Lue keskustelun säännöt.
Olen henkisesti hyvin sairas. Kysy toki jotain.
09.08.2014 |
En pysty elämään normaalia elämää. En pysty siihen koskaan. Vaihtaisin mielelläni kolme raajaa terveeseen päähän, ja olen tosissani. Toisen käden pitäisin mielelläni. En ole varma, tekisinkö kauppoja, jos siitäkin pitäisi luopua, mutta en tiedä.
Kommentit (60)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 22:44"]
Millainen on tyypillinen päiväsi? Et varmaankaan käy töissä?
[/quote]
En muista kaikkea. Joo, en käy töissä. Muistini katkeilee jatkuvasti. Mutta koitan selvittää... Herään. Selvitän uniani. Makaan aika kauankin joskus toivoen, että voisin taas nähdä unta. Juon kahvia. Sitten hämärtyy. Selviän. Syön kahdesti tai kolmesti päivässä. Käyn ulkona. Nautin pienistä asioista. Se auttaa. Huomaan sellaiset asiat, ja välillä olen onnellinen melkein sellaisella lapsekkaalla tavalla. Joskus olen aika lapsellinen. Näen vilahduksia silmäkulmissa, säikähtelen. Ehkä käyn kaupassa. Lähikauppa ei ole ongelma, mutta jos käyn pidemmällä, ihmisten katseet alkavat tuntua pahalta. Kuuntelen musiikkia, uppoudun siihen ihan täysin. Menen nukkumaan, näen harhoja. Olen tottunut. Mietin, mitä päässäni mahtaa olla meneillään. Luen myös paljon.
Usein en muista eilistä. En aina muista, mikä vuosi on, tai päivä. Jostain syystä tiedän aina, mikä kuukausi on meneillään. Elän aika lailla hetkessä. Sillä on hyvät puolensa.
ap
Olet samanlainen kuin siskoni. Hänellä sekä skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö, eikä ole vuosiin pystynyt käymään töissä. Sekaantunut lisäksi huumeisiin useaan otteeseen. Meilä ollut myös melko rankka lapsuus. Olen itsekin katkera siitä, vaikka en mitään diagnooseja keskivaikean masennuksen lisäksi ole saanut. Meillä vielä vanhemmat pitivät itseään hyvinä vanhempina, vaikka pahoinpitelivät ja lannistivat kerta toisensa jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 22:53"]
Olet samanlainen kuin siskoni. Hänellä sekä skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö, eikä ole vuosiin pystynyt käymään töissä. Sekaantunut lisäksi huumeisiin useaan otteeseen. Meilä ollut myös melko rankka lapsuus. Olen itsekin katkera siitä, vaikka en mitään diagnooseja keskivaikean masennuksen lisäksi ole saanut. Meillä vielä vanhemmat pitivät itseään hyvinä vanhempina, vaikka pahoinpitelivät ja lannistivat kerta toisensa jälkeen.
[/quote]
Kysymys uonhtui. Millainen sinun lapsuutesi oli?
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 22:48"]
Mitä sinulle lapsena tapahtui?
[/quote]
Hylkäämistä, hyväksikäyttöä, äärimmäistä henkistä väkivaltaa. Pitkään selvisin normaalisti. Mua pidettiin lupaavana oppilaana, lahjakkaana. Sitten kun muutin pois kotoa, liekki jotenki sammui, ja mä vajosin pinnan alle. Mulla oli lahjoja, totta kai, mutta mikään älykkyys ei pelasta, kun mieli hajoaa palasiksi. Mutta sitä elää sitten vaan, miten elää. En ole erityisen masentunut edes tai mitään. Kaikki on vaan niin hajanaista. Tämä ei ole enää sairaus, vaan vamma.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaista hoitoa saat/olet saanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tiedät ettet parane koskaan? Jos olet lahjakas, niin ei se fiksuus susta ole minnekään kadonnut. Mitä jos joku tai jokin lääke saa joskus eheytettyä sun mielen?
Onko sulla sisaruksia? Miten he voivat?
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 22:56"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 22:48"]
Mitä sinulle lapsena tapahtui?
[/quote]
Hylkäämistä, hyväksikäyttöä, äärimmäistä henkistä väkivaltaa. Pitkään selvisin normaalisti. Mua pidettiin lupaavana oppilaana, lahjakkaana. Sitten kun muutin pois kotoa, liekki jotenki sammui, ja mä vajosin pinnan alle. Mulla oli lahjoja, totta kai, mutta mikään älykkyys ei pelasta, kun mieli hajoaa palasiksi. Mutta sitä elää sitten vaan, miten elää. En ole erityisen masentunut edes tai mitään. Kaikki on vaan niin hajanaista. Tämä ei ole enää sairaus, vaan vamma.
ap
[/quote]
Mulla oli ihan sama. Olin tosi lahjakas koulussa, kunnes muutin pois kotoa, masennuin. Keskeytin koulun, ja siitä lähtien olen vaan elänyt.. Jotenkin. Jokainen päivä on vähän sellaista selviytymistä. Käyn kuitenkin töissä, minulla on perhe ja päällisin puolin asiat ovat kunnossa, mutta en osaa elää täysillä. En vaan jaksa. t. se jolla vakavasti mielenterveysongelmainen sisko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaista henkistäväkivaltaa koit lapsuudessasi?
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 22:54"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 22:53"]
Olet samanlainen kuin siskoni. Hänellä sekä skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö, eikä ole vuosiin pystynyt käymään töissä. Sekaantunut lisäksi huumeisiin useaan otteeseen. Meilä ollut myös melko rankka lapsuus. Olen itsekin katkera siitä, vaikka en mitään diagnooseja keskivaikean masennuksen lisäksi ole saanut. Meillä vielä vanhemmat pitivät itseään hyvinä vanhempina, vaikka pahoinpitelivät ja lannistivat kerta toisensa jälkeen.
[/quote]
Kysymys uonhtui. Millainen sinun lapsuutesi oli?
[/quote]
Jännää, että tavallaan mä en ole kokenut mitään erityisen hirveää. Monet kokevat pahempaa, ja selviävät. Mä olin omalle siskolleni aina sellainen kallio. Mä olin meidän perheen tukeva kallio, loputtoman sitkeä. Saattaa olla, etten muista kaikkea. Muistini ei toimi. Unohdan paljon jatkuvasti. Tuntuu, että lapsuutenikin eli joku toinen, enkä vaan pysty muistamaan. Luulen, että olin alunperinkin taipuvainen hajoamaan.
Traumat on vakava asia. Ne jättävät jälkensä, vammauttavat syvältä. Kuitenkin näiden juttujen kanssa voi usein oppia elämään. Joskus se vaatii paljon apua ja oikean terapeutin. Itselläni kävi aivan mieletön tuuri. Satuin lopulta tapaamaan psykologin, joka osasi kuunnella mua todella. En tiedä. Jaksan edelleen nauraa tyhmille jutuille, joten kaikki ei ole ihan menetetty. :) Sillä on ihan hitosi arvoa, jos joku juttu saa edes hymyilemään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 22:58"]
Mikä päivä tänään?
[/quote]
Huijasin, ja tiedän, että on vielä lauantai... Tuntuu kyllä ihan torstailta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on myös hienoa, että susta löytyy vielä huumoria. Tunnut muutenkin todella fiksulta ja ajattelevaiselta ihmiseltä, kaukana henkisesti sairaasta.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 22:59"]
Minkälaista hoitoa saat/olet saanut?
[/quote]
Terapiaa, lääkkeitä, kuntoutusta. Sairaalassa en ole koskaan ollut sisällä. Olen jotenkin vakaa sillä tavalla.
ap
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 23:01"]
Miksi tiedät ettet parane koskaan? Jos olet lahjakas, niin ei se fiksuus susta ole minnekään kadonnut. Mitä jos joku tai jokin lääke saa joskus eheytettyä sun mielen?
Onko sulla sisaruksia? Miten he voivat?
[/quote]
Tuntuu, että olen niin vammainen, ettei kannata odottaa liikoja. Nyt koitan oikeastaan vain toipua. Haluaisin olla työkykyinen, tehdä jotain. Se olisi hienoa. Ihan mikä tahansa. Olen siivonnut ja tehnyt liukuhihnohommia, ja se oli hienoa mielestäni jollain tavalla. Ja lopultakaan korkeasta älykkyysosamäärästä pelkästään ei ole paljoakaan hyötyä. Mikään lääke ei pyyhi pois sitä vahinkoa, mikä on jo tapahtunut.
Mulla on kaksi siskoa. Ilmeisesti voivat hyvin, paremmin. Mä menestyin jännästi koulussa parhaiten, mutta sekään ei lopulta kerro mitään. Varmasti siskotkin kantavat traumoja. Toinen on ollut pari vuotta tauolla kaikesta ja parannellut itseään, ja nyt menee todella hyvin. Se on hienoa. :) Tavallaan mä olen oudon kiitollinen siitäkin, että niin iso osa kaikesta lankesi mun ylle. Mussa on aina ollut outoa altruismia.
ap
Vaikutat henkisesti(kin) hyvin viisaalta ja jotenkin vahvalta, vaikka rikki oletkin.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, parasta mahdollista ja toivoisin, että saat itsesi ehjäksi.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 23:02"]
Minkälaista henkistäväkivaltaa koit lapsuudessasi?
[/quote]
Manipulointia. Mä en halua diagnosoida tai leimata ketään, mutta meillä oli ongelmallinen perhe ja äitipuoli projisoi kaikki ongelmat muhun. Mua syytettiin jatkuvasti kaikesta, mistä en tiennyt mitään, mutta aloin kuitenkin uskoa olevani oikeasti syypää kaikkeen. Mä olin se manipuloija, valehtelija, kaiken pahan alku ja juuri. Vasta aikuisena kyseenalaistin koko homman. Koko ikäni olen kantanut sietämätöntä syyllisyyttä ja häpeää kaikesta. Narsismi nyt tulee tuosta mieleen, mutta en ole varma. Pahimmat asiat ovat unohtuneet. Tulevat joskus mieleen semmoisina purkauksina ja sitten unohtuvat. Muistan vaan, että muistin jotain, mutten muuta.
Mua kiusattiin koulussa, mutta se ei oikein tuntunut missään. Se ei mennyt jotenkin niin syvälle. Mitä nyt ulkoisia piirteitä pilkattiin, ja vaikka se olisi ollut kuinka jatkuvaa, koulussa oli silti parempi olla. Koulumatkat oli ihania. Välitiloja. Luojan kiitos koulumatkaa riitti kilometrikaupalla.
ap
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 22:39"]
Mistä kiikastaa?
[/quote]
Koen olevani vammainen mielenterveysongelmien takia. Hoidossa tähdätään nykyään siihen, että selviän hengissä. Vaikka olisin onnellinen, ongelmat eivät katoaisi. Itse asiasssa nyt meneekin aika hyvin.
ap