Istun vessassa lukkojen takana itkemässä

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 21:54"]Jokin iltarutiineissa varmaan mättää jos joka ilta on nukkumaan meno ongelma..

[/quote]

Tässä kuule mättää perkele kaikki, voit olla varma siitä. Ja varmaa on myös Se, että mulla ei oo enää voimia yrittää muuttaa mitään. Että näin mennään, jonnekin. Päin persettä, todennäköisesti. Että ei tarvii arvailla tollain, kyllä tässä tiietään että kaikki on vialla.

ap

Ja ihmiset peukuttaa tuota "pienet lapset, pienet murheet"-kommenttia. Siis luuleeko joku ettei se pidä paikkansa? Luuleeko joku, että uhmaikäisen kanssa on rankempaa? Sen 2-vuotiaan voi kyllä vaikka väkisin pitää siellä sängyssä. Vanhempana tietää joka sekunti missä se lapsi on. Ei tarvitse pelätä, että lapsi tekee virheitä joista maksaa koko elämänsä. Ei tarvitse olla sydän vereslihalla kun lapsella on oikeasti suuria murheita ja sinä vanhempana et voi sitä poistaa. Tuska ja itku ei mene ohi sillä kun nukkuu kunnon yöunet tai äiti puhaltaa tms.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 21:52"]Tää on ihan VITUN PERSEESTÄ. Lapsi on ihan poikki, mutta nukahtaminen menee riehumiseksi. Kuitenkaan aamulla ei olisi varaa nukkua pitkään kun vuorokausirytmi on muutenkin taas päin vittua. Viikolla on aikaset nousut, hoidossa nukkuvat päiväunet ja illalla ei oikein nukuttaisi (vaikka on selkeästi väsynyt) ja aamulla taas ei mikään jaksaisi nousta.

Tuntuu että mulla ei enää ole mitään annettavaa lapselle, ei mitään.

ap

[/quote]

kokeile laittaa ajastin soimaan: sano, että 10min päästä pesulle, ku kello soi, mennään. Sit sano, että ku kello seuraavan kerran soi, meet sänkyyn..

En tiiä, ootko kokeillu, enkä tiiä toimiiko, mutta se tavallaan ulkoistaa homman niin, ettet se ookaan sinä (muutoin kuin välillisesti), joka velvoittaa toimimaan. Ja voithan antaa uhmaajan laittaa ajastimen itse soimaan..

Toivottavasti jo menit lapsen luokse.. Mitäköhän mä tekisin... Ehkä menisin makaa sohvalle tai lattialle, katsoisin rauhoittuisiko se lasåpsi mun viereen, silittelisin ja puhuisin sille hiljaisella äänellä.. 

Ymmärrän tunteitasi, mutta en tekojasi ja tapaa puolustella itseäsi.

Jos tukistat lastasi, kiroilet ja väsymyspäissäsi teet muuta epäloogista yms., niin lapsesi oppii sinulta samat tavat käyttäytyä. Siksi se lapsi kiukuttele, teki jotain tuhmaa josta häntä sitten tukistit, hakkaa vessan ovea, jne.

Sinun täytyy puuttua ensimmäiseksi omaan käytökseesi ja itseesi, ja korjata puutteesi sellaiselle tasolle johon ei kuulu pahoinpitely. Väsymykseen saat apua varmasti. Vanhemmuuten väsyminen ei ole häpeä, eikä se, että haet apua muuttaakseesi omia huonoja tekoja tai käytösmalleja. Neuvola, perheneuvola, terveysasemasi, yksityiset lääkäriasemat yms.tarjoavat erilaisia palveluja jotka hyödyttävät sinua ja pientä kasvavaa lastasi.

Myös sukulaisiin ja ystäviin kannattaa ottaa yhteyttä ja pyytää apua, olethan sinäkin taatusti auttanut elämässäsi muita aikuisia?

Hyvät tavat kunniaan, lapselle ja sinulle sellaiset rytmit päivään jotka eivät teitä liikaa rasita (ts. ei liikaa tekemistä ja ohjelmaa yhdelle päivälle sillä yliväsytte nyt helposti, koska olette jo valmiiksi tiukassa tilanteessa) sekä erilaista apua käyttöön.

Sinä olet aikuinen, ei lapsesi.

Toi on kyllä aika karua mennä piiloon oven taa ja jättää pieni lapsi takomaan toiselle puolelle. Suurin osa vangeista ja mielisairaalan asiakkaista on niitä joilla on ollut turvaton ja häiriintynyt äiti suhde.

Mikään muu eläinlaji ei toimisi noin kuin ihminen. =(

Olethan huomioinut lasta päivällä ennen nukkumaanmenoa ja oikeasti viettänyt hänen kanssaan aikaa? Ettei tarvitse enää illalla alkaa huomiota hakemaan..

En luule mitään. Mun esikoinen on 18. Alapeukutin.

Anteeksi, jos ärsytin. Tiedän, ettei naurata yhtään tuossa tilanteessa. Olen ollut itsekin välillä tuossa tilanteessa, kun en vaan jaksa sitä nukutusrumbaa. Täällä 3-vuotias jaksaa valvoa ilman päiväunia 12-14 tuntia päivässä ja päiväunet ovat suoraan helvetistä, jos sellaiset otetaan. Silloin päivän pituus on varmasti vähintään 14 tuntia.

Minä olen huomannut, että nukahtaminen venähtää usein jos nukutus- ja rauhoituspuuhat jättää liian myöhäiseksi. Ne kannattaa aloittaa jo tunti pari ennen toivottua nukahtamista. Voisitko kokeilla toisenlaista iltarutiinia, että teet iltaseremoniat ja sänkyyn viemiset mahdollisimman nopeasti ja sitten vetäydyt itse tilanteesta pois niin kuin nyt teit. Jos lapsi seuraa sinua, niin mielestäni voit ihan hyvin sanoa lapselle vaikka niin, että nyt sinun pitää käydä vielä vessassa/suihkussa ennen nukkumaanmenoa ja sitten menet sinne suihkuun, lukitset oven ja suihkuttelet kaikessa rauhassa ja kuulostelet tilanteen kehittymistä oven ulkopuolella. Jos lapsi riehuu vielä oven takana, niin komennat tiukasti omaan sänkyynsä nukkumaan ja jatkat suihkuttelua lukitun oven takana. Voisiko tällainen toimia? Suihkuttelet vettä pitkän kaavan mukaan pääsi päälle niin, että sitä menee korviin ja että se vaimentaa lapsen ulvomisääniä.

4

Hengitä. Pakota itsesi miettimään: mitä ajattelisin seuraavaksi, jotain ihan muuta. Huomaat, että ei tule yhtään ajatusta mieleen. Hengitä. Toista sama niin kauan, että joku hyvän mielen ajatus käväisee mielessä ja sen jälkeen keskity siihen hetkeksi. Sitten olet valmis tekemään noita yllä neuvottuja kasvojen pesuja ja lapselle jämptin esittämistä jne.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 21:58"]Ja ihmiset peukuttaa tuota "pienet lapset, pienet murheet"-kommenttia. Siis luuleeko joku ettei se pidä paikkansa? Luuleeko joku, että uhmaikäisen kanssa on rankempaa? Sen 2-vuotiaan voi kyllä vaikka väkisin pitää siellä sängyssä. Vanhempana tietää joka sekunti missä se lapsi on. Ei tarvitse pelätä, että lapsi tekee virheitä joista maksaa koko elämänsä. Ei tarvitse olla sydän vereslihalla kun lapsella on oikeasti suuria murheita ja sinä vanhempana et voi sitä poistaa. Tuska ja itku ei mene ohi sillä kun nukkuu kunnon yöunet tai äiti puhaltaa tms.

[/quote]

luuletko sinä, että sen uhmaikäisen kanssa tapellessa lohduttaa yhtään se tieto, että kymmenen vuoden päästä tämä on paljon pahempaa? Jokaisen ihmisen on elettävä tässä ja nyt. Jos yrit elää kymmenen vuoden päähän, ei takuulla jaksa myöskään tämän hetken uhmaa.

Mä ymmärrän kanssa nuo ap:n tunteet ja sen, että pitää mennä vähäksi aikaa jäähdyttelemään, jos meinaa mennä kuppi nurin... Mutta tuota puolustelua en ymmärrä, koska mitä muutakaan voit kuin nyt rauhoittua ja jatkaa eteenpäin. Antaa lapsen pois? Mitä realistisia vaihtoehtoja sulla on? Sä olet kuitenkin se tärkein aikuinen lapselle, vaikka olisi nyt olo kuinka perseestä tahansa.

Hyvä, että keksit laittaa tänne palstalle viestejä. Meillä ollut ihan samanlaista, vaikka lapset ovatkin jo 6- ja 10-vuotiaita - välillä menee ranttaliksi ja tulee itselle tunne, ettei enää jaksa. Nuo riehumiset muuttavat muotoaan ajan kuluessa, mutta lapsen kuuluukin testata vanhemman sietokykyä ja vanhemman kuuluu kestää, sietää ja laittaa tarpeelliset rajat. Muista, että se miten kestät lapsen vaikeita tunteita luo hänelle tunteen siitä, että maailma ei romahda hänen tunteisiinsa. Jos menetät malttisi, annat viestin, että et kestä lasta (toki siltä nyt tuntuu, mutta se tunne menee ohi; sinä pärjäät ja kestät). Lapselle on hyvä sanoa, että aikuinenkaan ei ole aina täydellinen ja aikuisellakin on kaikenlaisia tunteita, myös vihan ja raivon. Ne eivät ole pahoja itsessään, vaan niitä kuuluukin tuntea, mutta on sääntöjä, joita ei saa rikkoa (satuttaminen, rikkominen jne). Nyt rikoit lapsen lelun, se antaa hänelle mallin, mitä suuttuneena tapahtuu ja mitä "saa" tehdä. Mutta jos pyydät tapahtunutta häneltä anteeksi, osoitat että kannat tekosi seuraukset ja niin kuuluu tehdä. Lapsi kokee nyt hirveää syylliyyttä ja pelkoa, jos jätät hänet yksin (siis ettet kykene rauhoittumaan ja selvittämään asiaa). Tule tänne purkamaan myöhemmin ikävät fiilikset.

Tiedän tunteen ja mulla uhmiksia on kaksi. Mies jätti meidät puoli vuotta sitten ja nyt roudaan lapset yksin aamulla päiväkotiin, menen (haastavaan) asiantuntijatyöhöni, haen lapset, ruokin, ulkoilutan ja pistän nukkumaan ja olen iltaisin niin väsynyt, että meinaa lähteä taju ja vielä odottaa pyykit, keittiö, synttärijärjestelyt jne...

Pieni onni tässä onnetomuudessa on se, että lasten isäkin ottaa lapsia kyllä välillä, esim. huomenna menevät sinne, mutta kieltäytyy osallistumasta perusarkeen, ei käy kaupassa jne. Huoh, toki tilanne voisi olla vielä kamalampi, jos ei isä edes haluaisia olla lastensa kanssa tekemisissä. Nyt ei sentään tarvitse selitellä lapsille,  miksei isiä kiinnosta. On vain vähän sellanen "rusinat pullasta" -isä. 

Mutta tsemppiä ap. Hae apua, jos vain mahdollista. 

En tajua miten pystyn yhtään antamaan lapselle minkäänlaista lämpöä ja läheisyyttä. Mulla ei oo enää semmista annettavaks.

Ja en puolustele itteeni, nää on vaan mun tuntemuksia.

ap

Ei tietenkään lohduta eikä ole tarkoituskaan lohduttaa. Kommentti oli ainoastaan noille alapeukuttajille. Ja sinulle, joka sanoit että omasi on 18-vuotias. Noo, sulla on siinä paljon vaihderikkaita vuosia edessä.. Sitä paitsi, ei kaikille tule murhetta murrosikäisistä. Ihan niinkuin kaikille ei tule niistä 2-vuotiaista. Mutta fakta on se, että ne murheet painii pikkasen eri sarjoissa. Oma tyttäreni raiskattiin rippileirillä 10 vuotta sitten. Siinä sai suhteellisuudentajua myös kun samoihin aikoihin nuorimmaiseni kiukutteli puristavista pikkuhousuista.

Anna remmiä perseelle. Niin ne lestaadiolaisetkin toimii

RAUHOITU! Lopeta kiroilu, laske rauhallisesti viiteen,katso itseäsi pelistä ja sano:Nyt (oma nimesi) kasvat aikuiseksi (vaikka oletkin jo aikuinen, Se auttaa mulla aina) Eli jos sun nimes on vaikka Sirpa niin sanot: Nyt Sirpa kasvat aikuiseksi. Sitten avaat oven sanot koko lapsen nimen eli esim. Alexanra Emilia Lehtonen ja sanot että hän on tehnyt hyvin rumasti katso häntä silmiin ja sano: Tule syliin, ja ota hänet syliin vie sänkyyn ja ole hänen vieressä kunnes hän nukahtaa.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 22:14"]En tajua miten pystyn yhtään antamaan lapselle minkäänlaista lämpöä ja läheisyyttä. Mulla ei oo enää semmista annettavaks.

Ja en puolustele itteeni, nää on vaan mun tuntemuksia.

ap

[/quote]

Kyllä sulla on. Ja sen aikaa kun ei ole, esität, kunnes taas on. Sekin aika tulee vielä.

Vieläkö istut siellä vessassa? Mitä lapsi tekee nyt?