Te, jotka ette vie lapsianne mummolaan hoitoon koskaan- Onko teillä jokin erityinen syy asiaan?

Miehen vanhemmat eivät ole enää elossa ja omien vanhempien kanssa en ole missään tekemisissä.

En vienyt enkä antanut edes tavata lapsiani kuin tilanteissa, joissa itse olin läsnä koko ajan. Fanaattinen uskonnollisuus on lapsille vahingollista.

Äitini on täysin rajaton narsisti eikä hänelle voi uskoa lapsia. Tai ylipäätään ketään.

Ongelma on sukupolvien välinen kuilu. Vanhoilla ihmisillä voi olla hyyyvin erilaisia maailmankuvia ja elämänkatsomuksia asiasta, kuin nykypäivän nuoremmalla polvella. Myös alkoholismi on noussut hyvin vahvasti nykypäivän isovanhempien sukupolvella. Veisitkö itse lapsiasi hoitoon vahvasti alkoholisoituneelle 70-vee pariskunnalle? Heidä vanhemmilla aikoinaan alkoholi oli pahe, mutta taas heidän lapsillaan alkoholikulttuuri vapautui ja kasarilla oli kosteat illat tavallisia. 

Fyysinen välimatka, eivätkä ole koskaan olleet kiinnostuneet hoitamaan. "Itse minäkin lapseni hoidin", "olen osani tehnyt", "lapset ovat pilanneet elämäni", "nyt elän itselleni" jne. Miksi tuollaiselle veisin hoitoon?

Isovanhemmat eivät halua nähdä lapsenlapsia.

Nuorempia yhtä joitilaita lastenhoitajiakin löytyy, en halua rasittaa vanhoja ihmisiä vilkkailla lapsilla päiväkausia, eivät ole edes täysin kunnossakaan.

Kyläilemässä toki käydään ja välit on hyvät.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat eivät halua nähdä lapsenlapsia.

Tietävät että hoitorumba alkaa jos liian läheiseksi alkavat, siksi pitävät hajurakoa.

Siksi koska äitini ei ole halunnut/jaksanut hoitaa. Minusta hänellä on oikeus olla sitä mieltä, kolme vilkasta poikaa introvertille vanhalle naiselle on liikaa.

Eli olet kyttääjä.

Neuvo: anna lapsesi tutustua isovanhempiinsa ilman sinun valvovaa silmää.

En ollut itse koskaan lapsena mummolassa hoidossa, joten en osaa viedä omianikaan hoitoon. Sen sijaan teemme kuten lapsuudessani eli olemme koko perheenä paljon tekemisissä isovanhempien kanssa kuitenkin niin, että isovanhemmilla ei ole mitään hoitovastuuta. Eivät he ole koskaan pyytäneet lapsia hoitoon ja tietävät, että kunnallinen päivähoito on jokaisen lapsen oikeus, joten vanhempien työssäkäynninkään takia ei hoitajia tarvita.

Miehen vanhemmat eivät ole elossa, omani ovat iäkkäitä, toinen on puolisokea ja toinen puolikuuro, eivät todellakaan ihanteellisia hoitajia, enkä alkaisi vanhoja ihmisiä rasittamaan vaikka olisi aistit kunnossakin.

Toisille isovanhemmille oli liian pitkä matka, toiset olivat mielenterveydeltään häilyväisiä. Pyrittiin kyllä vierailemaan usein. Nykyisin jo aikuinen lapsi vierailee itsekseen ja/tai meidän kanssa.

Lasten hylkääminen hautuumaalle "mummon luo" olisi lain mukaan heitteille jättö.

Miehen vanhemmat olivat jo lasten syntyessä iäkkäitä ja sairastivat, joten eivät voineet hoitaa (kerran erehdyimme pyytämään hetkeksi, kun emme osanneet arvioida tilannetta).

Omat vanhempani ovat eronneet, eikä isäni koskaan ole osoittanut kiinnostusta ottaa lapsia hoitoon, en edes kehtaisi kysyä. Pelkäisin, etteivät lapset osaisi käyttäytyä toivotulla tavalla, tai olisi liian raskasta isälle.

Äitini on ollut paljon meillä apuna, kun olen itsekin ollut kotona, mutta vain muutaman kerran ovat olleet äidilläni ihan hoidossa. Yökylässä pari kertaa. Äitinikään ei ole omatoimisesti pyytänyt lapsia luokseen, enkä sen myötä ole kehdannut oikein kysyäkään, voisivatko mennä hoitoon mummolaan. Tuntuu, että ollaan liikaa vaivaksi.

Eivät käy meillä kylässä kuin synttäreillä ja jouluna, lapset ovat jääneet melko vieraiksi (eivätkä näin ollen itse edes halua mennä), eivät ymmärrä ja muista lasten allergioita (nuorimmalle olivat vain siedättämässä omin luvin kerran vaikka saa rajut oireet, onneksi olin paikalla), eivät usko mitä sanomme kuinka meidän lasten kanssa toimitaan (yhdellä on diagnoosi ja hänelle johdonmukaisuus olisi hirveän tärkeää, ei kykene ymmärtämään lepsumpia sääntöjä toisaalla ja toisaalla taas ei, vaan yhteneväiset asiat aina), eivät jaksa juuri lasten kanssa olla vaan istuttaisivat vain yli puolipäivää telkkarin ääressä, he tietävät aina paremmin, sillä heillä on ollut monta lasta jne jne.. 

Eli yhteenvetona, eivät kunnioita meitä lastemme vanhempina vaan haluavat jatkuvasti kertoa miten tulisi toimia jne. Suuttuvat ja kostavat jopa lapsillemme, jos emme anna heille lapsia ilman meitä aikuisia paikalle "vahtimaan", kuten asian ilmaisevat. 

On. Mummoloita on tasan kaksi, eli miehen äidin koti ja mun isän ja sen uuden naisen koti. Anoppi on työelämässä ja kiireinen eikä sitä kiinnosta hoitaa yhtäkään lastenlastaan. Ei muutenkaan ole koskaan niistä kysellyt, miehen veljen nuorimman lapsen ristiäisiin ei edes tullut. Mun isä taas on typerä huithapeli ja sen nuori tyttöystävä vielä karmeampi tapaus. Harrastavat ravihevosia ja niiden koti on niin sotkuinen, että siellä ei edes Jöröjukka viihtyisi. Eniten pelottaa se että ovat tyyppejä joilta voisi hyvin unohtua koko lapsi, jos alkavat touhottaa hevosjuttujaan. Lisäksi pihapiiri on täynnä keskeneräistä pihatyötä ja ties mitä aidanpätkiä ja milloin mikäkin hevosenrotjake irrallaan siinä. Tosin eivät ole hekään ikinä lapsia hoitoon pyytäneet.

Asumme eri maissa.

Ei ole tarvetta jättää lasta. Isovanhemmat tulevat vierailulle, tai heidän luonaan vieraillaan.

Vierailija kirjoitti:

Eivät käy meillä kylässä kuin synttäreillä ja jouluna, lapset ovat jääneet melko vieraiksi (eivätkä näin ollen itse edes halua mennä), eivät ymmärrä ja muista lasten allergioita (nuorimmalle olivat vain siedättämässä omin luvin kerran vaikka saa rajut oireet, onneksi olin paikalla), eivät usko mitä sanomme kuinka meidän lasten kanssa toimitaan (yhdellä on diagnoosi ja hänelle johdonmukaisuus olisi hirveän tärkeää, ei kykene ymmärtämään lepsumpia sääntöjä toisaalla ja toisaalla taas ei, vaan yhteneväiset asiat aina), eivät jaksa juuri lasten kanssa olla vaan istuttaisivat vain yli puolipäivää telkkarin ääressä, he tietävät aina paremmin, sillä heillä on ollut monta lasta jne jne.. 

Eli yhteenvetona, eivät kunnioita meitä lastemme vanhempina vaan haluavat jatkuvasti kertoa miten tulisi toimia jne. Suuttuvat ja kostavat jopa lapsillemme, jos emme anna heille lapsia ilman meitä aikuisia paikalle "vahtimaan", kuten asian ilmaisevat. 

Eikö eri paikassa voisi olla eri säännöt? Mummola ei ole koti. Mitä haittaa siitä on, että sääntöjä ei ole kuten kotona, jos lapset viihtyvät ja voivat hyvin? Meidän aikuisten on vaikea sietää epätäydellisyyttä, mutta lapsille olisi hyvä suoda ilmapiiri, jossa erilaisiakin ihmisiä hyväksytään, koska he kuuluvat sukuun... Ymmärrän kyllä, että itselle voi olla vaikeaa ja liian stressaavaa, mutta lapset osaavat olla rennompia. Sen sallimisesta voisi olla heille kokonaisuudessaan enemmän hyötyä.