Lopetin Adalmina's secret -blogin lukemisen.
Ja instan seuraamisen.
Nykyään postaukset ovat samanlaisia: milloin syödään ihana fantastinen lounas siellä tai tuolla, tänään juodaan täällä shamppanjaa näistä laseista (illalla uudestaan jossain muualla). Ylihuomenna alkaa pakkaaminen sitä reissua varten, eilen tulin juuri edelliseltä pois (kuvaa matkalaukuista). Aamulla join kapselikoneella tehtyä lattea (sata kuvaa). Huomenna tulee kuvaa jostain uudesta kivasta jutusta, pysykää kuulolla (ostin jonkin pikkupussukan).
Instan kuvat: shamppanjaa, lounasta, shamppanjaa vedenäärellä, shamppanjaa terassilla, miljoona samanlaista kuvaa matkakohteesta, taas vähän lounasta, kahvia lempi take-away -mukissa.
Kommentit (166)
kävin vilkaisemassa blogia, ja yksi positiivinen juttu erottui heti; bloggaajan entinen kellertäväsävyinen vaalennettu letti, joka erottui aina valkotaustaisista sisustuskuvista tosi kellertävänä, oli vaihtunut vähän tummempaan, siistimpään ja luonnollisemman sävyiseen kampaukseen jo pariisin kuvissa! edistystä :)))
Miksi tuo blogi on yleensäkään sisustusportaalissa eikä vaikkapa matkaportaalissa jos tuollaiset safarit ja patikoinnit antavat enemmän lukijoille kun joku kokovalkoinen kämppä johon ei ilmesty mitään mielenkiintoista koskaan?
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 01:16"]
Miksi tuo blogi on yleensäkään sisustusportaalissa eikä vaikkapa matkaportaalissa jos tuollaiset safarit ja patikoinnit antavat enemmän lukijoille kun joku kokovalkoinen kämppä johon ei ilmesty mitään mielenkiintoista koskaan?
[/quote]
Hyvä huomio. Itse kyllä aloin seurata blogia nimenomaan sisustusblogina, enkä mitenkään jaksaisi lukea niitä matkajorinoita. Niin se vähän on, että omia matkakuvia on kiva selata ja muistella matkaa, mutta toisten kuvat ja jutut...hohhoijjaa. Yksi postaus per matka melkein riittäisi. Tai muuten voisi sitten olla jonkun matkapotaalin alla!
Ääh..onpa ilkeitä kommentteja!!Minusta Miina on oikein nätti eikä mitään vikaa!!Ei tarvi lukea blogia, jos ei kerta halua, mutta tuollainen haukkuminen on kyllä tosi halpamaista!!!
Eikös siihen Pauligin kahvipurkkikilpailun suunnitteluun saanut osallistua dadaaa...kuka vaan. Nyt tämä Anna-lehden bloggari on suunnitellutkin Pauligin kanssa yhteistyössä oman purkkinsa...? (esittää jo taiteilijaakin)
olenko ymmärtänyt väärin?
Ajattelin vaan, että mikäs mutka tässäkin jutussa taas on?
Ihmettelen, että Anna-lehti otti tuonkin tyhjäpään blogin listoilleen ja vielä maksaa siitä?! Ei niin mitään sisältöä siinä ja kommentteja ei juurikaan koskaan saa (tai ainakaan julkaise). Paljon lupaili, että blogi saa uutta tuulta alleen uudessa portaalissa, mutta kyllä on enemmänkin (jos vain mahdollista) mennyt alas kuin lehmän häntä.
Näiden hajuttomien ja mauttomien trenssityttöjen blogit on kyllä ihan oma lukunsa. Heidän elämänsä voi olla MITÄ KUPLIVINTA, mutta lukija haukottelee kyllä leukansa sijoiltaan.
Samat jutut oli jo Divaanilehdessä ja lisäksi toistaa toisten matkakertomuksia kuten gorilla kuvassa "olin etuoikeutettu" ym. Kaikki sisustusjutut on jo nähty toisien bloggareiden sivuilta. Meitä lukijoita aliarvioiva blokkari, mielestäni mielenkiinnoton sekä ärsyttävä. Kertoili jokin aika sitten matkustavansa työn puolesta ja nyt kehuu kuinka kallis matka on taas edessä, mutta "sästää". Epäuskottava, koska kertoilee vaikka miten päin noita matkajuttuja ym.
Mitä bloggaaja tekee työkseen? Löysin vasta blogin ja ihmettelen kuinka pystyy matkustamaan noin paljon :)
Älkää nyt morkatko mitä suloisinta bloggaajaa, joka paljastaa mitä jännittävimmän elämänsä käänteitä teille, avaa mitä tyttömäisimmän vaatekaappiinsa (anteeksi walk in closetin) ovet ja me tavalliset tahvot saamme nauttia mitä pariisilaisimmista macaron- ja samppanjahetkistä, mitä tunnelmallisimmista tuokioista mitä samanhenkisimpien ystävättärien kanssa, jotka kaikii mitä ihastuttavimmissa ulkomaankohteissa (viime kesänä Pariisi, edellisenä Italia) menevät mitä romanttisimmin naimisiin.
Ja mitä surullisinta, pian on jäljellä kaksi vanhaa piikaa, mutta mitä onnellisin sattuma, että he blogipiireistä löysivät toisensa, nämä kaksi mitä ärsyttävintä absoluuttisen superlativin käyttäjää, Adalmina ja Char.
Mitä parhainta jatkoa heille!
Mihinkään muuhun ottamatta kantaa; repesin! Kiitos 135 illan nauruista. Mitä parhaimpia unia (kaikille)! :D
Adalmiina siirtyi Annan bloggaajaksi (keski-ikäisten naisten lehti) ja heti alussa hehkutti, kuinka Anna onkin ollut aina hänen suosikkilehtensä lapsesta asti.
Ennen oli valokuvissa Divaanit auki kahvikupin ja pionipuskan vieressä.
How low you can go?
Koko blogi kuivunut täysin kasaan. Ennen luin heti aina uuden postauksen kauniiden kuvien vuoksi, nyt en ole enää kuukausiin jaksanut käydä katsomassa blogiaan. Nyt kävin, turha keikka. Ei sisältöä, ei kunnollisia kuvia tai mitään inspaavaa.
Muutama vuosi sitten A:n blogissa oli niin upeat kuvat ja hän kävi niin usein Stockalla, että luulin koko blogin olevan Stockan mainosblogi 😁 Taisi olla exän aikaa, jolloin olikin varmaan Stockan platinakortti taskussa.
Nyt täytyy muistaa se seikka, että meissä Annan lukijoissa on paljon maailmaa matkanneita ihmisiä, vatsat pullollaan macarone leivoksia sekä shampanjaa.
Toisille matkailu on normaalia ja ei ole tarvetta kertoilla koko maailmalle, kun sitä on jo lapsena päässyt tekemään.
On tietysti hienoa kun joku kuvittelee olevansa pioneeri kaikessa, kun ei ole ennen mistään mitään tiennyt eikä mitään päässyt näkemään/kokemaan. Sitä alkaa helposti neuvomaan muita ja opastamaankin:).
Elämä voi alkaa sekä avartua vanhempanakin.
Mun mielestä tuo blogi on ollut kaikin puolin outo lintu! Kauniit kuvat, mutta.....
Ensin oli kaikkea matkaa ja luksusta ja valkoista kartanoa. Sitten yllättäen blogitauko joka kesti varmaan puolitoista, tai kaksi vuotta ja kirjoitti sinne jotain kummaa, jonka perusteella kaikki luulivat että avomies on kuollut tai jotain muuta kamalaa, mutta kyse oli pelkästä erosta ja lähinnä siitä että joutui erota isosta vaatehuoneesta joka miehen talossa? Huoneesta josta oli peräti Hesarissa juttua kuvineen.
Joutui pihalle valkoisesta kartanosta jonka ex-avomiehen maksama sisustussuunnittelija (vissiin?) sisusti, mutta sisusti oman yksiön samalla tavalla kuin se talo oli. Samoilla tapeteilla ja pinnoilla ja korkeakiiltovalkoisella, ja sekoitti pitkään vanhoja kuvia uusiin ja kuvasi lähinnä yksityiskohtia jotta kaikki kuvittelisivat hänet edelleen sinne kartanon rouvaksi.
Sitten joku näppärä lukija hoksasi että peilin kautta näkyy selvästi nukkumaparvi taustalla, ettei nyt taidetakaan enää asua siellä isossa talossa. Sitten julkaisi kuvan kämpästä ja siitä sai jotenkin sellaisen kuvan että on nuori ja kaipasi cityelämää ja kavereita ja siksi tuommoinen "kakkosasunto" keskustan tuntumassa.
Jäi vaan ihmetyksen maku suuhun että miksi koko homma piti feikata tuolla tavalla? Miksei voinut olla kerralla rehellinen että se oli eron paikka ja että nyt mentiin omaan kämppään joka sisustetaan oman maun mukaan että morjens vaan? Kaikkihan me ollaan käyty oero tai eroja läpi omissa elämissämme tai ainakin suurin osa meistä, miksi tuo teki siitä tuollaisen ylidramaattisen jutun?
Mua kiinnostaisi tietää, mitä tapahtui Adalminalle ja Secret Wardrobe -bloggaajalle? Perustivat yhteisen matkablogin vuosi-pari sitten, joka hyvin nopeasti lässähti. En ole lukenut heidän blogejaan hetkeen, onko kumpikaan maininnut asiasta mitään? Jossain vaiheessa kiinnitin huomiota että eivät enää mainitse toisiaan tms., onko ystävyyteen/yhteistyökumppanuteen tullut isompikin särö?
Välillä tuo koko kaveripiiri oli niin ihanassa Pariisissa ja söivät suloisia macaronseja ja kilistelivät kuohujuomaa ja ravasivat toisten bloggaajien häissä niin Ranskassa kuin Italiassa.
Mitä tapahtui?
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 12:35"]
A yrittää luoda samanlaisen elämän vaikutelmaa nyt hieman eri lähtökohdista.
[/quote]
Sehän kaikkia entisiä uskollisia lukijoita häiriti ja häiritseekin, että miksi ensin tehtiin joku dramaattinen, ylipitkä blogitauko josta sai sellaisen kuvan että mies on kuollut, ollut onnettomuudessa tai sairastunut vakavasti, ja jälkeenpäin paljastuu että mies olikin löytänyt uuden naisen taloonsa ja tämä joutui jonnekin yksiöön, vaikka sitäkin peiteltiin ja laitettiin niitä vanhoja sisustuskuvia sekaisin uuden asunnon kuvien kanssa, ja lehdessä esitelty hieno vaatehuone kutistui tuollaiset 12 neliötä mutta uuteen vaatenurkkaukseen laitettiin samat tapetitkin hyllyineen kaikkineen ja uskoteltiin lukijoille että edelleen eletään siellä vanhassa isossa huoneen kokoisessa vaatehuoneessa. Tunsin itseni ihan kusetetuksi, suoraan sanottuna.