Lue keskustelun säännöt.
Miten mä saan annettua (mielessäni) anteeksi
08.08.2014 |
ihmiselle, joka piti minua jonain omana en tiedä edes lopulta minä traumaterapianaan, leikkikalunaan ja vitsinään? Se aiheutti mun elämässä aivan korjaamattomia vahinkoja, tuhosi osin terveyteni ja mielenterveytenikin, vei elämäniloni, latisti tunteeni. Siis se että osaisin antaa hiljaa itsekseni omassa mielessäni anteeksi... Niin sen heti tekisin, jos osaisin. Mä en jumalauta tajua miten en siihen vaan kykene.
Kommentit (36)
Muistatko syytä miksi suostuit moiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 14:19"]
Muistatko syytä miksi suostuit moiseen?
[/quote]
Jotenkin haistan kysymyksestäsi syyllistämisen. Olin ihan rakastunut tai ainakin aivan älyttömän kiintynyt ja välitin hänestä jopa reippaasti enemmän kuin itsestäni. Noin, analysoi minut nyt sitten paskaksi ja vapauta kaikki maailman pahantekijät sanoillasi vastuistaan. Aivan sama, koska suuntaan tai toiseen ei mikään esim. sinun sanomasi voi mitään muuttaa.
ap
Yritä ajatella, että vaikka tuo ihminen ei tehnyt oikein, niin hän on varmasti omalla tavallaan sairas eikä muuhun pystynyt. Että vaikka et hyväksykään sitä, mitä hän on tehnyt, niin asialle ei voi enää mitään, menneisyyttä ei voi muuttaa, on vain hyväksyttävä että noin on käynyt ja toivottava, että on ainakin oppinut jotain, sen ettei enää toiste anna kenenkään käyttäytyä noin. Että vaikka sinuun sattuuu, niin kestit sen kuitenkin ja tiedät, että tulet selviytymään tästä, ja kaikesta muustakin mitä vastaan tulee. Osaat myös olla varovaisempi tulevaisuudessa.
Sinun ei tarvitse hyväksyä sitä, mitä se ihminen on sinulle tehnyt, eikä edes oikeastaan antaa hänelle anteeksi, kunhan annat itsellesi anteeksi sen, että annoit toisen ihmisen tehdä sinulle noin. Niin ei enää käy.
Mitä pahaa hän sitten teki sinulle? Jätti vai?
Ei sun tarvitse antaa anteeksi, mutta mene eteenpäin. Hyväksy se tosiasia, että sua on satutettu ja loukattu, ja että olet siitä vihainen. Mutta älä jää siihen katkeruuteen pyörimään, pyyhi se pois mielestäsi ja jatka matkaa. Älä kiusaa itseäsi muistelemalla ja suremalla, asia on ollutta ja mennyttä. Aina kun viha palaa mieleesi, sano itsellesi että seis, nyt riittää, olen käynyt jo tämän läpi. En ajattele tätä enää. Hiljalleen huomaat että opit kontrolloimaan ajatuksiasi ja tunteitasi, ja voit unohtaa. Anteeksi ei tarvitse antaa, jos joku on paska ja tehnyt paskasti, miksi se pitäisi antaa anteeksi? Parasta vain unohtaa ja jättää huomiotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sinun tarvitse antaa anteeksi. Elät kaikessa rauhassa omaa elämääsi ja panet hänet maksamaan kaikista tekosistaan raskaimman mukaan sitten kun se sinulle sopii. Kiirehän ei ole. Hän on varmaan lyhytnäköinen typerys, joka kuvittelee jo päässeensä vastuusta?
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 14:31"]
Parasta vain unohtaa ja jättää huomiotta.
[/quote]Jotta pahantekijä pääsisi pälkähästä. Nämä "älä pilaa elämääsi katkeruudella" -veisut ovat rangaistusta pelkäävien pahantekijöiden mantra. Kyllä se on sen pahantekijän elämä joka siinä menee pilalle; toisella on puhdas omatunto ja kaikki langat käsissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä tiedä, sekin kun joku toinen saa sen kaiken hyvän mitä hänessä on, koska onhan hänessä, niin vittu miltä se tuntuu. En osaa siinä asiassa olla jalo. Minä osuin elämässä väärään paikkaan, aivan väärään aikaan hänen eteensä, tosin aika ei varmaankaan koskaan olisi ollut oikea. En voi tietää. Minä sain vain kaiken huonon, minä sain vain epäreilun. Ja maksan siitä ihan vitun kalliisti omassa elämässäni. Enkä osaa sen paremmin antaa itsellenikään anteeksi. En usko että kukaan voi edes olla tällainen sekasotku sisältä, kuin mitä minusta sitten tuli. :( Kiitos teille joillekin vastauksista. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 14:37"]
En mä tiedä, sekin kun joku toinen saa sen kaiken hyvän mitä hänessä on, koska onhan hänessä, niin vittu miltä se tuntuu. En osaa siinä asiassa olla jalo. Minä osuin elämässä väärään paikkaan, aivan väärään aikaan hänen eteensä, tosin aika ei varmaankaan koskaan olisi ollut oikea. En voi tietää. Minä sain vain kaiken huonon, minä sain vain epäreilun. Ja maksan siitä ihan vitun kalliisti omassa elämässäni. Enkä osaa sen paremmin antaa itsellenikään anteeksi. En usko että kukaan voi edes olla tällainen sekasotku sisältä, kuin mitä minusta sitten tuli. :( Kiitos teille joillekin vastauksista. ap
[/quote]
Ikävää :( Mitä olisit sitten halunnut? Miten olisit halunnut asioiden menevän?
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 14:35"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 14:31"]
Parasta vain unohtaa ja jättää huomiotta.
[/quote]Jotta pahantekijä pääsisi pälkähästä. Nämä "älä pilaa elämääsi katkeruudella" -veisut ovat rangaistusta pelkäävien pahantekijöiden mantra. Kyllä se on sen pahantekijän elämä joka siinä menee pilalle; toisella on puhdas omatunto ja kaikki langat käsissään.
[/quote]
Jos se sinut onnelliseksi tekee, niin voithan pyhittää oman elämäsi kostolle. Mä en viitsi, ei se sitä tapahtunutta mitenkään voi korjata. Mieluumin jätän koko pahantekijän kokonaan pois ajatuksistani ja elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma metodini on tietoinen unohtaminen. Miten sen kuvailisi; laitan ikävät asiat mielessäni lokeroon, jossa on musta ovi. Paan oven lukkoon ja asiat jää sinne. Anteeksi ei tarvitse antaa muuta kuin itselle. Mä selvisin petturimiehestä ajatuksella, että valehtelu ja pettäminen oli miehen ongelma. Minä olin rehellinen ja uskoin kaiken, se ei ollut väärin tehty. Tossa edellä joku jo mainitsi ajatusten kontrolloinnin, siihen oppii kyllä. Samoin en ole koskaan kertonut kenellekään ikävimpiä asioita, oma olo vaan pahenee jos niitä alkaa märehtimään ääneen. Eksä sanoikin, että olen kova ihminen. Olen tai en, mutta tällä menetelmällä olen päässyt vaikeuksista ylös.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 14:37"]
En mä tiedä, sekin kun joku toinen saa sen kaiken hyvän mitä hänessä on, koska onhan hänessä, niin vittu miltä se tuntuu. En osaa siinä asiassa olla jalo. Minä osuin elämässä väärään paikkaan, aivan väärään aikaan hänen eteensä, tosin aika ei varmaankaan koskaan olisi ollut oikea. En voi tietää. Minä sain vain kaiken huonon, minä sain vain epäreilun. Ja maksan siitä ihan vitun kalliisti omassa elämässäni. Enkä osaa sen paremmin antaa itsellenikään anteeksi. En usko että kukaan voi edes olla tällainen sekasotku sisältä, kuin mitä minusta sitten tuli. :( Kiitos teille joillekin vastauksista. ap
[/quote]
Ikävää :( Mitä olisit sitten halunnut? Miten olisit halunnut asioiden menevän?
[/quote]
Ei mulla tuohon ole yksiselitteistä vastausta. Toisin. Tavalla tai toisella kuitenkin siten, että minä voisin tänä päivänä tuntea olevani ns. elävien kirjoissa, ja ettei minun tunteitani ja elämääni olisi kohdeltu kuin kättä sirkkelissä. (Enkä todellakaan tarkoita että minun tahtoni mukaan välttämättä siltikään.) Kun en mä oikein ole elävien kirjoissa, paitsi ehkä hetkittäin saan itseni tsempattua siihen, mutta se on kuin harhaa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat siltä, että kannattaisi käydä psykologin, ehkä jopa psykiatrin juttusilla. Etenkin, jos tapahtuneesta on jo kulunut aikaa.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 14:49"]
Kuulostat siltä, että kannattaisi käydä psykologin, ehkä jopa psykiatrin juttusilla. Etenkin, jos tapahtuneesta on jo kulunut aikaa.
[/quote]
Sanoinko jossain, etten ole käynyt. ap
Anteeksi voi antaa vasta, kun pyydetään anteeksi.
Olen ollut samanlaisessa tilanteessa. Vaikea olla olematta vihainen ja katkera. Ajattelen kuitenkin niin että minä rakastin sitä ihmistä niiden kaikkien sairauksien alla mutta tämä ihminen syystä tai toisesta pakeni lopulta sairauksiinsa. Minä tein parhaani ja minua rakastettiin mutta hävisin sairauksille. Näin koitan ajatella, sillä tiedän nyt ettei kiitosta tai anteeksipyyntöä häneltä koskaan tule. Se satuttaa, mutta noilla ajatuksilla saan edes järkeistettyä tapahtunutta.
Mitä sinulle tehtiin, kuinka pitkään ja millä seurauksella? Mikä sairais tekijällä on?
Hei ap! Tekstisi on sen verran sekavaa, että ainakaan minä en saa siitä mitään tolkkua. Jos haluat palstalaisilta apua niin eikö kannattaisi kirjoittaa kunnollinen ja selkeä teksti siitä mistä asiassasi oikein kiikastaa? Silloin olisi mahdollista saada jotain kunnon kommenttiakin. Mistä sitä tietää, vaikka täällä kävisi ties mitä asiantuntijoitakin.
Tämmöiset ketjut (ei niitä nyt niin montaa muistaakseni ole ollut) ovat sellaisia, että kysyn aina itseltäni, että voisiko kirjoittaja olla "mun tapaus"? Siis itse olen tehnyt aivan hirveän "jutun" eräälle, joka ensin teki minulle aivan hirveän "jutun". Minun tarkoitukseni oli kyllä saada henkilö selvittämään asiamme kanssani, mutta siinä oli kuule sellainen paska jumissa, että ei liikahtanut ei sitten mihinkään suuntaan... ei koskaan... meni vaan pahemmaksi kaikki ja päädyttiin jopa oikeuteen ja ties mihin lähestymiskieltoihin... siis kamalaa uhkailua ja ties mitä juttuja... Minä en kyllä vieläkään tiedä miten se juttu olisi voinut mennä jollakin toisella tavalla kun siinä jutussa oli niin kova paska kiinni... jos voit edes vähän aavistaa mitä tarkoitan... siinä oli niin kamalat voimat liikkeessä... viina, valehtelu, pahoinpitely, uhkailu... yms... En kuitenkaan osaa katua tekemääni, mutta tietysti toivon, että koko juttu olisi mennyt toisin tai ainakaan, että ei olisi kehittynyt tommoiseksi... ymmärsin, että en voisi koskaan antaa anteeksi, mm koska anteeksiannolla ei ole mitään merkitystä jos et koskaan ole kyseisen ihmisen kanssa tekemisissä. Henkilö syytti sitten minua vielä katkeraksi yms... en kuitenkaan ole koskaan ollut katkera oikeastaan mistään, vaikka syytä olisi... nyt olen ONNEKSI unohtanut koko jutun ja ihmisen... eivät enää vaivaa minua... tein niin kuin sydämeni tai joku minussa "käski"... olen vain miettinyt, että jos hän vielä ilmestyisi kartalleni ja haluaisi jotain selvittää, niin mitä tekisin siinä tapauksessa...en tiedä, mutta ehkä en kuitenkaan torjuisi... enkä kuuntelisin, mutta ainakaan nyt en voisi enää edes kuvitella sanovani sanan sanaakaan... on tainnu siis pöly alkaa laskeutua... kamalaa tässä jutussa on sekin, että vaikka ajattelin, että tästä jutusta ei kukaan selviä voittajana (tavoitteeni ei kuitenkaan koskaan ollut voittaa yhtikäs mitään), niin on mahdollista, että tilanne tällä hetkellä näyttää siltä kuin minulle olisi itse asiassa tulossa jopa valtava voitto! Mutta pois se kokonaan tästä jutusta!
Ehdotukseni sinulle olisi, että kirjoittaisit oman tarinasi paperille. Sitten ottaisit yhteyttä sinua noin pahasti kohdelleeseen tai mitä lie... tyyppiin ja yrittäisit selvitää jotakin, mikä nyt olisi mahdollista, suoraan tuon sinun tyyppisi kanssa... ehkä voisit jotenkin yrittää lähestyä ensin ja kertoa, että nyt sinä olisit kypsä selvittämään asian, että suostuisiko nyt vai torjuisiko sinut...
Jos olet sattumalta "minun oikeusjuttuni", niin tee näin... Muuta en tähän osaa sanoa. Kuinka nyt sitten kävikään niin, että avasin tämän linkin... "oikeusjuttuni" kyllä tietää sen, että joskus pyörin tällä palstalla, joten siinä mielessä olisi mahdollista, että olet "oikeusjuttuni"...
Hyvää päivänjatkoa! Alkamassa yksi elokuun 2014 viikonloppu!
Laita kuitenkin mietintämyssyyn tämäkin vastaus!
Tiedän mistä puhut... en osaa auttaa, mutta toivottavasti paranet (itsekin haluaisin)