottava tuossa roolissa. En oikeastaan näe sukupuolissa suurtakaan eroa.
ap
Tunnistan itsestäni tuota samaa, nyt eläkkeellä masennuksen takia. Todennäköisesti minulla on ainakin diagnosoimaton dissosatiiviohäiriö. Muistini on erittäin huono ja se ahdistaa ja hankaloittaa elämää. Olin lapsena ja nuorena keskivertoa lahjakkaampi mutta aikuisiällä olen nipinnapin pärjäillyt. Hyvä jos löydät elämästäsi jotain valopilkkuja. Olet vielä nuori, eikä kaikki varmaankaan ole menetetty. Onko kenestäkään sukulaisesta tai läheisestä käytännön apua?
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 23:06"]
Huumeita?
[/quote]
Ei. Lääkkeetkin olen lopettanut, kun tekivät vahinkoa enemmän.
ap