Äitini on selkeästi narsisti. Miten toimia?

Vierailija kirjoitti:

Minua jäi nyt kyllä todella vaivaamaan tuo että kirjoituksestani sai kuvan että olen nuori, ja vasta opettelemassa elämää. Saan todella usein kasvotustenkin kommentteja joissa oletetaan minun olevani huomattavasti ikäistäni nuorempi. Luulin viesteistäni edes olevan selvää että nämä asiat on jo käsitelty ja manipuloinnin taakse nähty, ja nyt tarvitsen vain käytännön ohjeita narsistin sietämiseen elämässä. Varmasti kommentoija tarkoitti hyvää, mutta olen vähän ahdistunut tuosta oletuksesta. Luulin että olen mennyt todella pitkälle jo elämässä tässä asiassa.

Luin väärin tai sekotin toiseen keskusteluun, pyydän anteeksi. Luin viestisi uudestaan ja minusta vaikutat kypsältä ja analyyttiselta. Päättelin ikäsi vain yhdestä sanasta. Tuli mieleen se, että ehkä vaikutat joidenkin mielestä nuorelta, koska olet ollut niin pitkään narsistin alistama? Minäkin sain vastaavia kommentteja ja minua kohdeltiin ennen kuin olisin yksinkertainen ja kokematon. Olin vain nujerrettu ilman omaa ääntä, kuin lapsi, koska narsisti ei kyennyt päästämään irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua jäi nyt kyllä todella vaivaamaan tuo että kirjoituksestani sai kuvan että olen nuori, ja vasta opettelemassa elämää. Saan todella usein kasvotustenkin kommentteja joissa oletetaan minun olevani huomattavasti ikäistäni nuorempi. Luulin viesteistäni edes olevan selvää että nämä asiat on jo käsitelty ja manipuloinnin taakse nähty, ja nyt tarvitsen vain käytännön ohjeita narsistin sietämiseen elämässä. Varmasti kommentoija tarkoitti hyvää, mutta olen vähän ahdistunut tuosta oletuksesta. Luulin että olen mennyt todella pitkälle jo elämässä tässä asiassa.

Luin väärin tai sekotin toiseen keskusteluun, pyydän anteeksi. Luin viestisi uudestaan ja minusta vaikutat kypsältä ja analyyttiselta. Päättelin ikäsi vain yhdestä sanasta. Tuli mieleen se, että ehkä vaikutat joidenkin mielestä nuorelta, koska olet ollut niin pitkään narsistin alistama? Minäkin sain vastaavia kommentteja ja minua kohdeltiin ennen kuin olisin yksinkertainen ja kokematon. Olin vain nujerrettu ilman omaa ääntä, kuin lapsi, koska narsisti ei kyennyt päästämään irti.

On se mahdollista.

Mutta tosiaan en edes käyttänyt sitä sanaa.

Opettele low contact -metodin salat (tai gray rock -metodin). Muista, että hän on kivimuuri. Kivimuurille kun kommunikoi, ei tapahdu mitään. Jotkut avainasiat (huolellisesti valitut) pitää vain sanoa ääneen päin kivimuuria ympäröivien ihmisten takia. Esim. jos narsisti rääkkää henkisesti vaikka jotain lasta, lasta tulee puolustaa. Lapsi ja muut ympärillä saavat viestin, että pidät lapsen puolustamista tärkeänä. Kivimuurissa ei tapahdu mitään. Tämä pitää muistaa aina: mikään ei muutu ja narsisti ei parannu. Ei koskaan. 

Toki sitten pitää muistaa narsistin tekemä myyräntyö. Siihenkin on olemassa omat keinonsa. Voit esimerkiksi miettiä itsellesi "peitekertomuksen", että sinulla on vaikka joku todella tärkeä uusi harrastus. Ei tunnu niin pahalta, kun hän alkaa veivata ja manipuloida tämän kuvitteellisen tarinan ympärillä. Pikemminkin saa "nauraa partaansa" katsoessaan tragikomediaa. 

Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Älä kerro itsestäsi mitään merkityksellistä hänelle. Älä provosoidu hänen jutuistaan. Yritä olla puhumatta hänen tempauksistaan teidän yhteisille tutuille (ellet ole täysin varma ettei narsisti saa asiasta tietää). Kohtele kohteliaasti mutta välinpitämättömästi.

Tätä voi jopa testata. Keksi joku uskottava valhe, ja uskoudu hänelle sinua "ahdistavasta, merkityksellisestä" asiasta. Sitten vaan alat laskemaan aikaa, koska hän hyökkää sinun kimppuusi sen asian kautta. Voit jopa lyödä aiheesta vetoa, koska on ihan 100% varmaa, että näin tulee käymään ennemmin tai myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Opettele low contact -metodin salat (tai gray rock -metodin). Muista, että hän on kivimuuri. Kivimuurille kun kommunikoi, ei tapahdu mitään. Jotkut avainasiat (huolellisesti valitut) pitää vain sanoa ääneen päin kivimuuria ympäröivien ihmisten takia. Esim. jos narsisti rääkkää henkisesti vaikka jotain lasta, lasta tulee puolustaa. Lapsi ja muut ympärillä saavat viestin, että pidät lapsen puolustamista tärkeänä. Kivimuurissa ei tapahdu mitään. Tämä pitää muistaa aina: mikään ei muutu ja narsisti ei parannu. Ei koskaan. 

Toki sitten pitää muistaa narsistin tekemä myyräntyö. Siihenkin on olemassa omat keinonsa. Voit esimerkiksi miettiä itsellesi "peitekertomuksen", että sinulla on vaikka joku todella tärkeä uusi harrastus. Ei tunnu niin pahalta, kun hän alkaa veivata ja manipuloida tämän kuvitteellisen tarinan ympärillä. Pikemminkin saa "nauraa partaansa" katsoessaan tragikomediaa. 

Voimia!

Kannattaa kuitenkin muistaa, että narsku kuittailee siitä tärkeästä harrastuksesta ulkopuolisillekin. Aivan kuin omasta harrastuksestaan.

Mun anoppi on samanlainen sekaisin oleva narsisti jolle nauraa kaikki. Ei ole oltu tekemisissä 5 vuoteen eikä tulla olemaan. Kenenkään ei kannata uhrata omaa hyvinvointiaan. Olemme ilmoittaneet hänelle että yksikin yhteydenotto ja ilmoitamme poliisille ja sitten napsahtaa lähestymiskielto.

Tässä on erinomainen infopätkä siitä, kuinka narsistin kanssa pärjää.

Suosittelen käsittelemään suhdettasi ja traumojasi hyvän psykoterapeutin kanssa, niin voit sitten päättää, haluatko olla narskun kanssa yhteyksissä, ja jos niin, miten voit pitää itsesi täysjärkisenä. Onnea matkaan.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen käsittelemään suhdettasi ja traumojasi hyvän psykoterapeutin kanssa, niin voit sitten päättää, haluatko olla narskun kanssa yhteyksissä, ja jos niin, miten voit pitää itsesi täysjärkisenä. Onnea matkaan.

Joo, paitsi että terapeutit hyvin harvoin ymmärtävät narsismista, varsinkaan kun kyseessä on suhde omaan äitiin. Se on se äitimyytti. Itsellä alkoi toipuminen vasta kun tämän ymmärsin ja repäsin itseni irti koko suvusta. Terapeutista on vain enempi hallaa ellei hän ymmärrä tätä dynamiikkaa. Vertaistuki on ollut todella eheyttävää.

Osa terapeuteista voisi erikoistua narsismiin koska uhreja on paljon.

Hei, oma isäni on narsisti. Itsekkin mietin joskus välien katkaisua, mutta tulin tulokseen etten pysty sellaiseen. Lapsena oli vaikeampaa, mutta aikuisena pystyn onneksi itse pitämään etäisyyttä. Näemme siis vain lyhyitä aikoja, emmekä liian usein sillä muute narsisti pääsisi ihon alle. Oma ohjeeni on että ota henkisesti ja fyysisesti paljon etäisyyttä ja näe häntä vain pakolliset. Tsemppiä!

Itse yritin pitkään tuota "mahdollisimman vähän tekemisissä" -metodia, mutta ei siitä mitään tullut. Vaikka olen jo suhteellisen kypsässä iässä oleva aikuinen ja ymmärrän narsismia monelta kantilta ja olen saanut itseni niin sanotusti kuntoon (dg.) narsistivanhempani jäljiltä, silti ne hetket siinä seurassa suistaa tietynlaiseen alamäkeen. Joka kerta tulee paha mieli tai syyllistämisen / arvostelun / kontrolloinnin tms. myötä muulla tavoin hankala tai epävarma olo. Pääsen niistä tuntemuksista toki mainitsemistani syistä nykyisin yli, mutta en näe että minun kannattaa altistaa sille itseäni yhtään kun kerran ei ole pakko.

Vedin siis lopulta täydellisesti liinat kiinni enkä ole enää missään tekemisissä - ja voin vielä paljon paremmin! Kerroin reiluuden vuoksi miksi niin tein, narsisti ei sitä toki sulattanut. Mutta ainakin se on hänelle rehellisesti kerrottu. Ystävilleen ja muulle suvulle hän varmasti on kehittänyt tilanteesta oman versionsa, mutta en uhraa sille ajatuksiani. Se pitää vaan jättää taakseen. 

Pera kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen käsittelemään suhdettasi ja traumojasi hyvän psykoterapeutin kanssa, niin voit sitten päättää, haluatko olla narskun kanssa yhteyksissä, ja jos niin, miten voit pitää itsesi täysjärkisenä. Onnea matkaan.

Joo, paitsi että terapeutit hyvin harvoin ymmärtävät narsismista, varsinkaan kun kyseessä on suhde omaan äitiin. Se on se äitimyytti. Itsellä alkoi toipuminen vasta kun tämän ymmärsin ja repäsin itseni irti koko suvusta. Terapeutista on vain enempi hallaa ellei hän ymmärrä tätä dynamiikkaa. Vertaistuki on ollut todella eheyttävää.

Aivan. Kannattaa selvittää etukäteen että terapeutti tosiaan on perehtynyt narsismiin. 

Hämmästyttävän vähän löytyy sellaisia terapeutteja joiden listalla ainakaan on mainintaa narsismista. 

Vierailija kirjoitti:

Itse yritin pitkään tuota "mahdollisimman vähän tekemisissä" -metodia, mutta ei siitä mitään tullut. Vaikka olen jo suhteellisen kypsässä iässä oleva aikuinen ja ymmärrän narsismia monelta kantilta ja olen saanut itseni niin sanotusti kuntoon (dg.) narsistivanhempani jäljiltä, silti ne hetket siinä seurassa suistaa tietynlaiseen alamäkeen. Joka kerta tulee paha mieli tai syyllistämisen / arvostelun / kontrolloinnin tms. myötä muulla tavoin hankala tai epävarma olo. Pääsen niistä tuntemuksista toki mainitsemistani syistä nykyisin yli, mutta en näe että minun kannattaa altistaa sille itseäni yhtään kun kerran ei ole pakko.

Vedin siis lopulta täydellisesti liinat kiinni enkä ole enää missään tekemisissä - ja voin vielä paljon paremmin! Kerroin reiluuden vuoksi miksi niin tein, narsisti ei sitä toki sulattanut. Mutta ainakin se on hänelle rehellisesti kerrottu. Ystävilleen ja muulle suvulle hän varmasti on kehittänyt tilanteesta oman versionsa, mutta en uhraa sille ajatuksiani. Se pitää vaan jättää taakseen. 

Tämä on niin totta! Kaikista väsyttävintä on ollut kun olen yrittänyt olla rajoitetussa kontaktissa. Erityisesti rajojen laittaminen on täyttä ajanhaaskausta - näin vain näytät narsistille mihin hän voi talloa, ja kuinka sinua satuttaa. En voi parempaa tukijaa mainita kuin tämän kanavan mies, Tom. Hänen sanansa ovat iskostuneet mieleeni, ja vähitellen elämä on muuttunut aivan toisenlaiseksi. Lopettakaa hyvät ihmiset narsistien ymmärtäminen ja keskittykää hyvään elämässä!

En uskalla väittää ketään narsistiksi, jos ei ole diagnoosia. Ihmisillä on paljon luonteenpiirteitä ja mielen sairauksia, jotka voi kyökkipsykassa sotkea narsismiksi. Psyykkisiä sairauksia. Kirjo on laaja.

Narsisteja on eri asteisia. Toiset mietoja, toiset erittäin toksisia, osa hengenvaarallisia.

Oma narsistivanhempani kuuluu viimeksi mainittuun ja sen kanssa ei voi olla tekemisissä. On niin aggressiivinen ja väkivaltainen, lyhytkin tapaaminen johtaa narsistiraivariin vaikka miten varoo sanomisiaan ja tekemisiään.

Hänelle riittää että katsoin väärällä tavalla tai puhuin väärällä sävyllä: siitä saa narsistiraivarin ja käy kimppuun varoittamatta. Hyvällä tuurilla pääset pakoon ja huonolla et, vaan pahoinpitely seuraa. On 69v mutta vahva ja iso, edelleen pieksää helposti aikuisen miehenkin, saati minua pientä naista.

Sen luona ei voi käydä, oma henki on tärkeä ja kallis.

Sen sijaan vaarattomamman vanhemman kanssa voi olla tekemisissä, kuten apn äiti ilmeisesti on.

Vierailija kirjoitti:

En uskalla väittää ketään narsistiksi, jos ei ole diagnoosia. Ihmisillä on paljon luonteenpiirteitä ja mielen sairauksia, jotka voi kyökkipsykassa sotkea narsismiksi. Psyykkisiä sairauksia. Kirjo on laaja.

Kommentoija 52 kuittaa omasta puolestaan, että tuolla omalla vanhemmallani on ihan ammattilaisen tekemä arvio, siis diagnoosi mustaa valkoisella. Hakeutui alunperin hoitoon masennuksen takia kun ihmissuhteensa olivat kaikki niin solmussa.  -sama

Vierailija kirjoitti:

Narsisteja on eri asteisia. Toiset mietoja, toiset erittäin toksisia, osa hengenvaarallisia.

Oma narsistivanhempani kuuluu viimeksi mainittuun ja sen kanssa ei voi olla tekemisissä. On niin aggressiivinen ja väkivaltainen, lyhytkin tapaaminen johtaa narsistiraivariin vaikka miten varoo sanomisiaan ja tekemisiään.

Hänelle riittää että katsoin väärällä tavalla tai puhuin väärällä sävyllä: siitä saa narsistiraivarin ja käy kimppuun varoittamatta. Hyvällä tuurilla pääset pakoon ja huonolla et, vaan pahoinpitely seuraa. On 69v mutta vahva ja iso, edelleen pieksää helposti aikuisen miehenkin, saati minua pientä naista.

Sen luona ei voi käydä, oma henki on tärkeä ja kallis.

Sen sijaan vaarattomamman vanhemman kanssa voi olla tekemisissä, kuten apn äiti ilmeisesti on.

Vaaraton narsisti? Ymmärrän mitä ajat takaa, mutta kannattaa kyllä huolella miettiä kokonaishyvinvointia. "Vaaratonkaan" narsisti ei ole mielelle vaaraton, vaikkei henkeä veisikään. 

Pera kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen käsittelemään suhdettasi ja traumojasi hyvän psykoterapeutin kanssa, niin voit sitten päättää, haluatko olla narskun kanssa yhteyksissä, ja jos niin, miten voit pitää itsesi täysjärkisenä. Onnea matkaan.

Joo, paitsi että terapeutit hyvin harvoin ymmärtävät narsismista, varsinkaan kun kyseessä on suhde omaan äitiin. Se on se äitimyytti. Itsellä alkoi toipuminen vasta kun tämän ymmärsin ja repäsin itseni irti koko suvusta. Terapeutista on vain enempi hallaa ellei hän ymmärrä tätä dynamiikkaa. Vertaistuki on ollut todella eheyttävää.

Ok, annoin tuon neuvon teraäeutista ylempänä koska itselläni on myös narsistiäiti, ja olen saanut ratkaisukeskeisestä terapiasta todella paljon apua. Vaikka itsekin olen tutkinut asioita, on ollut suuri apu oikeasta mielen ammattilaisesta, ja hänen antamastaan tuesta.