Istun vessassa lukkojen takana itkemässä

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 22:14"]

En tajua miten pystyn yhtään antamaan lapselle minkäänlaista lämpöä ja läheisyyttä. Mulla ei oo enää semmista annettavaks.

No näitä voi antaa vaikka sillä, että tarhapäivän jälkeen ollaan vierekkäin sohvalla ja katsotaan yhdessä vaikka pikkukakkonen.

Pyykit ja siivoukset ei katoa minnekkään. Ei kellään voi olla niin paljon pyykkiä ja siivottavaa ettei rahkeet enää riitä lapsille läheisyyteen.

Ja en puolustele itteeni, nää on vaan mun tuntemuksia.

ap

[/quote]

Laita lapsi hoitoon ja mene jonnekin reissuun.

Meillä 5v kiukutteluun auttaa se kun antaa hänen rauhassa aikansa huutaa ja sitten sanoaa rauhallisesti että tuu antamaan hali. Aina tulee ja sitten halataan ja lapsi alkaa rauhoittua. Heti jos ehdottaa halailua niin ei tule mitään :)

Ja joo, kyllä palaa hermo minullakin ja tulee lapsille huudettua ja olen minäkin tainnut joskus jossain itkua vääntää kun ei enää jaksa. Esikoinen oli hankalampi ja hänen kanssa nukkumaan meno oli välillä hirveää taistelua. Onneksi tämä toinen tulistuu muunlaisista asioista ja se menee nopeasti ohi.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 22:17"]

Anna remmiä perseelle. Niin ne lestaadiolaisetkin toimii

[/quote]

Älä edes piloillasi sano noin.

Nyt nainen ryhdistäydy!!! Olet saanut täällä roppakaupalla hyviä neuvola ja silti viikset niinkuin teini-ikäinen! Nyt laskee kymmeneen pese kasvosi, mene lapsesi luo ja vie hänet määrätietoisesti nukkumaan! Huomenna soitat jollekin läheisillesi ja pyydät ottamaan lasta vaikka yöksi hoitoon, että saat levätä ja miettiä mitä sinä teet väärin! 4,5 vuotiaa kokeilee ja uhittelee, etkä sinä saa mennä hänen tasolleen heittelemään tavaroita ja kiukuttelemaan! Todella toivon sulle voimia jaksaa tätä ja kaikki ajan kanssa helpottuu. En ilkeyttäni ollut näin napakka viestissäni, sinun täytyy vain ymmärtää olla se aikuinen.

Hyviä neuvoja edellä. Ne mitkä siis oli.

Päiväkodissa vois sanoa että lapsi ei saisi kauaa nukkua päiväunia (max tunnin).

Ne päiväunet häiritsee useita lapsia.

Selität että on todella haastavaa iltaisin saada lapsi nukkumaan.

Pyydä ihan kunnon "palaveri" jonkun hoitajan kanssa asiasta. (Toivottavasti on sellanen hoitopaikka missä ollaan ymmärtäväisiä)!

Jossain paikoissahan ne hoitajat alkaa selitellä että ei voi erikseen lapsia pitää hereillä kun on päiväuniaika.

Kaikki lapset ei vaan tarvitse (pienetkään) niin paljoa päiväunia tai jotkut ei ollenkaan.

Se että lepää edes sen aikaa kun luetaan tms niin on hyvä. Jossain on tällänen mahdollisuus.

Rutiinia ja halauksia. Tekee hyvää kaikille :)

Tsemppiä.

Nyt jumalauta ota ittees niskasta kiinni! Heti maanantaina ( viimeistään) otat yhteyttä neuvolaan. Sä selvästi tarvit apua ja paljon. Ehkä sitten asiat helpottuu, mutta nyt sä tarvit apua ja viaton lapsi tarvii turvallisen ja vakaan aikuisen.

Vanhan muorin pohdintaa.

Sinä olet lapsellesi TÄRKEIN ihminen. Pieni lapsi kokee turvattomuutta, kun aikuinen, jonka pitäisi rakastaa häntä, huutaa ja ehkä vielä lyökin. Se saa aivan satavarmasti lapsen käyttäytymään peloissaan ja hylätyksi tullessaan hyvin raivokkaasti, ja tuolla raivokkaalla huutamisellaan lapsi viestittää: äiti, mä rakastan sua, ota minut syliin, rakasta sinä minua, tarvitsen juuri nyt äiti sun rakkauttasi, ja että minäkin saan rakastaa sinua!

Ihan parasta on nyt tukeutua teidän molempien toisiinne! Kyllä 4,5 vuotias jo ymmärtää puhetta, kun pyydät anteeksi, että olet väsynyt, etkä nyt jaksanut olla hyvä äiti ja kerrot lapselle, että hän on sinulle rakas ja että toivoisit, että hänkin ymmärtäisi, ettei kiukuttelisi sinulle illalla, kun silloin olisi teillä molemmilla paljon helpompaa, sillä nyt menee kaikki ihan huonosti, kun molemmat vaan kiukuttelevat, kun ovat väsyneitä kumpikin. Lapsi ymmärtää yllättävän paljon ja myös haluaa olla äidilleen mieliksi, mutta molempien huutaessa kokee oikeasti suunnatonta turvattomuutta.

Pyydä sinä, aikuinen, lapselta anteeksi, ole mallina lapselle. Ota sinä, ainuinen, lapsi hellästi syliisi, ja lohduta jutellen. Jos huutaa edelleen, istu sohvalle ja anna huutaa ja sano vain tyynen lempeästi, että huuda nyt kaikki kiukku pois ja tulehan sitten äidin syliin, niin halitaan ja jutellaan ja mietitään yhdessä, mikä se nyt meni meillä näin huonosti. Lapsi todennäköisesti tulee aikansa huudettuaan syliisi ja ehkä uutta iltahuutoa ei tule seuraavana iltana, kun uusi kuvio on parempi, eikä turvattomuus vaivaa ja pelota!

Jätä kaikki ne kotityöt minimiin, mitä ei ole pakko tehdä, ja satsaa lapsen kanssa olemiseen, ihan vain piirtelyyn, leikkimiseen, ulkoiluun, uimiseen, retkeilyyn, yhdessä lastenohjelmien katsomiseen, legoilla rakenteluun, askarteluun, yhdessä iltapalan laittamiseen, yhdessä pölyjen pyyhkimiseen, yhdessä suihkussa läträämiseen, nauramiseen, laulamiseen, kimblen tms pelaamiseen, lasten tietsikkapelien pelaamiseen, iltasatujen lukemiseen kirjoja yhdessä katsellen ja niistä jutellen. Kaikki tällainen yhdessä puuhastelu poistaa lapsen tarvetra kiukutella ja huomaat pian, että on SATA KERTAA HELPOMPAA ihan kaikki lapsen kanssa oleminen.

Samalla tulet luoneeksi lapseesi läheisen ja rakentavan äiti-lapsi -suhteen, kasvatat hänessä kaikkia niitä hyviä ominaisuuksia, joilla hän pärjää elämässään, ja vältät monia niitä ikäviä asioita, joita turvaton ja pelokas, epätasapainoisessa perheessä kasvanut lapsi myöhemmin oireilee. Eli elämän hallinta on silloin helpompaa, kun pohja on luja ja rakkaus kantaa! Satsaa lapseen, se kannattaa! 

Päätä, että et huuda, et mene mukaan lapsen huutoon ja kiukutteluun, et provosoidu.

Ajattele, että lapsesi on normaali, terve lapsi, jolle on juuri nyt kehittymässä oma tahto, eikä hän oikein hallitse sitä.

Mä ehdotin lapsen isälle, että lapsi muuttaisi isänsä luo.

ap

[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 00:39"]Nyt jumalauta ota ittees niskasta kiinni! Heti maanantaina ( viimeistään) otat yhteyttä neuvolaan. Sä selvästi tarvit apua ja paljon. Ehkä sitten asiat helpottuu, mutta nyt sä tarvit apua ja viaton lapsi tarvii turvallisen ja vakaan aikuisen.

[/quote]

Ooppa ihan rauhassa ja kiroamatta.

:(

Voi, toi on NIIN tuttua. Noin sitten käy, kun lapset nukkuu niitä turhia päiväunia. Itse olen tapellut pari vuotta sitten KAKSOSTEN kanssa, oli leikki kaukana.

Meillä auttoi yliväsynyt ärinä päiväkodissa, että nyt vittu ne päiväunet jää pois! En ala teidän kahvitaukojen takia olemaan jatkuvasti sairaslomalla uupumuksen vuoksi!

Toimi. Järjestä nyt hyvä ihminen lapsellesi sellainen hoitopaikka, missä ei koisata pitkin päivää. Helpottaa varmasti.

Aika monelta naiselta Pitäis ottaa lapset pois.

Kun ei jakseta pienestä pitäen antaa rakkautta, rajoja, rutiineita eikä olla aikuisena kasvattamassa mitä saa ja mitä ei saa tehdä, vaan annetaan lasten häröillä ja säntäillä vapaasti vieläpä ilman, että olisi tietoakaan LASTEN nukkumaanmenoajoista - on lopputulos tämä.

Näitä näkee leikkipuistoissa ja päiväkodeissa mielin määrin; vanhemmilla ei ole mitään otetta lapsiin, lapset ovat pienestä pitäen ulkona ja kotona joutuneet yksin leikkimään ja olemaan, oppien omat viidakon sääntönsä. Jos vanhempi on mukana vaikkapa puistossa, ei siellä kuitenkaan leikitä mukana vaan turistaan muiden mammojen kanssa lapsen tehdessä mitä tekee. Ja jos lapsi sitten tekee väärin, moni vanhempi tuntuu sanovan "ei saa" kerran tai pari, mutta usein näkee ettei laiteta stoppia kuitenkaan väärintekemiselle vaikkapa lähtemällä kotiin. Vanhemman näin tehdessä ainut mitä lapsi oppii on, että sana "ei" on sana joka tarkoittaa ei mitään.

Ap kirjoittaa vähän ennen kello 22, että lapsi paukuttaa ovia ja riehuu. Kello 22 tuon ikäisen lapsen olisi pitänyt jo nukkua ~2h, jotta saa riittävät yöunet kehitykselle.

Oikein tehdyillä rutiinilla, iltatoimilla ja rauhoittumisella sekä niillä LASTEN nukkumaanmenoajoilla (jota ennen kuuli sanottavan vaan ei enää kun lapset valvoo klo 23 asti vauvasta teiniin), saattaisi olla kummasti apua - varsinkin yhdistettynä muuhun vanhempana oloon eli rakkauteen, rajoihin, tukemiseen, opastukseen ja aidosti läsnäolemiseen.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 21:39"]

Olen niin väsynyt lapsen kiukutteluun ja ulinaan, turhautunut, ties mitä.

Lapsi paukuttaa ovea tuossa takana, en uskalla mennä tuonne kun en tiedä mitä teen. Äsken jo tukistin lasta kun riehui ihan silmittömästi. Pelkään että sekoan kokonaan.

Oispa joku toinen aikuinen nyt. Lapsella ikää 4,5 vuotta.

[/quote]

Sinähän se oikea arjen sankari olet. Tunnetko itsesi suureksikin kun hakkaat lasta? 

[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 08:55"]Kun ei jakseta pienestä pitäen antaa rakkautta, rajoja, rutiineita eikä olla aikuisena kasvattamassa mitä saa ja mitä ei saa tehdä, vaan annetaan lasten häröillä ja säntäillä vapaasti vieläpä ilman, että olisi tietoakaan LASTEN nukkumaanmenoajoista - on lopputulos tämä.

Näitä näkee leikkipuistoissa ja päiväkodeissa mielin määrin; vanhemmilla ei ole mitään otetta lapsiin, lapset ovat pienestä pitäen ulkona ja kotona joutuneet yksin leikkimään ja olemaan, oppien omat viidakon sääntönsä. Jos vanhempi on mukana vaikkapa puistossa, ei siellä kuitenkaan leikitä mukana vaan turistaan muiden mammojen kanssa lapsen tehdessä mitä tekee. Ja jos lapsi sitten tekee väärin, moni vanhempi tuntuu sanovan "ei saa" kerran tai pari, mutta usein näkee ettei laiteta stoppia kuitenkaan väärintekemiselle vaikkapa lähtemällä kotiin. Vanhemman näin tehdessä ainut mitä lapsi oppii on, että sana "ei" on sana joka tarkoittaa ei mitään.

Ap kirjoittaa vähän ennen kello 22, että lapsi paukuttaa ovia ja riehuu. Kello 22 tuon ikäisen lapsen olisi pitänyt jo nukkua ~2h, jotta saa riittävät yöunet kehitykselle.

Oikein tehdyillä rutiinilla, iltatoimilla ja rauhoittumisella sekä niillä LASTEN nukkumaanmenoajoilla (jota ennen kuuli sanottavan vaan ei enää kun lapset valvoo klo 23 asti vauvasta teiniin), saattaisi olla kummasti apua - varsinkin yhdistettynä muuhun vanhempana oloon eli rakkauteen, rajoihin, tukemiseen, opastukseen ja aidosti läsnäolemiseen.

[/quote]

Arvaa mitä, lapsen tehtävä on leikkiä, ei aikuisen! Enemmän pitäisin ihmeellisenä sitä, että aikuinen vääntää hiekkakakkuja lapsen kanssa. Miksi? Tärkeää on myös lasten oppia sosiaalisen kanssakäymisen kaavat ja oppia se, ettei vanhempi voi aina olla sanomassa mikä on ok. Kyllä huonosti käyttäytyvät jäävät ulkopuolelle. Käytöstavat ja kohteliaisuus pitää toki opettaa.

Ja se nukkuminen.. Luuletko, että unta voi pakottaa? Pystytkö itse pakottamaan itsesi nukkumaan enemmän, kuin fyysisesti tarvit? Tuskin. Ihmisellä on tietty maksimimäärä, jonka verran pystyy nukkumaan ilman lääkkeitä. Jos hoidossa tulee liian paljon unta, se on silloin pois yöunista luonnollisesti.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 08:23"]

Voi, toi on NIIN tuttua. Noin sitten käy, kun lapset nukkuu niitä turhia päiväunia. Itse olen tapellut pari vuotta sitten KAKSOSTEN kanssa, oli leikki kaukana.

Meillä auttoi yliväsynyt ärinä päiväkodissa, että nyt vittu ne päiväunet jää pois! En ala teidän kahvitaukojen takia olemaan jatkuvasti sairaslomalla uupumuksen vuoksi!

Toimi. Järjestä nyt hyvä ihminen lapsellesi sellainen hoitopaikka, missä ei koisata pitkin päivää. Helpottaa varmasti.

[/quote]

Meillä myös pakkonukuttivat lapsia eskariin saakka. Ihan järjetöntä touhua, meni rytmit aina arkena ihan sekaisin, viikonloppuna sain nukkumaan hyvin ja heräsivät virkeinä. Sanoin varmaan satoja kertoja, että ei noin isot enää tarvi päiväunia, mutta selittivät aina jotain kun on mukamaste niin tarpeellista levätä välillä. Sitten kun lapsilla oli ihan pakko maata hiiskumatta niin tietenkin nukahtivat. Nukahdan itsekkin jos menen tunniksi tai kahdeksi makaamaan, eikä se tarkoita että minä tarvitsisin päiväunia, saatika, että ne olisivat minulle hyväksi.

Miten tässä kävi ap?