Te, jotka ette vie lapsianne mummolaan hoitoon koskaan- Onko teillä jokin erityinen syy asiaan?

Toinen mummo on jo kuollut syöpään. Toiseen mummolaan oli/on lähes 3 t matka, eli mikäli tuonne asti ajellaan, niin mielellään samalla kyläillään koko perheen kanssa. Lisäksi anoppi usein valittaa, että on tosi uupunut hoitamaan miehen veljen kolmea vilkasta lasta, jotka ovat viikottain mummolassa hoidossa, jopa yökylässä lähes joka viikonloppu.

Minusta on outoa ja pelottavaa, jos joku pyytää toisen vauvaa/taaperoa itselleen! Oli se sitten tunneiksi, tai jopa koko yöksi. Se tarkoittaa, että pyytäjä haluaa omia toisen lasta eikä kunnioita yksityisyyttä, tai sitten se tarkoittaa, ettei hän arvioi pyydettävää kovin sitoutuneeksi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on outoa ja pelottavaa, jos joku pyytää toisen vauvaa/taaperoa itselleen! Oli se sitten tunneiksi, tai jopa koko yöksi. Se tarkoittaa, että pyytäjä haluaa omia toisen lasta eikä kunnioita yksityisyyttä, tai sitten se tarkoittaa, ettei hän arvioi pyydettävää kovin sitoutuneeksi.

No nyt oli outo mielipide. Kyllä on erittäinkin normaalia, että isovanhemmat haluavat viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa ja heidät myös sinne annetaan yökylään.

Meillä yksi lapsista autisti eikä isovanhemmat oikein enää pärjää hänen kanssaan. Pienempänä oli kyllä hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on outoa ja pelottavaa, jos joku pyytää toisen vauvaa/taaperoa itselleen! Oli se sitten tunneiksi, tai jopa koko yöksi. Se tarkoittaa, että pyytäjä haluaa omia toisen lasta eikä kunnioita yksityisyyttä, tai sitten se tarkoittaa, ettei hän arvioi pyydettävää kovin sitoutuneeksi.

Eli jos sanon, että mielelläni hoitaisin laspsenlastani, niin tuo on outoa ja omivaa, enkä usko lapseni tai puolisonsa olevan sitoutunut lapseen? Johan on kummaa.

Lapsi on vielä liian pieni

Minua aika paljon nuorempi pikkuveljeni ei ole koskaan ollut mummin luona ilman vanhempia, koska mummi kävi äkkiarvaamatta minua tukkaan kiinni mitättömästä asiasta kun oli itse vihainen täysin minuun liittymättömästä syystä enkä tajunnut keskittyä riittävästi hänen huolenaiheeseensa.

Ilmeisesti mummilla oli tapana kurittaa myös isääni fyysisesti silloin kun tämä oli pieni, eikä jäänyt hyvät muistot. Minä en tiennyt koko asiasta ennen tätä episodia. Sain kyllä itse päättää, haluanko silti käydä mummin luona jatkossakin koska olin varmaan 12 ja olisin osannut kertoa, jos jotain lisäsekoilua olisi tapahtunut. Jatkoin mummin luona käymistä, mutta täytyy sanoa, että luottamus hänen arvostelukykyynsä ei ole palannut näin 20 v myöhemminkään. Ihan vaan vinkkinä niille, joiden mielestä vähäinen väkivalta lapsia kohtaan on jees.

Olen tosi kiitollinen isälle, että asiaa ei painettu villaisella tai teeskennelty, että mitään ei tapahtunut.

Mainittakoon, että kukaan muu ihminen ei ole käynyt kimppuuni fyysisesti viimeisen 33 vuoden aikana. Olin todella kiltti lapsi eikä vanhemmillani ole ollut tapana kurittaa fyysisesti myöskään noita vauhdikkaita pikkuveljiä.

Toiseen vanhempani kanssa en ole ollut vuosiin tekemisissä, koska on itsekeskeinen narsisti ja kuvittelee koko maailman ihailevan häntä. En halua, että lapseni joutuisi käymään saman helvetin läpi mitä minä kävin kun itse olin lapsi. Eipä tämä isovanhempi kyllä muutenkaan ole koskaan ollut lapsenlapsestaan kiinnostunut yhtään, eikä lapsi enään edes muista koko ihmisen olemassa oloa.

Toinen vanhempani kyllä on (jossain määrin) tekemisissä lapsenlapsensa kanssa, mutta on mt-potilas, kenen seuraan en todellakaan uskaltaisi jättää lastani edes päiväksi. Kun menemme käymään, olen paikalla. Kun lähden vierailulta, lapsi tulee mukanani. Ei ole itse koskaan kysynyt lasta hoitoon enkä tiedä mahtaako edes välittää.

Toiset isovanhemmat (ei minun sukuani) kyllä pitävät lastani hoidossa, vaikka en sitä pyytäisi tai kysyisi. Touhuavat, vievät käymään paikoissa ja ovat kiinnostuneita lapsen elämästä.

" . . .Myös alkoholismi on noussut hyvin vahvasti nykypäivän isovanhempien sukupolvella.

Veisitkö itse lapsiasi hoitoon vahvasti alkoholisoituneelle 70-vee pariskunnalle?

Heidän vanhemmilla aikoinaan alkoholi oli pahe,

mutta taas heidän lapsillaan alkoholikulttuuri vapautui,  ja kasarilla oli kosteat illat tavallisia. "

Tämä on muuten aivan totta. Alkoholisoituneimpia isovanhempia ikinä ovat ne kasarinuoret nykyään. Jännä tosiaan, kun tästä ei julkisesti puhuta miten vakava ongelma alkoholi on näille nykyään tosiaan jo juopoille isovanhemmille.

Miehen vanhemmat ovat väkivaltaisia alkoholisteja. Isäni ei pysty huolehtimaan edes itsestään, niin miten sitten pienistä. Äitini on vielä työelämässä ja hänellä on kotonakin vielä omia lapsia, enkä halua rasittaa häntä. Äidin hoitoon kyllä uskaltaisin jättää, mutta säästän hänen apunsa vain hätätilanteisiin.

Isääni ei kiinnosta. Lapsi saisi itsekseen touhuta mitä mieleen tulee.

Äitini on narsisti jota ei myöskään kiinnosta.

Anoppia kiinnostaa, mutta Koronan takia emme ole pyytäneet mitään pariin vuoteen.

Mummi on aikalailla aina töissä.

Isovanhemmista on vain yksi elossa, vaari joka ei pidä yhteyttä. Onneksi lapset kasvavat ja ovat päässeet mukaan ikäistensä kavereiden isovanhempien luo pari kertaa yökylään kesäaikana maaseudulle. Harmittaa että ollaan aina kaksi sukupolvea vaan, mutta menee se näinkin.

Toinen puolisko asuu liian kaukana, siellä vierailessamme hoitavat sen aikaa jos käymme kaupoilla yms.

Ja toinen onkin sitten alkoholisti.

Isällä on uusi rakas, joka on ikäiseni. Ei siinä kiinnosta kumpaakaan lapset. Nainen ei halua lapsia ja isä ei vasektomian takia saa niitä. Minun lapset tapaavat muutaman kyläilyn aikana.

Omat vanhempani vähättelevät ruumiillista kuritusta, ja heidän mielestään on ok antaa piiskaa, luunappeja ja tukistuksia, tai sulkea arestiin pimeään kellariin ihan mitättömien syiden takia (esim. maitomukin kaataminen vahingossa pöydälle). En ota sitä riskiä, että he kohtelevat lastenlapsiaan samalla tavalla kuin minua ja sisaruksiani aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät käy meillä kylässä kuin synttäreillä ja jouluna, lapset ovat jääneet melko vieraiksi (eivätkä näin ollen itse edes halua mennä), eivät ymmärrä ja muista lasten allergioita (nuorimmalle olivat vain siedättämässä omin luvin kerran vaikka saa rajut oireet, onneksi olin paikalla), eivät usko mitä sanomme kuinka meidän lasten kanssa toimitaan (yhdellä on diagnoosi ja hänelle johdonmukaisuus olisi hirveän tärkeää, ei kykene ymmärtämään lepsumpia sääntöjä toisaalla ja toisaalla taas ei, vaan yhteneväiset asiat aina), eivät jaksa juuri lasten kanssa olla vaan istuttaisivat vain yli puolipäivää telkkarin ääressä, he tietävät aina paremmin, sillä heillä on ollut monta lasta jne jne.. 

Eli yhteenvetona, eivät kunnioita meitä lastemme vanhempina vaan haluavat jatkuvasti kertoa miten tulisi toimia jne. Suuttuvat ja kostavat jopa lapsillemme, jos emme anna heille lapsia ilman meitä aikuisia paikalle "vahtimaan", kuten asian ilmaisevat. 

Eikö eri paikassa voisi olla eri säännöt? Mummola ei ole koti. Mitä haittaa siitä on, että sääntöjä ei ole kuten kotona, jos lapset viihtyvät ja voivat hyvin? Meidän aikuisten on vaikea sietää epätäydellisyyttä, mutta lapsille olisi hyvä suoda ilmapiiri, jossa erilaisiakin ihmisiä hyväksytään, koska he kuuluvat sukuun... Ymmärrän kyllä, että itselle voi olla vaikeaa ja liian stressaavaa, mutta lapset osaavat olla rennompia. Sen sallimisesta voisi olla heille kokonaisuudessaan enemmän hyötyä.

Lapsi alkaa ihmetellä, miksi mummolassa saa tehdä toisin asioita. En ole kyseinen kirjoittaja, enkä tiedä hänen lastensa ikää, mutta ei pieni lapsi ymmärrä, että yhtäkkiä säännöt vaihtuikin. Lapsihan menee ihan hämilleen silloin. Varmasti myös isompikin lapsi.

Vanhemmat ovat päävastuussa lasten kasvatuksesta ja vanhemmat päättävät mitä tehdään ja mitä ei. Ihan sama missä ollaan tai kenen luona ollaan. Siinä vaiheessa kun kunnioitus vanhempia kohtaan loppuu eikä sääntöjä noudateta niin kukapa lastansa hoitoon mummolaan veisi.

Itsekään en vie lasta hoitoon mummolaan juurikaan, koska antoivat kerran lapselle yhden sisustustavaran katseltavaksi. Siellä oli sisällä pieni osa. Onneksi huomasin ja laitoin sen pois lapsen ulottuvilta. Sama toistui toisenkin kerran. Sanoin asiasta.

Eivät kuulema hoksanneet.

Jokatapauksessa en vie enää lasta hoitoon sinne.

Isäni on kuollut. Äitini romahti sen jälkeen, eikä lapsenlapset ole sen jälkeen kiinnostaneet, vaikka ennen vanhempani näkivät heitä säännöllisesti (siis aikana ennen koronaa).  Aikanaan lapset siis olivat muutaman kerran yökylässä, pääosin vanhempani hoitivat pari tuntia kerrallaan, jos oli pakollinen meno, eikä mieheni aikataulu joustanut, että hän olisi päässyt apuun. 

Mieheni äiti on vakavasti sairas. Hän on sairaalassa ja aika on vähissä. Se on surullista monella tavalla, hän on äärimmäisen lapsirakas ja hoiti joka viikko miehen sisarusten lapsia ja pari kertaa pari tuntia myös isompia lapsiamme. Mieheni isää taas eivät lapset kiinnosta, eivät omat aikanaan, eivätkä lapsenlapset. Hän tulee kyllä synttäreille ja muihin perhejuhliin, mutta vapaana sieluna hän saattoi (aikana ennen koronaa) varata matkan jonnekin päin maailmaa ihan miten hyvältä tuntui, muista välittämättä.

Lapset jo aikuisia, mutta sain aikoinaan perheneuvolasta kehotuksen, ettei kannata antaa lasta isoäidille ilman valvontaa. Oli ollut pari tuntia silloin tällöin lähinnä ulkona, koska isoäiti on ns. himohamstraaja ja muutenkin erikoinen tyyppi. Oli kuitenkin periaatteessa lapsirakas, mutta hänellä oli hieman psykoottista oireilua ja on edelleen. Luultavasti lapsi oireili noita erikoisia puheita kuin naapurit vakoilee ja kaikki varastaa.