miesystävän vaatimukset yhdessä asuessa

Vierailija kirjoitti:

On ihan normaalia, että suhteessa olevat ihmiset ovat erilaisia - ja toinen määrätietoisempi.

Ap, tämä on Sinulle hyvä tilaisuus kehittyä ihmisenä. Oppia ottamaan toinen ihminen paremmin huomioon. Tai hyväksymään se, että Sinulla on omat tapasi ilmaista positiiviset tunteesi miesystävääsi kohtaan! Puhu hänelle aina avoimesti, ja lempeästi! Kerro, että tarvitset kotiin tullessasi toipumisaikaa, mutta älä sano sitä kurttuotsaisesti. Hän sanoo sinulle, mitä haluaa - mikset saisi ylpeydellä tehdä samaa, omassa kodissasi?

Sun työ, ap. Vaihda alaa. Tee suunnitelma!

Miksi ihmeessä AP:n pitäisi vaihtaa alaa?

Ei ole normaalia, että tuollaisista asioista tehdään sääntöjä. Olet ilmeisen nuori, ja nuorena ja kokemattomana tuollaista voi erehtyä pitämään kiihkeänä rakkautena, oman lisänsä tähän tuo se, että ympäröivä kulttuuri opettaa naisia pitämään miehen omistushaluisuutta suuren rakkauden merkkinä, mutta rakkautta se ei ole, vaan vaaran merkki. Mies kontrolloi sinua ja tuo tulee tuosta vain laajenemaan ja pahenemaan. Sitä ei kannata jäädä katsomaan.

Jaa, kyllä itselleni voisi tulla vähän sellainen olo, ettei kumppani oikein välitä, jos kotiin tullessa halia/pusua antamatta lukittautuu omaan huoneeseen, eikä halua edes syödä yhdessä. Tietty ei sekään ole oikein, että mies yksikseen alkaa keksimään sääntöjä ja määräilemään. Ennemmin tällaisesta pitäisi keskustella yhdessä ja yrittää löytää jonkinlainen molemmille sopiva ratkaisu.

Normaaliin mahtuu hyvin paljon. On. Iin paljon erilaisia tapoja tehdä asioita.

Jos sinua ahdistaa, niin puhu.

Joa se ei pikkuhiljaa muutu, niin tee muita ratkaisuja.

Tuo on opettelua ja kokeilua ja voi olla ett yhteinen sävel löytyy ja voi olla,että te vaan ette ole hengenheimolaisiaan eikä teidän arki suju yhdessä.

Kyllä se sopiva löytyy, kun uskaltaa etsiä ja opetella.

Ahdistuin pelkästään tämän lukemisesti. Lähde hyvä nainen vielä kun mielenterveys on tallella!

Siis onko molemmilla oma huone ja lisäksi on yhteinen makuuhuone?

Ei tuo oikein kovin hyvältä eikä turvalliselta vaikuta jos heti alussa on tuollaista menoa. Onko äijä jotenkin myös kireä, ärtynyt, pingoittunut tai jotain muuta sensellaista aina niissä tilanteissa kun se kontrolloi?

Saatat olla ihan fyysisessäkin väkivaltavaarassa: joskus sen pinna katkeaa ja se päättää "vähän kouluttaa muijaa", ja sen jälkeen Sinä Ap makaat ensiapuklinikan hoitolaverilla paikattavana, desinfioitavana ja ommeltavana sekä muutamaa tuntia myöhemmin istut jossain kriisiapupäivystyksessä ihmettelemässä menetkö vielä takaisin "kotiin" (joka ei muuten edes ole mikään Sinun oikea ja oma kotisi) vai pääsetkö johonkin hätä- ja turvamajoitukseen siksi aikaa kunnes saat taas oman asunnon; ja siitä eteenpäinkin tämä rakas ylkäsi saattaa uhkailla Sinua ja alkaa väijyä uuden asuntosi lähellä odottamassa tilaisuutta "hakea muija kotiin hyvällä tai pahalla".

Tuollaiset kädestä kiinni pitämistä kaipaavat, alvariinsa halivaiset ja pusivaiset takertujat ovat ensinnäkin hyvin sairaita ihmisiä yläpäästään ja jo tuo jatkuva "tykkäämisen osoittelun" tarve jo itsessäänkin on henkistä väkivaltaa, ja toiseksi monet tuollaiset hyypiöt kehittyvät jossain vaiheessa fyysisestikin väkivaltaisiksi.

Lopeta tuollaisen kanssa yhdessä eläminen Ap ja hanki pian oma asunto ihan mistä tahansa ja minkäkuntoinen tahansa, ja etsi sitten aikaa myöden parempi jos tarvitsee.

Äläkä vain kerro sille tyrannille uutta osoitettasi. Ja vaihda puhelinnumerosi ja määrää se salaiseksi. Olet vaarassa nyt.

Vuosien kuluessa aika toimii Sinun eduksesi ja tämä taivaan lahja naisille löytää uusia uhreja - jos sitä voidaan hyvänä asiana pitää - kenties "exterminoi" jonkun muun naisen, lusii siitä linnassa muutaman vuoden ja Sinä vähitellen putoat hänen korviensa välissessä asialistassaan alemmaksi ja lopuksi kokonaan johonkin unohdetut, poistetut tai epäajankohtaistuneet -kansioon.

Valitse seuraava sulhasesi paljon huolellisemmin ja säilytä suvereniteettisi vaikka muuttaisitkin hänen kanssaan vielä "yhteen".

Mitä sun mieskaveri odottaa on ihan normaalia arkea useimmille avopareille. Kukaan vaan ei voi alkaa yksipuolisesti vaatimaan mitään. Sun on pakko sanoa, että et pysty siihen, mitä kaverisi odottaa. Mä en voisi elää tuollaisessa suhteessa. Haluan asua yhdessä, koska silloin on sitä seuraa, haleja ja puseja siltä rakkaalta ihmiseltä aamuisin ja iltaisin.

Miehen säännöt?? Sovitteko ja puhuitteko yhteisistä säännöistä etukäteen ollenkaan? Ehkä teidän kannattaisi jutella uudestaan. Ei teidän asiat täällä ratkea.

No ei tuommoinen sääntöjen tehtailu ole normaalia. Me halataan ja pussataan joka kerta kun toinen lähtee kotoa tai tulee kotiin. Ihan normaalia, mutta ei siitä mitään sääntöä ole tehty. Kumpikin meistä välillä valittaa että "miks sä oot siellä mikset oo munkaa" kun toinen on makkarissa tekemässä omiaan ja toinen on olohuoneessa katsomassa telkkaa, mutta ei asiasta ole mitään ongelmaa tehty. Asiat menee omalla painollaan. Tuommoiset säännöt kyl kuulostaa kummalliselta.

Jos oikeasti vaatii sääntömäisesti halauksia, on jotain vialla. Muuten tuollainen kuuluu päivittäiseen arkeen: katsomme yhdessä sarjoja, halaamme ja pussaamme ohi mennessämme ja yleensä toisen lähtiessä jonnekin asunnosta.

Ovatko kiinnostuksen kohteenne siis erilaisia? Selitä miehelle, että kyse on harrastuksista. Voitko ehdottaa miehelle sinun lempisarjojesi katsomista? Jos protestoi niitä, ehkä antaa helpommin sinun katsoa niitä yksin.

Kuulostat hieman epäkohteliaalta ja kylmältä, jos et aina edes muista tervehtiä. 

Minua kyllä alkaisi ahdistaa tuo sinun käytöksesi pitemmän päälle. Kuulostaa siltä, että halusit kämppissuhteen etkä parisuhdetta. 

Mä olen kyllä aina halunnut olla puolisoni kanssa ja sen vuoksi yhteenkin muutettiin. Oma huone? En tajua.

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti vaatii sääntömäisesti halauksia, on jotain vialla. Muuten tuollainen kuuluu päivittäiseen arkeen: katsomme yhdessä sarjoja, halaamme ja pussaamme ohi mennessämme ja yleensä toisen lähtiessä jonnekin asunnosta.

Ovatko kiinnostuksen kohteenne siis erilaisia? Selitä miehelle, että kyse on harrastuksista. Voitko ehdottaa miehelle sinun lempisarjojesi katsomista? Jos protestoi niitä, ehkä antaa helpommin sinun katsoa niitä yksin.

Vaatii haleja. Niitähän kuuluisi haluta antaa! Minulla on pitkä avioliitto ka neljä lastakin, mutta halit ja selittelyt jokapäiväistä.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, kyllä itselleni voisi tulla vähän sellainen olo, ettei kumppani oikein välitä, jos kotiin tullessa halia/pusua antamatta lukittautuu omaan huoneeseen, eikä halua edes syödä yhdessä. Tietty ei sekään ole oikein, että mies yksikseen alkaa keksimään sääntöjä ja määräilemään. Ennemmin tällaisesta pitäisi keskustella yhdessä ja yrittää löytää jonkinlainen molemmille sopiva ratkaisu.

Ihmiset on erilaisia, me taas mieheni kanssa tarvitaan molemmat paljon omaa tilaa. Halitaan, pusutellaan ja katsellaan sarjoja yhdessä mutta kumpikaan ei vaadi niitä heti kun toinen pääsee rättiväsyneenä töistä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kyllä aina halunnut olla puolisoni kanssa ja sen vuoksi yhteenkin muutettiin. Oma huone? En tajua.

Minkä kokoinen kämppä teillä sitten on jos teillä ei ole omia huoneita?

Olen itsekin introvertti mutta silti olen ap:n miehen puolella. Kaikki tuo mitä hän vaatii on aivan normaalia yhdessä asuessa, ja vaatimusten esittäminen johtuu luultavasti ihan vain siitä, että omalla painollaan tarpeeksi läheisyyttä ei ole. Minustakin tuo ap:n kuvailema suhde kuulostaa lähinnä joltain kämppiksiltä, siis että ei edes syödä yhdessä?

Totta kai kukin voi elää miten haluaa ja luultavasti parempi erota jos toiveet on noin kaukana toisistaan, mutta turha leimata ap:n miestä miksikään omistushaluiseksi hulluksi vain siksi, että hän haluaa normaaleja läheisyyden osoituksia.

Minusta kuulostaa siltä, että aloittaja ja mies ovat perustemperamentiltaan liian erilaisia, jotta suhde tai ainakaan yhdessä asuminen voisi toimia. Toiset kaipaavat enemmän omaa tilaa parisuhteessakin ja toiset tykkäävät olla koko ajan lähellä ja tehdä kaikki asiat yhdessä. Kumpikaan tyyli ei ole oikea tai väärä eikä näin perustavaa persoonaeroa kannata yrittää lähteä muuttamaan. Parempiin tuloksiin pääsee oman luonteen ja omien tarpeiden hyväksymisellä. Myös kumppania hakiessa kannattaa noudattaa omia raameja tiukasti eikä yrittää uskotella itselleen, että kyllä rakkaus muuttaa ihmistä tai että kompromisseja on vain tehtävä (niin joskus onkin mutta ei näin perustavanlaatuisissa asioissa).

Olen melko introvertti perusluonteeltani ja törmännyt samaan ongelmaan, että toinen syyllistää ja kontrolloi oman ajan ja tilan tarvettani. Toisinaan kyse on ollut kuitenkin toisen osapuolen omistushalusta eikä niinkään seurallisuudesta, joten tässä mielessä kehottaisin aloittajaakin olemaan varuillaan. Meidät on sosiaalistettu siihen, että takertuvuus ja omistushaluisuus kertovat rakkaudesta ja siksi epätervettä käytöstä on usein niin vaikeaa tunnistaa.

Lopuksi vielä yksi omakohtainen (h)ajatelma: kun olen löytänyt sen samalla aaltopituudella olevan ihmisen, on hänen kanssaan oleminenkin aivan erilaista kuin muiden ihmisten kanssa. Vaikka omaan tilaani silloin tällöin mielelläni vetäydyn, on toisen kanssa niin helppoa ja luontevaa olla, että se tarve ei itse asiassa edes tule kovin usein.

Mies haluaa vaan normaali parisuhteen. Outoa, jos ei edes aina tervehditä tai syödä yhdessä, jos ollaan kotona. Minäkin olen introvertti, mutta ap:n käytöksestä kyllä tuntisi torjutuksi. 

Onko ehkä niin, että alussa et ole tervehtinyt, halannut ja pussannut tai syönyt yhdessä?

Jos mies on nyt sentähden asettanut "sääntöjä", että tätä tapahtuisi. Koska itse kaipaa niitä. Ne kyllä ovatkin ihan normaaleja asioita avoliitossa.

Jos et muuten tajua, että parisuhde ei tosiaan ole kämppissuhde.

Kuinka paljon olet siellä omassa huoneessa, mitä se oma huone käytännössä tarkoittaa?

Onko teillä yhteinen makuuhuone ja sen lisäksi joku oma huone kummallakin?

Tervehtiminen on kyllä kootelias ja toista huomiova tapa. En oikein käsitä miten voi unohtaa tai ei huomaa tervehtiä toista.

Oletko huomannut, että sinulla olisi vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä?

Tai onko tunteiden osoittaminen tai läheisyyden antaminen vaikeaa?

Mietin vain siksi kun moni tuomitsee miehen aika jyrkästi. Mehän luemme vain aloittajan näkökulman, hän voi ajatella näistä kyseisistä asioista eri tavalla kuin yleensä ja siksi näkee miehen asettavan sääntöjä vaikka nämä olisivatkin miehen toiveita joita kertoo aloittajalle.