miesystävän vaatimukset yhdessä asuessa

Vierailija kirjoitti:

Mitä sun mieskaveri odottaa on ihan normaalia arkea useimmille avopareille. Kukaan vaan ei voi alkaa yksipuolisesti vaatimaan mitään. Sun on pakko sanoa, että et pysty siihen, mitä kaverisi odottaa. Mä en voisi elää tuollaisessa suhteessa. Haluan asua yhdessä, koska silloin on sitä seuraa, haleja ja puseja siltä rakkaalta ihmiseltä aamuisin ja iltaisin.

Juuri näin, tästä tulee mieleen kysyä miksi ihmeessä ap haluaa asua tuon miehen kanssa? Itsekin introvertti, ja siksipä miehekseni olen valinnut sellaisen jonka seura ei kuluta vaan on hyvä olla samalla sohvalla vaikka omiamme puuhailisimmekin. Tulisi mieleenkään lukittautua omaan huoneeseen saati olla tervehtimättä, aiheesta loukkaantuu mies tässä, vaikka sääntöjen saneleminen ei oikea ratkaisu olekaan.

Mies haluaa sinänsä normaaleja asioita joo, mutta ei niitä tuolla tavalla "sovita" että pitää oikein säännöt laatia! Ei kuulosta millään mittapuulla hyvältä, ei mitenkään. Minulla soisi hälärit niin lujaa etten varmaan kykenisi niitä ohittamaan aan lähtisin hippulat vinkuen. Tuo on ihan potentiaalinen kontrollifriikki joka pahenee vaan, pahimmassa tapauksessa ties mihin. Ei ei ei. 

Joka tapauksessa, oli miten oli, niin olette luonteiltanne niin erilaiset että hommassa on sovittelemista jos tässä kohtaa on jo tuollainen soppa. Itsekin olen introvertti ja todennut tähän ikään 35+ mennessä, että minulla on pakko olla kumppaninani ihminen joka on samaa maata. Ettei tarvitse tuntea syyllisyyttä tai ylipäänsä vääntää sitä asiaa, että tarvitsen paljon omaa aikaa. Omat asunnot on paras ratkaisu, toiseksi paras riittävän iso kämppä että molemmille on tosiaan oma rauha - ilman sitä vääntöä.

Ahdistaa jo pelkkä lukeminen. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen introvertti, joka on ollut samankaltaisessa tilanteessa. Selvästi kumppanisi ei ymmärrä introvertin ominaisuuksia. Kerro hänelle selvästi, suoraan ja rohkeasti, että esim. oman ajan tarvitseminen ei katoa koskaan (vaan voi jopa lisääntyä) ja et todellakaan omassa kodissasi suostu tuollaisiin sääntöihin ja vaatimuksiin, joita hän esittää esim. noista ruokailuista, tervehtimisistä yms. Jos tämä ei miellytä kumppaniasi, laittaisin lusikat jakoon. Itse kyllä lähtisin joka tapauksessa, koska kuulostaa tosi ahdistavalta.

Miksi normaalit parisuhteen asiat ahdistavat sinua?

Minä kyllä oletan, että varsinkin kun ollaan suhteen alussa niin tetvehditään, syödään ainakin aika usein yhdessä, halataan ja pussataan kun tullaan kotiin tai lähdetään sekä illalla ennen nukahtamista. Ja tietenkin välillä muutenkin.

Siksi varmaan mies on neuvotellut niistä jutuista kun muuten aloittaja ja ehkä sinäkään ette sitä tajuaisi tehdä.

Eikö ole parempi, että ne ottaa heti puheeksi kuin olisi hiljaa ja turhautuisi.

Jos on niin introvertti, että oma aika menee aina parisuhteen ohi niin parempi elää erillään.

Tässä nyt täytyisi löytyä joku kompromissi ja sitä aloittajan mies ilmeisesti on hakemassa ja neuvottelemassa, kuten aloittaja sanoikin.

Ei neuvottelu ole sääntöjen asettamista mielestäni.

Olisi mielenkiintoista kuulla miehen kertomus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen introvertti, joka on ollut samankaltaisessa tilanteessa. Selvästi kumppanisi ei ymmärrä introvertin ominaisuuksia. Kerro hänelle selvästi, suoraan ja rohkeasti, että esim. oman ajan tarvitseminen ei katoa koskaan (vaan voi jopa lisääntyä) ja et todellakaan omassa kodissasi suostu tuollaisiin sääntöihin ja vaatimuksiin, joita hän esittää esim. noista ruokailuista, tervehtimisistä yms. Jos tämä ei miellytä kumppaniasi, laittaisin lusikat jakoon. Itse kyllä lähtisin joka tapauksessa, koska kuulostaa tosi ahdistavalta.

Miksi normaalit parisuhteen asiat ahdistavat sinua?

Minä kyllä oletan, että varsinkin kun ollaan suhteen alussa niin tetvehditään, syödään ainakin aika usein yhdessä, halataan ja pussataan kun tullaan kotiin tai lähdetään sekä illalla ennen nukahtamista. Ja tietenkin välillä muutenkin.

Siksi varmaan mies on neuvotellut niistä jutuista kun muuten aloittaja ja ehkä sinäkään ette sitä tajuaisi tehdä.

Eikö ole parempi, että ne ottaa heti puheeksi kuin olisi hiljaa ja turhautuisi.

Jos on niin introvertti, että oma aika menee aina parisuhteen ohi niin parempi elää erillään.

Tässä nyt täytyisi löytyä joku kompromissi ja sitä aloittajan mies ilmeisesti on hakemassa ja neuvottelemassa, kuten aloittaja sanoikin.

Ei neuvottelu ole sääntöjen asettamista mielestäni.

Olisi mielenkiintoista kuulla miehen kertomus.

AP:n kertomuksen pohjalta miehen versio kuulosti vaatimuksilta, ei tavalliselta kompromissin teolta. Juokse. 

Mies on ripustautuja. En usko että kestät koska jo nyt ahdistaa. Itse en kestänyt, ja vieläkin ripustautuminen puistattaa. Tuollaisen ihmistyypin kanssa menettää välittömästi oman vapauden tunteensa. Suosittelen kuuntelemaan omaa tunnetta ja vaistoa.

Vierailija kirjoitti:

Mies on ripustautuja. En usko että kestät koska jo nyt ahdistaa. Itse en kestänyt, ja vieläkin ripustautuminen puistattaa. Tuollaisen ihmistyypin kanssa menettää välittömästi oman vapauden tunteensa. Suosittelen kuuntelemaan omaa tunnetta ja vaistoa.

No ei kyllä kuulosta ripustautujalta vaan ihan normaalilta käytökseltä parisuhteessa. 

Ap:n käytös taas kuulostaa jopa tosi epäkohteliaalta, jos ei edes aina tervehdi toista. 

Ei introverttiys oli sama asia kuin huonot käytöstavat. 

Kyse ei ole siis siitä, että en tervehtisi kun lähden jonnekkin, tai kun mies tulee kotiin tms. vaan siitä, että jos esim olen laittamassa ruokaa niin en välttämättä muista sitä halausta vaan moikkaan vaan sieltä lieden äärestä, jolloin mies ärtyy.

Olemme kyllä parisuhteessa enkä odottanut kämppissuhdetta enkä sitä halua, mutta koen ahdistavana sen että mies ikäänkuin pitää kirjaa asioista ja sitten katsotaan tilinpäätös, että miten on mennyt. Jos ollaan samaan aikaan töistä kotona niin toki syödään yhdessä ihan normaalisti mutta aina se ei ole erilaisten aikataulujen vuoksi mahdollista, jolloin pelkään että millainen puhuttelu siitä seuraa.

Tämä on miehen ensimmäinen avoliitto ja minulle kolmas, aiemmin nämä asiat ovat menneet aivan luonnostaan.

-ap

jatkan vielä:

Esim aiemmissa avoliitoissa kumppanilla on ollut jokin harrastus, joka on sitten tietysti tuonut myös minulle vapautta käyttää se aika omiin harrasteisiini.

Nykyinen avomieheni ei harrasta mitään ja viettää suurimman osan ajastaan kotona. Minä lenkkeilen säännöllisesti (joka siis on minulle sitä yksinoloa jota kaipaan), mutta mies haluaisi käytännössä viettää kaiken vapaa-ajan yhdessä ja kun olen sanonut että hän voi joskus tulla mukaan, mutta ei todellakaan aina, niin sitten siitäkin on tullut sellaista painetta että joka hetki kotona olisi oltava kuin liimattuna toiseen.

Olen 34 ja en enää jaksa sellaista symbioosisuhdetta ja olen sen sanonut, mies oli ok asian kanssa ennen muuttoa mutta nyt tilanne on ihan kriisissä. 

-ap

Onko makuuhuoneenkin puolelle lista vähimmäisvaatimuksia?

Creeppaisin tuota ehdottomuutta. Mies varmaan lukee netistä parisuhdeasioita ja pisteyttää suoriutumistanne koko ajan. Taustalla voi olla ihan kiva ajatus - kestävä ja onnellinen suhde - mutta tuolla menolla hän säikyttää ihmiset luotaan. Jos et pääse halaamaan, onko mies surullinen (=kaipaa läheisyyttä) vai kiukkuinen (=et tottele ja se ärsyttää)?

ei ihan niin joustamaton, mutta kyllä

-ap

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi luovuttaa heti, mutta en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Keskustelimme siitä, että hänelle tuo oma aika on ongelma ja hän toivoisi että tarve siihen  loppuisi mahdollisimman pian, mutta minä en oikein näe sitä tapahtuvaksi kun tunnen itseni enkä jaksa jos en saa omaa aikaa.

-ap

Sinä olet ymmärtänyt käsitteen "luovuttaa" aivan väärin. Se on luovuttamista, jos luovutat oman aikasi pois! Ei luovuttamista ole se, jos sinä pidät kiinni omista oikeuksistasi ja elät omaa elämääsi.

Sinulle on ongelma se, että sinulla ei ole omaa aikaa ja toivoisit, että miehen roikkuminen sinusta loppuisi mahdollisimman pian. 

Keskustele uudestaan. Miksi sinun oma aika omassa kodissasi on miehelle ongelma? Oletko huomannut, että miehen mielestä sinun ystäväsi ovat ikäviä, epäilyttäviä tai muuten sellaisia, että ei toivo sinun olevan tekemisissä heidän kanssaan, hän ei välittäisi tavata sukulaisiasi, sinun harrastuksesi, työsi ja opiskelusi ovat turhia ?

Ei hyvää päivää. Entistä vahvempi red flag. Tupsta ei hyvää seuraa, mies on aivan liian kontrolloiva ja ripustautuva. Ei ole tervettä eikä tuo johda hyvään. 

Oliko mies noin riippuvainen jo ennen yhteenmuuttoa?

Hei, oikeesti onko siinä teidän seksilaiffi halaus ja pusu? Sun tarvii vaan yrittää sopeutuu siihen ylenpalttiseen läheisyyteen tai vaihtoehtoisesti ilmoittaa että työni on niin raskasta jonka jälkeen tarttet toipumis aikaa. Kerro asiallisesti ja nätisti.

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole siis siitä, että en tervehtisi kun lähden jonnekkin, tai kun mies tulee kotiin tms. vaan siitä, että jos esim olen laittamassa ruokaa niin en välttämättä muista sitä halausta vaan moikkaan vaan sieltä lieden äärestä, jolloin mies ärtyy.

Olemme kyllä parisuhteessa enkä odottanut kämppissuhdetta enkä sitä halua, mutta koen ahdistavana sen että mies ikäänkuin pitää kirjaa asioista ja sitten katsotaan tilinpäätös, että miten on mennyt. Jos ollaan samaan aikaan töistä kotona niin toki syödään yhdessä ihan normaalisti mutta aina se ei ole erilaisten aikataulujen vuoksi mahdollista, jolloin pelkään että millainen puhuttelu siitä seuraa.

Tämä on miehen ensimmäinen avoliitto ja minulle kolmas, aiemmin nämä asiat ovat menneet aivan luonnostaan.

-ap

Silti pistää miettimään, että sulle jo kolmas avoliitto. Asiat ei siis ole menneet luonnostaan aiemminkaan. Miehesi kaipaa normaaleja parisuhteen asioita. Kumpikin vain olette nyt joustamattomia.

ehkä et alitajuisesti halua tätä parisuhdetta?

Minulla oli vähän vastaava tilanne ja fiilikset ahdistuneet, sitten tajusin että en ylipäätään halua olla koko ihmisen kanssa.

Ei ole normaalia. Eroa ja ota oma asunto. Mies kontrolloi sinua, ei yleensä muutu. Ei kuulosta yhtään luonnolliselta parisuhteelta, jossa sinulla on oma tahto ja elämä, yksityisyyttäkin. Ja että toinen ymmärtää ja tukisi sinua toiveissasi. Olet onnellisempi omassa asunnossa, ehkä lähisukulainen auttaa että pääset sieltä omaan. Tuo kuulostaa hälytysmerkiltä suhteessa todella, ettei siitä suhteesta oikein seuraa hyvää, vaikka haluaisi että siitä tulee kiva ja hyvä. Toisen luonneongelmia ja vaatimuksia ei voi parantaa, sitä moni on yrittänyt vuosia turhaan.

Mä oon ite ekstrovertti ja kaipaan paljon yhteistä aikaa, puoliso äärimmäisen introvertti. Kipuilin alussa paljon sitä että mies vaikka vietti mun mielestä paljon aikaa tietokoneella, kun mä olisin halunnut touhuta yhdessä. Oon toivonut moikkaamisia ja yhteisiä ruokailuita. Mies on varmaan välillä ahdistunut mun toiveista samallalailla kuin sä.

Ollaan kuitenkin opittu ymmärtämään toisiamme. Mä annan miehelle tilaa tehdä omia juttuja ja mies muistaa melkein aina moikata lähtiessä. Jos ei joskus muista, niin yleensä asia ei nykyään enää vaivaa mua. Jos vaivaa, niin laitan moikat vaikka whatsappissa ja mies vastaa siihen.

Vaikka meillä on erilaisia tarpeita, niin tollaset säännöt ja puhuttelut kuulostaa tosi pahalta eikä ikinä harrastettais moista. Toisaalta miehen mielestä normaali tarpeista kommunikointi saattaa susta vaan kuulostaa sääntöjen asettamiselta. Ootko kertonut miehelle, miltä susta tuntuu, ja kysynyt miksi säännöt on tälle tärkeitä?