Kolmantena pyöränä kaveriporukassa

Minulla on siis kaksi läheistä (ainakin luulin niin) ystävää. Tapasimme ennen kolmestaan aika usein. Tilanne on kuitenkin ollut jo ainakin pari vuotta se, että he eivät juuri KOSKAAN kysy minulta, että milloin minulla olisi aikaa nähdä, he eivät koskaan pyydä mua spontaanisti ulos, he toteuttavat keskenään pieniä reissuja, joista me olemme puhuneet ja ajatuksen tasolla suunnitelleet jo kauan (näistä matkoista saan lukea esim. Facebookista). Jos minä en kyselisi heiltä, milloin heille sopisi nähdä, emme varmaan näkisi kuukausiin.

Näemme noin kerran kuukaudessa, aina minun aloitteestani. Keskenään he kyllä sopivat usein spontaanejakin tapaamisia, joko kaksin tai muiden kavereidensa kanssa (joita en tunne).

Esimerkiksi, kysyn heiltä ehtisivätkö he nähdä lähiaikoina, saan vastaukseksi että alkuviikosta olisi aikaa. Joko pyydän heitä ilmoittelemaan sitten kun tietävät milloin heille sopii tai totean, että ok, katselleen sitten myöhemmin. Jokatapauksessa, jos en itse ota yhteyttä juuri silloin alkuviikosta, on ihan turha kuvitella, että tapaisimme. Jos en ole ottanut yhteyttä, hyvällä tuurilla jonain alkuviikon iltana selailessani Instagramia, samaan aikaan he laittavat sinne kuvia istuessaan yhdessä drinksuilla.

Tunnen itseni niin helvetin tyhmäksi tässä. Kun tapaamme, meillä on hauskaa, voimme puhua henk.koht. asioista, juttua riittää. Mikään ei viittaa siihen, ettei mun seura kiinnostaisi.

Mutta tuntuu niin hemmetin raskaalta olla ainoa osapuoli, joka yrittää pitää ystävyyttämme yllä. Joskus olen kilahtanut, ja sanonut miltä minusta tuntuu. He ovat sanoneet, että kyllä he oikeasti haluavat mua nähdä, mutta kun on ollut niin kiire ja kaikkea muuta. Ok, ymmärrän. Välillä ihmisillä on kiireitä ja muita juttuja elämässään, ystävät jäävät takaa-alalle. Mutta miksi muille ystävyyssuhteilla tuntuu löytyvän aikaa? Ja vaikka kertoisin, suoraan tai vihjaillen, että hekin voisivat joskus pyytä mua kahville mukaan, muutosta ei tapahdu. Olen kiinnittänyt asiaan huomiota ainakin jo vuoden ajan. Mitään muutosta ei ole tapahtunut. En oikeasti muista, milloin viimeksi he olisivat oma-aloitteisesti ehdottaneet, että tavattaisiin kaikki yhdessä.

Mitä mä teen? Lopetan yhteydenpidon ja katson kuinka monta vuotta siihen menee, että he ottavat yhteyttä muhun? Olen meinannut tehdä niin jo monta kertaa, mutta en kuitenkaan ole tehnyt. Harmittaa, sillä oltiin ennen läheisiä ja olen aika yksinäinen oikeastaan, eikä mulla ole asuinpaikkakunnallani paljoakaan muita kavereita.

Mietin vain, mitä mä olen tehnyt väärin ja monet itkutkin on tullut itkettyä tämän takia :(