Lue keskustelun säännöt.
Äitini on selkeästi narsisti. Miten toimia?
28.07.2021 |
Mieli tekisi katkaista välit koska hän on todella ahdistava ihminen ja puhuu sekavia, ja yrittää kontrolloida elämää.
Toisaalta kun tunnistaa nuo piirteet ja manipuloinnin, niin onko mahdollista opetella olemaan välittämättä? Välien katkominen ei siksi ole mieluisa vaihtoehto, kun muuten menisi vähän vaikeaksi nähdä kivoja perheenjäseniä jotka asuvat hänen kanssaan. Narsistin puheet on myös yleinen naurunaihe eli tiedostamme kaikki että hän on vähän sekaisin. Mutta silti hänen seuransa on todella raskasta, enkä haluaisi olla tekemisissä. Kaikki ohjeetkin neuvovat että kauas narsistista ja äkkiä. Mutta onko joku opetellut olemaan sellaisen seurassa provosoitumatta?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisteja on eri asteisia. Toiset mietoja, toiset erittäin toksisia, osa hengenvaarallisia.
Oma narsistivanhempani kuuluu viimeksi mainittuun ja sen kanssa ei voi olla tekemisissä. On niin aggressiivinen ja väkivaltainen, lyhytkin tapaaminen johtaa narsistiraivariin vaikka miten varoo sanomisiaan ja tekemisiään.
Hänelle riittää että katsoin väärällä tavalla tai puhuin väärällä sävyllä: siitä saa narsistiraivarin ja käy kimppuun varoittamatta. Hyvällä tuurilla pääset pakoon ja huonolla et, vaan pahoinpitely seuraa. On 69v mutta vahva ja iso, edelleen pieksää helposti aikuisen miehenkin, saati minua pientä naista.
Sen luona ei voi käydä, oma henki on tärkeä ja kallis.Sen sijaan vaarattomamman vanhemman kanssa voi olla tekemisissä, kuten apn äiti ilmeisesti on.
Vaaraton narsisti? Ymmärrän mitä ajat takaa, mutta kannattaa kyllä huolella miettiä kokonaishyvinvointia. "Vaaratonkaan" narsisti ei ole mielelle vaaraton, vaikkei henkeä veisikään.
Joo anteeksi epätarkkuus, yksikään narsisti ei ole vaaraton, mutta osa on ns väkivaltamielessä vaarattomia eli eivät hakkaa, puukota tai yritä ampua. Mun vanhempi on se vaarallinen, ja häneltä löytyy nuo kaikki väkivallan keinot. Olen juossut karkuun puukkoa ja haulikkoakin….
Osalla tosiaan on käyttövoimanaan vain henkinen väkivalta ja osalla sitten sekä henkinen että fyysinen. Vaarallisia ovat silti jollain tasolla kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö pelkää kostoa kun laitatte näitä välejä poikki näihin? Ja jos se ei vaan jätä rauhaan kuitnekaan pitkäksi aikaa? Olen menettänyt jo terveyteni kaikin tavoin näiden takia ja elämäni ja kaiken muutenkin, ei ole voimia alkaa taistella niitä vastaan yksinäni. Ja yksin olen, kun kukaan ei usko minua ja kokemaani ja en ole ikinä onnistunut hankkimaan terveitä ihmissuhteita.
Yhteiset tutut pitäisi myös hylätä kaikki, se ei edes olisi suuri ongelma minulle, koska niidenkin seurassa pitää varoa puheitaan ja samalla tavalla olla jotenkin koko ajan jännittynyt ja varuillaan, ihan helvetin raskasta ja kuluttavaa, ettei ne raportoi narskulle kaikkea.
Minulla on elämässäni eräs rajattomasti käyttäytyvä ihminen, joka pyrkii hyötymään muista. Sai raivarin, kun sanoin, ettei toimintansa käy ja että en tanssi hänen pillinsä mukaan (sanoin nätimmin, mutta sisältö oli tuo). Valitettavasti kyseessä on ihminen, josta pääsisin kokonaan eroon vain eroamalla miehestäni ja sitä en halua tehdä. Sain vastaavanlaisen ongelman kanssa painivalta kaverilta vinkin tutustua grey rock menetelmään. Suosittelen sitä ap sinullekin. Sillä ainakin itse sain ko. ihmisen menettämään mielenkiintonsa sotkea elämääni. Nyt on ollut jo yli vuosi rauhallista. Vähän aikaa sitten juuri havahduin, etten ole enää koko ajan varpaillani, että mitähän sieltä nyt taas seuraavaksi tulee. Toivottavasti jatkuu näin. Pahimmassa vaiheessa mietin oikeasti eroa tämän vuoksi.
Tsemmpiä kovasti, ap!
Vierailija kirjoitti:
Ettekö pelkää kostoa kun laitatte näitä välejä poikki näihin? Ja jos se ei vaan jätä rauhaan kuitnekaan pitkäksi aikaa? Olen menettänyt jo terveyteni kaikin tavoin näiden takia ja elämäni ja kaiken muutenkin, ei ole voimia alkaa taistella niitä vastaan yksinäni. Ja yksin olen, kun kukaan ei usko minua ja kokemaani ja en ole ikinä onnistunut hankkimaan terveitä ihmissuhteita.
Yhteiset tutut pitäisi myös hylätä kaikki, se ei edes olisi suuri ongelma minulle, koska niidenkin seurassa pitää varoa puheitaan ja samalla tavalla olla jotenkin koko ajan jännittynyt ja varuillaan, ihan helvetin raskasta ja kuluttavaa, ettei ne raportoi narskulle kaikkea.
Muutto eri paikkakunnalle, osoitetiedot salaisiksi (tarvittaessa turvakieltoon saakka kaikki muutkin tiedot), puhelimeen esto + kaikkiin somekanaviin. Riittävän napakka irtiotto ja tarpeen vaatiessa vielä lähestymiskielto.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö pelkää kostoa kun laitatte näitä välejä poikki näihin? Ja jos se ei vaan jätä rauhaan kuitnekaan pitkäksi aikaa? Olen menettänyt jo terveyteni kaikin tavoin näiden takia ja elämäni ja kaiken muutenkin, ei ole voimia alkaa taistella niitä vastaan yksinäni. Ja yksin olen, kun kukaan ei usko minua ja kokemaani ja en ole ikinä onnistunut hankkimaan terveitä ihmissuhteita.
Yhteiset tutut pitäisi myös hylätä kaikki, se ei edes olisi suuri ongelma minulle, koska niidenkin seurassa pitää varoa puheitaan ja samalla tavalla olla jotenkin koko ajan jännittynyt ja varuillaan, ihan helvetin raskasta ja kuluttavaa, ettei ne raportoi narskulle kaikkea.
No voin sanoa että on todella raskasta olla välit poikki narsistivanhempan, samalla meni lapsuudenperhe (narsisti ei anna toisen vanhrmman pitää yhteyttä ja sisarus meni tässä asiassa vanhempien puolelle eli toimii mua vastaan, kultalapsi kun on) ja samalla menetin suvun (narsisti valehteli että olen hullu ja huumeidenkäyttäjä ja suku uskoo). Olen tosi yksin, ei mitään kontaktia sukuun, lapsilla ei ketään mun puolen sukulaisia elämässä.
Mutta!! Vielä RASKAAMPAA on olla väleissä. Tulla jatkuvasti alistetuksi ja nöyryytetyksi. Kuunnella loukkauksia ja solvauksia. Joutua aikuisena väkivallan kohteeksk. Kuunnella ilkkumista ja halveksuntaa. Menettää mielenterveys ja olla jatkuvasti surullinen.
Narsistin kanssa on niin että hyviä vaihtoehtoja ei vaan ole. On vaan huonoja. Niistä pitää valita vähiten huono ja mun tapauksessa se on se että välit on poikki ja olen eristetty ja yksin. Kuulostaa pahalta mutta on itse asiassa prempi kuin se että oltaisiin väleissä ja tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse katkaisin välit kokonaan, koska en enää jaksanut. Narsistin näkeminen triggeröi aina omat traumat ja voin huonosti ennen tapaamista ja sen jälkeen, joten en voinut muutakaan. Toki äiti laittoi jonkun aikaa syyllistäviä viestejä ja käänsi koko suvun minua vastaan, mutta se kai on hinta joka on pakko maksaa. Minä olin sisaruksistani aina se empaattisin, joka jaksoi loputtomasti auttaa ja ymmärtää narsistia saamatta koskaan mitään takaisin. Siksi kai sairastuinkin sitten muita pahemmin... Välillä tuntuu vieläkin, että ehkä se vika oli vaan minussa vaikka en muuta tehnyt kuin koko elämäni mielistelin narsistia ja nyt olen aika hukassa koska en oikein tunne itseäni ollenkaan.
Mutta jokainen toimii tavalla jonka parhaaksi näkee :) Jos yhteydenpito onnistuu niin on se varmaan helpompaa jollain tavalla.
Vierailija kirjoitti:
En uskalla väittää ketään narsistiksi, jos ei ole diagnoosia. Ihmisillä on paljon luonteenpiirteitä ja mielen sairauksia, jotka voi kyökkipsykassa sotkea narsismiksi. Psyykkisiä sairauksia. Kirjo on laaja.
Oma kokemukseni on se, että eheytyminen alkoi vasta narsistiksi "leimaamisen" myötä. Kun annat nimen ilmiölle, on siitä paljon helpompi irrottautua ja saada siihen perspektiiviä. Sinänsä jalo ajatus, jonka tuot esiin, piti minua löysässä hirressä monta kymmentä vuotta. Olen lähes viisikymppinen ja yrittänyt kaikkeni saadakseni apua äitini mielenterveysongelmiin ja alkoholismiin. Ratkaiseva hetki tuli vuonna 2016 kun kuulin, että hänellä on psykiatrin diagnosoima "hyvin vaikea persoonallisuushäiriö". On myytti, että narsistit olisivat yhteiskunnassa hyvin pärjääviä johtajia, ja etteivät he juuri olisi psykiatrisen hoidon piirissä. Yksi syy tähän on se, että he lievittävät aineilla tyhjyyden tunnettaan. Alkoholi puolestaan ei tee narsistista mukavampaa ihmistä - tämän voin kertoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua hallitaan pelolla, en uskalla katkaista välejä kokonaan. Olen yrittänyt ja terveyteni ja elämän ituhotaan, on jo tuhottu siis nyt:(
Ja tuo on tuttua, että "huolehtimiseen" ja "auttamiseen" verhotaan kontrollointi ym. ja typerät vierellä vielä ostavat tuon shown. Ne haluavat vaan olla esillä, saafa glooriaa hyväntekijänä, päteä, raivota ja saarnata uhrille. Voin parhaiten elämässäni, kun sain olla täysin yksin koronan alettua, se oli elämäni parasta aikaa vaikka olinkin silloin täysin yksin.
Eräs tapahtuma suisti minut taas yhteyksiin heihin ja nyt on jäljellä enää huterat rauniot minusta enkä jaksa enää taistella yhtään niitä vastaan. Henki taitaa mennä tavalla tai toisella niiden kanssa tosiaankin:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tuo on tuttua, että "huolehtimiseen" ja "auttamiseen" verhotaan kontrollointi ym. ja typerät vierellä vielä ostavat tuon shown. Ne haluavat vaan olla esillä, saafa glooriaa hyväntekijänä, päteä, raivota ja saarnata uhrille. Voin parhaiten elämässäni, kun sain olla täysin yksin koronan alettua, se oli elämäni parasta aikaa vaikka olinkin silloin täysin yksin.
Eräs tapahtuma suisti minut taas yhteyksiin heihin ja nyt on jäljellä enää huterat rauniot minusta enkä jaksa enää taistella yhtään niitä vastaan. Henki taitaa mennä tavalla tai toisella niiden kanssa tosiaankin:(
No tuo juuri! Huolenpidoksi ja auttamiseksi verhottu narskuilu on siinä mielessä hankalin laji, että sitä ei etenkään ulkopuoliset pääse oikein millään toteamaan. Moni uhri jää yksin sen takia. Tämä on itselleni erittäin tuttu laji.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuo on tuttua, että "huolehtimiseen" ja "auttamiseen" verhotaan kontrollointi ym. ja typerät vierellä vielä ostavat tuon shown. Ne haluavat vaan olla esillä, saafa glooriaa hyväntekijänä, päteä, raivota ja saarnata uhrille. Voin parhaiten elämässäni, kun sain olla täysin yksin koronan alettua, se oli elämäni parasta aikaa vaikka olinkin silloin täysin yksin.
Eräs tapahtuma suisti minut taas yhteyksiin heihin ja nyt on jäljellä enää huterat rauniot minusta enkä jaksa enää taistella yhtään niitä vastaan. Henki taitaa mennä tavalla tai toisella niiden kanssa tosiaankin:(
No tuo juuri! Huolenpidoksi ja auttamiseksi verhottu narskuilu on siinä mielessä hankalin laji, että sitä ei etenkään ulkopuoliset pääse oikein millään toteamaan. Moni uhri jää yksin sen takia. Tämä on itselleni erittäin tuttu laji.
Ja kun narsku on äiti niin ei sitä kukaan halua muutenkaan uskoa, koska eihän äiti voi olla paha. Minun äitini oli aina vain uhri, kaikkien ja kaiken uhri ja häntä piti lohduttaa ja ymmärtää. Mitään hän ei koskaan antanut vastineeksi eikä hänessä ollut koskaan mitään vikaa. Muiden nähden hän sitten olikin sosiaalinen, iloinen ja valovoimainen, eihän sellainen voi mitään pahaa tehdä kenellekään... Ja näin hänestä tuli myös hirveän tyttärensä uhri, kun katkaisin välit ja sama kela jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkaisin välit omaan äitiin, tuli kuppi täyteen sitä manipulointia ja valehtelua. Samalla meni useampaan perheenjäseneen välit. Tuntuu pahalta lasten puolesta. Olisin halunnut että heillä on enemmän läheisiä elämässään. En olisi uskonut kuinka voimakkaasti itse reagoin välien katkaisuun. Ruuhkavuodet ja monenlaista muutosta ja kuormittavaa tekijää menossa, niin tuntuu että katkenneet välit ja kaikki tapahtunut sitä ennen ovat olleet hieman liikaa. Mutta toisaalta en enää kestänyt sitä oloa, mikä minulla jatkuvasti oli vanhempieni vuoksi, sellainen ahdistus ennen ja jälkeen näkemisen. Ja syvästi loukkaavia sanomisia. Periaatteessa lasten vuoksi voisin päästää heidät takaisin minun elämään, jotta heilläkin olisi mummo ja pappa. Mutta äitini ei halua viettää aikaa perheeni kanssa, lapset pitäisi viedä hänen luokseen ja lähteä itse pois. Eikä häneen voi luottaa. Eikä rajoja ole. Eikä niistä voi keskustella. Voisin sanoa että jonkinsortin umpikuja.
Aika rajua syyllistämistä monessa viestissä. Sanoisin, että usein on hyvä katsoa peiliin, työntää terapeuttien neuvot sinne minne päivä ei paista, rakastaa enemmän epätäydellisyyttä, olla suvaisevaisempi ja ymmärtää, että aika on rajallista. Ja jos on helpompi olla niin, että ei ole tekemisessä jonkun henkilön kanssa, niin tehdä se ilman draamaa. Jos suljet joltain oven ns. lopullisesti, on se mielestäni todella narsistista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika rajua syyllistämistä monessa viestissä. Sanoisin, että usein on hyvä katsoa peiliin, työntää terapeuttien neuvot sinne minne päivä ei paista, rakastaa enemmän epätäydellisyyttä, olla suvaisevaisempi ja ymmärtää, että aika on rajallista. Ja jos on helpompi olla niin, että ei ole tekemisessä jonkun henkilön kanssa, niin tehdä se ilman draamaa. Jos suljet joltain oven ns. lopullisesti, on se mielestäni todella narsistista.
Oletko itse kokenut tuollaista? Jos et, on helppo huudella suvaitsevaisuutta. Minä kirjoitin ylemmäs suosittelun grey rockista. Meillä tuo rajattomasti käyttäytyvä, en halua leimata narsistiksi, kun ei minulla ole sellaista pätevyyttä, ihminen on eräs mieheni sukulainen. En sulkenut häntä elämästäni suuresti draamaillen, vaan koitin tekeytyä huomaamattomaksi, harmaaksi kiveksi. Mutta välien katkaisu oli pakko tehdä oman mielenterveyden vuoksi. Minä luulin oikeasti 40-vuotiaaksi asti tulevani toimeen kaikkien kanssa edes jollain tasolla. Olen töissä esimiesasemassa ja saanut koulutusta vaikeisiinkin vuorovaikutustilanteisiin. Mikään oppimani ei pätenut tämän ihmisen kanssa. Jos vaikka kielsin tekemästä jotain, hän teki saman asian vähän toisin, kun juuri sitä ei ollut kielletty. Hän ymmärsi tahallaan(?) kaiken sinne päin tai väärin. Esim. jos sanomme hänelle olevamme kotona viikonloppuna, se tarkoittaa hänen mielestään automaattisesti, että olemme hänen käytettävissään viikonloppuna. Parempi siis kun ei kerro tai jos kysytään, koittaa väistää kysymyksen. Tämän ihmisen seurassa on ahdistava olo ja hänen kanssaan on ihan jotkut omat vuorovaikutussäännöt. En tunne ketään muuta kaltaistaan. Ja jos joku kertoisi minulle tarinana sen miten hän on meitä kohtaan toiminut, en uskoisi vaan sanoisin, että kertoja liiottelee. En ennen tämän ihmisen kohtaamista voinut kuvitellakaan, että tällaisiakin ihmisiä on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika rajua syyllistämistä monessa viestissä. Sanoisin, että usein on hyvä katsoa peiliin, työntää terapeuttien neuvot sinne minne päivä ei paista, rakastaa enemmän epätäydellisyyttä, olla suvaisevaisempi ja ymmärtää, että aika on rajallista. Ja jos on helpompi olla niin, että ei ole tekemisessä jonkun henkilön kanssa, niin tehdä se ilman draamaa. Jos suljet joltain oven ns. lopullisesti, on se mielestäni todella narsistista.
Oletko itse kokenut tuollaista? Jos et, on helppo huudella suvaitsevaisuutta. Minä kirjoitin ylemmäs suosittelun grey rockista. Meillä tuo rajattomasti käyttäytyvä, en halua leimata narsistiksi, kun ei minulla ole sellaista pätevyyttä, ihminen on eräs mieheni sukulainen. En sulkenut häntä elämästäni suuresti draamaillen, vaan koitin tekeytyä huomaamattomaksi, harmaaksi kiveksi. Mutta välien katkaisu oli pakko tehdä oman mielenterveyden vuoksi. Minä luulin oikeasti 40-vuotiaaksi asti tulevani toimeen kaikkien kanssa edes jollain tasolla. Olen töissä esimiesasemassa ja saanut koulutusta vaikeisiinkin vuorovaikutustilanteisiin. Mikään oppimani ei pätenut tämän ihmisen kanssa. Jos vaikka kielsin tekemästä jotain, hän teki saman asian vähän toisin, kun juuri sitä ei ollut kielletty. Hän ymmärsi tahallaan(?) kaiken sinne päin tai väärin. Esim. jos sanomme hänelle olevamme kotona viikonloppuna, se tarkoittaa hänen mielestään automaattisesti, että olemme hänen käytettävissään viikonloppuna. Parempi siis kun ei kerro tai jos kysytään, koittaa väistää kysymyksen. Tämän ihmisen seurassa on ahdistava olo ja hänen kanssaan on ihan jotkut omat vuorovaikutussäännöt. En tunne ketään muuta kaltaistaan. Ja jos joku kertoisi minulle tarinana sen miten hän on meitä kohtaan toiminut, en uskoisi vaan sanoisin, että kertoja liiottelee. En ennen tämän ihmisen kohtaamista voinut kuvitellakaan, että tällaisiakin ihmisiä on olemassa.
Jatkan vielä, että olen kokenut syyllisyyttä välien katkaisusta. Lukuisia kertoja katsonut peiliin ja miettinyt mitä olisi pitänyt tehdä toisin. En ole koskaan ennen tai jälkeen joutunut katkaisemaan välejä kehenkään.
Surrealistista, sitä se meno oli. Mietin monesti olenko piilokamerassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö pelkää kostoa kun laitatte näitä välejä poikki näihin? Ja jos se ei vaan jätä rauhaan kuitnekaan pitkäksi aikaa? Olen menettänyt jo terveyteni kaikin tavoin näiden takia ja elämäni ja kaiken muutenkin, ei ole voimia alkaa taistella niitä vastaan yksinäni. Ja yksin olen, kun kukaan ei usko minua ja kokemaani ja en ole ikinä onnistunut hankkimaan terveitä ihmissuhteita.
Yhteiset tutut pitäisi myös hylätä kaikki, se ei edes olisi suuri ongelma minulle, koska niidenkin seurassa pitää varoa puheitaan ja samalla tavalla olla jotenkin koko ajan jännittynyt ja varuillaan, ihan helvetin raskasta ja kuluttavaa, ettei ne raportoi narskulle kaikkea.
No voin sanoa että on todella raskasta olla välit poikki narsistivanhempan, samalla meni lapsuudenperhe (narsisti ei anna toisen vanhrmman pitää yhteyttä ja sisarus meni tässä asiassa vanhempien puolelle eli toimii mua vastaan, kultalapsi kun on) ja samalla menetin suvun (narsisti valehteli että olen hullu ja huumeidenkäyttäjä ja suku uskoo). Olen tosi yksin, ei mitään kontaktia sukuun, lapsilla ei ketään mun puolen sukulaisia elämässä.
Mutta!! Vielä RASKAAMPAA on olla väleissä. Tulla jatkuvasti alistetuksi ja nöyryytetyksi. Kuunnella loukkauksia ja solvauksia. Joutua aikuisena väkivallan kohteeksk. Kuunnella ilkkumista ja halveksuntaa. Menettää mielenterveys ja olla jatkuvasti surullinen.Narsistin kanssa on niin että hyviä vaihtoehtoja ei vaan ole. On vaan huonoja. Niistä pitää valita vähiten huono ja mun tapauksessa se on se että välit on poikki ja olen eristetty ja yksin. Kuulostaa pahalta mutta on itse asiassa prempi kuin se että oltaisiin väleissä ja tekemisissä.
Jos suku uskoo, siihen on kaksi selitystä. Toinen on se, etteivät uskalla olla uskomatta. Toinen on se, että n on koko ajan onnistunut esittämään terveempää ja ei ole jäänyt juurikaan valheista kiinni tai onnistuu herättämään sääliä.
Voihan se olla turvallisinta sinulle pysyä täysin erossa omasta suvusta, koska vanhempasi saattaa alkaa kiusata lasuttamalla. Mutta älä ihmeessä ajattele, että nyt olet sitten yksin. Se on harhaa, me kaikki muutkin olemme täällä. Uskontojen uhreista voisit ehkä lukea, niistä kertomuksista voisit saada vertailupohjaa siihen, miten vaikeaa on pitää kiinni omasta totuudestaan omaa yhteisöä vastaan. Mutta muiden samanlaisten tuella se on paljon helpompaa.
Tee surutyötä ja löydä itsestäsi vahvempi ihminen, kyllä se siellä pohjalla piilee. Sekin voi auttaa jos mietit, että kultalapsella menee itse asiassa paskemmin kuin sinulla. Hänhän on nalkissa ja se pilaa hänen luonteensa täysin, koska hän takertuu hengenhädässä harhaan, että hänestä pidetään vaikka sinusta ei. Jonain päivänä totuus ehkä tavoittaa hänet, ja seurauksena voi olla paljon suurempi romahdus kuin sinulla. Älä kadehdi äläkä juutu vääryyskysymyksiin. Lähde siitä, että sinulla on heistä kaikista paras tilanne, ja olet vapaa. Sitten vain alat käyttämään vapauttasi tehdäksesi elämästä parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Minua hallitaan pelolla, en uskalla katkaista välejä kokonaan. Olen yrittänyt ja terveyteni ja elämän ituhotaan, on jo tuhottu siis nyt:(
Ettei tämä nyt olisi niitä tilanteita, että ei saa jäädä tuleen makaamaan. Onko sinulla oikeasti jotain menetettävää jos otat kunnollisen irtioton ja häivyt tavoittamattomiin?
Viesti nro 72 on todella täyttä asiaa:
Ja kun narsku on äiti niin ei sitä kukaan halua muutenkaan uskoa, koska eihän äiti voi olla paha. Minun äitini oli aina vain uhri, kaikkien ja kaiken uhri ja häntä piti lohduttaa ja ymmärtää. Mitään hän ei koskaan antanut vastineeksi eikä hänessä ollut koskaan mitään vikaa. Muiden nähden hän sitten olikin sosiaalinen, iloinen ja valovoimainen, eihän sellainen voi mitään pahaa tehdä kenellekään... Ja näin hänestä tuli myös hirveän tyttärensä uhri, kun katkaisin välit ja sama kela jatkuu.
***
Tällä tavoin kirjoittaa vain hän, joka todella puhuu omasta kokemuksestaan.
Aloittajalle haluan sanoa: pakene, muuta asumaan ainakin parin sadan kilometrin päähän, jos vain jotenkin voit sen tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö pelkää kostoa kun laitatte näitä välejä poikki näihin? Ja jos se ei vaan jätä rauhaan kuitnekaan pitkäksi aikaa? Olen menettänyt jo terveyteni kaikin tavoin näiden takia ja elämäni ja kaiken muutenkin, ei ole voimia alkaa taistella niitä vastaan yksinäni. Ja yksin olen, kun kukaan ei usko minua ja kokemaani ja en ole ikinä onnistunut hankkimaan terveitä ihmissuhteita.
Yhteiset tutut pitäisi myös hylätä kaikki, se ei edes olisi suuri ongelma minulle, koska niidenkin seurassa pitää varoa puheitaan ja samalla tavalla olla jotenkin koko ajan jännittynyt ja varuillaan, ihan helvetin raskasta ja kuluttavaa, ettei ne raportoi narskulle kaikkea.
Muutto eri paikkakunnalle, osoitetiedot salaisiksi (tarvittaessa turvakieltoon saakka kaikki muutkin tiedot), puhelimeen esto + kaikkiin somekanaviin. Riittävän napakka irtiotto ja tarpeen vaatiessa vielä lähestymiskielto.
koitin hakea aikoinani turvakieltoa muistaakseni maistraatissa. he pyysivät poliisin myöntämän lähestymiskiellon totesin etten ole sitä vielä hakenut kun siihen pitää kerätä aika paljon näyttöä.
Mulla narsisti vanhempi ja perinnöllä kiristetty jo 25 vuotta. Nyt se teki sen virheen et kertoi, että sellainen testamentti on jo tehty missä mut on suljettu ulos kokonaan. Soitti tästä asiasta varmaan 10 puhelua ja vattuili ja ilkkui ivanaurun kera.
Se ei vaan tajua sitä että käytti sen ainoan korttinsa jo. Nyt kun se teki sen millä 25 vuotta uhkaili, niin ei sillä ole enää mitään millä kiristää ja uhkailla.
Hoitakoon kultalapsi (jolle koko perintö menee) tämän narsistin vanhuuden sitten kokonaan. En osallistu.