Miten mä saan annettua (mielessäni) anteeksi

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 14:19"]

Muistatko syytä miksi suostuit moiseen?

[/quote]

Jotenkin haistan kysymyksestäsi syyllistämisen. Olin ihan rakastunut tai ainakin aivan älyttömän kiintynyt ja välitin hänestä jopa reippaasti enemmän kuin itsestäni. Noin, analysoi minut nyt sitten paskaksi ja vapauta kaikki maailman pahantekijät sanoillasi vastuistaan. Aivan sama, koska suuntaan tai toiseen ei mikään esim. sinun sanomasi voi mitään muuttaa.

ap

[/quote]

Väärin. Elämäsi tärkein henkilö olet sinä itse. Sitten tulee vasta muut. Jos rakastat toista enemmän kuin itseäsi, otat jo valmiiksi uhrin aseman.

Kasva aikuiseksi.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 14:37"]

En mä tiedä, sekin kun joku toinen saa sen kaiken hyvän mitä hänessä on, koska onhan hänessä, niin vittu miltä se tuntuu. En osaa siinä asiassa olla jalo. Minä osuin elämässä väärään paikkaan, aivan väärään aikaan hänen eteensä, tosin aika ei varmaankaan koskaan olisi ollut oikea. En voi tietää. Minä sain vain kaiken huonon, minä sain vain epäreilun. Ja maksan siitä ihan vitun kalliisti omassa elämässäni. Enkä osaa sen paremmin antaa itsellenikään anteeksi. En usko että kukaan voi edes olla tällainen sekasotku sisältä, kuin mitä minusta sitten tuli. :( Kiitos teille joillekin vastauksista. ap

[/quote]

Kaiken hyvän.

Ja sitten myös sen huonon. Vitut se mihinkään katoa se pimeys. Trust me.

Ei tarvitse välttämättä antaa anteeksi, mutta ei tarvitse myöskään vihata ja hautoa kostoa. Myöntää sen, että toinen on paska ihminen, jotkut vaan on paskoja kusipäitä, tällä kertaa sellainen sattui omalle kohdalle. Ja ei enää ole yhteydessä ellei ole pakko- Tosin jos tyyppiä joutuu näkemään usein, niin anteeksianto omassa mielessään on hyvä vaihtoehto.. mikähän siihen auttaisi - samalla perusteella tunnustaa mielessään, että toinen on kusipää jota on pakko sietää, mutta yrittää päästä vihasta eroon ja ottaa viileän "vittu mikä kusipää, mutta ei kuulu mulle enää sen touhut" -asenteen.  

Kirja, josta voi olla apua: Desmond Tutu: Anteeksiantaminen, tie tulevaisuuteen (1999),

Jos et itse anna anteeksi, ei sinullekaan anneta. Oma olisi ei helpotusta sillä, ettet anna anteeksi.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 15:01"]

Anteeksi voi antaa vasta, kun pyydetään anteeksi.

[/quote]

Anteeksi voi antaa vasta, kun on syyttänyt riittävästi.

Ja itsellä on oikeus mokata, olla huono ja epäonnistunut ja opetella elämää - elämä on oppimista, nyt olet taas viisaampi.

"Jos et itse anna anteeksi, ei sinullekaan anneta."

Paska puhetta tällainen :D Jos molempien pitäisi antaa anteeksi ennenkuin voi toinen antaa anteeksi, niin ollaan jo heti umpikujassa :D

Itse jätän välittämättä ihmisestä. Tulen vaan hyvää päivää tutuksi. Mitä kauemmin kuluu sen vähänpitoisempi koko henkilö tulee mun elämääni. En välttämättä siis edes pyri antamaan anteeksi, jätän vaan ihmisen taakseni, kauas pois sydämestäni.

Katkeruus on sama kuin haluaisi toisen syövän myrkkyä, mutta ottaakin annoksia itse. Avain onnellisempaan omaan elämään on siinä että pyrkii pääsemään asioiden yli.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 15:47"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 14:37"]

En mä tiedä, sekin kun joku toinen saa sen kaiken hyvän mitä hänessä on, koska onhan hänessä, niin vittu miltä se tuntuu. En osaa siinä asiassa olla jalo. Minä osuin elämässä väärään paikkaan, aivan väärään aikaan hänen eteensä, tosin aika ei varmaankaan koskaan olisi ollut oikea. En voi tietää. Minä sain vain kaiken huonon, minä sain vain epäreilun. Ja maksan siitä ihan vitun kalliisti omassa elämässäni. Enkä osaa sen paremmin antaa itsellenikään anteeksi. En usko että kukaan voi edes olla tällainen sekasotku sisältä, kuin mitä minusta sitten tuli. :( Kiitos teille joillekin vastauksista. ap

[/quote]

Kaiken hyvän.

Ja sitten myös sen huonon. Vitut se mihinkään katoa se pimeys. Trust me.

[/quote]

Tämä on totta. Ja jos katoaa, niin silloin sinun tulee katsoa peiliin, ap, koska silloin suurempi syy niihin ikävyyksiin olet saattanut olla sinä itse. Jos tuossa toisessa on oikeasti pimeyttä ja pahuutta, ne tulevat kyllä seuraavienkin silmille sitten aikanaan. Valitettavasti.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 15:46"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 14:19"]

Muistatko syytä miksi suostuit moiseen?

[/quote]

Jotenkin haistan kysymyksestäsi syyllistämisen. Olin ihan rakastunut tai ainakin aivan älyttömän kiintynyt ja välitin hänestä jopa reippaasti enemmän kuin itsestäni. Noin, analysoi minut nyt sitten paskaksi ja vapauta kaikki maailman pahantekijät sanoillasi vastuistaan. Aivan sama, koska suuntaan tai toiseen ei mikään esim. sinun sanomasi voi mitään muuttaa.

ap

[/quote]

Väärin. Elämäsi tärkein henkilö olet sinä itse. Sitten tulee vasta muut. Jos rakastat toista enemmän kuin itseäsi, otat jo valmiiksi uhrin aseman.

Kasva aikuiseksi.

[/quote]

Olet inhottava ja haluat käsittää kirjoitetun tahallasi aivan väärin. ap

Up

Onko rakastajasi jättänyt sinut vai mitä on tapahtunut?

Onko anteeksiantaminen sitten välttämätöntä? Eikö tosiasioiden ja tapahtumien hyväksyminen vain riitä? Minusta on olemassa anteeksiantamattomia tekoja, mutta sen sijaan että olisin anatnut ne anteeksi, olen hyväksynyt tapahtuneen ja jatkanut elämää.

Kuulostaa tutulta. Tuntuu tuolta. Ja haluisin kuulla tuon exältäni.... Mutta en kuule. :(

Sun täytyy jollain lailla saada asia päätökseen omassa mielessäsi, sitten voit alkaa parantua. Se miten sen teet niin sitä en osaa sanoa. Se sinun täytyy itse keksiä. Ehkä puhumalla ja puhumalla asiasta toiselle. Ehkä vaan käymällä asiaa mielessäsi läpi niin pitkään että itsekkin kyllästyt siihen. Aika on se joka auttaa, ainankin jonkin verran. Mieti onko sinun pakko antaa anteeksi. Ehkä se on se asia joka estaa toipumasta, jos et halua antaa anteeksi. Niinkuin joku sanoikin niin kaikkea ei voi antaa anteeksi, eikä tarvitse. Pääasia on se että opit hyväksymään asian.